Uisge 2011 & Jameson

Nyt on aika päättää tältä erää raportit Uisge-tapahtumasta, mutta yksi tasting on vielä käsittelemättä. Viimeisenä maistelusessiona vuorossa oli viskiä Irlannista ja laseissa Jamesonia.
Viskejä esittelemässä oli Jameson Brand Ambassador Judith Wilson.

Ensimmäisenä maisteluvuorossa oli

Jameson 12 yo, 40%

Viski on kypsytetty sherrytynnereissä.

Viski on maukas, erittäin pehmeä ja kevyen sherryinen. Puhdaspiirteinen kokonaisuus, johon sherry tuo mukavan lisänsä, kuitenkaan nousematta liian hallitsevaan rooliin. Taustalla hento tammisuus, sekä puhdas viljaisuus.

Hyvää ja helposti juotavaa viskiä, ihan kiva.


Mitä tapahtuu, kun kypsytysikää nostetaan kuudella vuodella? Vuorossa

Jameson 18 yo, 40%.

Sekoitus ex-Bourbon, sekä ex-Oloroso Sherrytynnyreistä, sekä viimeistelty lopuksi 1st fill Bourbontynnyreissä.

Tuoksu on aromaattinen, makeahko ja vivahteikas. Runsas hedelmäisyys tuntuu miellyttävänä ja tasapainoisena. Pehmeä ja tyylikäs.

Maku on erittäin pehmeä, suussasulava, makean öljyinen ja varsin herkullinen. Toffeeta, aavistus tammea, pähkinää sekä mukavaa raikkautta.

Jälkimaku on kuin pussillinen hedelmäkarkkeja. Maukas, öljyinen ja pitkä. Taustalla raikasta marjaisuutta.

Kevyt "Irlantilaistyylinen" viski, mutta uskomattoman monipuolinen makuprofiili. Suuri yllättäjä. Hyvää.


Kolmantena ja samalla viimeisenä testiin Jamesonin "Lippulaiva"

Jameson Rarest Vintage Reserve, 46%

Kypsytyksessä on käytetty ex-Bourbon, sekä ex-Port-tynnyreitä

Tuoksu on pehmeä ja täyteläinen, sekä kypsän hedelmäinen. Keveys ja raikkaus säilyvät mukavasti. Taustalla mausteisuutta, sekä aavistus salmiakkisuutta.

Maku on todella täyteläinen ja erittäinen pehmeä. Maku alkaa kevyenä ja "vaimeana", mutta kehittyy ja voimistuu pikku hiljaa, puhjeten vasta lopussa "täyteen kukkaansa". Kypsä hedelmäisyys, raikas tammisuus, sekä mausteöljyinen suutuntuma luovat hyvän kokonaisuuden.

Jälkimaussa viskin makuprofiili kehittyy edelleen. Maku voimistuu ja voimistuu, kestäen joka siemaisulla todella pitkään. Jälleen tasapainoinen hedelmäisyys hallitsee, taustallaan sopivasti kuivattavana elementtinä puhdasta ja raikasta viljaisuutta, sekä kiehtovaa mausteisuutta.

Upeasti loppua kohti nousevan makuprofiilin omaava viski. Erittäin pehmeä ja maukas, herkullinen tuote. Hinta-laatusuhdetta arvioitaessa tämä viski on kuitenkin valitettavan kallis, joten 18-vuotias olisi selkeästi mielekkäämpi ostos kotikaappiin.

Hienoja viskejä Irlannista, jotka yllättivät skottiuskollisen allekirjoittanaan todella positiivisesti.

18 yo batch code

Uisge 2011 & Benriach / Glendronach

Jatketaan jälleen yhdellä Uisgessa koetulla tastingilla. Nyt vuorossa tuotteita samassa omistuksessa olevilta kahdelta tislaamolta, eli Benriach & Glendronach. Tislaamoita ja viskejä paikalla oli esittelemässä Alistair Walker.


Glendronach 15 yo Revival, 46% onkin jo aiemmin tässä blogissa käsitelty ja hyvälle maistui edelleen. Maukas sherryisyys ja täyteläinen suutuntuma. Hyvää!



