Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Local Whisky Club. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Local Whisky Club. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. heinäkuuta 2025

Panimovierailu: Temperance Brewing Co, Hämeenlinna 19.7.2025



Temperance Brewing Co. on käsityöläispanimo Hämeenlinnasta. 

Panimo sekä syksyllä 2024 ovensa avannut myymälä, sijaitsevat Kantolan vilkkaalla teollisuusalueella, lähellä kaupungin keskustaa. 

Nimi Temperance on viittaus olutfilosofiaamme - maltillisuuden, kohtuullisuuden ja tasapainoisuuden tavoitteluun. Maljasta maljaan virtaava neste havainnollistaa alkemian prosessia, asian muuttamista joksikin muuksi. Tämä symbolissa kuvattu sulava liike edustaa herkkää ja tietoista toimintaa, jota harmonian luomiseen tarvitaan. 

Temperance Brewing Co. on perustettu kesällä 2024, joten matkamme on vasta aivan alussa! Lähde mukaamme juhlistamaan käsityöläisoluen taiteellisuutta!

Kippis! 


Temperance on ollut viimeisen vuoden aikana yksi kiinnostavimmista pienpanimoista, jonka sijainti kotikaupungissa on enemmän kuin ihanteellinen. Oluet ovat vakuuttaneet laadulla ja tasapainoisuudella, joten lukuisat hyvän oluen ystävät ovat löytäneet tämän Kantolan kaupunginosassa sijaitsevan panimon. 

Kävimme The Local Whisky Clubin kanssa tutustumassa toimintaan asiaankuuluvien maistiaisten kera. Testissä olivat palkittu Pils, sekä kaksi tulevaa uutuutta, jotka vielä odottivat tankeissa tölkitystä ja myyntihyllyyn pääsyä. Tumma Vienna Lager ja vahvempi West Coast IPA tarjoavat jälleen hienoa jatkoa panimon laatuoluiden valikoimaan.

Tässä muutama kuva vierailusta. 


Humalaa ja maltaita


Panimon myymälä

West Coast IPA


Vienna Lager



Pils ja kaunis vaahto

Herkkua suoraan tankista






sunnuntai 20. huhtikuuta 2025

Teerenpeli 2018 "The Local Whisky Club 15th Anniversary 2010-2025"

Tarkasteluun tammikuussa pullotettu The Local Whisky Clubimme juhlapullotus Teerenpeliltä. Viski tehtiin turvesavuisesta maltaasta ja se kypsyi seitsemän vuotta refill PX Sherrytynnyrissä. Samassa tynnyrissä kypsytettiin aiemmin ensimmäinen pullotteemme "Ionadail".

Teerenpeli 2018 "The Local Whisky Club 15th Anniversary 2010-2025", 54,9%. Cask 1/18, distilled 5.1.2018, bottled 14.1.2025. Peated/ 2nd Fill PX 60l.


Tuoksu on raikas, kevyen turvesavuinen ja puhdaspiirteisen maltainen. Hiiltynyttä tammea, raikkaita yrttejä ja sherryistä makeutta. Taustalla salmiakin terävyyttä.

Maku on täyteläinen ja tasapainoinen. Kevyt turvesavu nousee kauniisti esiin. Hento sherry, makea maltaisuus, tuore tammi ja ja kiva kahvin vivahde. Maltaisuus on puhdaspiirteistä.

Jälkimaku jatkuu vahvana ja hennon turvesavun hallinnassa. Tammi, maltaisuus, makeana säilyvä kevyt PX-sherry ja hapahko sitrus hallitsevat. Makua riittää pitkään. 

Vahvapiirteinen ja maukkaan turvesavuinen Teerenpeli. Viski kestää hyvin myös runsaan vesilisän, mikä korostaa savuisuutta ja pehmentää yleisilmettä. Kauniisti kypsynyt herkullinen yksilö.



sunnuntai 15. toukokuuta 2022

The Local Whisky Club - Viskin Vuosikymmenet 14.5.2022



The Local Whisky Clubin paluu maistelupöytään saatiin viimeinkin järjestettyä pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Illan teemana oli viskin vuosikymmenet, eli tastingiin oli valittu viskejä 1980-luvun alusta nykypäivään. Tislaamot ja pullotukset eivät olleet niitä useimmin maisteluissa nähtyjä, joten mielenkiintoa riitti. 

