Helsingin Puotilassa sijaitseva
Olutravintola Pikkulintu on vanhan ostarin uumenista löytyvä keidas maltaisten juomien ystäville. Ravintolan valikoimasta voi bongata lukemattoman määrän oluita sekä satoja skottiviskejä. Jo 18 vuotta toimineen Pikkulinnun toiminta siirtyi vuonna 2017 uudelle yrittäjälle, kun Atte Erkkilä otti vetovastuun monien viskiharrastajien tuntemalta Markku Ristevirralta.
Mutta mitä kuuluu Pikkulinnulle vuoden 2019 alkajaisiksi? Lähdin ottamaan asiasta selvää ja kyselin viskilasillisen äärellä Aten kuulumiset.
Moi Atte! Esittele alkuun lyhyesti itsesi ja urasi viskien ja oluiden maailmassa.
Pienenä minusta piti tulla kokki tai pappi. Uskontoasiat unohdin siinä vaiheessa, kun lopetin satuihin uskomisen. Yläasteen jälkeen lähdin kotoani Haapavedeltä Jyväskylään opiskelemaan kokiksi. Melko nopeasti ymmärsin kokin ammatin todellisen laadun. Todella kuumaa ja raskasta työtä ilman kiitosta. Lopetin koulun ja ajauduin töihin Vakiopaine-nimiseen baariin vuonna 2004. Tarjoilijan työ tuntui heti oikealle. Pääsin olemaan sosiaalinen ja joka päivä oli bileet. Mikä voisi olla parempaa juuri 18 vuotta täyttäneelle? Muutamia vuosia meni Vakiopaineessa ja sen jälkeen päädyin Public Corneriin. Se oli hyvä hotellin aulabaari, jossa oli jonkin verran premium-tuotteita ja muutamia single maltteja. Balvenien 21 PortWood oli ensimmäinen todellinen viskirakkauteni. Sen jälkeen haalin kaiken viskin mitä sain käsiini Jyväskylästä jumalan selän takaa. Vuonna 2010 muutin Helsinkiin ja ensimmäinen kunnollinen viskiravintola, johon päädyin täällä töihin oli Punavuoren Ahven. Siellä tutustuin ihmisiin ja Helsingin viskipiireihin. Sitten monien ravintoloiden kautta päädyin vahingossa kesätöihin Pikkulintuun. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin voin todeta, että hyvinhän tämä meni ja tajusin, että kokin ja papin yhdistämällä saadaan aikaan tarjoilija.
Tiesi vei Pikkulinnun ravintoloitsijaksi vuonna 2017. Oliko tämä sattumaa, pitkäaikainen unelma vai jotain muuta?
Sattumaa oli se, että päädyin töihin Lintuun. Varmasti kaikilla kyyppareilla on joskus unelma baarista. Itselläni oikeastaan mahdollisuus nousta urallani oli vain ja ainoastaan ravintoloitsijan toiminta. Katselin kauas ja ihmettelin ravintolatiloja ja suunnittelin ravintoloita eri paikkaan. Sitten erään keskustelun yhteydessä kysyin Markulta, että miten ois jos möisit mulle Linnun? Meni vuosia ja asia nostettiin silloin tällöin esille. Lopulta päädyimme siihen, että ostin Linnun ja päädyin ravintoloitsijaksi. Eipä tämä elämä ole yrittäjyyden takia millään tavalla muuttunut, mutta virheet, joita teet ovat nykyään omia.
Pikkulinnun vuonna 2000 perustanut Markku Ristevirta rakensi ravintolaan ainutlaatuisen viski- ja olutvalikoiman. Kuinka suuri haaste oli hypätä mukaan?
Vuonna 2011 kun tulin töihin Lintuun, jouduin miettimään omaa ammattitaitoani ja oikeasti opettelemaan tuotteista paljon. Toki palveluestetiikka oli jo kehittynyt siihen mennessä, mutta viskivalikoiman ylitsevuotavuus oli todella mykistävää. Näin 8 vuoden kuluttuakin joudun välillä ihmettelemään tuotehyllyä, jonka 550 viskiä on sellainen määrä, että osan pääsee unohtamaan ja sitten voi löytää ne taas uudestaan. Varsinkin kun listauksemme seilaa aina perässä, koska mielestäni se on osa seikkailua ja olen niin saatanan laiska.
