Giants of Rock 30 vuotta!

Ensimmäinen Giants of Rock -festivaali järjestettiin Hämeenlinnassa tasan kolmekymmentä vuotta sitten, eli 15.8.1987. Esiintyjälistalta löytyivät muun muassa DIO sekä Helloween. Tapahtuman 30v. juhlan kunniaksi Metalliluola kokosi tapahtumasta upean kuvagallerian. Käykää katsomassa!

http://metalliluola.fi/ensimmainen-giants-of-rock-valtasi-hameenlinnan-ahveniston-30-vuotta-sitten/

Wacken Open Air 2014 (osa 2): Keskiviikko 30.7.

Dunkelschön, Dio 2004, Faun

Virallisten festivaalipäivien aattona Wacken Open Air alkoi täyttyä ympäri maailmaa saapuvista festivaalivieraista. Päälava-alue pysyi vielä suljettuna, mutta pienemmillä lavoilla oli jo täysi tohina päällä heti aamupäivästä lähtien.  Muutama mielenkiintoinen esitys oli illasta luvassa, joten ei muuta kuin rannekkeen vaihdon ja paitakauppojen kautta nauttimaan Wackenin ainutlaatuisesta tunnelmasta ja odottelemaan tulevia esityksiä.

Ensimmäinen kohteemme oli Wackinger Stagella esiintynyt Dunkelschön.

Tämä saksalainen, keskiaikavaikutteista folkrockia soittava ryhmä oli itselleni melko uusi tuttavuus ja kokemukset rajoittuivat vain muutamaan Youtube-videoon. Bändi kuitenkin valloitti upealla esiintymisellä ja tätä kuunteli enemmän kuin mielellään. Tyylillisesti musiikki toi mieleen Blackmore’s Nightin, mutta astetta raskaampana ja monipuolisempana. Sähkökitaraa kuultiin varmasti enemmän kuin kaikilla näkemilläni BN-keikoilla yhteensä. Laulajatar Vanessa Istvan oli säteilevä ja vahvaääninen. Esiintymiskielenä bändillä on saksa, joten kappaleiden sanoitukset ja välispiikit menivät ohi ymmärryksen. Hieno ja lämminhenkinen avaus Wacken-viikonlopulle!

Heti Dunkelschönin jälkeen olikin kiiruhdettava ”elokuviin”, sillä festivaalialueen ulkoilmateatterissa oli alkamassa konserttitallenne DIO live @ Wacken 2004.

Tämä kymmenen vuoden takainen konsertti olikin aivan maaginen. Mahtava äänentoisto ja hyvä yleisön mukanaolo lisäsivät tallenteen voimaa. Vahvan tunnelatauksen siivittämä keikka suorastaan pysäytti kuuntelemaan ja katsomaan. Rainbow In The Dark, Gates Of Babylon, Stargazer, Holy Diver, Heaven And Hell ja muut klassikot soivat mahtipontisina Wackenin tummuvassa illassa. Tämän lähemmäs oikeaa Dio-livekokemusta on enää mahdotonta päästä.

Illan päätteksi suunnaksi vielä Wackinger Stage ja folkrockia esittävä Faun. Yhtye on varsin suosittu kotimaassaan Saksassa ja yleisöä olikin valtavasti. Tekniset ongelmat puuttuivat kuitenkin peliin, eikä ääntä saatu kuulumaan tarpeeksi kovaa keikan alussa. Tungosta ja olematonta äänentoistoa hetken ihmeteltyämme päätimme poistua tutkimaan alueen muuta tarjontaa. Festarialueen näyttelyhallista löytyikin upea näyttely W.O.A:n  25-vuotisesta historiasta. Täällä vierähtikin aikaa tutkaillen menneiden vuosien esiintyjälistoja, julisteita ja muuta mielenkiintoista materiaalia.

Pian myös vuorokausi vaihtui torstaiksi, joten hyvin nukutun yön jälkeen Wacken Open Air 2014 alkoi olla valmiina starttaamaan myös päälavojen osalta...

Osa 1, Osa 3 torstai, Osa 4 perjantai, osa 5 lauantai

Sauna Open Air 2011, päivä 2

Perjantai 10.6.2011

Sauna Open Air-festivaalin perjantai oli sään puolesta vielä torstaitakin kuumempi ja päivän bändikattaus mukavan monipuolinen.

Päälavalla homman käynnisti Turisas, jonka pääsiäisen loistava Hämeenlinnan Verkatehtaan keikka oli vielä tuoreessa muistissa.

