Torstai 1.8. Rammstein, Deep Purple, Thunder, Annihilator, Skyline, Mandowar
Puolipilvinen, mutta todella lämmin sää tarjosi hyvät lähtökohdat päivän tapahtumille, joten ei muuta kuin festivaalialuetta kohti. Wackeeeen! (Tätä huudahdusta muuten yleisössä viljeltiin koko festarin ajan, ja yleensä niin lujaa kuin kurkusta lähtee).
Suuria ruuhkia ei tiellä eikä porteilla ollut, joten matka alueelle sujui yllättävänkin helposti. Turvatarkastuspisteitä on alueella useita, mutta tarkastuskäytännöt vaihtelivat hyvinkin paljon. Välillä ei tutkittu mitään ja päästettiin suoraan porteista sisään, kun taas välillä pengottiin kaikki mahdollinen. Kerran esim. korvatulpparasiaan kiinnitettiin huomiota kysellen, että mikä tuo on :)
Itse festivaalialueella kaikki perustoiminnot sujuivat loistavasti, vaikka väkeä oli TODELLA paljon. Juomia, ruokia tai vessaan pääsyä ei tarvinnut jonottaa koko festivaalin aikana. Ainakin tässä kotimaan tapahtumajärjestäjillä olisi paljon opittavaa. Toki juomien myynnissä asioita helpottava seikka on rajattujen anniskelualueiden puuttuminen – juoda saa missä vaan. Tämä mahdollisti myös kiertävien olutmyyjien liikkumisen alueella. Varmasti myös tämä osaltaan vaikutti siihen, ettei myyntitiskeille päässyt jonoja syntymään. Mutta tärkein, eli vessoja ja myyntipisteitä oli kuitenkin kerrankin riittävästi!
Vaan musiikkia tänne tultiin kuuntelemaan ja sitähän saatiin. Illaksi päälavojen suuntaan oli odotettavissa tungosta, sillä heti tämän avausillan tulisi päättämään koko festivaalin pääesiintyjä Rammstein.
Aluksi suuntasimme kuitenkin Beergarden Stagelle, jossa lavalle nousi mainio orkesteri nimeltään Mandowar. Tämä vahvan kantrihenkinen cover-bändi on lyönyt nipun heviklassikoita uusiksi ja hommahan toimii. Musisointi nosti väkisin hymyn suupielille ja melkein nimikaimalta Manowarilta lainattu Warriors of the World oli aivan mieletön. Käykääpä tsekkaamassa bändiä vaikkapa Spotifysta.
 |
| Mandowar |
Siirtyminen päälavojen tuntumaan hyville paikoille, jossa ensimmäisenä lavan otti haltuun
Skyline. Bändiltä kuultiin hyvä cover-setti, joka oli mukaansatempaava ja viihdyttävä. Setissä kuultiin Strong Arm of the Law, Still of the Night, Turbo Lover, Paranoid, Bark at the Moon, Violent Sea, Kashmir, TNT ja Paradise City. Kiva avaus festarille päälavojan osalta!
 |
| Skyline |
Jatkoa seurasi kanadalaisen trashpumppu
Annihilatorin muodossa. Hyvällä asenteella viihdyttävästi vedetty setti, joskin osa biiseistä on omaan makuuni hieman tasapaksua. Vuoden 1989 debyyttialbumin kulmakivi ”Alison Hell” on kuitenkin edelleen rautaa!
Smear Campaign
King of the Kill
No Way Out
Clown Parade
Set the World on Fire
W.T.Y.D.
The Fun Palace
I Am in Command
No Zone
Fiasco
Alison Hell
Seuraavana hardrockia Britanniasta, eli
Thunder. Hyvä bändi ja paljon hienoja biisejä, mutta nyt valitettavasti tuntui sille, että yhtye oli väärässä paikassa väärään aikaan. Yleisö ei vaan tähän syttynyt ja keikka jäi jotenkin vaisuksi. Tähän paikkaan bändiltä olisi kaivannut hieman suoraviivaisempaa otetta, nyt ”tyhjäkäyntiä” (pitkiä introja, yleisön huudatusta jne.) oli aivan liikaa. Setin tiivistäminen olisi ollut enemmän kuin paikallaan, nyt keikka oli ajoittain melko tylsää seurattavaa. Harmi.