Benriach 15 yo Pedro Ximinez Sherry Wood Finish, 46%
tarjosi kevyempää otetta ja makeampaa sherryisyyttä:

Tuoksussa makeaa hedelmäisyyttä, yleisilmeen ollessa mukavan raikas ja pehmeä.

Maku on huomattavan makea ja hedelmäinen, sherryn hallitessa makuprofiilia. Suuntuntuma jää yllättävän ohueksi ja viski on sherryviimeistellyksi tuotteeksi varsin kevyt.

Jälkimaku kuivuu reippaasti ja valitettavasti maku latistuu liikaa, tullen jopa "vetiseksi".

Ihan ok, mutta kokonaisuus kaipaisi lisää rotevuutta.


Benriach 12 yo Horizons, 50%. Triple Distilled. Finished 3 years in Oloroso Sherry Casks.

Tuoksu on makeahko ja pehmeän hedelmäinen. Mukava savuisuus pyörii taustalla.

Maku on makea, kevyen sherryinen ja hennon savuinen. Suutuntuma on varsin pehmeä, vaikka alkoholiprosentti on 50.

Jälkimaku on hedelmäinen, keveä, aavistuksen savuinen. Joku "sivumaku" pyrkii rikkomaan kokonaisuutta, (Suolaisuus?).

Ihan hyvä viski, joskaan makujen tasapaino ei ollut parhaasta päästä.


GlenDronach 1994. 15yo, 55,5%. Distilled 15.7.1994, bottled 6/2010. Pedro Ximinez Sherry Puncheon. Cask no 1498. 737 bottles. Specially selected and bottled exclusively for Finland.

Tästäkin jo aiemmat kommentit blogista löytyy. Nyt viski tuntui hieman tasapainoisemmalle kuin aiemmassa arviossani, mutta jälkimaun ohuus ja terävyys häiritsevät edelleen.



Glendronach 1971 39 yo, 48,8%. Oloroso Sherry Butt 489. Distilled 25.2.1971, bottled 6.2010. 541 bottles.

Tuoksu on kevyehkö. Pehmeää sherryisyyttä, maitokahvia. Makeahko hedelmäisyys. Ajan kanssa avautuu ja tuoksu "syvenee" enemmän tumman suklaan suuntaan.

Maku on todella pehmeä ja runsaan sherryinen. Kypsiä, makeita hedelmiä, karamellisoitua sokeria, sekä pitkän kypsytyksen tuoma sopivan kuiva tammisuus.

Jälkimaku on pitkä ja maukas, jota sopivasti kuivuva sherryisyys hallitsee. Puu tuntuu taustalla tasapainoisena vivahteena.

Odotetusti tastingin helmi. Todella hyvää, joskin hieman yllätyksetöntä iäkästä Glendronachia. Maku ei nouse aivan niin monipuliseksi kuin maistamisani vuoden 1972-tynnyreissä.

Jälleen loistavan hinta-laatusuhteen tarjonnut mielenkiintoinen ja antoisa tasting hienojen sherryviskien parissa. Kannatti käydä.

Uisge & Jura

Skotlannin Jurasaaren viskit ovat herättäneet usein vahvoja tunteita, joko puolesta tai vastaan. Uisgen yhteydessä järjestetyssä tastingissa oli loistava tilaisuus maistella rinnakkain viisi tislaamon pullotetta. Sinne siis. Viskejä oli esittelemässä Whyte & Mackay'lta James Steiner, jonka johdolla tuntiin ahdettu maistelusetti olikin varsin mielenkiintoinen ja näytti havainnollisesti Juran "monet kasvot". Tislaamon tuotteista välittyikin varsin monipuolinen kuva ja tasting tarjosi varmasti jokaiselle jotain, niin erilaisia tuotteita maisteltavina oli.


Ensimmäisenä lasiin

Jura Superstition, 45%

Tuoksu on makean hedelmäinen, mutta hieman "tunkkainen". Kevyt turpeisuus

Maku on mukavan pehmeä, hedelmäisen makea ja hennon turpeinen. Suuntuntumaltaan viski on öljyinen ja täyteläinen.

Jälkimaussa esiin nousee aavistus savua. Viski kuivahtaa reipaasti ja maussa erottuu ainakin hedelmää, pähkinää, ja mausteöljyä.

Ihan hyvä ja runsaan hedelmäinen viski. makujen tasapaino ei parhaasta päästä.


