Mannochmore 1974 22yo, Rare Malts Selection

Testissä Rare Malts -sarjan vanha pullote Mannochmorelta.

Mannochmore 1974, 22yo. Bottled Sept. 1997. 60,1%. Rare Malts Selection.

Tuoksu on puhdaspiirteinen ja korkeasta alkoholiprosentista johtuen hyökkäävän voimakas. Sitrusta, tammea, kukkaisuutta, kermatoffeeta ja raikas minttuinen twisti. Ilman laimennusta haastavan vahva, mutta vesilisä tuo aromit hyvin esiin.

Maku on voimakas ja runsaan tammen sävyttämä. Kermatoffeen makeutta, sitrusta, ananasta ja kookosta.

Jälkimaku tarjoaa paahtunutta tammea, hapahkoa hedelmäisyyttä ja ripauksen kahvia.

Ihan hyvä ja vahva viski. Kokonaisuus on puhdaspiirteinen ja selkeä, muttei kovinkaan monimuotoinen. Vivahteikkuutta jäin kaipaamaan. Pieni laimennus on paikallaan ja viski kestääkin veden lisäämistä reilustikin.

Glendullan 26 yo 1978, Rare Malts Selection

Pitkästä aikaa lasissa vanhan Rare Malts-sarjan viski.

Glendullan 26 yo 1978, 56,6%. Bottled April 2005. Rare Malts Selection.

Tuoksussa tuntuu raikasta kukkaisuutta sekä kermatoffeeta. Kuiva maltaisuus, hunajaista makeutta. Tammea, nahkaa. Taustalla hyvin kevyt turpeinen vivahde. "Puhdas mallasviskin tuoksu".

Maku on kermaisen täyteläinen ja voimakaspiirteinen. Toffeeta, hunajaa. Runsas, mutta tyylikäs tammi. Kukkaisuutta, vaniljaa. Taustalta nousee esiin aavistus sherryisyyttä.

Jälkimaku on voimakas ja jopa terävä, kuitenkin hyvällä tavalla. Kuiva hapokas hedelmäisyys (sitrus), tammi, raikas mentholi. Suuta kuivattava. Vesilisällä viski makeutuu ja maku täyteläistyy.

Hyvä iäkäs mallasviski. Vain tietty vivahteikkuuden puute estää tätä nousemasta aivan huippuviskien joukkoon.

Caol Ila 21 yo 1977, Rare Malts Selection

Jatketaan savuisen Islay-viskin parissa.

Caol Ila 21 yo 1977, 61,3%. Bottled October 1999. Rare Malts Selection.

Tuoksu on raikkaan merellinen, suolainen ja lääkemäinen. Kuivaa vahvaa turvesavua sekä tammea.

Maku on runsaan tammen sävyttämä ja vahvan turvesavuinen. Suolaisuutta, raikasta sitrusta, vaniljaa. Voimakas!

Jälkimaku on pitkä ja vahva. Pehmeä, mutta tuhtina säilyvä turvesavuisuus sekä tammi hallitsevat. Suolaisuutta, sitrusta sekä kuivattuja trooppisia hedelmiä.

Pieni vesilisä parantaa makujen tasapainoa ja häivyttää tammisuutta taustalle.

Erittäin hyvä, vahvan tammisuuden sävyttämä Caol Ila. Tämä viski on hyvä esimerkki siitä, kuinka vuodet tammitynnyrissä muokkaavat viskiä, sillä niin selkeänä puun vaikutus tässä tuntuu. Makuprofiili poikkeaa jonkun verran vuosien 1975- ja 1978-versioista, jotka ovat kokonaisuutena ehkä hieman täyteläisempiä ja hedelmäisempiä (makeampia).

Linkwood 26 yo 1975, Rare malts Selection

Testissä Rare Malts-sarjan Linkwood.


Linkwood 26 yo 1975, 56,1%. Bottled May 2002. Rare Malts Selection.

Tuoksu on raikas ja kevytpiirteinen. Kuivaa heinikkoa, makeahkoa maltaisuutta. Kypsää omenaa, hieman mausteisuutta, sitrusta. Sherryä?

Maku on runsas ja alkoholiprosentin huomioiden pehmeä. Makeaa kypsää hedelmäisyyttä (sherryä?). Kauniisti tammisuutta, kermaa sekä kuivaa yrttisyyttä. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku kuivuu reippaasti. Kirpakoita hedelmiä, tammea. Pehmeä maltaisuus, sitrusten raikkautta. Loppu on huomattavan kuiva.

