Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stargazery. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stargazery. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. marraskuuta 2016

Stargazery, Cat O' Nine Tails - Cafe Bar Rengia, Renko 26.11.2016


Taas livemusiikin pariin ja tällä kerralla hieman erilaisessa ympäristössä.  Hard rock -lähettiläämme Stargazery saapui Renkoon ja sinne siis. Hämeenlinnan keskustasta vartin matkan päässä Turun suuntaan sijaitseva, nykyään Hämeenlinnaan kuuluva kylä oli erikoinen keikkapaikkavalinta, mutta mikäs siinä. Cafe Bar Rengia ei ollut täynnä, mutta sentään ihan kohtuullisesti hyvän musiikin ystäviä oli paikalle tiensä löytänyt.

Illan avasi entuudestaan outo Cat O’ Nine Tails. Bändin merirosvometalli oli kuitenkin ihan jees ja Rengian pienen lavan somistukseen oli nähty vaivaa. Skotlantilaisen Alestormin hengessä yhtye julisti piraattisanomaa ja ihan hyvä fiilis tästä välittyi. Kappalemateriaali oli tosin hieman tasapaksua ja välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut samaa kappaletta koko ajan.


Cat O’ Nine Tailsin jälkeen oli vuorossa roudaustauko ja Stargazeryn nopea soundcheck. Tässä vaiheessa saundit olivat kunnossa ja kaikki vaikutti hyvälle. Itse keikan aikana tekniikka kuitenkin puuttui peliin ja illasta muodostui ainakin erilainen ja yllätyksellinen.


Stargazeryn viime vuonna julkaisema kakkosalbumi Stars Aligned jatkaa hyvin debyytin viitoittamaa tietä ja nyt livesettiinkin riittää materiaalia ja syvyyttä. Taitavat muusikot ja Jari Tiuran (mm. ex- Michael Schenker Group) vahva ääni muodostavat toimivan kokonaisuuden ja kun hyviä biisejäkin on riittämiin, alkavat lähtökohdat olla kunnossa.

Voodoo ja Dying -biiseillä lähdettiin vauhdikkaasti liikkeelle, mutta muutaman kappaleen jälkeen tekniikan toimimattomuus yritti ottaa niskalenkkiä muusikoista ja yleisöstä. Hyvä äänimaailma hajosi pahemman kerran ja mikrofonien mykistymisen myötä yksi kappale vedettiin pakon edessä liki instrumentaalina. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä ja pienen tauon jälkeen homma saatiin taas parsittua kuosiin ainakin siinä määrin, että keikka saatiin kunnialla loppuun.
Renkolaisyleisö oli saapunut paikalle selvästi lauantaitanssitunnelmissa ja keikan aikana lavan edustalla nähtiin runsaasti hard rockin tahtiin tanssivia pareja. Eipä ole vastaavaa aiemmin hevikeikoilla tullut vastaan. Maalla maan tavalla.

Yllätyksellinen ilta niputettiin päätökseen Gary Mooren klassikolla Murder In The Skies ja taas oli yksi erilainen keikkakokemus takana. Stargazery täytyy ottaa kyllä taas jossain vaiheessa uusiksi toisenlaisessa ympäristössä ja toimivalla tekniikalla. Tämä kolmas näkemäni keikka kuitenkin vahvisti sitä ajatusta, että tästä ryhmästä kuullaan vielä!







torstai 11. kesäkuuta 2015

South Park Festival, Tampere. Osa 1/2, perjantai 5.6.2015

Extreme, Accept, Masterplan, Teräsbetoni, Stratovarius, Stargazery, Speedy & Saku

Tampereen South Park -festivaali tarjosi parina päivänä mukavan kattauksen perinteistä raskasta rockia. Perjantaina rokattiin aurinkoisessa, mutta viileässä säässä ja hyvällehän rock vaihteeksi näin ulkoilmassakin maistui.

Päälavalla homman käynnisti saksalainen Masterplan, jonka melodinen powermetal olikin ihan reipas avaus. Nippu hyviä kappaleita, hyvää soittoa ja vahvaa laulua. Yleisöä oli paikalla vielä melko vähäisesti ja Masterplan olisikin ansainnut myöhäisemmän ja paremman esiintymisajan. Hyvä startti!


