Dirkschneider (Balls to The Wall 40th Anniversary,) Crownshift, All For Metal - Tavara-asema, Tampere 11.3.2025

Dirkschneider

Acceptin "Balls To The Wall" täytti taannoin 40 vuotta, joten alkuperäisvokalisti Udo Dirkschneider päätti kunnioittaa juhlaa tuomalla tämän klassikkoalbumin kokonaisuudessaan Dirkschneider-yhtyeen keikkasettiin. Mukana illassa nähtiin myös Crownshift ja All For Metal.

Illan tunnelmat nyt Metalliluolassa:

https://metalliluola.fi/balls-to-the-wall-40-vuotta-dirkschneider-crownshift-all-for-metal-tavara-asema-tampere-11-3-2025/

Crownshift

All For Metal

Tuska Open Air Metal Festival 2017 - Suvilahti, Helsinki: Päivä 3, sunnuntai 2.7.2017

TUSKAN kolmas päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten sunnuntain musiikkikattauksesta päästin nauttimaan upeissa olosuhteissa.

Battle Beast käynnisti osaltani karkelot iltapäivän kolmevarttisellaan. Teltan runsaslukuinen yleisö sai todistaa energistä ja viihdyttävää, tuoreimman Bringer of Pain -albumin materiaaliin keskittynyttä settiä. Laulaja Noora Louhimon vahva ääni on livenä upeaa kuultavaa kerrasta toiseen. Tällä bändillä tuntuu olevan hauskaa lavalla ja tämä ilo välittyy myös yleisöön.

Dirkschneiderin Accept-klassikoista koostunut veto oli vuorossa heti perään. Yllätyksetön, mutta aina vaan hyvä setti vedettiin läpi vuosien varmuudella. Laadukasta viihdettä. Udo Dirkschneider bändeineen tuntuu tällä hetkellä pitäytyvän Accept-materiaalin soittamisessa, vaikka kyllähän miehen soololevyiltäkin hienoa materiaalia löytyisi.

Erilaista tunnelmaa lavalle saatiin neljän sellon voimin. Vuorossa siis Apocalyptica plays Metallica by four cellos. Metallica-tuotanto taipui sellomiesten käsittelyssä tyylikkääksi kokonaisuudeksi ja tämä oli kyllä upeaa kuultavaa. Settiin oli poimittu myös vähemmän kuultuja vetoja, kuten Orion tai vaikkapa Ride The Lightning -levyn vahva Escape.

Sonata Arctica tarjoili teltassa tunnin läpileikkauksen uransa varrelta. Kivasti kasattu setti oli toimiva ja bändin esiintyminen mukavan välitöntä ja leppoisaa, kuten tämän bändin kohdalla yleensäkin. Näyttävät pyrot tehostivat esitystä.

Progehevijyrä Mastodon päätti tämänvuotisen TUSKAN kirkkaan ilta-auringon paisteessa. Monimuotoiset kappaleet jyräsivät vahvoina ja tarjosivat kuulijoille paljon tarttumakohtia. Esitys pysäytti kuuntelemaan ja oli vahva päätös festivaalille.

TUSKAN 20-vuotisjuhlafestivaali oli kokonaisuutena varsin onnistunut ja bändikirjoltaan mukavan monipuolinen tapahtuma. Vesi kielellä jään odottamaan ensi vuotta…

Dirkschneider, Anvil - Tavastia, Helsinki 1.3.2016

Udo Dirkschneiderin U.D.O.-yhtye nähtiin maassamme viimeksi viime vuonna ja tuolloin olin katsomassa ihan mainion vedon Lahdessa.  Tämän vuoden kiertueella bändi on sama, mutta nimi on vaihtunut U.D.O.sta Dirkschneideriksi. Syy tilapäiseen nimenvaihtoon on se, että erotuksena normaaleista U.D.O.-seteistä tällä kiertueella kuullaan vain Acceptin tuotantoa. Udon kertoman mukaan tämän kiertueen jälkeen hän keskittyy vain omaan soolotuotantoonsa ja Accept-vedot jäävät keikkaseteistä lopullisesti pois.
Kiertueelle lämppäribändiksi valittiin kanadalainen pitkän linjan Anvil, joten ennakkoasetelmat olivat varsin mainiot.

Anvil aloitti oman tuntinsa jopa hieman illan aikataulusta edellä ja bändi oli jälleen kerran ihan oma itsensä. Laulaja-kitaristi Lipsin johtama trio viihdytti yleisöä Anvil-klassikoilla, mutta myös tuoretta materiaalia kuultiin. Vasta julkaistun Anvil Is Anvil -albumin Zombie Apocalypse ja Die For A Lie olivat jykeviä vetoja. Keikan lopuksi Lips yllätettiin synttärionnitteluilla ja kakulla, miehen täyttäessä pyöreät 60 vuotta. Myös Lipsin vaimo saapui juhlistamaan merkkipäivää.

March of the Crabs

666

School Love

Badass Rock 'n' Roll

Winged Assassins

Free as the Wind

Zombie Apocalypse

Mothra

Swing Thing

Die For a Lie

Metal on Metal

Dirkschneiderin setti koostui Accept-klassikoista aina 1980-luvun alusta vuoden 1986 Russian Roulette -levyyn asti. Harmillisesti 1990-luvulla julkaistut kolme albumia sivuutettiin tyystin. Kyllähän sielläkin muutama kova veto olisi ollut.

Klassikkokimara aloitettiin kaksikolla Starlight/Living For Tonite ja soundit olivat heti alusta lähtien mainiot. Hitit seurasivat toisiaan ja Udon ääni oli entisellään – karheana ja persoonallisena. Acceptin alkuperäislaulajasta ja hyvästä bändistä huolimatta jotain tuntui kuitenkin puuttuvan. Acceptin soundissa erittäin tärkeä osa on aina ollut kitaristi/basisti -kaksikolla Wolf Hoffmann/Peter Baltes ja näiden herrojen puuttuminen sai aikaan sen, että esityksestä tuli ajoittain hieman coverbändifiilis. Myöskään tunnelma yleisössä ei noussut ihan odottamaani hurmokseen.

Paljon hyvääkin toki koettiin ja vaikkapa kappaleet kuten Neon Nights, Midnight Highway, Wrong Is Right ja I’m a Rebel olivat timantteja. Kaksi tuntia oli tuhti setti ja makeaa tuli mahan täydeltä ähkyksi asti. Heti keikan jälkeen mietin, että hieman lyhentämällä setti olisi voinut toimia tiiviimpänä vielä paremmin kuin nyt.

Kokonaisuudessaan ilta tarjosi kolmen tunnin metalliannoksen, joten rahalle sai kyllä vastinetta riittämiin. Ehkä kuitenkin Udo bändeineen on nykyään vahvimmillaan oman materiaalinsa parissa, kun taas Wolf Hoffmannin luotsaama nyky-Accept on lyömätön Accept-materiaalin parissa.