Dailuaine 2006/2017, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice

Testissä tuore Dailuaine Gordon & MacPhaililta.

Dailuaine 2006, 46%. Bottled 2017. Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice.

Tuoksu on makean maltainen ja hunajainen. Kypsää hedelmäisyyttä, tammea ja suklaata. Aromeiltaan varsin köyhä.

Maku on maltainen, makeahkon hedelmäinen ja kevyen tamminen.

Jälkimakua hallitsevat maltaisuus ja tammi. Hedelmäisyys säilyy makeahkona. Lääkemäistä katkeruutta nousee esiin.

Yksinkertainen ja makukirjoltaan vaatimaton perusmalt. ”Maista ja unohda”.

Dailuaine-Glenlivet 16 yo, Cadenhead's

Toisena Cadenhead’s-viskinä lasissa Dailuainen tislaamon tuotantoa.

Dailuaine-Glenlivet 16 yo, 55,6%. Cadenhead’s 5cl mini.

Tuoksu on raikkaan trooppisen hedelmäinen: Ananasta ja persikkaa. Vaniljaa, sitrusta ja kuivaa tammea. Makea kukkaisuus ja runsas päärynä.

Maku on vahva ja runsaan vaniljainen. Tammea ja kirpakkaa sitrusta. Kermatoffeeta ja hyvin hento turpeinen häivähdys.

Jälkimaku jatkuu voimakkaana pitkään. toffee, tammi, kukkaisuus ja hedelmälakritsi.

Pienellä laimennuksella tämä Dailuaine avautui ihan mukavaksi viskiksi, mutta omaperäisyyttä ja vivahteikkuutta kaivattaisiin kyllä enemmän.

Floraa & Faunaa Pikkulinnussa 15.5.2014

United Distillers -yhtiön (nyk. Diageo) 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa lanseeraama pullotesarja sisältää viskejä 26 tislaamolta. Jokaisen pullon tunnuksena on joko kasvi tai eläin, joten viskikirjailija Michael Jackson nimesikin sarjan aikoinaan nimellä Flora & Fauna. Tämä varsin osuva nimi jäi elämään, vaikka tätä "otsikkoa" ei näistä pulloista löydykään.

Suomen Mallaswhiskyseuran järjestämässä tilaisuudessa oli mahdollisuus tutustua tämän jo lakkautetun sarjan pullotteisiin kuuden esimerkin voimin. Helsingin Puotilassa sijaitsevassa Olutravintola Pikkulinnussa järjestetyn tilaisuuden veti Mallaswhiskyseuran hallituksen jäsen Ilkka Ruponen. Viskien esittelyt ja sarjan historiikki kuultiin asiantuntevasti ja varmaotteisesti.

Hyvän tietopaketin ohella odotettuja olivat luonnollisesti myös illan viskit ja laseihin olikin kaadettu mukava pala katoavaa viskihistoriaa. Osa Flora & Fauna-sarjan pullotteista on nimittäin kadonnut markkinoilta jo käytännössä täysin ja sama kohtalo odottanee muutamien vuosien kuluessa kaikkia tämän sarjan pullotteita.

Maisteltavina olivat Glendullan 12 yo, Benrinnes 15 yo, Inchgower 14 yo, Pittyvaich 12 yo, Dailuaine 16 yo ja Caol Ila 15 yo. Seuraavassa omat arvioni maistetuista:

Glendullan 12 yo, 43%

Tuoksu on maltainen. Olkea, hunajaa, kevyt hedelmäisyys. Taustalla raikkaan sitruksinen vivahde.

Maku on maltainen ja mausteinen. Kuivaa viljaa, kevyesti yrttisyyttä. Hunajaa, maitokahvia.

Jälkimaku jatkuu tasaisen maltaisena ja kevyen hunajaisena. Melko lyhyt.

Ihan ok ”perusmallasviski”

Benrinnes 15 yo, 43%

Tuoksua hallitsee makea ja syvä sherryisyys. Ylikypsää hedelmää. kahvia, kuivattua luumua.

