Doogie White, Wishing Well - Bar Bulldog, Riihimäki 20.4.2018

Riihimäellä Bar Bulldogissa koettiin mainio ilta perinteisen raskaan rockin parissa. Lavalla Doogie White ja Wishing Well. Illan tunnelmiin linkistä:

http://metalliluola.fi/white-noise-the-finnish-chapter-doogie-white-wishing-well-bar-bulldog-riihimaki-20-4-2018/

Ritchie Blackmore's Rainbow - Hartwall Arena, Helsinki 13.4.2018

Kitaristilegenda Ritchie Blackmoren johtama Rainbow saatiin pitkän tauon jälkeen Suomeen, sillä edellinen Rainbow-keikka koettiin maassamme vuonna 1995. Nyt Hartwall Arenan lavalla nähdyn uusitun kokoonpanon keikka on herättänyt vilkasta keskustelua ja kovaa kritiikkiäkin on ollut ilmassa. Itselleni tämä oli laskujeni mukaan yhdeksäs kerta, kun näin Blackmoren livenä. Illan keikalta en odottanut mitään menneiden vuosien tasoista energisyyttä, vaan jälleen yhtä ja erilaista keikkakokemusta. Katsotaanpa biisi biisiltä mitä areenan illassa tapahtui.

Over The Rainbown (yksi parhaita keikkaintroja ikinä) kautta Spotlight Kid lähti liikkeelle hieman löysästi, mutta kyllähän Blackmoren kitarointi maukasta ja tunnistettavaa edelleen oli.
Pakollinen Russ Ballardin kynäilemä I Surrender kelattiin alta pois jo toisena, mutta seuraavana kuultu Mistreated tekikin jo suuren vaikutuksen. Ritchien kitarointi ja Ronnie Romeron vahva laulu olivat herkkua korville.
Toinen Russ Ballard -hitti Since You Been Gone oli setin itsestäänselvyys.
Man On The Silver Mountain osoitti, että Romeron laulu on vahvimmillaan juurikin näissä Dion aikaisissa kappaleissa.
Purple-osaston Perfect Strangers vetäisiin hieman hätäisen oloisesti, mutta Blackmoren kitarointi oli jälleen erittäin maukasta.
Seuraavana kuultu Sixteenth Century Greensleeves räjäytti itselläni pankin ja veto oli yksi illan kohokohdista!
Herkkua saatiin lisää heti perään Soldier Of Fortunen muodossa. Akustinen sopii Blackmoren käteen kuin nahkahansikas ja myös Romero tulkitsi kappaleen vakuuttavasti.
Stratovariuksesta ”lainattu” ja monessa mukana ollut kosketinsoittaja Jens Johansson pääsi omassa soolo-osuudessaan Jon Lordin ja Don Aireyn viitoittamalle tielle Finlandian soidessa upeasti.
Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta napattu Rainbow-keikkojen vakioinstrumentaali Difficult To Cure oli mallikas tunnelman nostattaja.
Perusrock All Night Long oli vähän pakkopullaa, mutta Child in Time kulki taas säväyttävästi. Eeppinen ja vahva veto.
Rainbow Rising -albumin helmi Stargazer oli vakuuttava myös livenä ja sitä fiilistellessä Long Live Rock’n’Roll vilahti puolihuomaamatta ohi.
Burn oli alun Spotlight Kidin tavoin hieman laiskahko ja myös biisin klassinen kitarariffi oli saanut uuden ilmeen.
Bändi poistui lavalta ilman kiitoksia ja kaikkien yllätykseksi keikka myös päättyi tähän. Encoreita ei siis syystä tai toisesta kuultu, mutta keikan kokonaiskeston (noin 2 tuntia) huomioiden eipä aiemmilla keikoilla kuultujen Black Nightin ja Smoke On The Waterin poisjäänti mikään suuri katastrofi ollut.

Rainbow mallia 2018 oli odotusteni mukainen, eli jälleen omanlaisensa ja erilainen lisä koettujen Purpleperheen keikkojen joukkoon. Viihdyin kyllä.

Illan lämppärinä nähtiin kotimainen National Nightmare. Lähinnä haukotuttavan tylsä hardrock ei säväyttänyt.

Kuvat ©Hannu Juutilainen

National Nightmare

Perfect Blue Sky, Purple Rising - Suistoklubi, Hämeenlinna 28.3.2018

Suistolla nähtiin pitkästä aikaa mielenkiintoista katsottavaa. Perfect Blue Sky (SWE/AUS) on ruotsalaisen folk/metallikitaristin Pna Anderssonin ja australialaisen rocklaulaja/kitaristi/lauluntekijän Jane Kitton kokoonpano ja heidän tuotannostaan voi löytää vaikutteita vaikkapa Fleetwood Macin, Wishbone Ashin, Led Zeppelinin ja Pink Floydin musiikista. Illan kokoonpanon täydensivät Marco Ahonen - rummut ja Salomon Kosunen - koskettimet.