Maistelussa olivat:

1.       Royal Lochnagar 12 yo, 40% (1990’s)

2.       Glen Deveron 12 yo, 40% (1980’s)

3.      The Dufftown Glenlivet 12 yo, 43% (1980’s)

4.       Bunnahabhain 12 yo, 40% (early 1980’s)

5.       Laphroaig Highgrove 2006/2018, 46%, Cask No. 2287


Kuninkaallista väriä iltaan saatiin kahden pullotteen verran, kun Royal Lochnagar ja Laphroaig Highgrove kirvoittivat värikästä keskustelua kuningashuoneen osuudesta viskimarkkinoilla. Ensin mainittu sai Royal-etuliitteen käyttöönsä jo vuonna 1848 Kuningatar Viktorian toimesta. Laphroaigille Royal Warrant -arvon antoi Walesin Prinssi Charles vuonna 1994. Samalla alkunsa sai myös tislaamon Highgrove-pullotussarja, joka suunniteltiin varta vasten kuninkaalliselle Highgrove Houselle ja Highgrove Gardensille. Pullojen tuottoa ohjataan hyväntekeväisyyskohteisiin Prinssi Charlesin hallinnoiman The Prince’s Foundation -järjestön kautta.

Perinteiltään nuorehkoa väriä iltaan toi Macduff-tislaamon Glen Deveron, sillä tislaamo on perustettu vasta 1960. 

Dufftown ei ole niitä tunnetuimpia tislaamoja Skotlannin single malt -markkinoilla, vaikka tuotannoltaan yksi Diageon suurimmista onkin. Blendimerkit Bell’sin johdolla imaisevat tuotannosta noin 98%. Viski säväytti rotevalla ilmeellään ja monipuolisuudellaan. 

Bunnahabhain 12 yo tarjosi trooppista hedelmää ja herukkaisuutta, joten vahvasti luulen, että pullo oli aivan 1980-luvun alusta ja viski siis tislattu 1960-luvun loppupuolella. 

20 hengen maistelijajoukkomme ykkössuosikiksi nousi Dufftown, mikä keräsi loppuäänestyksessä peräti 11 ykköspaikkaa. Toiseksi kiilasi Bunnahabhain seitsemällä äänellä ja selvästi muita turpeisempi Highgrove nappasi pronssipaikan kahdella äänellä.

Kokonaisuutena mielenkiintoinen ja erilainen ilta laadukkaiden viskien parissa.  Omat tarkemmat arviot maistetuista julkaisen täällä blogissa lähiaikoina. Päivitän linkit arvioihin myös yllä olevaan pullolistaukseen. Royal Lochnagarin olen arvioinut jo vuonna 2011, eikä siihen päivittämisen tarvetta ilmennyt.


tiistai 2. huhtikuuta 2019

The Local Whisky Club ja historialliset blendit (osa 2), 30.3.2019


The Local Whisky Clubin ”historialliset blendit osa 2” tarjosi viisi yli 20 vuotta kypsytettyä viskiä + yllätyksenä mukaan saatiin vielä yksi 12-vuotias (joka ei ehtinyt tuohon yhteiskuvaan mukaan).
Kattauksessa olivat mukana maistelujärjestyksessä seuraavat viskit:

Grant’s Royal 12 yo, 43%, 75cl (1980’s)
Bell’s 20 yo Royal Reserve, 43%, 75cl (1970’s-1980’s)
King of Scots 25 yo, 43%, 43% (Douglas Laing, 1980’s-1990’s)
J&B 20 yo, 43%, 75cl (1980’s)
Hallmark 21 yo, 43% (Morrison Bowmore, +-1998)
Whyte and Mackay 21 yo Masters Reserve, 43% (+-2000?)


Maistelussa viskit jakaantuivat jopa yllättävänkin selvästi kahteen osaan ja kärkikolmikko erottui käytännössä yksimielisesti.