Tyylikäs ja vahva Speyside-viski, josta se viimeinen silaus ja vivahteikkuus jää kuitenkin uupumaan.

Clynelish 24 yo 1972, Rare Malts Selection

Hypätään eilisestä vielä pari vuotta taaksepäin ja katsotaan perään toinen Rare Malts-sarjan Clynelish.

Clynelish 24 yo 1972, 61,3%. Rare Malts Selection. Bottled September 1997.

Tuoksu on voimakas, kuivahko ja jo odotetusti hankalasti avautuva ja kovahko. Hetken lasissa pyörittelyllä löytyy sentään pehmeää maltaisuutta, hunajaa, sekä kynttilävahaa.

Suutuntuma on öljyinen ja maku tarjoaa runsasta maltaisuutta, kuivaa heinää ja ruohoa. Tuoksun tavoin taustalta nousee makeahkoa vahamaisuutta ja kevyesti hedelmää. Melko täyteläinen body.

Jälkimaussa vahamaisuus jatkuu, mutta muuten viski muuttuu kitkerämpään suuntaan. Voimakkuus kantaa makua melko pitkälle.

Jälleen vaikea Rare Malts-pullote. Parempi kuin 1974-versio, mutta ei omaan makuuni tämäkään.

Clynelish 23 yo 1974, Rare Malts Selection

Eilisen Rare Malts-Broran jälkeen pysytellään samalla tislaamoalueella ja otetaan käsittelyyn hieman iäkkäämpi Clynelish-pullotus.

Clynelish 23 yo 1974, 59,1%. Rare Malts Selection. Bottled May 1998.

Tuoksu on kuivan turpeinen, puu tuntuu vahvahkona. Taustalla merellistä raikkautta ja suolaisuutta. Hieman vaikeasti avautuva, eikä tästä oikein säväyttävää elämystä saa irti millään.

Maku on voimakas ja kuivahko. Turpeisuus ja puu hallitsevat. Taustalla reipasta suolaisuutta ja myös hieman makeaa öljyisyyttä nousee esiin.

Jälkimaku on merellisen raikas, kuiva ja pippurinen. Suolaisuus pysyttelee läsnä. Makeahkoa vahamaisuutta.

Ei kyllä oikein säväytä tämä. Kokonaisuus jää jotenkin vaisuksi ja mitäänsanomattomaksi. Liian vahva sellaisenaan, kun taas veden lisäys latistaa makuprofiilia markittävästi.

Brora 20 yo 1982, Rare Malts Selection

Tarkasteluvuorossa Rare Malts-sarjan Brora.

Brora 20 yo 1982, 58,1%. Rare Malts Selection. Bottled April 2003.

Tuoksu on kevyesti savuinen ja tasapainoisen hedelmäinen. Kukkaniittyä, heinikkoa, jotain yrttistä. Hieman kovahko ja vaikeasti avautuva.

Maku on melko täyteläinen. Kuivattuja hedelmiä, kevyttä savua, runsaasti kuivaa ruohoa. Vahva ja "tiukka", makuprofiilista on vaikea saada "kiinni".

Jälkimaku kuivuu reippaasti, (liikaa) ja laimentamattomana alkoholi nousee turhan selvästi esiin. Taustalla pehmeä hedelmäisyys yrittää parantaa makukaarta, mutta jostain esiin puskeva pistävä heinäisyys taas latistaa sitä..

Vaikea, vaikea viski. Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä että tästä saa edes jotain irti. Vesilisä pehmentää makua ja parantaa juotavuutta, mutta ei suoranaisesti tuo makuun mitään lisäarvoa. Tämä Brora on valitettavan kaukana tislaamon 1970-luvun alkupuolen huipputuotannosta.

St. Magdalene 23 yo 1970, Rare Malts.

Siirrytäänpä vaihteeksi Skotlannin Alamaille ja napataan käsittelyyn pala Lowlandin katoavaa viskiperinnettä: St Magdalene Distillery, Linlithgow.
Tämä, kuten valitettavan moni muukin tislaamo joutui sulkemaan ovensa vuona 1983, mutta onneksi viskiä on kuitenkin vielä maisteltavaksi säilynyt.
Lowlandin viskit ovat tyypillisesti hyvin keveitä ja kukkaisia, mutta nyt tarjolla oli alamaiden mittapuun mukaan melko raskan sarjan tuote:

St. Magdalene 23 yo 1970, 58,1%. Rare Malts Selection.

