Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viikate. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viikate. Näytä kaikki tekstit
maanantai 20. marraskuuta 2017
Viikate, Kosmikud - Aulanko Areena 17.11.2017
Kouvolan rockylpeys Viikate tarjoili Aulanko Areenan illassa hienon keikan. Kuvien pariin löytää jälleen alla olevasta linkistä:
http://metalliluola.fi/viikate-aulanko-areena-hameenlinna-17-11-2017/
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Rockfest, Vantaa 9.-10.6.2017. Osa 1, Perjantai: Rammstein, Pain, Kotiteollisuus, Viikate, Brother Firetribe
![]() |
Rammstein |
Vantaalla järjestetty uusi Rockfest tarjosi perjantain ja lauantain aikana tuhdin annoksen raskasta rockia. Perjantain päätähtenä nähtiin ja kuultiin saksalainen Rammstein ja bändin upea show olikin tapahtumassa selkeästi ylitse muiden.
Perjantain aikana katselin bändejä valikoidusti ja ensimmäisenä kohdalle osui Brother Firetribe.
Nightwishin pitäessä taukoa, on sen jäsenillä mahdollisuus keskittyä välillä muihin projekteihin ja Nightwish-jäsenistöstä Brother Firetriben riveissä vaikuttaakin kitaristi Emppu Vuorinen. Bändi julkaisi alkuvuodesta uuden levyn ja kiertää nyt sen tiimoilta keikoilla. Yhtyeen AOR-rock soikin mukavasti Rockfestin kakkoslavalla ja oli omalla kohdallani hyvä startti festareille.
Päälavalla seuraava tarkastelun kohde oli Viikate. Tuttua melankoliaa, iskelmällisiä sävellyksiä ja tarttuvia melodioita juuri niin, kuin Viikate homman on aina tehnyt. Alkuillan aurinkoon tämä oli ihan kiva veto.
Kakkoslavalla Kotiteollisuus tarjoili raskaita riffejään ja bändi kuulosti pitkästä aikaa nähtynä erittäin hyvälle. Tutut tarttuvat hitit jyräsivät mallikkaasti, mutta joku tässä tuntuu hieman puuduttavalle, eikä oma kiinnostus aivan täyden tunnin settiin tällä kerralla riittänyt.
Takaisin päälavalla ja lauteille ruotsalainen Pain. Yhtyeen ”industrial metal” ei nyt ihan omaa suosikkityyliäni edusta, mutta vastaavan tyylisuunnan bändejä tuntuu juurikin Ruotsissa olevan vaikka kuinka. Pain oli kuitenkin livenä hyvä ja tunnistin jopa pari kappaletta, vaikka yhtyeen tuotanto ei muuten entuudestaan tuttua ollutkaan.
Sitten olikin aika vakiinnuttaa paikka päälavan läheisyyteen ja illan hämärtyessä liki 30 000-päinen yleisö oli valmiina vastaanottamaan Rammsteinin.
Rammstein tarjoili saksalaisella täsmällisyydellä juurikin sitä, mitä yleisö oli tullut täältä hakemaan: Raskaita riffejä, näyttävän pyroshown ja yhtyeelle tyypillistä kieroutunutta huumoria. Soundit olivat loistavat ja tavoilleen uskollisena bändi keskittyi vain olennaiseen ilman välispiikkejä ja soolo-osuuksia. 17 raskaasti jyräävää kappaletta veivät mukanaan ja yleisö sai varmasti juurikin sitä, mitä täältä oli tultu hakemaan. Lyhyesti: Rammstein oli tehokas ja näyttävä!
Setti:
Ramm 4
Reise, Reise
Hallelujah
Zerstören
Keine Lust
Feuer frei!