Häntäpäähän jäivät Grant’s, Hallmark ja King of Scots. Yksikään tästä kolmikosta ei saanut ääniä illan parhaita viskejä valittaessa. Grant’sin makuprofiilin likaisuus ja rosoisuus herätti keskustelua ja ”autotalliviski” oli jokseenkin osuva termi tälle. Hallmarkin kohdalla Morrison Bowmore ei ollut laadun tae, vaan kovin oli heikko tämän blendin esitys. Myöskään tastingin iäkkäin viski, Douglas Laingin King of Scots ei juurikaan kehuja kerännyt.

Illan kolmospaikalle äänestettiin Whyte and Mackay, jonka sherryisyys oli viehättävää, mutta illan enemmistön mielestä ei kuitenkaan niin, että kirkkaimmista mitaleista se olisi taistellut.

Kärkikaksikko erottui selkeästi ja kakkospaikan nappasi ”virheetön” ja puhdaspiirteinen Bell’s. Illan ykkönen oli kuitenkin lopulta muutaman äänen erolla J&B, josta ei tainnut illan aikana ainuttakaan negatiivista kommenttia kuulua. Tasapainoinen ja maukas esitys.

Alla omat arvioni maistetuista.


Grant’s Royal 12 yo, 43%, 75cl (1980’s)


Tuoksu on voimakasarominen ja lääkemäinen. Ylikypsää hedelmää, salmiakkia ja moottoriöljyä. Kevyt mallas ja tammi.

Maku on tuoksun tavoin jännän lääkemäisyyden hallitsema. Makeaa hedelmää (sherryä?). Vanhaa ”likaista” puuta, suolaisuutta. Vähän ”sitä sun tätä” -osastoa.

Jälkimaku kuivuu ja tammi ottaa lisää roolia. Lääkemäisyys kääntyy nyt enemmän suolaiseksi. Yrttisyyttä.  Loppu jää ponnettomaksi.

Lääkemäinen ja suolaisen yrttinen blendi. Tietty likaisuus ja rosoisuus hallitsevat yleisilmettä.


Bell’s 20 yo Royal Reserve, 43%, 75cl (1970’s-1980’s)


Tuoksu on pehmeä, kevyt ja tyylikäs. Toffeeta, tammea ja vaniljaa. Tasapainoinen mallas/vilja. Kiva hedelmäinen makeus.

Maku on pehmeä ja tuoksu tavoin kevytpiirteinen. Kuivahko maltaisuus, viljaisuus ja puhdas tammi ovat hyvin tasapainossa. Sitrus tuo raikkautta taustalle.

Jälkimaku kuivuu ja puhdas viljaisuus nousee nyt enemmän esiin. Myös tammi voimistuu. Runsaasti makeaa vaniljaa.

Puhdaspiirteinen, erittäin kevyt blendi. Kiva viski, joka tarjosi tyylikkään ja onnistuneen makumaailman.


King of Scots 25 yo, 43%, 43% (Douglas Laing, 1980’s-1990’s)


Tuoksu on aromikas ja kukkainen. Makeaa hedelmäisyyttä, rasvaista parfyymia, vaahtokarkkeja ja palanutta märkää tammea.

Maku on täyteläinen ja runsaan hedelmäinen. Blendimäisen rasvaiset piirteet nousevat turhan vahvasti esiin. Kuivaa viljaa, banaania, vaniljaa ja tammea.

Jälkimaussa hedelmäisyys on edelleen tuntuvaa. Katkeraa yrttisyyttä ja lääkemäisyyttä nousee esiin. Tammi voimistuu lopussa.

”Blendimäinen iäkäs blendi”. Ei nyt aivan kelvoton, mutta kaikilta osiltaan ei aivan tasapainossa.


J&B 20 yo, 43%, 75cl (1980’s)


Tuoksu on melko täyteläinen ja kypsän trooppisen hedelmäinen. Makeaa maltaisuutta ja tyylikästä tammea. Lakritsin suolaisuutta. Hyvä tuoksu, jota ei sokkona blendiksi arvaisi.

Maku on sopivan makea ja vivahteikas. Runsas hedelmien kirjo (persikkaa, aprikoosia ja kypsää omenaa). Tyylikäs tammi. Suutuntuma on täyteläinen.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja vivahteikkaana. Hedelmäisyys kuivahtaa sopivasti. Suolaisuutta nousee esiin. Tammi on edelleen tyylikkäänä mukana. Täyteläinen maku jatkuu upean pitkään.