Dirty Love
River of Pain
Higher Ground
Low Life in High Places
Backstreet Symphony
The Devil Made Me Do It
You Can't Keep a Good Man Down
Love Walked In
I Love You More Than Rock 'N' Roll
 |
| Thunder |
Seuraavaksi sitten riittikin sähköä ilmassa. Vuorossa oli itselleni yksi odotetuimmista esityksistä, eli
Deep Purple.
Odotus palkittiin ja keikka oli todella hyvä! Screenillä vilahtaneen mainoksen mukaan tämä tullaan myös julkaisemaan (cd/dvd/blu-ray). Highway Star oli palannut taas aloitukseksi, niin kuin olla pitääkin. Now What-kappaleet (Vincent Price, Hell to Pay, Above and Beyond) toimivat hyvin, joskin upea All The Time in the World oli harmikseni pudotettu pois. Jon Lord sai kunnianosoituksen Above and Beyondin aikana, kun hänen kuvansa heijastettiin screenille. Kitaristi Steve Morse oli aivan liekeissä, samoin Don Airey sai runsaasti tilaa urkujensa takana. Ian Gillan viihtyi lavalla vain kun lauloi, muuten mies kävi jatkuvasti lavan takana.. Ääni oli kuitenkin pääosin ihan ok. Keikka alkoi laskevan auringon loisteessa ja päättyi illan hämärryttyä lavan värivalojen päästessä esiin. Elävästi mieleen tuli yhtyeen vanha California Jam-tallenne. Uli Jon Roth vieraili kitaroimassa "Smokessa". Tunnelma paikalla oli huikea ja settilista noudatteli em.poikkeuksia lukuunottamatta kiertueen aiempia settejä. Mahtava kokemus!
Highway Star
Into the Fire
Hard Lovin' Man
Vincent Price
Strange Kind of Woman
Contact Lost / Guitar solo
The Well-Dressed Guitar
Hell to Pay
Lazy
Above and Beyond
No One Came
Keyboard solo
Perfect Strangers
Space Truckin'
Smoke on the Water (with Uli Jon Roth)
Encore:
Green Onions / Hush
Black Night
 |
| Jon Lord |
Purplen jälkeen tunnelma tiivistyi entisestään, oli kotiyleisön suosikin
Rammsteinin vuoro. Nyt yleisöjoukko velloi tiiviinä ja väkeä riitti silmänkantamattomiin.
Rammstein palkitsi suuren yleisön näyttävällä showlla. Ilotulitusraketeilla startannut keikka olikin kieltämättä hienoa seurattavaa. Valot, pyrot, yms. tehosteet olivat upeita ja yleisö eli esityksessä voimakkaasti mukana. Itse en suuri Rammsteinin musiikin ystävä ole, mutta tunnelmaltaan keikka oli yksi huikeimpia mitä olen ikinä nähnyt. Shown vahvan homoeroottiset kohtaukset ja kaikki muut erikoisuudet olivat paikoitellen melko hämmentäviä. En tiedä, olisiko näille saanut nauraa, mutta kyllähän tuo touhu lavalla välillä todella koomista oli.
Ich tu dir weh
Wollt ihr das Bett in Flammen sehen?
Keine Lust
Sehnsucht
Asche zu Asche
Feuer frei!
Mein Teil
Ohne dich
Wiener Blut
Du riechst so gut
Benzin
Links 2-3-4
Du hast
Bück dich
(Rammstein-Intro)
Ich will
Encore:
Mein Herz brennt
(Piano Version)
Sonne
(with Heino)
Pussy
Valtavassa ihmisruuhkassa vaellus kohti bussia ja hotelliin suihkuun ja nukkumaan. Huomenna on taas uusi päivä…
Osa 1,
Osa 3,
Osa 4,
Osa 5.