Tuoksu on runsas. Hunajaa, kukkaisuutta & toffeeta. Hieman yksioikoinen, mutta alkoholiprosentin huomioiden yllättävän pehmeä.

Maku yllättää täyteläisyydellään. Toffeinen makeus, kuiva maltaisuus ja vivahteikas kukkaisuus luovat odotuksia vahvemman rungon. Tuhtia tavaraa. Sopiva tammisuus tuntuu taustalla, mutta kokonaisuudessa makeus säilyy kuitenkin päällimmäisenä.

Jälkimaku jatkuu todela vahvana, puu ottaa lisää tilaa ja makeus väistyy taustalle. Pituutta riittää mukavasti... Alkoholi muistutaa myös olemassaolostaan kurkkua lämmittävänä terävyytenä.

Kokonaisuus on ihan hyvä ja vahvoja makuja tarjoava hieman "likainen" Lowlander, mutta olen varma, että vivahteikkaampaa ja "puhtaampaa" viskiä tältä tislaamolta on löydettävissä.
Mielenkiintoinen ja historiallinen pullote maistaa, mutta koko pulloa en jää kaipaamaan.
Tässä Blogissa esitellyistä viskeistä puhdaspiirteisempää (ja parempaa) Lowland-tyyliä edustaa esim. tämä Rosebank.

(Kuva: whiskysamples.eu)

Rare Malts Winter Special - yhteenvetoa

Vajaan kuukauden aikana tuli maisteltua ja arvostelua tähän blogiin täysi tusina Rare Malts-sarjaan kuuluvia viskejä. Tämä on pieni osa yli 100 pullotetta käsittävästä sarjasta, mutta vertailu antoi kuitenkin hieman viitteitä minkälaisesta sarjasta kokonaisuutena on kyse. Laatu oli pääosin erittäin korkeaa ja tämä sarja tarjoaa kyllä mielenkiintoista haastetta viskeihin tutustumiseen. Monien pullotteiden korkea alkoholiprosentti tuntui välillä hyvinkin haasteelliselle ja vaikeallekin, joten aikaa ja veden kanssa kikkailua tarvittiinkin monen juoman kohdalla. Pettymyksiäkin joukosta löytyi, mutta muutama todellinen helmikin joukossa oli. Varsinkin Port Ellenit ja Millburn olivat huikean hyviä viskejä!
Nyt täytynee alkamaan keräämään uutta tusinaa seuraavaa vertailua varten:) Kuvassa pullot vielä yhteispotretissa. Kiitokset myös parin pullon "lainaajalle".


Jos Rare Malts kipinä pääsi iskemään, niin aiheesta löytyy varsin suositeltavaa lukemista: Ulf Buxrudin "RARE MALTS, facts, figures and taste" tarjoaa täydellisen oppaan koko sarjaan ja siihen kuuluviin tislaamoihin. Erittäin upea ja loistava kirja.

Rare Malts Winter Special - Teaninich

Teaninich 1972 23yo 64,8%, (Northern Highlands). Tuoksu makeahko ja voimakkaan maltainen. Maku on vahva, pehmeän maltaisuuden ja raikkaan merellisyyden hallitsema. Hunajaista makeutta löytyy varsinkin maun loppupuolella. Jälkimaku vahva ja pitkä. Yllättävän helposti juotavaa laimentamattomanakin, mutta pieni veden lisäys avaa kyllä aromaja huomattavasti. Kokonaisuutena ei huippu, mutta ei missään nimessä pettymyskään. "Keskitien kulkija".

Tislaamon tuotanto menee pääasiassa sekoiteviskeihin, (Johnny Walker) ja niinpä single malt-pullotteina Teaninichia onkin markkinoilla suhteellisen vähän.

Rare Malts Winter Special - Mortlach

Mortlach 1978 20yo 62,2%. (Speyside). Tuoksu voimakkaan makean hedelmäinen. Maku on huomattavan pehmeä, erittäin makea ja täyteläinen. Hallitsevin elementti on runsas hedelmäisyys. Sherryisyys on hyvin hillittyä ja tyylikästä. Korkea alkoholiprosentti luo ryhdikästä voimaa, mutta itse alkoholi ei nouse häiritsevästi esiin. Jälkimaussa hedelmäisyyden alta paljastuu hento savuinen vivahde. Loistava jälkiruokaviski hyvän aterian päätteeksi.

