Dalwhinnie 1980 Distillers Edition

Seuraavana lasiin Dalwhinnien Distillers Edition 1980, joka on tässä sarjassa tislaamon ensimmäinen.

Dalwhinnie 1980 Distillers Edition, 43%. Double Matured in Oloroso Sherry Wood (5cl, late 1990’s)

Tuoksu on pehmeän kuivahkon sherryinen, paahteisen tamminen ja runsaan maltainen. Suklaata, kahvia, minttuhyytelöä ja kuivien yrttien katkeruutta.

Maku on pehmeä ja runsaan sherryinen. Voimaa jää heti kaipaamaan. Rusinaa, tummaa suklaata, hapahkoa sitrusta, hunajaa, makeaa mallasta ja tuoretta tammea. Suutuntuma on öljyinen.

Jälkimaku ei jaksa oikein kantaa. Sitrus voimistuu sherryn takana ja myös tammi yrittää nousta isompaan rooliin. Maltaisuus pyörii rouheana ympärillä. Tuoksusta tuttu minttuhyytelön raikkaus nousee lopussa esiin.

Hyviä piirteitä, mutta jotain tästä kokonaisuudesta jää puuttumaan. Sääli sinänsä, sillä aineksia parempaan olisi kyllä ollut.

Dalwhinnie 15 yo (1990’s)

Lisää Classic Malts -sarjaa. Lasiin Dalwhinnie 15 yo 1990-luvulta.

Dalwhinnie 15 yo, 43% (5cl, 1990’s)

Tuoksu on makean maltainen ja ylikypsän trooppisen hedelmäinen. Hunajaa, tuoretta tammea ja puuliimaa. Yrttinen katkeruus tuo särmää taustalle. Lempeän pehmeä sitruksinen raikkaus nousee hiljalleen kivasti esiin.

Maku on täyteläinen, runsaan maltainen ja yrttisen katkera. Hunajaisuus tuo makeutta. Tammea, vaniljaa, kypsää trooppista hedelmäisyyttä ja kukkaisöljyä.

Jälkimaku jatkuu vahvapiirteisenä ja tasapainoisena. Mitään uutta ei kuitenkaan enää ole tarjolla, vaan maltaisuus, hunaja ja yrtit hallitsevat. Tammi ja vanilja nousevat lopussa vahvoina esiin. Suutuntuma säilyy öljyisenä loppuun asti.

Tyypillinen ”perusmalt”. Tasapainoinen kokonaisuus, mutta ei tästä sen suuremmin tarttumapintaa löydy.

Dalwhinnie 1963, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice (Old Brown Label)

Lasissa Dalwhinnie ajalta, jollain tislaamolla oli vielä oma mallastamo. Hitusen turpeisuutta on siis odotettavissa. Tislaamon mallastamo poistettiin käytöstä viisi vuotta tämän viskin tislauksesta.

Dalwhinnie 1963, 40%. Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, Old Brown Label. (5cl, Early 1980’s)

Tuoksu on vahvapiirteinen ja raikkaan hedelmäinen. Ananasta, kookosta, toffeeta ja hunajaa. Kuivahko maltaisuus ja maltillinen tammi. Hyvin hento turpeinen häivähdys pyörii taustalla.

Maku on kihelmöivän mausteinen, kevyehkö ja runsaan hunajainen. Kypsä trooppinen hedelmäisyys, toffee, kookos ja puhdas tammi tuntuvat selkeinä. Maussa on voimaa, vaikka suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaussa esiin nousee hento turpeisuus, mikä tuo sopivaa särmää kokonaisuuteen. Hunajaisuus ja tammi sulautuvat nätisti yhteen. Hedelmäisyys on raikasta. Kookos tuntuu edelleen kivana vivahteena taustalla. Oliivia ja yleensä Clynelisheistä tuttua vahamaisuutta.

Tyylikäs vanha Dalwhinnie! Makuprofiili on tislaamolleen tyypillinen, lisättynä ripauksella turpeisuutta. 

Dalwhinnie Winter’s Frost, Game of Thrones - House Stark

Maisteluvuorossa Game of Thrones -sarjan Dalwhinnie.

Dalwhinnie Winter’s Frost, Game of Thrones - House Stark, 43%

Tuoksu on mausteinen, pehmeä ja appelsiininen. Hunajaa, runsas maltaisuus ja paahtunut tammi. Marie-keksejä.

Maku on pehmeä ja miellyttävä. Raikas makea sitrus, tuore tammi ja puhdas maltaisuus hallitsevat. Raa’ahkoa omenaa, aavistus kahvia ja yrttisyyttä.

