Rock In The City, Vantaa 10.-11.6.2022

Alice Cooper

Rock In The City -festivaali Vantaan Hiekkaharjun liikuntapuistossa päästiin juhlimaan lämpimässä ja lauantain osalta jopa helteisessä kesäsäässä. Esiintyjälistalla nähtiin kaikkiaan 19 yhtyettä ja musiikki soi molempina päivinä kahdella lavalla käytännössä tauotta.

Perjantaina suurin mielenkiintoni kohdistui Acceptiin, eikä germaanit pettäneet tälläkään kerralla. Lauantain kohokohta oli tapahtuman päättänyt Alice Cooper, jonka show ja settilista hipoi genressään täydellisyyttä. 

Kokonaisuutena Rock In The City tarjosi mainiot kaksi päivää kameran kanssa festaritunnelmasta nauttien! Massiivisen kuvakoosteen pariin pääsee oheisesta linkistä:

https://metalliluola.fi/rock-in-the-city-vantaa-10-11-6-2022/

Accept

Wacken Open Air 2017: lauantai 5.8.2017

Rage, Beyond the Black, Max & Igor Cavalera, Powerwolf, Alice Cooper, Amon Amarth, Avantasia.

Wackenin lauantai oli jälleen pitkä päivä ja bänditarjonnaltaan varsin mielenkiintoinen. Myöhään venyneen perjantai-illan jälkeen otettiin aikainen startti, koska jo klo 12 vuorossa oli legendaarinen Rage.

Näin Ragelta kokonaisen keikan viimeksi Hämeenlinnan Giants of Rockissa vuonna 1991, joten nyt olikin korkea aika päivittää tilanne. Bändi ja aikaan nähden todella runsas yleisö olivat hyvin hereillä ja kuultavaksi saatiin vallan erinomainen veto. Don’t Fear the Winter -klassikolla aloitettiin ja setissä livedebyytin sai tuoreimman Rage-albumin nimikappale Season of the Black. Higher Than the Sky yhdistyi sulavasti Dio-tribuuttiin Holy Diver. Kova veto!

Perinteisestä hevimätöstä siirryttiin välittömästi melodisen ja sinfonisen metallin maailmaan. Saksalainen Beyond the Black tarjosi hienon ja pyrojen sävyttämän tunnin. Yhtye toi mieleen Within Temptationin ja laulaja Jennifer Habenin äänestä löytyi yhtäläisyyttä WT:n Sharon den Adeliin. Bändin tribuutti Lemmylle, koskettavan kaunis Love Me Forever oli yksi koko festivaalin upeimmista hetkistä. Kyyneleet eivät olleet kaukana.  Tämä bändi äkkiä klubikeikalle Suomeen!

Roots Bloody Roots, eli seuraavana vuorossa oli Max ja Igor Cavaleran Return to Roots -keikka. Tuoreessa muistissa oli joulukuulta herrojen raivokas veto Hämeenlinnan Aulangolla ja aivan vastaavaan tunnelmaan ei nyt auringon paisteessa Wackenin isolla lavalla ylletty. Hyvä keikkahan tämä oli, mutta setti olisi varmaankin toiminut paremmin vaikkapa pienemmällä telttalavalla.

Myös Powerwolf oli loistava taannoin Tampereen Klubilla ja hienosti homma toimi nyt myös Wackenin päälavalla. Viihdyttävää esiintymistä ja tarttuvia melodioita tällä bändillä riittää, joten helppohan tämän parissa oli viihtyä. Hieno tunnelma!

Alice Cooperiin voi aina luottaa. Jälleen huikea ja viihdyttävä show, kuten Cooperin kohdalla on aina totuttu näkemään. Tarttuvat kappaleet ja tutut showelementit giljotiineineen pitivät otteessaan ja koko bändin työskentely oli ihailtavaa seurattavaa. Myös Cooperilta nähtiin kunnianosoitus Lemmylle ja Motörhead-klassikko Ace of Spades oli oiva päätös keikalle.

Seuraavana myös Amon Amarth tarjoili viikinkimetalliaan totutun vahvasti. Hieno lava ja pyrot täydensivät esitystä pimenevässä illassa. A Dream That Cannot Be -kappaleessa vierailevana laulajana nähtiin Doro Pesch ja tämä esitys nousikin keikan kohokohdaksi.

Avantasia päätti osaltamme tämän vuoden festivaalin ja upeasti päättikin. Tobias Sammet oli kerännyt taas kokoon hienon joukon laulajia ja mukana olivat nyt mm. Eric Martin,  Geoff Tate, Bob Catley ja Jorn Lande. Kuultiin vahva läpileikkaus aina ensialbumi Metal Operasta tuoreimman Ghostlights-levyn kappaleisiin ja näyttävään ilotulitukseen päättyneeseen keikkaan olikin hyvä päättää myös meidän Wacken Open Air 2017.