Seemann
Ich tu dir weh
Du riechst so gut
Mein Herz brennt
Links 2-3-4
Ich will
Du hast
Stripped
----
Sonne
Amerika
Engel
Rockfestin ensimmäinen päivä oli onnistuneesti paketissa, mutta lauantaillekin oli luvassa monta mielenkiintoista esitystä… http://smokeonthewater-fin.blogspot.fi/2017/06/rockfest-vantaa-9-1062017-osa-2.html
Tunnisteet:
Brother Firetribe,
Kotiteollisuus,
Pain,
Rammstein,
Rockfest,
Viikate
maanantai 9. toukokuuta 2016
Viikate - Suistoklubi, Hämeenlinna 5.5.2016
Musiikkimedioissa on ollut paljon juttuja siitä, kuinka rockkeikkojen yleisömäärät ovat kaiken aikaa pienenemään päin. Varsinkin pienempien ja tuntemattomampien yhtyeiden on vaikea saada katsojia liikkeelle. Helatorstai-illan Viikatteen keikka ei tästä ongelmasta kärsinyt, vaan bändin noustessa Suiston lavalle klubi oli ääriään myöten täynnä.
Viikatteen musiikissa yhdistyvät niin rock, iskelmä kuin hevikin ja mollivoittoiset (mutta toisaalta iloiset) laulut ovat keränneet laajan ystäväpiirin laajalta kuluttajakunnalta. Pari vuotta sitten julkaistu Panosvyö-albumi teki kunniaa Motörheadille ja tuo coverlevy on lajissaan erittäin onnistunut ja hyvä.
Tänään ei kuitenkaan Moottoripäitä kuultu, vaan illan anti keskittyi Viikatteen omaan tuotantoon. Pääosassa paistatteli bändin uusin albumi XII - Kouvostomolli, jonka mainiot kappaleet taittuivat toimivasti myös liveversioiksi. Ilta oli viihdyttävä ja varsinkin vanhemmat hitit nostivat tunnelman varsin hyvälle tasolle. Illan ainoa cover oli kotimaista alkuperää, eli 1980-luvun lopun Mana Mana -yhtyeen tuotannosta poimittu Maria Magdalena. Tämä olikin Viikatteen käsittelyssä toimiva veto.
Viikate on aina ollut tyylikäs yhtye ja Suistollakin homma hoidettiin esimerkillisesti. Tarttuvat melodiat, lämminhenkinen tunnelma, hyvä äänentoisto ja näyttävät valot takasivat viihtyvyyden.
![]() |
Tämä käsin kirjoitettu settilista on hieman kryptinen, mutta ainakin Viikatteen musiikista perillä olevat ymmärtänevät sisällön :) |
perjantai 12. kesäkuuta 2015
South Park Festival, Tampere. Osa 2/2, lauantai 6.6.2015
Def Leppard, Helloween, Amorphis, Viikate, Free Spirit, Ranger
South Parkin kakkospäivään asteltiin säätiedotusta uskoen kumisaappaat jalassa ja sadevarusteet repussa. Jälkikäteen on helppo todeta, että varustevalinta osui nyt nappiin. Vettä siis saatiin taivaalta, mutta lavoilla nähtiin taas kovia esityksiä.
Päälavalla menon käynnisti Ranger, jonka vanhakantainen trash upposi taas hyvin. Perinteet kunniaan, yksinkertainen on kaunista. Tästä bändistä kuullaan vielä jatkossakin, se on varma!
Rangerin aikana alkanut sade kasteli eteläpuistoa ja seuraavaksi telttalavalla nähtiin pirteää hardrockia, kun lavalle asteli Free Spirit. Yhtyeen materiaali ei ollut itselleni entuudestaan tuttua, mutta hyvinhän tämä melodinen hardrock tempaisi mukaansa. Setti oli ihan viihdyttävä.
Sitten taas ulkolavalle, missä sade tuntui vaan yltyvän. Viikate ja yleisö eivät tätä hätkähtäneet, sillä yhtyeeltä oli luvassa annos Motörheadin musiikkia. Silloin ei sade haittaa. Kuultiin maukas keikka, jossa alkupuoli pyhitettiin Moottoripäille ja lopussa kuultiin kimara Viikatteen omaa tuotantoa. Tyylikkäät tulkinnat imaisivat mukaansa. Taattua viihdettä.