(tekstiä muokattu 9.11.2009)

Rare Malts Winter Special - Benromach

Benromach 1978 19yo 63,8%. (Speyside). Tuoksu pistävä ja alkoholi tuntuu liikaa. Maku iskee ärhäkästi ja raa'alla tavalla. (Alkoholinen) vahvuus peittää alleen lähes kaiken ja kokonaisuus onkin hyvin vaatimaton. Laimennus vedellä auttaa hieman, mutta ei millään muotoa pelasta tätä varsin mitään- sanomatonta juomaa, jonka maku on totaalisen hukassa. Tai sitten en vain osaa sitä löytää... Pettymys.

Benromach suljettiin 1983 ja herätettiin taas henkiin 90-luvulla, kun viskien pullottajana tunnettu Gordon & MacPhail osti tämän tislaamon, (tai mitä siitä oli jäljellä). Tällöin lähes koko tislaamo käytännössä rakennettiin täysin uudestaan ja uusissa tiloissa tislaus aloitettiin 1998.

Rare Malts Winter Special - Port Ellen

Näin talvipakkasten keskellä maistuvat mainiosti hieman vahvammat viskit, joten jatketaanpa tammikuussa aloitettua Rare Malts sarjaa. Tällä kertaa laseissa pari upeaa Port Elleniä:

Nämä kaksi Port Elleniä maistelin rinnakkain esimmäisen kerran noin vuosi sitten. Nyt uusintavertailussa ei mitään uutta ja ihmeellistä ilmennyt, joten 28.1.2008 viskifoorumille kirjoittamani arviot voin allekirjoittaa edelleen täysin.

Port Ellen 1978 20yo 60,9%. (Islay). Tuoksu makean savuinen. Maku täyteläinen ja voimakas, sopivan makea ja todella herkullinen. Jälkimaku kuivuu sopivasti ja ”puu” nousee hyvällä tavalla esiin. Pehmeä savuisuus täydentää loistavan kokonaisuuden. Vesitilkan lisäys tuo lisää makeutta ja tasapainoa tähän herkkuun. Loistava viski.

Port Ellen 1978 22yo 60,5%. (Islay). Tuoksu merellisen suolainen ja savuinen. Maku kuivahko, mutta täyteläinen ja huikean vahva. Mahtava voimakkuus jatkuu aina pitkään ja kuivaan loppumakuun saakka. Lopussa puun aromit nousevat vahvasti pehmeän savun seasta esiin. Vesitilkan lisäämällä merellinen raikkaus ja suolaisuus nousevat pintaan. (kuin merivirtojen rantaan huuhtoma puhdas tammilauta). Yllättävää, että viskin räjähtävä voima ei kärsinyt edes pienestä vesilisästä. Samat loppusanat kuin 20yo:ssa, loistava viski.

Port Ellenin tislaamo suljettiin vuonna 1983, aiheesta lisää tässä.

Rare Malts Winter Special - Caol Ila

Caol Ila 1975 20yo 61,12%. (Islay). Tuoksussa pehmeää savuisuutta. Maku vahvan savuinen ja raikkaan merellinen, Erittäin hyvää! Tämä viski on yllättävän pehmeä ja sen jälkimaku on pitkä, hiipuen hiljalleen kuivuvaan savuisuuteen. Tyylikäs kokonaisuus.





Caol Ila 1978 23yo 61,7%. (Islay). Tuoksu voimakas, aavistuksen tervainen. maku on räjähtävän vahva ja sopivan makea. Savuisuus ei nouse niin vahvasti esiin kuin 1975-versiossa. Kokonaisuutena viski on vahva kuin härkä ja se onkin suoraviivaisempi ja "tylympi" kuin 1975. Juoma voimakkaiden Islayviskien ystäville.



Tässä parivaljakossa 1975 vei voiton rikkaammalla makuprofiililla, mutta hyvää tavaraa löytyi molemmista pulloista.

Rare Malts Winter Special - Millburn

Millburn 1969 35yo 51,2%. (Northern Highlands). Vivahteikas ja miellyttävä tuoksu, jossa hunajaa ja jotain kirpeää marjaisuutta. Aavistus savua. Maku on pehmeä ja hieno. Vivahteita riittää täyteläisestä makeudesta aina kirpeän herukkaiseen raikkauteen. Hyvin hentoa savuisuutta erottuu myös, varsinkin jälkimaussa, joka on tasapainoinen ja pehmeä. Upea rauhallisen illan nautiskeluviski. Tämäkin tislaamo on valitettavasti suljettu, toiminta loppui vuonna 1985.