Toisena lasissa

Jura 16 yo, 40%

Tuoksu on raikas, (sitrus, appelsiininkuori), hedelmäinen, (aprikoosi), pehmeä ja puhdaspiirteinen. Taustalla kevyt maltaisuus.

Maku on tasapainoinen, johon hedelmäisyys tuo sopivaa makeutta. Pehmeä suutuntuma ja maltaisuus.

Jälkimaku on tyylikäs ja "puhdas". Sitruksinen raikkaus jatkuu mukavasti.

Hyvä ja tyylikäs Jura. 40% vahvuus tekee viskistä erittäin helposti juotavan, mutta samalla suutuntuma jää hieman ohueksi. Todella positiivinen yllätys. Pidin paljon.


Seuraavana paljon kehuja kerännyt vahvan turpeinen

Jura Prophecy, 46%

Tuoksu on hedelmäinen ja pehmeän savuinen. Salmiakkia, hyvä tasapaino.

Maku on vahva ja melko terävä, sekä savuinen. Savuisuus ei kuitenkaan ole niin hallitseva kuin olisi odottanut. Kokonaisuus on hieman raa'an oloinen.

Jälkimaku on terävä, makean hedelmäinen, kevyen savuinen ja edelleen ihmeellisen "raaka".

Paljon on tämä viski siis kehuja kerännyt, mutta minulta ei pisteitä heru. Kun ei maistu niin ei maistu. Tastingin jumbosija.


Lisää "savua" lasiin:

Jura 1999 11 yo Bourbon XU, heavily peated, 55%, Single Cask, 30ppm. Boutique Barrels.

Tuoksu on runsas, vahvan savuinen ja voimakas. Nyt on tekemisen meininkiä.

Maku on raikas, sopivan vaniljainen, vahvan savuinen, sekä mukavan mausteinen. Suutuntuma on mukavan öljyinen.

Jälkimaku kuivahtaa, tuhdin turvesavun noustessa hallitsevaksi. Vahva maku säilyy pitkään.

Tuhti ja hyvä Jura. Vahvan savuisuuden ystäville kokeilemisen arvoinen tuote. Maukasta.


Viimeisenä lasissa iäkäs yksilö:

Jura 30 yo, 40%. Bottled 2010

Tuoksussa tuntuu vahva tammen vivahde, sekä iäkäs antiikkinahka. Kuivattuja hedelmiä, sekä pehmeä turpeisuus. Tyylikäs.

Maku on kaunis, täyteläisen hedelmäinen, sopivan nahkainen ja raikkaan marjainen.

Jälkimaku on upea. Runsas mustaherukkaisuus, tyylikäs tammi, sekä pehmeästi hiipuva kevyt turpeisuus. Tyylikäs ja herkullinen.

Hieno iäkäs Jura, josta löytyy paljon yhtymäkohtia vanhaan Stillman's Dram-pullotteeseen. Ajoittain puu nousi ehkä liiankin vahvana esiin. Tastingin ylivoimainen "helmi".

Mielenkiintoiset viskit, jotka tarjosivat mainion läpileikkauksen Juran tuotannosta. Positiivinen kokemus.

Uisge 2011 & Douglas Laing & Co

Uisgessa järjestettiin myös varsin mielenkiintoisia tunnin mittaisia tasting-tilaisuuksia ja torstaina paikalle oli saapunut tunnetun yksityisen pullottajan Douglas Laingin edustajana Stewart Laing. Laingille oli varattu kaksi tunnin mittaista settiä, joista jälkimmäinen vaikutti "paperilla" paremmalle sisältäen enemmän mm. iäkkäitä sherrykypsytettyjä viskejä. Vaan nyt ei pelattu varman päälle, joten "sekalaisempi" ensimmäinen kattaus oli ehdottoman varma valinta.



Ensimmäisenä lasiin

Big Peat, Islay Blended Malt Whisky, 46%

Tämä Islayn mallasviskeistä tehty sekoitus olikin tuhti ja mielenkiintoinen avaus. Port Ellenin mukanaolo muuten nuoria (7-12 vuotta) viskejä sisältävässä sekoitteessa on ovela veto, sillä siihenhän heti huomio kiinnittyy. PE:n osuus lienee kuitenkin kokonaisuudessa minimaalinen.