Enlighten Me 
Heroes 
Lost and Gone 
Crimson Rider 
Keep Your Dream Alive 
Crystal Night 
Spirit Never Die 
Soulburn 
Kind Hearted Light 
Back for My Life 
Crawling From Hell 


Seuraavana tarkasteluumme pääsi Stratovarius ja hyvällehän sekin taas kuulosti. Tunnin läpileikkaus yhtyeen urasta huipentui odotetusti Black Diamondiin ja Hunting Hight And Low’hun. Miinussarakkeeseen täytyy kuitenkin kirjata hieman rutiininomainen suoritus ja setin ennalta arvattavuus.


Speed of Light 
Eagleheart 
Deep Unknown 
Dragons 
Legions 
Paradise 
Under Flaming Skies 
Unbreakable 
Black Diamond 
Hunting High and Low 


Heti Straton jälkeen telttalavalla vuoronsa saivat Kummelihahmot Speedy & Saku. Parin biisin setissä kuultiin Hän Mies ja Tuomiopäivä, jotka olivat ihan riemastuttava välipala.


Seuraavana Stragazery. Jari Tiuran upea laulu ja hienot hardrockbiisit nostivat tämän vedon korkealle. Maukas setti! Tuoreelta Stars Aligned -albumiltakin löytyvä Dark Lady (suom. Tumma Nainen) täytyy olla jokin sortin sisäpiirin vitsi, sillä muuten tuon Cher / Lea Laven -iskelmän mukanaoloa setissä ei voi ymmärtää.




Takaisin päälavalle ja vuoroon Accept. Sitten viime näkemän on yhtyeessä tapahtunut pari muutosta, kun Wolf Hoffmannin parina toista kitaraa soittaa nyt Uwe Lulis ja rumpuja hakkaa Christopher Williams. Yleisöä tässä vaiheessa oli paikalla jo mukavasti ja saimme koettavaksemme hemmetin kovan keikan! Tunti ja vartti oli alusta loppuun yhtä heavymetallin juhlaa. Vaikka setti oli tuttua jo useilta näkemiltäni keikoilta, niin aina tämä bändi vaan pystyy säväyttämään. Huikeaa ja hyväntuulista esiintymistä. Tyypilliseen tapaansa Accept soitti jälleen todella kovaa, mutta hyvillä saundeilla. Uudet miehet esiintyivät edukseen ja varsinkin Williamsin raskas rummutus sopi kappaleisiin kuin nenä päähän. Perjantain ykkösveto!





Stampede 
Stalingrad 
London Leatherboys 
Restless and Wild 
Final Journey 
Princess of the Dawn 
Losers and Winners 
Midnight Mover 
Pandemic 
Fast as a Shark 
Metal Heart 
Teutonic Terror 
Balls to the Wall


Teltalla iltaa jatkoi Teräsbetoni ja ohjelmassa oli kymmenvuotisjuhlaa viettävä Metallitotuus-levy kokonaisuudessaan. Hienostihan tämä albumi toimi livenäkin ja Jarkko Aholan ääni on upeaa kuultavaa.


Teräsbetoni 
Älä kerro meille 
Taivas lyö tulta 
Vahva kuin metalli 
Silmä silmästä 
Metallisydän 
Orjatar 
Tuonelaan 
Metallitotuus 
Voittamaton 
Teräksen varjo 
Maljanne nostakaa 


Illan hämärtyessä ja kylmyyden laskeutuessa eteläpuistoon oli perjantain pääesiintyjän Extremen vuoro.

Keikasta muodostui kahden miehen show. Kitaristi Nuno Bettencourt ja laulaja Gary Cherone ottivat yleisönsä niin kuin pitääkin. Nunon huikea kitarointi ja Garyn rokkikukkoilu nostivat keikan viihdearvon korkealle. Itse en ole koskaan ollut mikään suuri Extremen fani ja hyvästä esiintymisestä huolimatta bändin kappalemateriaali on omaan makuuni hieman tylsähköä. Myös osa yleisöstä tuntui siirtyvän tässä vaiheessa etsimään lämpimämpää paikkaa kuin kylmä lavan edusta. Kyllä tämä keikka kuitenkin kannatti ehdottomasti seurata loppuun asti ja olihan se hieno päätös South Parkin perjantaille. Gary Cherone muuten lauloi 1990-luvun lopulla Van Halenissa yhdellä levyllä ja kiertueella. Nyt nähdyn esityksen perusteella tuo pesti olisi saanut jatkua pidempäänkin, sillä tällä hetkellä Cherone hakkaa VH:n David Lee Rothin puhtaasti 6-0.