No nyt oli kaikilta osiltaan laadukas blendi. Makua ja vivahteikkuutta, täyteläisyyttä ja tammea hienosti tasapainossa. Tastingin selkeä ykkönen.


Hallmark 21 yo, 43% (Morrison Bowmore, +-1998)


Tuoksu on makean hedelmäinen ja nätti. Viinikumimakeisia, kukkaisuutta ja runsaasti vaniljaa. Raikasta sitrusta. Tympeä viljaisuus pyrkii kuitenkin nousemaan taustalta esiin.

Maku on pehmeä ja täyteläisen hedelmäinen. Jyväviski puskee turhan vahvana läpi. Tammi tuntuu puhdaspiirteisenä taustalla.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja seesteisenä. Kuivaa viljaa, hunajaa, kukkaisuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Iäkkääksi viskiksi yllättävän raakoja piirteitä nousee kuitenkin lopussa mukaan.

Ilmeisesti tämän sekoituksen mallasviskiosuus ei ole kovinkaan korkea, sillä jyväviski hallitsi makua turhankin vahvana. Perusblendi, josta huipulle on pitkä matka. Pettymys.


Whyte and Mackay 21 yo Masters Reserve, 43% (+-2000?)


Tuoksu on sherryinen ja suklainen. Hapanta marjaisuutta, suolaisuutta ja runsaahko tammi. Runko on mukavan maltainen.

Maku on tuhti ja täyteläinen. Runsas sherryisyys. Rusinaa, kuivattua luumua, tummaa suklaata ja kosteaa viljaa. Taustalla tammea, pähkinää ja paahdettua mantelia.

Jälkimaku jatkuu täyteläisenä ja sherryisenä. Tammi tuo kuivuutta. Jyväviskin raakuus pyrkii esiin.

Kivan sherryinen ja maukas blendi, mutta makujen tasapainossa olisi ollut parantamisen varaa.



tiistai 22. tammikuuta 2019

The Local Whisky Club & ilta Feis Ile -pullotteiden parissa


The Local Whisky Clubin viskivuosi 2019 aloitettiin turvasavuisella Feis Ile -tastingilla. Feis Ile on Skotlannissa Islayn saarella vuosittain touko-kesäkuussa järjestettävä perinteikäs ja suosittu viskifestivaali, jonne saapuu harrastajia sankoin joukoin ympäri maailman. Joka vuosi ohjelmaan kuuluu mm. festivaalipullotteita kaikilta saaren tislaamoilta.

Illan maistelussa mukana oli mukava kattaus keskenään erilaisia pullotteita ja laseista nouseva herkullinen turvesavun tuoksu otti maistelijat lämpimästi vastaan. Mikä olisikaan ollut parempi tapa viettää kylmää pakkaspäivää.

Illan kattauksessa olivat mukana seuraavat viskit:

1. Finlaggan Vintage 2006, 50%. Feis Ile 2016 
2. Lagavulin 18 yo, 53,9%. Feis Ile 2018
3. Bowmore Hand Filled 1999 17yo, 56,1% PX Cask #24. Feis Ile 2016
4. Port Charlotte 2008 Islay Grown Valinch 7yo, 61%. Rivesaltes Cask #3821. Feis Ile 2016
5. Port Charlotte 2001 The Heretic, 55,9%. Feis Ile 2018

Bonuksena mukaan saatiin yllärinä vielä kuudes viski, joka oli

Bunnahabhain 1997, 53,2%. Peated Edition. Queen of The Moorlands Rare Cask, Feis Ile 2010.


Vaikka kattaus tarjosi vahvoja makuja ja hurjan määrän turpeisuutta, niin pullotteiden keskinäiset erot muodostuivat hyvinkin selkeiksi. Illan parhaiden viskien äänestyksessä oikeastaan kaikista löytyi positiivisia kommentteja, mutta silti paketti jakautui selkeästi kahtia. Illan ykkösviskiksi ääniä saivat kolme viskiä, muiden jäädessä kovassa seurassa nollakerhoon. Illan kolmanneksi parhaaksi äänestettiin Port Charlotte 2008 ja niukasti yhden äänen enemmän saanut PC ”The Heretic” kiilasi hopealle. Illan ykkössuosikista ei tällä kertaa jäänyt epäselvyyttä, sillä Bowmoren tuhti sherryisyys ja lempeä tervaisuus siivittivät sen ylivoimaiseksi suosikiksi.