Tuoksu on raikas, merellinen ja vahvan savuinen, sekä hiemn suolainen.

Maku on pehmeä, runsaan savuinen ja yllättävänkin hyvin tasapainoinen. "Runko" säilyy raikkaana, joskin aavistus kumimaisuutta pyrkii esiin.

Jälkimaku on vahvapiirteinen, kuivan nuotiosavuinen ja hiipuu hiljalleen mukavan pehmeästi.

Hinta-laatusuhteeltaan ihan ok "peatmonster".


Toisena viskinä

Double Barrel, Macallan & Laphroaig, Blended Malt Whisky, 46%

Kahden täysin toisistaan poikkeavan tuotteen sekoitus kuullostaa "tuhoon tuomitulta" yritykseltä, mutta eipä lopputulos ollenkaan huono ollut.

Tuoksu on kevyehkö, sopivan makea ja hedelmäinen, sekä hennon savuinen.

Maku on pehmeä, alkuun makean hedelmäinen, savun noustessa taustalta esiin vasta hiljalleen voimistuen.

Jälkimaku jatkuu tasapainoisena, savuisuus nousee edelleen hallitsevammaksi ja makuprofiili voimistuu.

Onnistunut sekoitus, jossa Macallanin makeus sekä Laphroaigin savuisuus yhdistyvät tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.


Laphroaig 17 yo asetti jo odotustenkin suhteen riman piirua korkeammalle ja tämä
tynnyrivahvuisena pullotettu viski ei pelkästään täyttänyt odotuksia, vaan ylitti ne reippaasti.

Laphroaig 17 yo, cask strength 48,2%. Distilled March 1993, bottled Oct 2010. Refill Hogshead, 150 bottles. DL OMC, ref 6630

Tuoksu on "puhdas", raikkaan sitruksinen, kuivahkon turvesavuinen sekä tasapainoinen.

Maku on maukkaan täyteläinen, jossa merellinen raikkaus on merkillepantavan selkeänä esillä. Savuisuus on Laphroaigeille tyypillisesti kuivahkon savuista ja voimakaan turpeista. Kokonaisuus säilyy upean puhdaspiirteisenä.

Jälkimaku on pitkä. Savuisuus pehmenee merellisen suolaisuuden pyöriessä ympärillä maun säilyttäessä vahvuutensa hienosti. Tasapainoinen ja maukas.

Erittäin hyvä tynnyri. Tämä viski nousikin itselle yhdeksi koko tapahtuman suosikeista. Hieno Laphroaig!


Viimeisenä maisteluun Sherrykypsytetty Glen Grant:

Glen Grant 20 yo, 50%. Distilled March 1990, Bottled March 2010. Sherry Butt, 362 bottles. DL OMC, ref 5971

Tämä viski joutui loistavn Laphroaigin jälkeen kovaan testiin, mutta hyvin maistui tämäkin. Sopivan iäkäs viski yhdistettynä sherrykyppsytykseen on usein varsin varma yhdistelmä.

Tuoksussa sherryä, suklaata, sekä sopivan kevyt tammen vivahde. Mintun aromit tuovat taustalle raikkautta.

Maku on täyteläinen ja pehmeä. raikas sherryisyys, voimakas profiili, sekä mukava mausteisuus luovat hyvän kokonaisuuden.

Jälkimaku on pitkähkö, kuivan sherryinen, "jouluisen" mausteinen.

Kaunis ja vahvapiirteinen, varsin tyypillinen ja hyvä sherryviski.


Kokonaisuutena mielenkiintoinen tasting ja tunti kuluikin Stewart Laingin juttuja kuunnellessa ja hyviä viskejä maistellessa liian nopeasti...

Uisgen "hyvät, pahat ja rumat" & Caperdonich 1972 37 yo

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, järjestettiin Uisge-tapahtumaan liittyen myös viskikilpailu, jonka tulokset julistettiin itse tapahtuman avaustilaisuudessa.

