Glenglassaugh 2011 The Octave Cask SP14 (Private Bottling)

Arviovuorossa privaattipullote Glenglassaughilta.

Glenglassaugh 2011 The Octave Cask, 58%. Distilled 15.12.2011, bottled 10.12.2019. Cask No. SP14 (Oloroso Sherry). Bottled for Middle Cut of Renko, Mika & Juhani.

Tuoksu on voimakas, runsaan tamminen ja kuivahkon sherryinen. Kypsää luumua, tummaa suklaata, salmiakkia ja appelsiinia. Täyteläinen maltaisuus sitoo aromit hyvin yhteen. Kevyt turvesavu.

Maku on vahva, täyteläinen ja runsaan hedelmäinen. Pehmeä turpeisuus tuntuu maukkaana. Tammi on tuoksun tavoin runsasta ja paahtunutta. Suolaisuutta, lääkemäisyyttä ja kaunis sherryisyys.

Jälkimaussa tammi voimistuu edelleen. Sherry tuntuu kevyehkönä ja tasapainoisena. Hento turvesavuisuus pyörii ympärillä. Lopussa hapanta sitrusta ja tammen tanniineja. Vesilisä tuo makeutta.

Tasapainoinen ja maukas Glenglassaugh, missä turpeisuus, sherry ja maltaisuus ovat hyvin tasapainossa. Lopussa tammi ja tanniinit ottavat kuitenkin hieman liian vahvan otteen.

1967 osa 2: Glenglassaugh 1967, Gordon & MacPhail ”Old Map Label”

1967-teematastingin toisena viskinä oli Gordon & MacPhailin pullottama Glenglassaugh.

Glenglassaugh 1967, 40%. Gordon & MacPhail ”Old Map Label”, 1980’s

Tuoksu on aromikas ja vahvapiirteinen. Runsas marjaisuus, makea yrttitee ja pehmeä maltaisuus. Kypsä trooppinen hedelmäisyys tuo raikkautta. Kaunis ja seesteinen.

Maku on täyteläinen ja makeahko. Kypsä hedelmäisyys on runsasta ja mehukasta. Pehmeä maltaisuus ja tyylikäs tammi, sekä taustalta nousevia suklaan ja kahvin sävyjä.

Jälkimaussa hedelmäisyys säilyy herkullisena ja makeana. Tammi tuo sopivasti kuivuutta. Herukoiden happamuutta ja kirpeyttä. Hento turpeinen vivahde.

Tämän Glenglassaughin kokonaisuus toimii upeasti ja vain 40% vahvuiseksi viskiksi makumaailma on todella intensiivinen ja hienon tasapainoinen. Herkkua.

Glenglassaugh 1973 The Family Silver

Glenglassaugh 1973 The Family Silver, 40%. (OB), bottled +-1998

Tuoksu on tyylikäs ja pehmeä. Makeaa trooppista hedelmäisyyttä, lehtipuun versoja, aamukasteista ruohoa, viiniä (sherry). Kevyt maltaisuus ja hento tammi. Hieno!

Maku on kevytpiirteinen, mutta maukas. Makea "viinimäinen" hedelmäisyys (sherryä), kevyt tammi. Mineraalisuutta, pehmeää mallasta, mustaherukanlehteä, suklaata , nokkosta. Maku kasvaa mukavasti ajan myötä.

Jälkimaku on tasapainoinen ja miellyttävä. Makukaari ei enää lähde nousemaan, vaan hiipuu hiljalleen. Kypsää hedelmää, tammea, kevyttä turpeisuutta. Suolainen vivahde sekä raikasta marjaisuutta.

Miellyttävä ja tyylikäs viski. Hyvä makujen tasapaino. Loistava Glenglassaugh!

Glenglassaugh 25 yo 1984/2009 DL OMC

Tällä kerralla maistelussa viskiä tislaamolta, joka on ehkäpä useille hieman tuntemattomampi tapaus, vaikka täällä blogissa tosin jo pari maistelumerkintää löytyykin. Aiemmat maistetut versiot eivät säväyttäneet, entä nyt?

Glenglassaugh 25 yo, 50%,
distilled July 1984,
bottled July 2009,
624 bottles.
Douglas Laing Old Malt Cask.

Viski on kypsytetty Sherrytynnyrissä.

Syvä ja täyteläinen tuoksu on pehmeä, vahvan ja sopivan makeahkon sherryinen. Rusinaa, taatelia, tummaa toffeeta, appelsiinia, kanelia... Hyvin hento turpeen häivähdys. Erittäin hyvä, vivahteikas ja tasapainoinen.