Maukas aloitus uudelle viskivuodelle ja omat arvioni maistetuista kirjaan tänne blogiin lähiaikoina. Lisään linkit arvioihini myös tälle sivulle.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Ardbeg TEN (2018)

Vuonna 2004 pullotetun Ardbegin kymppivuotiaan verrokiksi nyt arviovuorossa samaisen viskin tuore pullotus.

Ardbeg TEN, 46%, (bottled 28.4.2018)


Tuoksu on erittäin pehmeä ja makeahko, yleisilmeen ollessa täyteläinen. Turvesavuisuus on hennon tervaista. Raikas päärynä ja runsas vanilja. Pyöreä ja tasapainoinen, eikä niin voimakas kuin 2004 versiossa.

Maku on vanhempaan versioon verrattuna jotenkin laimea ja suuntuntumaltaan ohuehko. Raa’ahko  yleisilme. Vihreää omenaa, kuivaa turvesavua ja märkää hiiltynyttä tammea.

Jälkimaussa turvesavu hallitsee peittäen liki kaiken muun alleen. Katkeraa yrttisyyttä. Maku ei jaksa kantaa kovinkaan pitkään.

Nätti tuoksu, mutta maku ei oikein jaksanut kantaa ja on hieman raa’ahko. 2004 versio tarjosi selvästi miellyttävämmän makupaletin.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Ardbeg TEN, (L4)

Ardbegin kymppivuotias vuodelta 2004

Ardbeg TEN, 46% (L4 267)


Tuoksu on vahvan turvesavuinen. Paahtunut tammi, hiili ja tuhkaisuus ovat vahvoina läsnä. Pehmeää sitruksisuutta. Vanilja tuo makeutta. Suoraviivainen ja tyypillinen TEN.

Viski on suuntuntumaltaan öljyinen ja melko täyteläinen. Runsas turvesavuisuus on pehmeää ja hieman tervaista. Palanutta puuta, palvikinkkua, vaniljaa ja pehmeää maltaisuutta.

Jälkimaku kuivuu ja savuisuus muuttuu hieman kitkeräksi. Tammi nousee nyt selkeämmin esiin. Hapahko hedelmäisyys ja vahva vanilja. Makua riittää mukavan pitkään.

Suoraviivainen Ardbegin peruskymppi, jonka makumaailma on kuitenkin pehmeä, tasapainoinen ja iäkäs. Hyvä viski.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Glenfarclas 10 yo (2017)


Glenfarclasin kymppivuotias on kautta aikojen ollut varsin maukas ja runsaan sherryinen viski. Nyt arviossa suht. tuore pullote. Tämäkin viski oli osa The Localin tastingia ja verrokkina rinnalla oli samaisen viskin vanha versio.

Glenfarclas 10 yo, 40%. (Bottled 27.11.2017)


Tuoksu on raa’ahkon hedelmäinen ja hieman esanssinen. Kevyt makea sherry. Luumua, persikkaa ja kypsää mangoa. Hento tammi. Kokonaisuutena melko kevytpiirteinen.

Maku on raikkaan hedelmäinen. kypsää persikkaa, aprikoosia ja keltaista luumua. Lakritsia ja kukkaisuutta. Suutuntuma on ohuehko, mutta kuitenkin melko öljyinen.

Jälkimaku on raikas ja hedelmäisyys säilyy loppuun saakka yllättävänkin makeana. Hapahkoa sitrusta nousee mukaan. Maku ei jaksa kantaa kovinkaan pitkälle.

Nykyajan peruskymppi, missä sherrytynnyreiden vaikutus on huomattavasti vähäisempi kuin vanhoissa versioissa.  Kevyehkö, helppo ja ihan kiva mallasviski kuitenkin.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Bruichladdich 10 yo The Laddie Ten (First Release)

Eilisen vanhan Bruichladdichin kympin jälkeen nyt verrokiksi tislaamon tuoreempaa tuotantoa, eli tislaamon omistajavaihdoksen ja uudelleen avaamisen jälkeinen ensimmäinen kymppi uudesta tuotannosta.