Illan konsertti oli mielenkiintoinen sekoitus rockmusiikin eri tyylilajeja ja esitys piti tiiviisti otteessaan. Tyylikäs setti.

Illan päätteeksi kotimainen Rainbow Rising tarjosi vakuuttavan Deep Purple/Rainbow - tribuutin ja viihtyvyys oli taattu. Purple-klassikot ja Dion aikainen Rainbow soivat tämän ryhmän käsittelyssä mallikkaasti!

Alla kuvagalleriaa illan tapahtumista.

Perfect Blue Sky:

Purple Rising:

Kuvat ©Hannu Juutilainen

Purple Night 2016: Come Taste the Bands - Tavastia. Helsinki 16.9.2016

Maukkaan viskisetin jälkeen olisi jälleen keikkaraportin aika. Tällä kerralla raporttini löytyy Metalliluolasta, joten käykääpä lukemassa juttu alla olevasta linkistä:

http://metalliluola.fi/purple-night-2016-come-taste-the-bands-tavastia-helsinki-16-9-2016/

Graham Bonnet Band - On The Rocks, Helsinki 21.4.2016

Graham Bonnet (ex-Rainbow, Alcatrazz, MSG, Impellitteri) on nähty soolokeikoilla maassamme jo useampaan otteeseen. Aiemmilla kerroilla musisoinnista on vastannut suomalaismuusikoista koottu kokoonpano ja hyviä keikkojahan nuo ovat olleet. Tällä kerralla Bonnet saapui oman yhtyeensä kera. Graham Bonnet Bandissä vaikuttavat: Graham Bonnet (laulu), Beth-Ami Heavenstone (Basso), Conrado Pesinato (kitara) ja Mark Zonder (rummut).

On The Rocksiin oli kerääntynyt väkeä mukavasti arki-illasta huolimatta ja mainio iltahan tästä saatiin. Rainbow-klassikolla Eyes Of The World startannut setti tarjosi erittäin hyvän läpileikkauksen Bonnetin uraan ja bändi kuulosti todella hyvälle. Bonnet on kärsinyt usein ongelmista äänensä kanssa, eikä niiltä voitu välttyä tälläkään keikalla. Edellisen illan Lahden keikka oli kuuleman mukaan sujunut hyvin, mutta ilmeisesti toinen peräkkäinen ilta oli liian kova rasitus. Laulajan ääni alkoi selvästi hiipua keikan loppua kohden, mutta laulunsa volyymia hiljentämällä Bonnet sinnitteli homman kunnialla loppuun. Settilistaan merkityistä kappaleista kuitenkin kolme skipattiin, ilmeisesti varmuuden vuoksi.

Kokonaisuutta ajatellen ilta kuitenkin onnistui ja setti tarjosi kasarirockin juhlaa hittien seuratessa toisiaan. Viimeisenä kuultu Lost In Hollywood oli oiva päätös ja hymyssä suin sai jälleen kotimatkalle lähteä.

Setistä pois jäivät Jet To Jet, Witchwood ja Stand In Line.

PSOF Purple Night 2015 - Tavastia, Helsinki 29.5.2015

Perfect Strangers of Finlandin järjestämän Purple Night -tapahtuman tämänvuotisena teemana oli kitaristi Ritchie Blackmore 70 vuotta. Helsingin Tavastiaklubilla koettiinkin huikea tribuutti-ilta Deep Purplen, Rainbown ja Blackmore’s Nightin musiikin parissa. Esiintymislavalla nähtiin vankkaa kotimaista osaamista, sekä erikoisvieraana Rainbow’n ex-vokalisti Doogie White. Kaikkiaan illan aikana musisointia kuultiin peräti nelisen tuntia ja soitettuja kappaleita kertyi päälle 40!

Doogie White

Tavastian salin permannolla illan avasi tätä tapahtumaa varten koottu Violet Moon -kokoonpano. Kuultiin hieno puolituntinen Blackmore’s Nightin tuotantoa ja tässähän olikin ihan oiva startti illalle. Blackmore’s Nightin keskiaikameininki on parhaimmillaan livenä ja tässä myös Violet Moon onnistui mainiosti.

Olde Mill Inn

Wish You were Here

Wind In The Willows

Toast  To Tomorrow

Dandelion Wine

Under The Violet Moon

Sitten sähköisten tulkintojen pariin. Illan kattaus oli jaettu kahteen osaan ja ensin lauteille kipusi Rock Rooster -kokoonpano vierainaan Doogie White, Jari Tiura, Kimmo Blom, Mauri Savolainen ja Henric Blomqvist.