Teltassa olisi esiintynyt seuraavaksi Santa Cruz, mutta tässä välissä kävimme ennemmin moikkaamassa myöhemmin illalla esiintyvän Helloweenin jäseniä.
Päälavalla karkeloita jatkoi Amorphis. Yhtyeen levyihin en ole syystä tai toisesta koskaan suuremmin innostunut, mutta livenä homma toimi mallikkaasti. Hyvä keikka, jossa mielenkiinto säilyi yllä alusta loppuun.
Teltassa esiintynyt Reckless Love ei innostanut, joten oli aika ottaa hyvät paikat päälavan edustalta. Seuraavana vuorossa oli germaanien perinteistä poweria a’la Helloween.
Keikan avauskaksikko Eagle Fly Free ja Dr. Stein näyttivät heti suunnan ja hieno setti tästä saatiin. Uunituoreelta My God-Given Right -albumilta kuultiin pari vetoa. Enemmänkin olisin toivonut, mutta festarisetissä aika oli rajallinen. The Time of the Oath -levyltä napattu Power oli pitkästä aikaa hienoa kuultavaa ja lopun klassikkomedley viimeisteli viihtyvyyden. Bändi poistui tyylikkäästi lavalta mies kerrallaan, mutta eihän homma vielä siihen loppunut. Encoreissa saatiin nauttia vielä parista klassikosta ja 75 min oli kulutettu täyteen maukkaasti. Happy, happy Helloween! Sadekin piti taukoa ja kaikilla oli hauskaa.
Illan kohokohta oli kuitenkin vielä edessä. Päätimme pitää hyvät paikkamme, joten teltassa seuraavana esiintynyt Eclipse jäi väliin.
Hyvää kannatti odottaa, sillä illan pääesiintyjä Def Leppard paiskasi ilmoille sellaisen klassikkosetin, että oksat pois. Hittikimaran aloitti Rock Rock! (Till You Drop) ja tästä mentiinkin juhlahumussa seuraavat 90 min. Bändi soitti todella kovaa ja puhtaasti, basson tärisyttäessä tannerta. Suuret videoscreenit loivat näyttävää taustaa esitykselle. Setin tuorein kappale oli vuoden 1992 Adrenalize-levyn Let’s Get Rocked ja valtaosa illan matskusta oli poimittu klassikkoalbumeilta Hysteria ja Pyromania. Mahtava setti! Keikan puolivälin kieppeissä taivaalta saatiin kunnon kaatosadekin, mutta sitä tuskin huomasi tämän musiikki-ilotulituksen keskellä. Encorekaksikko Rock of Ages ja Photograph kruunasivat onnistuneen illan. Hieno päätös festarille!
South Parkin kakkospäivään asteltiin säätiedotusta uskoen kumisaappaat jalassa ja sadevarusteet repussa. Jälkikäteen on helppo todeta, että varustevalinta osui nyt nappiin. Vettä siis saatiin taivaalta, mutta lavoilla nähtiin taas kovia esityksiä.
Päälavalla menon käynnisti Ranger, jonka vanhakantainen trash upposi taas hyvin. Perinteet kunniaan, yksinkertainen on kaunista. Tästä bändistä kuullaan vielä jatkossakin, se on varma!
Ranger
Dead Zone
Shock Skull
Knights of Darkness
Where Evil Dwells
Supreme Evil
Touch of Death
Rangerin aikana alkanut sade kasteli eteläpuistoa ja seuraavaksi telttalavalla nähtiin pirteää hardrockia, kun lavalle asteli Free Spirit. Yhtyeen materiaali ei ollut itselleni entuudestaan tuttua, mutta hyvinhän tämä melodinen hardrock tempaisi mukaansa. Setti oli ihan viihdyttävä.