Bruichladdich 10 yo The Laddie Ten. 46%. First Release, dist. 2001, bottled 15.10.2011.


Tuoksu on runsas, pehmeä ja kypsän hedelmäinen. Aprikoosia, ananasta ja kermatoffeeta. Kevyt sherryinen vivahde.

Tuoksu on nuorehkon oloinen, hieman rasvainen ja kevyesti sherryinen. Tuoretta keltaista luumua, omenaa ja makeaa appelsiinia. Maltaisuus on kevyenä taustalla.

Jälkimaku kääntyy raikkaaseen sitruksisuuteen. Hentoa tammea nousee mukaan. Sherryinen makeus pyörii irrallisena ympärillä. Kirpeää yrttisyyttä. Suuntuntuma jää ohueksi.

Hieman raa’ahkon oloinen ja rungoltaan turhan ohueksi jäävä Bruikka. Paljon hyvääkin, mutta kokonaisuus ei ole aivan osiensa summa.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Bruichladdich 10 yo, (+-1992)

The Local Whisky Clubin paritastingin viskeistä nyt tarkastelussa Bruichladdichin vanha 10 yo.

Bruichladdich 10 yo, 43% (+-1992)


Tuoksu on runsaan trooppisen hedelmäinen ja vaniljainen. Maltaisuus nousee kauniisti puhdaspiirteisenä esiin. Kaurapuuroa, mangoa, ananasta, suolaisuutta, kookosta ja kevyesti tammea.

Maku on vahvapiirteinen ja maukas. Suutuntuma on öljyinen. Vanilja, trooppinen hedelmäisyys ja merellinen suolaisuus ovat hyvin tasapainossa. Maanläheinen maltaisuus ja kuivahko tammi tuntuvat taustalla.

Jälkimaussa hedelmäisyys säilyy hallitsevana. Tammi nousee nyt vahvemmin esiin. Maltaisuus tuntuu kosteana ja runsaana. Viinikumimakeisia ja mustaherukkaa.

Puhdaspiirteinen ja erittäin hyvä Bruichladdich, jonka intensiivinen ja runsaan hedelmäinen makumaailma oli hienon tasapainoinen ja monipuolinen.

maanantai 15. lokakuuta 2018

The Local Whisky Club: "vanha vs. uusi" -tasting 13.10.2018


Usein kuulee puhuttavan, että ennen vanhaan viskit olivat parempia, eivätkä nykypullotteet enää yllä samalle tasolle. The Local Whisky Clubissa päätimme ottaa asiasta selvää ja laitoimme rinnakkain maisteluun kolme ”vanha vs. uusi” paria.

Maisteluparit olivat seuraavat:

1. Bruichladdich 10 yo (+-1992) vs. Bruichladdich 10 yo ”The Laddie Ten” (First Release, 2011)
2. Glenfarclas 10 yo (1980’s) vs. Glenfarclas 10 yo (2017)
3. Ardbeg TEN (2004) vs. Ardbeg TEN ( 2018)

Kukin pari maisteltiin sokkona, eli maistelijat eivät tienneet kummassa lasissa oli uusi ja kummassa vanha versio. Parien vertailun jälkeen äänestettiin paremmuudesta ja vasta sen jälkeen kerrottiin kumpi oli kumpi. Viskiharrastuksemme kannalta olisin toivonut, että uudet versiot olisivat saaneet runsaasti ääniä, jolloin harrastuksemme jatkon olisi voinut todeta olevan hyvällä pohjalla tulevaisuudessakin. Toisin kuitenkin kävi ja vanhat versiot jyräsivät jokaisessa parissa. Onneksi uudetkin saivat ääniä, joten ei ne erot kuitenkaan mitään ihan musertavia olleet selkeästä äänestystuloksesta huolimatta.

Pareittain äänet jakautuivat näin:

Bruichladdich vanha 17 ääntä
Bruichladdich uusi 3 ääntä

Glenfarclas vanha 16 ääntä
Glenfarclas uusi 4 ääntä

Ardbeg vanha 14 ääntä
Ardbeg uusi 6 ääntä

Lopuksi äänestettiin vielä myös illan parhaan viskin tittelistä ja siinä ylivoimaisen ykköstilan nappasi Glenfarclasin vanha kymppi 11 äänellä. Mitalikolmikkoon itsensä kiilasivat myös Bruichladdich vanha 10 yo (4 ääntä) ja Ardbeg vanha TEN (3 ääntä).