Tässä Uisge 2011 viralliset tulokset, (Viskisiepon blogista kopioituina):

Single Malts; Campbeltown & Islands

1. Jura Prophecy
2. jaettu. Jura 1999 Bourbon XU Heavy peated / Jura 16

Single Malts; Highlands

1. Caperdonich 1972, 37 yo (Duncan Taylor & Co.)
2. jaettu. The Macallan 18 yo Sherry Oak / Clencadam 32 yo Sherry Cask (Douglas Laing & Co.)

Single Malts; Islay

1. Laphroaig 18 yo
2. Port Ellen 27 yo 6th Annual Release 2006
3. Bruichladdich 1998 Oloroso

Single Malts; Lowlands

1. Auchentoshan Three Woods
2. Auchentoshan 12 yo
3. Glenkinchie 12 yo

Scotch Blended & Blended Malts

1. Smokey Joe (Angnus Dundee Distillers)
2. Black Bull 12 yo (Duncan Taylor & Co.)
3. Ballantines 17 yo

Muu maailma

1. Jim Beam Rye
2. jaettu. Jameson Rarest Vintage Reserve / Hakushu 12 yo

UISGE 2011 OVERALL

1. Auchentoshan Three Woods
2. Jura Prophecy
3. Caperdonich 1972, 37 yo (Duncan Taylor & Co.)

Kaikkiaan kisassa oli mukana yli 60 viskiä. Onnittelut Auchentoshanille voitosta kovassa seurassa. Maukas sherryisyys ja tasaisen hyvät pisteet kaikilta tuomareilta finaalikierroksella olivat lopulta selvän voiton avaimet.

Itse osallistuin tuomarointiin Highland-viskien sarjassa, jossa mukana oli peräti 29 tuotetta. Seuraavassa muutamia huomioita, (jotka ovat siis henkilökohtaisia mielipiteitäni, ei koko tuomariston).

Highlandin kolme parasta olivat omissa papereissani täsmälleen samat kuin lopullisissa tuloksissa. Seuraavina listallani kolkuttelivat Douglas Laingin Glen Grant 20yo, Edradour Caledonia, Benriach Curiositas, jne...

Keskikastista voisin poimia esiin Glenfiddichin, jolla oli kisassa mukana peräti viisi tuotetta. Hämmästyksekseni valitsin näistä sokkomaistelussa parhaaksi "perus" 12-vuotiaan! Taakse jäivät järjestyksessä 18yo, 14yo rich oak, 21yo, sekä 15yo.

Duncan Taylor juhli Highland-sarjan voittoa upealla viskillä, mutta vastapainoksi yhtiön tuotteita löytyi myös omalta "jumbolistaltani". Arvioissani Highlandin viimeiset sijat menivät seuraaville viskeille:

Sija
24. Old Pulteney 17yo
25. jaettu. Speyburn 25yo & Glenlivat Nadurra
27. Duncan Taylor Rare Auld Glen Garioch 1991
28. Duncan Taylor NC2 Auchroisk 1999
29. Duncan Taylor NC2 Balmenach 2000

Kunkin alueen voittajista kootulla finaalikierroksella oma järjestykseni heittikin sitten häränpyllyä virallisten tulosten kanssa. Lopputulos oli kuitenkin selkeä ja oikeudenmukainen, joten en halua puuttua siihen tämän enempää. Hyvä viski kuitenkin voitti. Valitettavasti "messuhuumassa" laajempi arviointi tästä Auchentoshanista jäi tekemättä, mutta täytyy yrittää kaivaa tuote jossain vaiheessa maisteluun ja myös tänne blogiin jutun muodossa.

Highland-sarjan voittaja pyörähti lasissa tuomaroinnin jälkeen uudemman kerran ja tältä se maistui:

Caperdonich 1972 37 yo, 51,4%. Distilled 10.1972, bottled 8.2010. cask no 6735. 180 bottles. Duncan Taylor & Co.

Tuoksu on upean hedelmäinen ja raikkaan herukkainen. Pehmeä mausteöljyisyys, juuri sopiva tammen vivahde. Iäkäs, mutta kauniisti kypsynyt ja raikkautensa säilyttänyt yksilö. Tyylikäs.

Maku on suussa sulavan herkullinen. Raikas herukkaisuus - mustaherukka, herukanlehti. Trooppisia hedelmiä. Kaunis tammisuus & pehmeä, kevyt turpeisuus. Mukavan öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku on pitkä, jossa marjaisuus jatkuu vahvana. Puu säestää mukavasti, mutta raikkaus säilyy huomatavan hyvin. Herkullinen maku säilyy kitalaessa pitkään..

