White Horse, (1970-luvun alun pullotus)

The Localin tastingin toisena viskinä maistelussa oli ”legendaarinen” White Horse. ”Legendaarinen” siksi, että näissä vanhoissa White Horse -sekoitteissa turvesavuisen viskin osuus on kerrottu olevan peräisin Lagavulinin tislaamolta, mikä on nostanut kyseisten pullojen kiinnostusta ja keräilyarvoa harrastajien keskuudessa.

White Horse, 43%, 75cl. (1970-luvun alun pullotus)

Tuoksussa tuntuu turvesavua, poltettua puuta ja kypsää hedelmäisyyttä. Kevyt palaneen kumin vivahde. Maitokahvia ja kevyesti yskänlääkemäistä (tervaista) yrttisyyttä.

Maku on täyteläinen, runsaan turvesavuinen ja vahvapiirteinen. Ylikypsää hedelmää (aprikoosi, luumu). Poltettua puuta, lakritsia, suolaisuutta ja kuivaa yrttisyyttä.

Jälkimaku jatkuu ”palaneena” ja vahvana. Turvesavu. tammi ja kuiva maltaisuus hallitsevat. Raa’ahkojen hedelmien raikkautta. Maku loppuu melko lyhyeen.

Tuhti ja hyvä blendiklassikko.

The Local Whisky Club ja historialliset blendit 21.10.2017

Tehdäänpä vaihteeksi hyppäys sekoiteviskien maailmaan. The Local Whisky Clubin lauantaisessa maistelussa kattaus koostui kauan aikaa sitten pullotetuista blendeistä ja setti tarjosikin varsin mielenkiintoisen aikamatkan sekoiteviskien maailmaan.

Tarjolla olivat seuraavat pullotteet:

1.      Teacher’s Highland Cream, 70° proof (1970-luvun alun pullotus)
2.      White Horse, 43% (1970-luvun alun pullotus)
3.      Spey Cast 12 yo, 40%. Gordon & MacPhail (1990-luku)
4.      J&B Royal Ages 15 yo, 43% (1980-luvun pullote)
5.      Ballantine’s 17 yo, 43%, pullotettu 1976

Varsinaisen kattauksen lisäksi ylläribonuksena tarjolla oli Ballantine’s 12 yo 1990-luvun alun pullotuksena. Arvio tulossa myöhemmin. (Edit. linkki arvioon lisätty 3.2.2018). Maistelijajoukossamme illan suosikeiksi nousivat Ballantine’s 17 yo, J&B Royal Ages, sekä White Horse. Omat arvioni maistetuista julkaisen täällä blogissa lähiaikoina. (Edit. lisätty linkit arvioihin).

Lagavulinia Hämeenlinnassa 23.2.2013

Hämeenlinnan The Local Whisky Clubin Lagavulin-illassa lauantaina 23.2.2013 oli tarjolla viisi mielenkiintoista tislaamopullotetta. Illan avasi kuitenkin ei musta, vaan valkoinen hevonen, eli White Horse-blendi. Tämän viskin olen arvostellut jo ennenkin, eikä tuohon juuri lisättävää ole. Tällä kerralla tuo maistui kuitenkin hitusen paremmin kuin tuon arvostelun kirjoittamisen aikaan.

Varsinainen Lagavulin-settti aloitettiin "kaikille tutulla" 16-vuotiaalla:

Lagavulin 16 yo, 43%. (Bottled 2012)

Tuoksu on syvä, vahvan turpeinen, tervaisen makea ja kypsän hedelmäinen

Maku on kuivahkon turpeinen ja yllättävän terävä. Taustalla hieman tervaista makeutta. Hieman "tyhjä" ja ohut.

Jälkimaku hiipuu yllättävän nopeasti. Kuiva turpeisuus, kuivatut hedelmät, hento tammi.

Ihan hyvältä vaikuttava avaus tälle Laga-kattauksella, mutta...  Kun tätä lopulta vertasi setin muihin viskeihin, ei ainakaan omissa papereissani jumbosijaa korkeammalle ollut mitään asiaa.




Toisena maisteluun edelliselle verrokiksi "sama" viski, mutta reilusti yli 10-vuotta sitten pullotettuna versiona:

Lagavulin 16 yo, 43%. "White Horse Distillers", bottled 1990's (tämä versio tod. näk. 1999)

Tuoksu on pehmeä, vivahteikkaan hedelmäinen ja raikas. Edellistä kevyempi turvesavuisuus, mukava mausteisuus (neilikka).

Maku on täyteläinen, runsaan hedelmäinen (kypsät keltaiset trooppiset hedelmät). Kuiva turvesavuisuus, mukava mausteisuus. Tässä maku kantaa hyvin ja "täyttää" suun.

Jälkimaku on pidempi kuin 2012-versiossa. Hedelmää, tervaa, kevyesti tammea. Jälleen kiva mausteisuus.