Laulajia kierrätettiin läpi illan, joten heti alusta lähtien hommaan saatiin vaihtelevuutta ja mukavaa yhdessä tekemisen meininkiä. Roostersin Tommy O antoi välillä paikkansa mikrofonin varressa muille ja vuorollaan lavalla kävivät Doogie White (Ritchie Blackmore’s Rainbow, Yngwie Malmsteen, Michael Schenker, Tank, yms.), Jari Tiura (MSG, Stargazery), sekä Kimmo Blom (Urban Tale, SMGO, WOF 2015, Angelo De Nile).

Kuultiin huikeita esityksiä ja viihtyvyys oli taattu. Tommyn laulama Child In Time oli järisyttävän kova!

Tommy O

1 Black Night (Tommy O)

2 Strange Kind of Woman (Tommy O)

3 Stone Cold (Tommy O)

4 All Night Long (Tommy O)

5 The Temple of the King (Tommy O)

6 Hard Lovin' Man (Kimmo Blom)

7 Starstruck (Jari Tiura)

8 Child in Time (Tommy O)

9 Anya (Tommy O)

10 Since you been gone (Tommy O)

11 Anyone's Daughter (Tommy O)

12 Street of Dreams (Jari Tiura)

13 Speed King (Kimmo Blom)

14 Burn (Doogie White, Kimmo Blom)

15 Eyes of the World (Doogie White)

16 Highway Star (Tommy O)

Jari Tiura

Kimmo Blom

Huikean 16 kappaleen setin jälkeen oli pienen tauon paikka. Tässä välissä oli myös aikaa vaihtaa muutama sananen Doogie Whiten kanssa. Muisteltiin mm. vuoden 1995 Rainbow-keikkaa Helsingin Kulttuuritalolla. Tuo konsertti on muistorikas itselleni, mutta selvästi myös Doogielle. Tuo ilta oli miehellä hyvässä muistissa ja The Stranger In Us All -kiertueen avauskeikkana se oli hänelle varsin merkittävä. Nippelitietona Doogie muisti, että Strangers In Us All -albumilta löytyvä Stand And Fight-kappale soitettiin tuolloin vain yhden ja ainoan kerran livenä. Heti Helsingin jälkeen se skipattiin setistä, joten tuon biisin liveveto jäi historiankirjoihin ainutlaatuisena.

Whiten mukavaa skottiaksenttia ja leppoista jutustelua olisi kuunnellut pidempäänkin, mutta oli aika siirtyä taas musiikin pariin.

Lavalla vuoronsa sai HBF-Group. Laulusta vastasivat Doogie White, Jari Tiura ja Kimmo Blom.
Parin tunnin setti oli makeaa mahan täydeltä. Kuultiin hyvin valittuja paloja Deep Purplelta ja Rainbow’lta. Mahtuipa lopulta mukaan myös yksi Black Sabbath-laina, Dio-bravuuri Heaven And Hell.

Kuulimme paljon sellaisia kappaleita, joita esim. Deep Purple ei ole soittanut livenä enää aikoihin. Pientä suvantovaihetta tarjosivat Purplen varhaisvuosilta napatut Why Didn’t Rosemary ja Blind.

Doogie White pääsi nyt ”oman materiaalinsa” kimppuun ja Stranger in Us All -biisit toimivatkin hyvin. Reipas Wolf To The Moon nousi yhdeksi illan parhaista esityksistä! Toki myös vanhempi Rainbow- ja Purpletuotanto sujui mallikkaasti. Doogie tuntuu olevan näiden kappaleiden kanssa kuin kotonaan!

Kun vielä myös Jari Tiura ja Kimmo Blom hoitivat omat tonttinsa takuuvarmasti maaliin, ei valituksille jäänyt aihetta.

1 Stargazer (Jari)

2 Spotlight Kid (Jari)

3 Love Conquers All (Jari)

4 Wring That Neck (Instrumental) 

5 Dead or Alive (Kimmo)

6 A Gypsy's Kiss (Kimmo)

7 Maybe Next Time (instrumental) 

8 Why didn't Rosemary (Jari)

9 Blind (Jari)

10 Perfect Strangers (Doogie)

11 Demon’s Eye (Doogie)

12 Wolf to the Moon (Doogie)

13 Black Masquerade (Doogie)

14 Carry On Jon (Instrumental) 

15 Can't let You go (Doogie)

16 A Light in the Black (Doogie)

17 Catch the Rainbow (Doogie)

18 Kill the King (Doogie)

19 Hall of the Mountain King (Doogie)

20 Heaven and Hell (Jari)

21 Smoke on the Water (group jam)

Mahtava ilta ja makeaa saatiin niin paljon, ettei vastaavaa näin pitkää ja positiivista musiikkiähkyä heti muistu mieleen. Täysi ilta maailman parasta musiikkia hienosti esitettynä. Kiitos esiintyjät ja PSOF.