Hieno oli myös yhtyeen veto Saunan kuumuudessa ja Mathias Nygårdin johdolla bändi täytti suuren estradin mallikkaasti. Loistavat kappaleet ja näyttävä esiintyminen tekivät jälleen suuren vaikutuksen. Mahtava avaus päivälle!















Välillä oli haettava suojaa kuumuudelta varjoisaan kohtaan ja Cavalera Conspiracyn mättömetalli jäi tällä kertaa katsomatta. Seuraavaksi suunta kävikin kakkoslavalle, jossa Anthrax-laulaja Joey Belladonna tarjoili hikisen tunnin. Huikea, lähinnä Anthrax-hiteistä muodostunut setti imaisi mukaansa ja aika kului kuin siivillä. Energinen ja vaudikas veto!


Anthrax-paahdon jälkeen nopea siirtyminen jälleen päälavan suuntaan ja lavalle Doro Pesch.


Tämä mm. ex-Warlock-solisti valloitti viihdyttävällä ja energisellä esiintymisellään ja keikka oli hienoa kuultavaa ja katsottavaa. Settilistassa pääosassa oli Warlockin tuotanto, lisättynä muutamalla uudemmalla soolobiisillä. Todella sympaattinen ja viehättävä laulajatar, sekä mukava poikkeus muuten kovin maskuliiniseen esiintyjäkaartiin. Kuumaan kesäpäivään täydellisesti sopiva keikka.



Eartshaker Rock
I Rule the Ruins
Burning the Witches
Running From the Devil
Night of the Warlock
Metal Racer
Für Immer
True as Steel
Hellbound
We Are the Metalheads
All We Are
Metal Tango








Mahtavan Doron jälkeen taas nopea lavanvaihto, sillä kakkoslavalla settiään aloitti Dio Disciples.


Viime vuonna edesmenneen Ronnie James Dion muistoa kunnioittavan kokoonpanon setti koostui vain Dion tunnetuksi tekemistä kappaleista. Yhtyeen kokoonpano on kovaa luokkaa ja musisoinnista vastaavat Tim "Ripper" Owens, Toby Jepson, Simon Wright, Craig Goldy, James LoMenzo and Scott Warren. Yleisöä oli pikkulavan ympärillä valtavasti, eikä paikka päälavallakaan olisi ollut huono vaihtoehto tälle joukolle. Loistavia kappaleita, taidokasta musisointia ja hyvä meininki. Jotain tuntui vain kuitenkin puuttuvan.. Kaikki kunnia lauluosiot hoidelleille "Ripper" Owensille ja Toby Jepsonille, mutta Ronnie James Dioa vaan ei voi kukaan korvata, piste.

Stand Up And Shout
Holy Diver
Don't Talk To Strangers
Egypt ( The Chains Are On)
King of Rock'n'Roll
Catch the Rainbow / Stargazer
Neon Knights
Last In Line
Long Live Rock'n'Roll
Man On the Silver Mountain
Heaven and Hell
Rainbow in the Dark


Päälavalla illan päätti pitkän linjan Brittiyhtye Saxon.




Itse en ollut Saxonia aiemmin livenä nähnyt, joten odotukset olivat korkealla ja tämä(kin) keikka kuului Saunan kohokohtiin. Hyvässä vireessä ollut bändi esitteli keikalla runsaasti uuden Call to Arms levyn kappaleita, mikä olikin hyvä veto, tuoden tuoreutta esitykseen. Uusien kappaleiden lomassa kuullut nostalgiset vanhat klassikot säväyttivät todella - vihdoinkin oli tilaisuus todistaa tätä livenä. Yhtyeen esiintyminen oli varmaa ja rauhallista - bändi on ikääntynyt tyylillä. Keikan loppupuolella koettiin myös yllätys, kun karismaattisen laulajan Biff Byfordin pariksi lavalle asteli aiemmin omalla keikallaan valloittanut Doro Pesch. Denim & Leather kuullosti paremmalle kuin koskaan. Saxon oli loistava, parempaa päätöstä Saunan perjantaille ei olisi voinut toivoa.


Hammer of the Gods
Heavy Metal Thunder
Never Surrender
Motorcycle Man
Back in '79
Atila the Hun
Dallas 1pm
Call to Arms
Demon Sweeney Todd
Crusader
Afterburner
Denim & Leather
Princess of the Night
-------------------------
Wheels of Steel
747 (Strangers in the Night)

Osa 3: Lauantai 11.6.2011

Kuukauden levyklassikko 17: DIO - Holy Diver

Alunperin tämän kuun klassikoksi oli suunitteilla jotain muuta, mutta vaihdetaan suunnitelmaa ja kunnioitetaan vielä heavy rockin suurta mestaria ottamalla käsittelyyn yksi Ronnie James Dion huikean uran ehdottomista kohokohdista.