Jälkimaku kuivahtaa sopivasti ja sitrus kääntyy happamaan suuntaan. Tammi tuntuu sopivan tanniinisena. Kuivahko maltaisuus ja aavistus tummaa suklaata. Maku ei kanna kovin pitkään, mutta tasapaino säilyy hyvin.

Perinteinen ja puhdaspiirteinen mallasviski. Nätti, mutta yllätyksetön kokonaisuus ei kuitenkaan tarjoa mitään sellaista, mikä erottaisi sen muista vastaavista. Ei GoT-sarjan parasta antia.

Dalwhinnie 15 yo

Dalwhinnien 15-vuotias on kuulunut UD:n, nyk. Diageon "Classic Malts of Scotland"-sarjaan jo 1980-luvun lopulta lähtien. Katsotaan mitä tästä "klassikkoviskistä" paljastuu vuonna 2010.

Dalwhinnie 15 yo, 43%

Tuoksu on hunajaisen makea. Hento yrttisyys, mukavan vivahteikas mausteisuus sekä aavistuksenomainen ripaus savuisuutta. Erittäin pehmeä ja keveähkö.

Maku on kevyt, varsin kukkainen ja hunajainen. Taustalla hieman vaniljaa, sekä hento puun vivahde. Varsin helposti juotava viski.

Jälkimaku on hieman terävä ja tasaisen makeahkon maltainen. Hento savuisuus nousee myös esiin.

Puhdaspiirteinen "perusmalt", - siinäpä kai tämän pullotteen suosion salaisuus. Kevyttä ja helposti juotavaa, mutta eipä tämä nyt aiheuta mitään sen suurempia hurraa-huutoja.

9 x "Managers' Choice", (osa 1/3)

Dalwhinnie, cask 431. Refill American Oak. 51%. Filled 5.2.1992, bottled 10.3.2009. 270 bottles.

Tuoksu on pehmeän hunajainen, kuivan yrttinen ja tasapainoisen maltainen.

Maku on hyvä, jossa runsas hunajaisuus saa seurakseen kevyttä kukkaisuutta ja pehmeän maltaisuuden. Erittäin pehmeä ja miellyttävä suutuntuma.

Jälkimaku tarjoaa sopivan terävän puraisun, ollen raikas, mukavan kukkainen, (heinäniitty) ja öljyinen. Loppua kohden kuivahtaa reippaasti.

Hyvä ja tasapainoinen viski, jonka makuprofiili tarjosi tälle tislaamolle varsin tyypillisiä piirteitä. Varmaankin paras Dalwhinnie mitä on omalle kohdalle osunut. Hyvä tynnyri.


Glenkinchie, cask 202. European Oak, 58,1%. Filled 3.2.1992, bottled 5.3.2009. 528 bottles.

Tuoksu on maanläheinen, kuivahkon maltainen ja raikas, (kypsä omena). Joku pieni hieman tunkkainen "epäpuhtaus" tuntuu taustalla.

Viski tuntuu suussa voimakkaalle, vaikka maku onkin kevyehkö. Kuivahkon maltaisuuden alta esiin nousee kevyt hedelmäinen makeus ja taustalla pyörii jännä hieman suolainen vivahde.

Jälkimaku on pehmeä, mukavan täyteläinen ja "puhtaan" maltainen. Lopussa suolaisuus nousee jälleen esiin.

Tässäkin tislaamolleen tyypillisiä piirteitä on paljon, mutta mukavan persoonallisessa muodossa. Jälleen hyvä tynnyri, mutta ehkä kokonaisuus on kuitenkin hieman "vaisu".


Cragganmore, cask 2398. Bodega Sherry European Oak, 59,7%. Filled 2.5.1997, bottled 14.5.2009. 246 bottles.

Tuoksu on makea, karamellimaisen päärynäinen. Raikas hedelmäisyys, hento kuivempi puun vivahde.

Maku on alkuun erittäin makea ja huomattavan päärynäinen, outo. Jotenkin tuo äitelä makeus tuntuu liian hallitsevalle ja vie kaiken huomion. Taustalla kevyt hieman kuivattava maltaisuus.

Jälkimaku on, yllätys yllätys, päärynää, päärynää ja päärynää. Aivan lopussa sentää kuivempi maltaisuus ja puun hento vivahde leikkaavat osan makeudesta.

Tämä viski ei ainakaan tällä maistamisella oikein auennut, erikoinen tapaus. Todella ihmeellisen hedelmäinen tuotos.

Osa 2

Osa 3