Maku on voimakaspiirteinen, muttei niin sherryn hallitsema kuin tuoksu olisi antanut olettaa. Sopivan kuivahko tammisuus leikkaa makeutta ja 50% alkoholi tuntuu terävänä särmänä. Rusinaa & muita kuivattuja hedelmiä, (aprikoosi), kevyttä turvetta sekä taustalta nousevaa tuoretta minttua.

Jälkimaku on vahva ja kuivan sherryinen. Esiin nousee myös salmiakkista suolaisuutta. Pituutta riittää ihan mukavasti.

Kokonaisuus on tyylipuhdas, melko monipuolinen ja varsin hyvä iäkäs sherrykypsytetty viski. Varsinkin tuoksu oli todella mahtava. Yllättävä, herkullinen Glenglassaugh. Kiitos "JaRiMi", hieno löytö!

Glenglassaugh 1973, (Murray McDavid).

Tarkastelussa todella tummanpuhuva "sherrymonsteri":

Glenglassaugh 1973, 33yo, 56,1%, Murray McDavid Mission Gold Series, 477 bottles, sherry cask 5166, distilled 5.12.1973, bottled 08/2007.

Tämän väriltään huomattavan tumman viskin tuoksussa on runsaasti kypsää hedelmää ja maitosuklaata.

Maku on todella voimakkaan sherryinen. Sherry hallitsee niin voimakkaasti, ettei muille vivahteille juurikaan jää tilaa. Aavistus suklaista täyteläisyyttä ja pitkän kypsytyksen tuomaa puuta kuitenkin taustalta löytyy.

Lyhyehkö jälkimaku jää yllättävän mitättömäksi ja latistaa kokonaiskuvaa.

Kovinkaan selkeää kuvaa ei ennen tätä Glenglassaughin viskeistä itselläni ollut, mutta eipä tämäkään yksilö juuri minkäänlaista kuvaa tästä tislaamosta antanut.
Ei huonoa, mutta jotenkin diibadaaba-osastoa, eli ei suosikkilistalle.

Bowmore 1989 (James MacArthur’s – Old Masters) ja jotain muutakin...

Ja nyt se eilen lupaamani toinen "vuosikokousviski":

Bowmore 1989/2003, 57,3 %, (James MacArthur’s – Old Masters), Cask No. 1966

Tuoksu on hento ja makeahko.
Maku on maukas, sopivan makea, "parfyymimainen" ja laventelinen. Hento savuhuntu kietoutuu sopivasti ympärille. Jälkimaku on vahva ja pitkä. Tämä on hyvää! Tasapainoinen ja herkullisen maukas kokonaisuus, joka on kuin vahva versio tislaamon omasta "Screen Printed Label" 12-vuotiaasta vuosituhannen vaisteen tienoilta.
Kaiken tämän herkullisuuden jälkeen mieleen hiipii pieni säälin tunne siitä, että nykyisistä vastaavan ikäisistä Bowmorepullotuksista ei näin vahvoja piirteitä enää löydy, kun ilmeisesti "valtavirtamarkkinoiden" paineessa "distillery character" on tasoitettu huomattavasti sileämmäksi ja samalla mielenkiinnottomammaksi.

Nyt maistelussa ollut viski oli hyvä esimerkki siitä, miltä tuon ajan tyypillinen, hyvä ja vahva Bowmore maistui. Vahvasti mielipiteitä jakava tuote, mutta omalla kohdallani maukasta parhautta:) Mainio viski.

Lisätään vielä loppuun pikakelauksena myös loput tilaisuudessa maistellut, eli


Glenglassaugh 28 yo, 48,3%, (Jack Wiebers Whisky World – Scottish Castles ”Series 15”), 1976/2005, Cask no. 2375 (bourbon matured), 150 bottles: Vaisu ja mitäänsanomaton.

Glenkinchie 20 yo., 58,4 %: Tämän viskin brandyfinistely hallitsee liikaa ja tislaamon ominaispiirteet ovat hukassa. Outo. maistoin tämän nyt toista kertaa ja ensimmäisellä kerralla tuntemus oli aivan sama kuin nyt.

Blairfindy (Glenfarclas) 23 yo., 43,0%, (Blackadder), distilled 6th June 1980 / bottled November 2003, Cask no 5983, Cask ref. 2003/BF/01: Vetistä ja laimeaa Sherryviskiä. Miksi Single Cask-pullote pitää pilata täysin laimentamalla se pullotusvaiheessa?