DIO: Holy Diver

Upeiden Rainbow- ja Black Sabbath-albumeiden jälkeen Dio ryhtyi luomaan soolouraa ja vuonna 1983 tuloksena syntyi yksi maailman arvostetuimmista heavy rock-levyistä.

DIO:n kokoonpano tällä levyllä oli

* Ronnie James Dio – vocals, keyboards
* Vivian Campbell – guitar
* Jimmy Bain – bass, keyboards
* Vinny Appice – drums

Tämä albumikokonaisuus on hieno jatkumo Rainbossa ja Black Sabbathissa aloitetulle työlle ja niistä kumpuavat musiikilliset vaikutteet näkyvät jykevien ja iskevien kitarariffien, sekä luonnollisesti RJD:n vahvojen laulusuoritusten muodossa.

Levyn aloitus Stand Up And Shout näyttää heti kaapin paikan, iskevä, nopea ja huikean tehokas biisi.
Kakkosena sitten tärähtää vieläkin vahvemmin. Nimibiisi Holy Diver on jykevän raskas, mahtipontinen ja upeariffinen teos, joka on edelleenkin yksi suurista heavymetal-teoksista. Kertakaikkiaan täydellinen kappale.
Hyvän melodian omaavat Gypsy, sekä Caught In The Middle jatkavat kovatasoista kokonaisuutta, joiden jälkeen tarjotaankin jälleen todellista klassikko-osastoa:
Don't Talk To Strangers soi alkuun rauhallisena, mutta aavistuksen pahaenteisenä. Ennustus käykin pian toteen, kun kappale räjähtää täyteen voimaansa. Monipuolinen ja upea veto.
Seuraava Straight Throught The Heart on yksi levyn raskaimmista. Painava riffittely ja hitaahko tempo jyräävät varmasti seinien läpi naapurinkin puolelle.
Invisiblen aikana vetäistään hieman henkeä ennen seuraavaa klassikkoa:
Rainbow In The Dark. Loistavan tarttuva "popahtava"melodia ja biisi kulkee kevyesti kuin lintu ilmojen halki. Yksi isoista DIO-kappaleista.
Mystisiä piirteitä omaava mahtipontinen Shame On The Night päättää vahvana tämän yhden sarallaan täydellisimmistä levykokonaisuuksista.

Holy Diverin voidaankin sanoa oleva yksi perinteisen heavy rockin kulmakivistä.

Ronnie james Dio on nyt poissa, mutta musiikki elää.

Alkuperäiselle vinyylilevylle kappaleet asettuivat näin:

Side one

1. "Stand Up and Shout" (Ronnie James Dio, Jimmy Bain) – 3:18
2. "Holy Diver" (Dio) – 5:51
3. "Gypsy" (Dio, Vivian Campbell) – 3:39
4. "Caught in the Middle" (Dio, Vinny Appice, Campbell) – 4:14
5. "Don't Talk to Strangers" (Dio) – 4:53

Side two

1. "Straight Through the Heart" (Dio, Bain) – 4:31
2. "Invisible" (Dio, Appice, Campbell) – 5:24
3. "Rainbow in the Dark" (Dio, Appice, Bain, Campbell) – 4:15
4. "Shame on the Night" (Dio, Appice, Bain, Campbell) – 5:20



Tämän klassikkolevyn rinnalle voi suositella myös loppuvuodesta 2005 Lontoossa kuvattua/äänitettyä ja 2006 julkaistua Live -DVD:tä tai tupla-CD:tä

DIO: Holy Diver - Live.

Tällä keikkatallenteella kuullaan kyseinen Holy Diver-albumi kokonaisuudessaan. Tämä tuoreehko taltiointi tarjoaakin mukavan vertailukohdan levyn kappaleisiin, joiden alkuperäisestä julkaisusta oli tuossa vaiheessa vierähtänyt jo reilut parikymmentä vuotta. DVD:llä konsertin kappaleet ovat oikeassa järjestyksessä, eli Holy Diver-kokonaisuus kuullaan keskellä settiä, mutta CD:lle on sinänsä loogisesti laitettu ykköslevylle Holy Diver ja kakkoslevyn täyttävät keikan alun ja loppuosan muu materiaali. Holy Diver-albumin lisäksi kohokohdiksi nousevat komeat The Sign Of The Southern Cross sekä Gates Of Babylon.