Nights of Paradise
Living Tattoo
Far Away from Heaven
The Dew of the Rose
Fever
Heroes Don't Cry
Carry On
Ever Come True
Hysteria
Pale Sister of Light
Teltassa olisi esiintynyt seuraavaksi Santa Cruz, mutta tässä välissä kävimme ennemmin moikkaamassa myöhemmin illalla esiintyvän Helloweenin jäseniä.
Päälavalla karkeloita jatkoi Amorphis. Yhtyeen levyihin en ole syystä tai toisesta koskaan suuremmin innostunut, mutta livenä homma toimi mallikkaasti. Hyvä keikka, jossa mielenkiinto säilyi yllä alusta loppuun.
Hopeless Days
Narrow Path
Sampo
Silver Bride
The Smoke
Silent Waters
?
Towards and Against
?
?
My Kantele
House of Sleep
Teltassa esiintynyt Reckless Love ei innostanut, joten oli aika ottaa hyvät paikat päälavan edustalta. Seuraavana vuorossa oli germaanien perinteistä poweria a’la Helloween.
Keikan avauskaksikko Eagle Fly Free ja Dr. Stein näyttivät heti suunnan ja hieno setti tästä saatiin. Uunituoreelta My God-Given Right -albumilta kuultiin pari vetoa. Enemmänkin olisin toivonut, mutta festarisetissä aika oli rajallinen. The Time of the Oath -levyltä napattu Power oli pitkästä aikaa hienoa kuultavaa ja lopun klassikkomedley viimeisteli viihtyvyyden. Bändi poistui tyylikkäästi lavalta mies kerrallaan, mutta eihän homma vielä siihen loppunut. Encoreissa saatiin nauttia vielä parista klassikosta ja 75 min oli kulutettu täyteen maukkaasti. Happy, happy Helloween! Sadekin piti taukoa ja kaikilla oli hauskaa.
Walls Of Jericho intro
Eagle Fly Free
Dr. Stein
My God-Given Right
Mr. Torture
Waiting for the Thunder
Straight Out of Hell
Lost in America
If I Could Fly
Power
Halloween / Sole Survivor / I Can / Are You Metal? / Keeper of the Seven Keys
--------
Future World
I Want Out
Illan kohokohta oli kuitenkin vielä edessä. Päätimme pitää hyvät paikkamme, joten teltassa seuraavana esiintynyt Eclipse jäi väliin.
Hyvää kannatti odottaa, sillä illan pääesiintyjä Def Leppard paiskasi ilmoille sellaisen klassikkosetin, että oksat pois. Hittikimaran aloitti Rock Rock! (Till You Drop) ja tästä mentiinkin juhlahumussa seuraavat 90 min. Bändi soitti todella kovaa ja puhtaasti, basson tärisyttäessä tannerta. Suuret videoscreenit loivat näyttävää taustaa esitykselle. Setin tuorein kappale oli vuoden 1992 Adrenalize-levyn Let’s Get Rocked ja valtaosa illan matskusta oli poimittu klassikkoalbumeilta Hysteria ja Pyromania. Mahtava setti! Keikan puolivälin kieppeissä taivaalta saatiin kunnon kaatosadekin, mutta sitä tuskin huomasi tämän musiikki-ilotulituksen keskellä. Encorekaksikko Rock of Ages ja Photograph kruunasivat onnistuneen illan. Hieno päätös festarille!
Disintegrate intro
Rock! Rock! (Till You Drop)
Animal
Let It Go
Foolin'
Armageddon It
Love Bites
Rocket
Bringin' on the Heartbreak
Switch 625
Hysteria
Let's Get Rocked
Pour Some Sugar on Me
---------
Rock of Ages
Photograph
Tunnisteet:
Amorphis,
Def Leppard,
Free Spirit,
Helloween,
Ranger,
South Park Festival,
Viikate
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)