Maku on voimakkaan sherryinen. Hento turpeinen vivahde. Makeaa marjaisuutta, hiven rikkiä. Täyteläinen.

Jälkimaussa sherry säilyy vahvana ja hallitsevana, mutta kuivuu reippaasti. Kevyt tammen vivahde. Öljyisyyttä, sitrusta.

Ihan hyvä ja maukas ”sherryviski”. Mukava mausteisuus toi viskiin kivan vivahteen.

Inchgower 14 yo, 43%

Tuoksu on varsin kevyt ja happaman hedelmäinen (sitrus). Kevyt maltaisuus, kukkaisuutta.

Maku on makean sitruksinen ja ”puhdas”. Hento tammi, kevyt mallas ja makean kukkainen vivahde.

Jälkimaku on kevyt ja raikas. Lyhyt ja vaisuksi latistuva.

Tylsä ja ponneton esitys. Verrokkina arvioni vuodelta 2010

Pittyvaich 12 yo, 43%

Tuoksu on runsas ja sherryinen. Pahvia ja märkiä puunlehtiä. Suklaata. Hieman tympeä yleisilme.

Maku on makeahkon sherryinen. Hiven tammea. Joku hieman tunkkainen vivahde. Yksioikoinen.

Jälkimaussa sherry tuntuu edelleen hallitsevana. Taustalta nousee esiin raikasta sitrusta. Lakritsia.

Perus sherryttely, eipä juuri muuta. Maku jää jotenkin ponnettomaksi. Verrokkina arvioni vuodelta 2009.

Dailuaine 16 yo, 43%

Tuoksua hallitsee pehmeä vahva sherryisyys. Täyteläinen maltaisuus. Kermaisuutta, luumukiisseliä.

Maku on täyteläinen ja vahvan suklainen. Sherryisyys on kuivahkoa ja runsasta. Tuhti maltaisuus. ”Roteva”.

Jälkimaku on kuivan sherryinen. Tammea nousee mukaan. Tanniinisuutta, hapahkoa sitrusta. Pituutta riittää kohtalaisen hyvin.

Hyvä ja tasapainoinen viski. Yleisilme on mukavan tuhti ja täyteläinen. Hyvää.

Caol Ila 15 yo, 43%

Tuoksu tarjoilee pehmeää ja makeaa turvesavua, poltettua puuta. Raikasta sitrusta, vaniljaa, mukavaa mausteisuutta (pippuria). Hyvällä tavalla ”likainen”.

Maku on öljyinen, makeahko ja maukas. Hieman tervainen vahva turvesavu on herkullista. Raikasta sitrusta. Kuivahko maltaisuus. Taustalta nousee esiin suolaisuutta (graavisuolattu kala). Täyteläinen ja tasapainoinen.

Jälkimaussa pehmeä savuisuus jatkuu runsaana. Kiva hedelmäisyys, mausteisuus ja reippaan suolainen vivahde (merilevä).

Hieno ja maukas Caol Ila. Tislaamon unohdettu klassikko. Verrokkina arvioni vuodelta 2009.

Illan kokonaisuus tarjosi varsin hyvän ja mielenkiintoisen otoksen Flora & Fauna-sarjan maailmaan ja vilkas viskikevät jatkui varsin hyvissä merkeissä. Mainio tilaisuus.

Dailuaine 1980/1998, Samaroli

Tammikuun Cadenhead's tastingissä mukana ollut Dailuaine oli varsin miellyttävä tuttavuus. Nyt testissä hieman vanhempaa tuotantoa edustava Samarolin pullote.

Dailuaine, Distilled February  1980, 45%. Bottled 1998. Cask #1527. Samaroli, 390 bottles.

Tuoksu on tuhti, mausteinen ja hunajainen. Hentoa, mutta kuitenkin selkeänä erottuvaa turvesavua sekä kostean havumetsän raikkautta. Runsas maltaisuus.