Upea viski huipputynnyristä. Tyylikäs "taideteos".

UISGE 2011 kuvina

UISGE 2011 on nyt takana ja mukavaa oli. Kiitokset järjestäjille! Tässä alkuun muutama kuva tapahtumasta, juttujakin on myöhemmin luvassa..

35:n viskin tasting

Taannoin kirjoittelin viskien sokkomaistelusta, sekä UISGE 2011 tapahtumaan liittyvästä viskikilpailusta. Sain kutsun tuomaroimaan kilpailuun osallistuneita viskejä ja tämä "sokkomaistelu" pidettiin viime viikolla, jotta tulokset ja "paras/parhaat viski(t)" voidaan tapahtumassa julkaista.


Tuhti aamupäivä viskien parissa tästä tuomaroinnista muodostuikin. Viskit oli jaettu alueittain omiin sarjoihinsa ja puolueettomuuden sekä tasapuolisuuden takaamiseksi kunkin sarjan maisteluun osallistujat arvottiin ennen tuomaroinnin alkua.
Omalla kohdalla arpa osoitti sarjaa Highland-viskit, joka olikin kipailun suurin yksittäinen sarja, sisältäen 29 viskiä.


Pieni epäusko ja tilanteen hallitsemattomuus meinasi päytään istuessa vallata mielen, kun eteen oli katettu 15 annosta viskejä ja toinen mokoma oli vielä odottomassa.
Viskisieppo kirjoittikin aiemmin siitä, kuinka maistella, arvioida, tai yleensä hallita tällaista määrää.
Aikaa oli onnaksi varattu maistelulle riittävästi, joten kiire ei päässyt yllättämään. Alkuun kuluikin tovi vain lasimäärää ihmetellessä ja "maistelusuunnitelmaa" laatiessa.

Sitten työhön. Taktiikaksi valitsin viskien lajittelun tuoksun perusteella. Rauhallisesti haistellen eroja alkoikin löytyä ja kommentteja sekä arvosanoja piirtyi paperille tasaiseen tahtiin. Tuoksujen jälkeen homma avautui jo yllättävän paljon, sillä erot parhaiden ja heikoimpien välillä olivat valtavat ja tästä muodostui "lähtöjärjestys" maisteluun.

Maistelussa tulivatkin vastaan uudet haasteet, sillä näin suuren määrän nauttiminen kerralla ei kuullostanut kovin järkevältä. Olikin turvauduttava sylkykuppiin jotta aistit pysyisivät kirkkaina loppuun asti.
Tuoksujen perusteella tekemäni maistelujärjestys toimikin hyvin, alkaen "heikoimmista" tai muuten keveimmistä, edeten tasaisesti voimistuvana kaarena kohti loppua.
Jälleen erot olivat suuria, muutaman suosikin noustessa selvinä esiin. Ensimmäisen setin mielestäni neljä parasta viskiä poimin "talteen" odottamaan seuraavaa neljäntoista viskin kattausta.
Kakkos-setti samalla kaavalla läpi, parhaiden kesken vielä vertailut ykkös-setin parhaisiin ja maali. Viskit olivat selkeästi järjestyksessä ja oma suosikki löydetty!

Kunkin maisteluryhmän/alueen parhaat viskit kerättiin vielä "best of the best" vertailuun ja arpa heitti myös minut mukaan tähän maisteluun.
Kun lasissa oli nyt vain kuuden sarjan voittajaviskit, oli tästä joukosta oman "lopullisen" suosikin löytäminen helppoa. Erot olivat jälleen suuria.

Mielenkiintoinen tilaisuus ja varsin erilainen maistelutapahtuma kuin mikään muu aiemmin kokemani. Oli ilo olla mukana.

Ja niin, mikä oli se paras viski? No, sehän oli tietysti... Vastausta tähän joudutaan vielä odottamaan, sillä voittajat paljastetaan luonnollisesti vasta UISGESSA.


Highlandin osalta omat "topit ja flopit" lupaan avata myös kaikkien nähtäville, mutta toki nekin vasta UISGEN jälkeen täällä blogissa.