Kiitos bändit, kiitos Wacken, nähdään taas ensi vuonna!

Mötley Crüe, Alice Cooper, Saint Asonia - Hartwall Areena, Helsinki 18.11.2015

Helsingin Hartwall Areenalla vietettiin Mötley Crüen jäähyväisiä yhtyeen The Final Tour -kiertueen Euroopan osuuden päätöskeikalla.

Illan aikataulu Areenalla oli laadittu todella tiukaksi ja niinpä ensimmäisenä esiintynyt Saint Asonia aloitti jo puoli tuntia hallin ovien avautumisen jälkeen. Täyttä hallillista ihmisiä on jotakuinkin mahdoton saada tuossa ajassa sisään, joten itsekin olin yhtyeen aloittaessa vielä turvatarkastusjonossa.

Saint Asonian keikasta tuli nähtyä siis vain loppuosa, minkä perusteella alun missaamisessa ei suurta vahinkoa tapahtunut. Bändi esitti melodista tusinarockia, eikä tästä jäänyt kyllä mitään mieleen.

Seuraavaksi lavalla oli Alice Cooperin vuoro. Kesällä Tuskassa Alice bändeineen oli vakuuttava, eikä pettyä tarvinnut nytkään. Vajaaseen tuntiin tiivistetty setti oli herkkua alusta loppuun. Yhtye kuulosti Areenalla todella hyvälle! Teatraalisuutta ei esityksestä unohdettu, vaan Alicen ”kauhuteatteri” oli jälleen näyttävässä osassa. Huikean kova setti!

Mötley Crüe avasi oman keikkansa Girls, Girls, Girls -kappaleella ja hyvältähän yhtye kuulosti, vaikkakaan Cooperin bändin monipuolisempaan äänimaailmaan ei illan aikana ylletty. Setti oli mallia ”best of” ja uran varrelta mukaan oli poimittu takuuvarmat hitit ilman suuria yllätyksiä.

Laulaja Vince Neilin äänen kestävyys on herättänyt keskustelua kiertueen varrella ja kuuleman mukaan jotkut keikat ovat menneet laulun osalta kovinkin heikosti. Nyt Vincen ääni kesti suhteellisen hyvin, vaikkakin keikan loppupuolella rasitus alkoi jo laulussa kuulua. Bändi oli varmaotteinen, mutta soitto tuntui jotenkin rutiininomaiselle ilman sitä viimeistä terävyyttä. Kitaristi Mick Marsin soolo-osuus oli kamala. Enpä muista, milloin olisin yhtä tylsää kitarasooloa kuullut. Viihdyttävämpi soolo kuultiin ja nähtiin rumpali Tommy Leeltä, jonka uskomaton vuoristorata oli kyllä melkoinen viritys. Näyttävä rakennelma!

Lava oli yllättävän pelkistetty ja showpuolella tunnelmaa luotiin ”rollercoasterin” lisäksi oikeastaan vain erilaisilla pyroefekteillä. Pari taustalaulaja/tanssijaa tarjosivat toki hieman silmäniloa. Valot olivat melko hämärät läpi keikan.

Keikka saateltiin päätökseen salin keskelle rakennetulla pikkulavalla, jossa yhtye viimeisenä Euroopassa kuultuna kappaleena esitti Home Sweet Homen. Mötley Crüen kiertue ja samalla yhtyeen taru päättyy Los Angelesiin uudenvuodenaattona. Aika sitten näyttää, kuinka pysyvä tuo lopetuspäätös on.

So Long, Farewell

Girls, Girls, Girls

Wild Side

Primal Scream

Same Ol' Situation (S.O.S.)

Don't Go Away Mad (Just Go Away)

Smokin' in the Boys' Room

Looks That Kill

Mutherfucker of the Year

Louder Than Hell

In the Beginning

Shout at the Devil

O Fortuna

Drum Solo

Guitar Solo

Saints of Los Angeles

Live Wire

T.N.T. (Terror 'N Tinseltown)

Dr. Feelgood

Kickstart My Heart

--------

Home Sweet Home

My Way

Kokonaisuutena tämän viihdyttävän illan parasta antia tarjosi Alice Cooper, Mötleyn tyytyessä rutiinisuoritukseen. Luulenpa, että ajatuksissa pyörii jo tuo reilun kuukauden päässä häämöttävä suuri finaali yhtyeen kotikaupungissa ja sinne energiaa vähän säästellään.