1.Tarot Woman
2.Sign Of The Southern Cross
3.One Night In The City
4.Evil Eyes
5.Stand Up And Shout
6.Holy Diver
7.Gypsy
8.Caught In The Middle
9.Don't Talk To Strangers
10.Straight Through The Heart
11.Invisible
12.Rainbow In The Dark
13.Shame On The Night
14.Gates Of Babylon
15.Heaven & Hell
16.Man On The Silver Mountain
17.Long Live Rock 'N' Roll
18.We Rock

Dio...

Lisätään vielä eiliseen Ronnie James Dioa koskeneeseen suru-uutiseen yksi henkilökohtainen muisto tästä upeasta laulajasta.

Kuva tapaamisestamme Helsingissä muutama vuosi sitten..

Dion laulun sanoin, "He's a king of rock'n'roll"

Mustaakin mustempi sunnuntai

Ronnie James Dio on kuollut

http://www.ronniejamesdio.com/ :

Message from Wendy Dio

Today my heart is broken, Ronnie passed away at 7:45am 16th May. Many,
many friends and family were able to say their private good-byes
before he peacefully passed away. Ronnie knew how much he was loved by
all. We so appreciate the love and support that you have all given us.
Please give us a few days of privacy to deal with this terrible loss.
Please know he loved you all and his music will live on forever.

- Wendy Dio


Sunnuntaista 16.5.2010 muodostui valitettavan synkkä päivä, sillä maailma menetti tänään yhden kaikkien aikojen heavylaulajista. Vatsasyöpää vastaan taistellut alansa legenda on poissa, mutta onneksi elämään jää miehen monipuolinen ja hieno musiikki - DIO, Rainbow, Black Sabbath, yms yms...

Itse tapasin vuosien varrella Dion pariin otteeseen ja voin todeta, että faniystävällisempää muusikkoa on vaikea kuvitella. Hän oli todellinen herrasmies, joka huomioi kaikki, aikaa riitti aina jutusteluun, sekä leppoisalla huumorillaan hän levitti hyvää mieltä kuulijoihinsa. Pienestä koostaan huolimatta kaikilla tavoin suuri mies. Mutta nyt, tänä mustana sunnuntaina, legendaarinen ääni on vaiennut.

Dioa blogissani

DIO: The Last In Line

Täydennetäänpä tämä viime päivien Ronnie James Dio-levyjen sarja vielä yhdellä herran soololevyllä. Rainbown ja Black Sabbathin jälkeen RJD siirtyi luomaan soolouraa ja bändin nimeksi tuli lyhyesti ja ytimekkäästi DIO. Ensilevy Holy Diver on huikean hyvä, mutta nyt käteen osui hyllystä ensiksi bändin kakkoslevy The Last In Line, (1984), joten mennään nyt tämä postaus sillä.
Kyseinen levy on oikeastaan suoraa jatkoa Holy Diverille ja edustaa tyypillistä 1980-luvun heavya parhaimmillaan. Avausbiisi We Rock oli nuoruudessani yksi kovimmista DIO-biiseistä ja myös seuraavana kuultava levyn nimibiisi on luettava klassikko-osastoon. Melodiset hienosti kulkevat heavykappaleet seuraavat toistaan ja tunnelmat vaihtelevat hieman keveämmästä Mystery'sta vaikkapa aavistuksen raskaampaan Eat Your Heart Out'iin. Levyn päätös on komea, mystinen tarina Egypt, (the chains are on).
Tätä levyä tuli heti sen ilmestyttyä kuunneltua todella paljon ja nyt kun pitkästä aikaa sen taas kaivoin kuunteluun, niin tämän parissa oli kyllä helppo palata tuonne 1980-luvun muistoihin, niin vahva sen ajan fiilis levystä irtoaa.

1. We rock
2. The Last in line
3. Breathless
4. I speed at night
5. One night in the city
6. Evil eyes
7. Mystery
8. Eat your heart out
9. Egypt


Suomalaisen harrastajan ylläpitämät Dio-sivut löytyvät täältä ja Dion viralliselle kotisivulle pääsee tästä.