Kokonaisuutena mielenkiintoinen ilta ja omia mietteitäni maistetuista kirjaan lähiaikoina tänne blogiin. Tastingin ykköstilan napanneen Glenfarclasin vanhan kympin olenkin jo vuonna 2010 arvioinut ja eipä tuohon lisättävää ole. Maukas viski.



sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Tislaamovierailu: The Helsinki Distilling Co. 26.5.2018

The Local Whisky Clubin kesäretki suuntautui Helsinkiin ja kohteena oli mikäpäs muu kuin viskitislaamo.

HDCO

Teurastamon alueelta löytyvä HDCO (The Helsinki Distilling Co.) on neljän toimintavuotensa aikana raivannut itselleen vahvaa jalansijaa maamme viskituotannossa ja tähän toimintaan olikin ilo päästä nyt tutustumaan. Viskien lisäksi tuotantovalikoimasta löytyy mm. Giniä, Tyrnipontikkaa ja Helsinki Long Drinkiä, joten tuotekirjo alkaa olla jo varsin monipuolinen.

Viskeissä pääraaka-aineena käytetään kotimaista ruista ja ensimmäiset pullotteetkin on saatu jo markkinoille. Ruisviskiä on tislaamon varastojen uumenissa kypsymässä koko ajan lisää ja uuden tislauspannun myötä tuotantokapasiteettia on saatu merkittävästi kasvatettua. Tulevina vuosina onkin lupa odottaa kotimaisen ruisviskin nousevaa aaltoa ja mikäs siinä, kun laatu näyttää olevan varsin korkealla tasolla.

Vierailun aikana HDCO:n toiminnasta välittyi vahva laatuhakuisuus ja Kai Kilpisen vetämä tislaamoesittely oli kattava ja asiapitoinen.

Kai Kilpinen

Tutustumista tislauksen saloihin

Kierroksen jälkeen asiaan kuului toki maistelu ja viskiosastolta läpi käytiin seuraava kolmikko.

1. Helsinki White Dog, 60,5%. Rye Malt (kypsyttämätön tisle). 70% Rye, 30% Barley. Batch and bottle no 1802 - 101


Tuoksu on vahva, täyteläinen, paahtuneen viljainen, mämminen, voimakas ja hyvällä tavalla ”synkkä”.

Maku on maanläheinen, öljyinen, rukiinen. Tammea, mämmiä ja makeaa yrttisyyttä.
Hyvä ja voimakaspiirteinen tisle.


2. Helsinki Whiskey Rye Malt, 47,5%. Release #4, Summer 2018. American Virgin Oak Casks.


Tuoksu on hedelmäinen ja aromikas. Aprikoosi, persikka, kuiva vilja ja tuore ruisleipä hallitsevat. Hyvä!

Maku on makeahko ja tasapainoinen. Kiva hedelmäisyys ja vilja ovat runsaina läsnä. Mämmiä ja mentholin raikkautta.

Tämä tyylikäs nuorukainen on vahva osoitus siitä, että tislaamolta on lupa odottaa hyvää!


3. ”Sample”  
Maistelun spesiaalituotteena laseissa kolmantena viskinä oli sekoitus, johon ainekset oli otettu kahdeksasta 55l tynnyristä. Tynnyrit olivat keskivahvasti paahdettua ranskalaista tammea, joissa viski oli kypsynyt reilut 3 vuotta. Alkoholiprosentti on noin 59%


Tuoksu on tasapainoinen, täyteläisen runsaan hedelmäinen ja pehmeän rukiinen. Puuroa, kuivaa mallasta, tyylikäs tammi ja paahteisuus.

Maku on pehmeä ja tasapainoisen täyteläinen. Runsas kuivahko hedelmäisyys, vilja, lakritsi ja maanläheisyys ovat pinnassa. Ruispuuroa ja tyylikkään nätti tammi.

Huikean pehmeä, tasapainoinen ja tyylikäs kokonaisuus. Lajissaan erittäin hyvä!


Viskien jälkeen kurkattiin myös tislaamon muuhun tuotantoon.