Nätti ja vivahteikas viski, joka oli illan tarjonnasta se oma suosikkini. Todella paljon parempi kuin ensin maistettu versio.

Aiemmat arvioni 16-vuotiaista voi lukaista tästä.




Distillers Edition tarjosi enemmän Sherryä ja makeutta:

Lagavulin Distillers Edition 1986, 43%. Bottled 2002. Double Matured (PX-Sherry Finish)

Tuoksu on pehmeä, runsaan sherryinen ja tervaisen hedelmäinen.

Maku on todella pehmeä ja "samettinen". Täyteläinen sherryisyys, turvesavu, palvikinkku, terva. Sherryn alla paljon samaa kuin 16-vuotiaan vanhemmassa versiossa.

Jälkimaku on miellyttävä ja vahva. Runsas sherry, savukinkku. Täyteläisyys säilyy mukavasti.

Hyvä ja maukas, pehmeän sherryinen Laga. Maukas tapaus. Tastingin "loppuäänestyksessä" tämä valittiin niukalla marginaalilla illan suosikkiviskiksi.



Lisää Sherryä tarjosi iltamme neljäs Laga:

Lagavulin 1995 12 yo, "Friends of the Classic Malts", 48 %. Bottled 2008. European Oak (First Fill Sherry)

Tuoksu on vahva, todella runsaan ja täyteläisen sherryinen, sekä turvesavuinen. Joku hieman tympeä ja kuminen vivahde häiritsee ajoittain.

Maku on odotetusti vahvan sherryisyyden hallitsema. Maukas turvesavuisuus, kypsä hedelmäisyys. Hieman kumia.

Jälkimaku jatkuu samalla kaavalla - vahvaa sherryä ja turpeisuutta. Kumimainen vivahde jää edelleen häiritsemään.

Hyvä ja tuhdin sherryinen Laga. Monien suosikki (jaettu kakksotila).



Viimeisenä lasissa vahva 12-vuotias:

Lagavulin 12 yo, 57,8%. "Special Release", bottled 2002.

Tuoksu on raikas, kuivan turvesavuinen ja mentholinen. Kevyesti tammea. Vahva ja raikas.

Maku on alkuun melko terävä, mutta tasoittuu nopeasti. Bourbontynnyrikypsytys tuo tammen kauniisti esiin. vaniljaa, sitrusta, "merellistä" suolaisuutta, kuiva ja vahva turpeisuus.

Jälkimaku on pitkä ja voimakas. Tammi hallitsee. Kuiva tuhti turpeisuus, vanilja, kookos. Hyvää.

Vahva, mukavan puhdaspiirteinen ja tuhti Laga. Erittäin hyvää. "Lopputuloksissa" jaetulla kakkostilalla.



Kokonaisuutena mielenkiintoinen ja antoisa setti yhden tislaamon valikoimasta. Kiitos vielä paikalla olleille, yhdessä maistelu on aina mukavaa!

Smoke on the Water ja sekoiteviskit: White Horse

Pitkät perinteet omaava White Horse on tämän päivän blendimme. Merkki sai alkunsa jo vuonna 1861 ja nimi napattiin Edinburghissa toimineesta White Horse Cellar Inn kievarista.
White Horsen sekoitus sisältää 60% jyväviskiä ja 40% mallasviskiä. Mallasviskitislaamoista mukana on kerrottu olevan ainakin Lagavulin, Caol Ila, Talisker, Linkwood, Craigellachie ja Glen Elgin. Suhteellisen savuista viskiä on siis odotettavissa, vai onko sittenkään...

White Horse, 40%

Tuoksu on raa'ahko. Kypsää, hieman äitelänkin makeaa hedelmää sekoittuneena kuivaan viljaisuuteen. Hyvin hennosti turvesavua. Höh, vaisú ja jopa tympeä avaus.

Maku on pehmeä, kevyehkö ja selvästi parempi kuin todella heikko tuoksu. Kypsää hedelmää, siirappista makeutta, kuivaa mallasta, puhdasta viljaa. Hieman kitkerää turvesavua, jossa hyvällä mielikuvituksella voi aistia Lagavulinin vaikutuksen. Runko kaipaisi lisää voimaa, nyt se jää liian ohueksi.

Jälkimaku on lyhyt ja maultaan todella vaatimaton. Hedelmäisyys säilyy suhteellisen makeana, mutta taustalta nouseva tunkkaisuus rikkoo tasapainon. Edelleen varsin hentoa savuisuutta.

Tusinablendi, joka ei pysty erottumaan edukseen muista kaltaisistaan. Heikko esitys. Odotuksia herättänyt savuisisten mallasviskien nimellisesti runsas osuus jäi tässä sekoituksessa sekin hyvin vaatimattomaan rooliin.