Decadence Dance 
Comfortably Dumb 
Kid Ego 
Rest in Peace 
It ('s a Monster) 
Play with Me 
Midnight Express 
More Than Words 
Cupid's Dead 
Am I Ever Gonna Change 
Take Us Alive 
Li'l Jack Horny 
He-Man Woman Hater 
(including "Flight of the Wounded Bumblebee" Intro)
Hole Hearted 
(with "Crazy Little Thing Called Love" Outro Jam)
Get the Funk Out 


Säätiedotus lupaili lauantaille sadetta, joten oli aika siirtyä pakkaamaan sadevarusteita ja lataamaan akut seuraavaa päivää varten…

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

PSOF Purple Night 2014 - Virgin Oil, Helsinki 26.4.2014

Huhtikuun lopun ”superlauantai” huipentui ainutlaatuisen Highland Park -tastingin jälkeen Purple-musiikin parissa.


Perfect Strangers of Finland Ry:n jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut Purple Night vietettiin Helsingin Virgin Oilissa hienojen kotimaisten esiintyjien kera.


Illan avasi Jaku Havukainen & Maria Hänninen duo. Kaksi kitaraa ja Hännisen vahva lauluääni, siinä eväät illan ”alkusoitolle”. Setissä oli mukavasti hieman vähemmän kuultua materiaalia Deep Purplelta, sekä yllärinä myös Tommy Bolinin soolotuotannosta oli napattu pari hienoa kappaletta mukaan.
Duo kuulosti erittäin hyvälle ja kappaleista varsinkin DP:n vanha April ja Bolinin upea Dreamer sävähdyttivät. Maybe I’m A Leo ja Lazy edustivat sitä tunnetumpaa osastoa ja saivat yleisönkin jo lämpenemään. Hieno avaus illalle!

Teaser
April
Holy Man
I Play Dirty
Dreamer
Maybe I'm A Leo
Drifter
Lazy



Pienen tauon jälkeen pistettiin homma raskaammin käyntiin ja vuorossa oli Stargazery.


Tapahtuman tiedotteessa yhtyettä kuvaillaan näin:

”Illan toinen esiintyjä on Stargazery, joka esittää omaa melodista hard rockia. Yhtyeen jäsenet ovat monipuolisesti mukana myös muissa kokoonpanoissa, joista mainittakoon Burning Point, Poison Black, Kalmah, Ghost Machinery ja Zenith Reunion. Kitaristi Pete Ahosen soitosta voi löytää vaikutteita kitaristisuuruus Yngwie Malmsteenin soitosta. Solisti Jari Tiura tuli suomalaisille tutuiksi kierrettyään Michael Schenkerin kanssa 2000-luvun alkupuolella. Hän oli myös viime vuoden Purple Nightissa vierailevana solistina ja lunasti siellä yleisön varauksettoman hyväksynnän. Stargazeryn hieno - vuonna 2011  julkaistu "Eye of the Sky" sai niin yleisön, kuin kriitikkojenkin hyväksynnän. Stargazeryn toinen levy on loppusuoralla ja toivottavasti se saadaan julkaisukuntoon Purple Nightin aikaan”.



Stargazeryn debyyttialbumi onkin varsin mainio ja melodinen hardrock-levy, joten keikalta oli lupa odottaa hyvää.

Hyvä setti saatiinkin ja bändin reilun tunnin keikka oli varsin viihdyttävää seurattavaa. Kappaleissa pääpaino oli Eye of the Sky-albumissa, mutta lisäksi kuultiin vähän maistiaisia tulevalta levyltä, sekä hieno Gary Moore -cover Murder in the Skies. Erittäin hyvänkuuloista soittoa ja kaiken kukkuraksi Jari Tiuran laulussa ja lavaolemuksessa näin ajoittain yhtymäkohtia Ronnie James Dioon. Jään mielenkiinnolla odottavaa tulevaa albumia.





Illan lopetuksena olisi vielä ollut Häivähdys Purppuraa -yhtyeen Deep Purple setti, mutta omalla kohdallani julkisen liikenteen aikataulut ja seuraavan päivän työt pakottivat suuntaamaan kotimatkalle jo Stargazeryn jälkeen. Jälkeenpäin kuulemani perusteella hyvä esitys jäi näkemättä, mutta kaikkea ei voi aina saada.
Kaksi kolmasosaa illan bändeistä tarjosivat kuitenkin jo niin hienot kokemukset, ettei paremmasta väliä. Musiikin lomassa oli myös mahtavaa tavata iso liuta tuttuja, tätä on aktiivinen kerhotoiminta parhaimmillaan.

Kiitos PSOF, ensi vuonna uudestaan…