Black Sabbath: Heaven And Hell

Jatketaan Ronnie James Dion parissa ja otetaan tarkasteluun loistava levy vuodelta 1980: Black Sabbath: Heaven And Hell:

Tällä levyllä kuultiin Ronnie James Dioa ensimmäisen kerran Black Sabbathin riveissä Ozzy Osbournelta jääneen vaativan paikan täyttäjänä. Mutta RJD ja koko bändi onnistuu loistavasti, sillä levy on yksi Black Sabbathin pitkän historian parhaita.
Nimibiisi on huikea heavynäytelmä, todellinen klassikko, mutta levy tarjoaa myös paljon muuta: Nopea Neon Nights, seesteinen Children Of The Sea nyt esimerkiksi. Mahtava levy kokonaisuudessaan.
Levyn kansitaide herätti aikoinaan pientä keskustelua, joidenkin mielestä se oli hyvinkin sopimaton, mutta kun aiheesta muutama vuosi sitten Ronnie James Dion kanssa keskustelin, hän kertoi että juuri tämä Heaven And Hellin kansi on hänen oma kansikuvasuosikkinsa.

Heaven And Hell: The Devil You Know

Hypätään eilisestä 33-vuoden takaisesta Rainbow-muistelosta takaisin nykypäivään, ja kukapa muukaan tämänkin levyn lauluosuuksista vastaa kuin Ronnie James Dio. Veteraani osoittaa olevansa edelleen huikeassa vedossa eikä ikä tunnu painavan lainkaan.
Mutta itse levyn kimppuun:
Heaven & Hell: the Devil You Know on upea levy. Bändi, Tony Iommi, Ronnie James Dio, Geezer Butler ja Vinny Appice on siis yhtäkuin Black Sabbath, mutta nyt vain eri nimellä erotuksena Black Sabbath-kokoonpanoon, missä lauloi eräs toinen tunnettu rockääni. Vähän monimutkaista, mutta pohjimmiltaan Black Sabbathista on kyse.

Tämä uusi levy on pääosin hyvin hidastempoinen, raskas ja monivivahteinen kokonaisuus. Tony Iommin mahtavat, laahaavan raskaat kitarariffit jyräävät kuin juna ja Ronnie James Dion ääni on edelleen käsittämättömän vahva.
Levy on hyvin tasainen kokonaisuus, mutta jos sieltä haluaa jotain poimia, niin avausbiisi Atom And Evil säväyttää heti: Tyylikkään rauhallisesti mutta raskaasti etenevä biisi, jossa RJD:n laulusoritus on huikea.
Bible Black: Hieno, melodinen alku, kunnes kappale kasvaa huikeisiin mittoihin. Dio Loistaa jälleen.
Rock And roll Angel: Hienon melodian omaava kappale, noussut yhdeksi suosikeistani.
Eating The Cannibals on levyn nopein, hienosti rullaava veto, kun taas Follow The Tears tarjoaa todella raskasta kitarointia, ollen levyn painavin biisi.

Massiivisen upea levy.

1. Atom And Evil
2. Fear
3. Bible Black
4. Double The Pain
5. Rock And Roll Angel
6. The Turn Of The Screw
7. Eating The Cannibals
8. Follow The Tears
9. Neverwhere
10. Breaking Into Heaven

Kuukauden levyklassikko 5: Rainbow - Rising

Rainbow Rising

Kansikuvassa jykevä nyrkki nousee merestä tarttuen sateenkaareen lujalla otteella. Jykevää on myös levyn sisältö: Kitaristi Ritchie Blackmoren perustama Rainbow on tällä levyllä parhaimmillaan. Puolentoistaminuutin intron jälkeen jyrähtää käyntiin Tarot Woman, loistava, hienosti jyräävä rockbiisi. Bändi on huippuiskussa ja laulaja Ronnie James Dion ääni kantaa huikean vahvana. Henkeäsalpaava, raskas, mahtipontinen ja vaikuttava meno jatkuu kappaleesta toiseen, kunnes toiseksi viimeisenä Stargazer räjäyttää lopullisesti potin: Mahtava teos, joka on huikea näyttö bändin parhaimmista puolista. Tämä hitaasti jyräävä, mystinen ja komean vaikuttava kappale on ehdottomasti yksi parhaista koko bändin uralla ja 1970-luvun heavyn suuri klassikko. Biisin äänimaailmaa täydentää myös Munchenin sinfoniaorkesteri. Light In The Black nostaa lopuksi tempoa ja Ritchie Blackmore saa runsaasti soolotilaa kitaralleen.
1980-luvulla Rainbow siirtyi tyylillisesti aina vain kevyempään suuntaan, mutta tämä 1976 julkaistu Rising on upea heavyklassikko.

Vain kuusi kappaletta ja 34 min, mutta täyttä rautaa:

1. Tarot Woman
2. Run With The Wolf
3. Starstruck
4. Do You Close Your Eyes
5. Stargazer
6. Light In The Black

* Ronnie James Dio – vocals
* Ritchie Blackmore – guitar
* Tony Carey – keyboards
* Jimmy Bain – bass
* Cozy Powell – drums