Rare Malts Winter Special - Brora

Brora 1975 20yo 60,75%. (Northern Highlands). Tuoksu on maltainen ja merellinen. Maku on pehmeän täyteläinen ja makeahko, johon hento savuisuus tuo oman herkullisen vivahteensa. Monille iäkkäille viskeille tyypillisesti jälkimaku kuivuu sopivasti ja jättää jälkeensä silkkisen pehmeän ja pitkähkön makukaaren. Aivan hyvä Brora, mutta ei pärjää 1970-luvun alun vahvemman turvesavuiselle tuotannolle. Pala Skotlantilaista viskihistoriaa kuitenkin, sillä tämäkin legendaarinen tislaamo suljettiin jo vuonna 1983. Viskinvalmistus kuitenkin jatkuu samalla tontilla, sillä tislaamon uudempi rakennus toimii siellä edelleen nimellä Clynelish.

Rare Malts Winter Special - Dailuaine

Dailuaine 1973 22yo 61,8%. (Speyside). Laimentamattomana tuoksu on voimallinen ja alkoholinen. Myös maku peittyy vahvan alkoholiprosentin alle, joten suosiolla lisään hieman vettä. Veden kera Tuoksusta löytyy pehmeää maltaisuutta. Viskin maku on jotenkin hyvin hento, viljainen ja aavistuksen makea. Jälkimausta ei jää mieleen oikein mitään ja viski onkin kokonaisuutena hyvin neutraalin oloinen. Ei siis mitenkään huonoa, mutta ei kyllä mikään suuri elämyskään. Sherryisemmät Dailuaine-versiot ovat itsellä toimineet paremmin kuin tämä.

Rare Malts Winter Special - Banff

Banff 1982 21yo, 57,1%. (Speyside).Raikas ja miellyttävä tuoksu, alkoholi ei pääse puskemaan liikaa läpi. maku alkaa melko puisena, (ei kuitenkaan tässä tapauksessa negatiivisessa mielessä) makeutuen kuitenkin keskivaiheilla, (toffeeta) ja jälkimaussa esiin nousee vahvahko suolaisuus, (salmiakki). Kokonaisuutena vivahteikas ja vaihteleva viski, josta päällimmäisenä jäi tällä kerralla mieleen tuo jälkimaun mukava suolainen salmiakki. Ei huippu, mutta parempaa keskitasoa kuitenkin. Hyvä tuote.
Tislaamo on suljettu vuonna 1983.

Rare Malts Winter Special - Glendullan

Rare Malts Selection on viskisarja, jota julkaistiin vuosien 1995 - 2005 välisenä aikana. Sarjan pullotukset käsittivät tuotteita kaikkiaan 36 eri tislaamolta ja erilaisia pullotusversioita julkaistiin kaikkiaan 121. Kaikki sarjan viskit pullotettiin tynnyrivahvuisina ja suhteellisen iäkkäinä, pullotusten ikähaarukan ollessa 18 -35 vuotta. Viskien tislausvuodet ajoittuvat lähes jokaiselle vuodelle vuosien 1969 - 1982 välillä. (Ainoa poikkeus on vuosi 1980, jolta ei Rare Malts-sarjan viskiä löydy.)

Seuraavina päivinä olisi tarkoitus maistella muutamia sarjan viskejä ja aloitusvuoron sai

Glendullan 1972 23yo, 62,43%. (Speyside). Tuoksussa ja maussa vaniljaa ja hunajaista makeutta. maku on yllättävänkin pehmeä, vaikka alkoholiprosentteja on yli 62. Viski on profiililtaan tyypillisen "Speysidemainen" ja yhtäläisyyksiä löytyy ainakin Balvenien suuntaan. (Hunajaisuus). "Tyylipuhdas tuote, mistä on vaikea keksiä mitään negatiivista, mutta toisaalta ei tämä aivan "suurten viskielämysten" joukkoonkaan nouse.
Tislausvuosi 1972 oli kuitenkin Glendullanille merkittävää aikaa, sillä juuri samana vuonna valmistui tislaamon uusi rakennus. Vanha tislaamorakennus pidettiin kuitenkin toiminnassa uuden rinnalla aina vuoteen 1985 asti.