 |
| Chris Holmes |
Ex-W.A.S.P. -kitaristi Chris Holmes nähtiin maassamme edellisen kerran vuonna 1986, kun W.A.S.P. lämmitteli Iron Maidenia Helsingin jäähallissa. Nyt, liki 30 vuotta myöhemmin kantautui tietoja Holmesin muuttamisesta Suomeen ja yhteistyöstä kotimaisen Baton Rogue Morguen kanssa. Homma pistettiin käyntiin muutaman keikan käsittävällä Suomen kiertueella.
Suisto toimi yhtenä keikkapaikoista ja pakkohan tänne oli lähteä katsomaan tämän pitkään matalaa profiilia pitäneen kitaristin suoritusta. Klassikkomateriaalia W.A.S.P:n uran alkutaipaleelta oli luvassa, sillä ohjelmistossa tulisi olemaan kappaleita yhtyeen ensimmäisiltä albumeilta W.A.S.P. (1984) ja The Last Command (1985).
Ensiksi esiintymisvuoron sai kuitenkin The Ragged Saints. Tätä reipasta hardrockia olikin ilo kuunnella ja bändi veti oikein hyvän ja viihdyttävän setin. Hyviä melodioita ja perinteistä kasarimenoa riitti koko keikan ajan ja paikoitellen löysin vahvoja yhtymäkohtia Whitesnaken musiikkiin. Keikan jälkeen bändin kitaristi ylisti meille Suistoa klubina, jossa homma toimii ja on kiva soittaa. Tämä ilo välittyi kyllä hyvin myös yleisöön. ”Matkamuistoksi” ostettu cd tulee saamaan soittoaikaa reippaasti. Hyvää musiikkia!
 |
| The Ragged Saints |
 |
| The Ragged Saints setti |
Mainion alun jälkeen homma kuitenkin latistui pian. Baton Rogue Morguen laulaja Lee Angel oli aiemmin samana iltana kisaamassa tv:n Voice of Finland -lähetyksessä. Aikataulu oli kuitenkin pitkittynyt niin, että Suiston keikan aloitus venyi ja venyi, kunnes laulaja vihdoin saatiin paikalle.
Parin tunnin tauko bändien välissä oli auttamatta liian pitkä ja BRM pääsi aloittamaan settinsä vasta klo 01.25. Täysin typerää buukata kaksi tilaisuutta samalle illalle järkevän soittoajan kustannuksella.
Baton Rogue Morgue soitti alkuun viisi kappaletta omaa tuotantoaan. Pahasta viivästymisestä huolimatta homma toimi hieman yllättäenkin ihan hyvin. Bändi kuulosti jopa paremmalle, kuin aiemmilla näkemilläni kerroilla. Kappalemateriaali on kuitenkin omaan makuuni melko tasapaksua.
Kellon lähestyessä kahta oli illan odotetuimman hetken vuoro. Chris Holmes asteli lavalle bändin seuraksi, tarttui kitaraansa ja Wild Child pärähti vauhtiin saaden jatkokseen viisi muuta W.A.S.P. -klassikkoa. Tässä vaiheessa väsymys alkoi jo verottaa tunnelmaa, eikä yhtyeen esitys tarjonnut tähän lääkettä. Hyviä kasariklassikoita kuultiin, mutta ei tämä esitys kuitenkaan millään lailla säväyttänyt. Jotenkin oltiin aivan liian kaukana siitä ”oikeasta” W.A.S.P:sta, eikä Holmesin mukana olo tuonut käytännössä mitään lisäarvoa touhuun. Valitettavasti tämä ryhmä oli vain keskinkertaisen coverbändin tasolla. Viimeisenä kuultu Animal (F**k Like A Beast) oli odotettu päätös, jonka jälkeen suuntasi enemmän kuin mielellään kotia kohti.
Tämä keikkailta Suistolla ei kokonaisuutena ollut sieltä onnistuneimmasta päästä, mutta aina ei voi voittaa. Hyvän lämppärin jälkeen aikatauluongelmista alkanut alamäki vaati veronsa ja ”pääesiintyjän” osuus oli lopulta yksi heikoimmista näkemistäni pitkään aikaan.