Maku on täyteläinen ja makeahko. Runsaasti hunajaa sekä makeaa maltaisuutta. Kypsää makeaa appelsiinia ja kevyt tammen vivahde. Taustalla miellyttävä ja melko vahva turvesavuisuus.

Jälkimaku on mausteinen, tasapainoinen ja pehmeä. Mallas, tammi sekä hedelmäisyys kuivuvat ja maku hiipuu kuuniin hitaasti.

Tämä tyylikkäällä tavalla kevyen savuinen Speyside-viski on hyvää, muttei kuitenkaan onnistu sen kummemmin säväyttämään. Hyvää keskitasoa.

(kuva: Whiskysamples.eu)

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa osa 4: Dailuaine

Sitten maisteluvuoronsa saivat kaksi Bourbonkypsytettyä Speysiden alueen viskiä. Niistä ensimmäisenä Dailuaine.

Dailuaine 20 yo, distilled 1989, bottled February 2010, 56,5%, Bourbon Hogshead, 256 bts.

Tuoksu on maltainen ja jopa hieman "raskas". Kypsää hedelmää (omena), tammea, aavistus turpeisuutta, maitokaakaota sekä vaniljaa. Hyvä aloitus.

Maku on vahva ja suutuntuma mukavan vahamainen. Kypsää hedelmäisyyttä (keltaisia hedelmiä), vaniljaa, tammea. Täyteläinen ja aavistuksen turpeinen.

Jälkimaku on lämmittävä, pehmeä ja pitkä. Tammi ja hedelmäisyys ovat hyvin tasapainossa. Taustalla hieman suolaista turvetta. Hyvää.

Hienon tasapainoinen ja maukas Dailuaine. Hyvä esimerkki kauniisti Bourbontynnyrissä kypsyneestä Speysideviskistä.

Huomenna vuorossa tämän sarjan päättävä Benriach..

Dailuaine 35 yo 1971, DL OMC

Vaihteeksi iäkästä Speyside-alueen viskiä maistelussa:

Dailuaine 35 yo, distilled Dec 1971, bottled Apr. 2007. Bottled at natural cask strenght 45,6%. Douglas Laing Old Malt Cask, refill hogshead, 152 bottles. DL ref 3519.

Tuoksu on pehmeä ja hyvin mieto. Melko kuiva maltaisuus ja voimakas tammisuus tuntuvat päällimmäisenä. Taustalla vaniljaa, kuivattuja hedelmiä, sekä aromaattista "parfyymimaisuutta".

Maku on todella pehmeä ja kauniin mausteinen, sekä suutuntumaltaan runsaan öljyinen. Hedelmäisyys tuo tarvittavaa makeutta tyylikkääseen tammisuuteen. "Hedelmäkaramellia". Tasapainoinen ja hienostuneen kevytpiirteinen.

Jälkimaku on pitkä, tyylikäs ja mukava vivahteikkuus jatkuu. Kokonaisuus ei kuivu liikaa.

Tyypillinen iäkäs Speysiden viski. Maukasta, mutta ei kuitenkaan aivan "wow"-elämys. Hyvä tynnyri kuitenkin.

Rare Malts Winter Special - Dailuaine

Dailuaine 1973 22yo 61,8%. (Speyside). Laimentamattomana tuoksu on voimallinen ja alkoholinen. Myös maku peittyy vahvan alkoholiprosentin alle, joten suosiolla lisään hieman vettä. Veden kera Tuoksusta löytyy pehmeää maltaisuutta. Viskin maku on jotenkin hyvin hento, viljainen ja aavistuksen makea. Jälkimausta ei jää mieleen oikein mitään ja viski onkin kokonaisuutena hyvin neutraalin oloinen. Ei siis mitenkään huonoa, mutta ei kyllä mikään suuri elämyskään. Sherryisemmät Dailuaine-versiot ovat itsellä toimineet paremmin kuin tämä.