Tyrnipontikka oli maukkaan  hedelmäinen ja pehmeä viina, ollen varsin positiivinen yllätys.


Helsinki Dry Gin oli laadukas ja raikkaan sitruksinen, maukas ja puhdaspiirteinen lajinsa vivahteikas edustaja.


Hieno tislaamovierailu täytti odotukset. The Local Whisky Club kiittää ja toivottaa HDCO:lle onnea ja menestystä jatkossa. Vesi kielellä jäämme odottamaan tulevia viskijulkaisuja.









HDCO:n tuoteperhe

Osa ryhmästämme odottelemassa siäänpääsyä tislaamolle.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

The Local Whisky Club ja "täysi-ikäiset" 10.3.2018


The Local Whisky Clubin vuoden ensimmäinen tasting jatkoi ”täysi-ikäisten” viskien sarjaa, ollen jo kolmas kerta, kun istuimme alas 18-vuotiaat viskit laseissa. Maistelun lomassa tutustuimme viskien aromimaailmaan, eli mitä tisleelle tapahtuu tynnyrissä ja mistä erilaiset makuvivahteet tulevat.

Kattauksessa oli mukana tasokas viisikko Skotlannin eri alueilta:

Glenfiddich 18 yo
Aberlour 18 yo
Talisker 18 yo
Longrow 18 yo
Bunnahabhain 18 yo.




Glenfiddich 18 yo Small Batch Reserve, 40%


Tuoksu tarjoaa pehmeän yhdistelmän suklaata, tammea ja maanläheistä maltaisuutta. Kuivahko hedelmäisyys.

Maku on maltainen, hapahkon hedelmäinen ja melko runsaan tamminen. Sitrusten happamuutta.

Jälkimaku on kuiva, happaman sitruksinen ja vahvasti tamminen. Pehmeä maltaisuus.

Nätti tuoksu, mutta maku ei yltänyt aivan samalle tasolle.


Aberlour  18 yo, 43%


Tuoksu on kypsän hedelmäinen (aprikoosi). Tammi, kermatoffee ja pehmeä maltaisuus.

Maku on maukkaan sherryinen, kevyehkö ja pehmeä. Maitosuklaa, tuore tammi.

Jälkimaku kuivuu ja tammi nousee vahvemmin esiin. Sherry tuntuu kuivana. Raakojen marjojen happamuutta.

Hyvä ja tasapainoinen kokonaisuus, joskin jotain jää kuitenkin puuttumaan.


Talisker 18 yo, 45,8%


Tuoksu on pehmeän turvesavuinen ja palaneen tamminen. Kevyesti tervaisuutta, hapahkoa sitrusta ja hunajaa. Suolaisuutta nousee taustalta esiin.

Maku on pehmeä ja maukkaan turvesavuinen. Palvikinkkua ja paahtunutta maltaisuutta. Tammi tuntuu tyylikkäänä ja pippurisuus tuo särmää.

Jälkimaku on pitkä ja lämmittävä. Maukas turvesavu, grillatut hedelmät, colamaista makeutta ja lopussa tuhti suolainen puraisu.

Maukas ja tasapainoinen Talisker.


Longrow 18 yo, 46%


Tuoksu on raikkaan hedelmäinen (ananas, persikka). Hento turpeisuus, kookos ja vanilja. Lakritsinen suolaisuus.

Maku on makeahko, vaniljainen, aprikoosinen ja puhtaan tamminen. Kevyt turpeisuus.

Jälkimaku kääntyy happaman hedelmäiseksi ja tammi voimistuu. Hento turpeisuus.

Hyviä osia, mutta kokonaisuus jäi jotenkin vaisuksi.


Bunnahabhain 18 yo, 46,3%


Tuoksu on runsaan sherryinen ja vahvapiirteinen. Runsas maltaisuus, mehukas tumma luumu, mustaherukkahillo ja rusinat. Tumman suklaan ja kahvin katkeruutta.

Maku on runsaan sherryinen, kuivahkon turpeinen ja suklainen. Tammi, rusinat ja hapan marjaisuus.

Jälkimaku on pitkähkö ja kuivan sherryinen. Salmiakkia, raa’ahkoa herukkaa, tammea ja appelsiinia.

Maukas sherrykypsytetty Bunna.