Kerro hieman Pikkulinnun tuotevalikoimasta.
Olemme keskittyneet skotlantilaiseen single maltiin ja niitä tosiaan on 550. Melko runsaasti vanhoja vintagepulloja, mutta yritän toki ottaa myös uusia mielenkiintoisia tuotteita valikoimaan. Oikeastaan muun maailman viskeille ei ole tilaa tai kiinnostusta, siksi niitä ei ole. Osaamme tehdä yhden asian hyvin, joten miksi meidän pitäisi tehdä jotain muuta? Olutpuolella meillä on 24 hanaa, jotka ovat täysin vapaita, eli minulla ei ole mihinkään tuotteeseen tai tukkuriin sidottuja hanoja. Uusia hanatuotteita tulee noin 5-10 viikossa. Pullopuolella pyrin pitämään kypsyviä oluita, kuten esim. Lambikkeja ja Imperial Stoutteja. Pullo-oluita on noin 80-100 erilaista, riippuen vähän kaudesta. Kirjo on laaja ja jos niitä joku haluaa, niin minun ei välttämättä tarvitse ymmärtää miksi. Ne ovat asiakkaille tarkoitettuja ja pyrimme täyttämään mahdollisimman monien toiveet. Joissakin ravintoloissa vastaan tulee sellaista tuotesuosittelua, että kaikkien pitäisi ymmärtää esim. moderneja ”maksalaatikolla ja Nokia 3310 maustettuja soureja”. Ja jos sanoo ei, niin katsotaan nenää pitkin, että mikä sussa on vikana. Jos sen jälkeen vielä pyytää vaikka britti bitteriä, katsotaan pitkin nenää. Jos joku saa jostakin oluesta kiksit ja rupeaa vähän jöpöttämään, niin laajalla valikoimalla voimme tämän mahdollistaa ja minulle jää vain rahastajan rooli.
Oma suhteesi viskiin, eli mitä viski sinulle merkitsee?
Se on osa elantoani. Olen tarkoituksellisesti kehittänyt itselleni viskiin sellaisen suhteen, että en rakasta myynnissä olevaa viskiä, vaan se on tuote, joka myydään. Koska jos jokin myyty viski jää harmittamaan, kun asiakas sen juo, on jotain vinossa. Rakastan kuitenkin viskiä, joka on lasissani ja jota maistelen! Viski on kuitenkin minulle enemmän työkalu, josta pidän myös vapaa-ajalla. Toki sen varjolla on päässyt kiertämään hienoja paikkoja ja tavannut mahtavia ihmisiä. Ehkä se on kuitenkin tärkeintä. Viskistä voi keskustella vaikka kolme tuntia, jos molemmilla puolilla tiskiä on ihminen, jonka sydän sykkii viskiä.
Entäpä omat viskisuosikkisi? Onko esim. joku tietty alue, jonka viskit vetoavat tai onko joku yksittäinen viski jäänyt erityisesti mieleesi vuosien varrelta?
Balvenien 21 PortWood on edelleen sellainen tuote, johon palaan. Glenfarclas on tislaamo, johon palaan usein. Arvostan tätä tislaamoa, jonka perustuotesarjan muodostavat 12, 15, 21, 25, 30 ja 40-vuotiaat viskit. Toki myös vanhat paperietikettiset Bowmoret ovat kovia ja pidän niistä paljon. En haluaisi sanoa vain yhtä aluetta tai tislaamoa tarkasti, mutta jos maailmasta puuttuisi Skotlanti niin maailma olisi paljon tylsempi paikka ja talvella vituttaisi vielä enemmän.
Millaisena näet viskien nykytilanteen ja tulevaisuuden? Paljon keskustelua on herättänyt esim. mallasviskien jatkuva hintojen nousu.
Välillä jokin pieni marginaalituote tulee suosioon. Sitten nousevat hinnat ja suosion huumassa saattaa tulla joku keskinkertainenkin tuote. Uskon, että viskin suosio pysyy nykyisellä tasolla, mutta jos Aasiassa kuplia puhkeaa, niin voi tapahtua paljonkin. Siinä vaiheessa uskoisin, että viskien hinnat laskevat, vaan toisaalta sitä en toivo. Ajattelen toisaalta myös niin, että jos se viski tuntuu kalliille, niin tee itse ja odota esim. 25 vuotta valmista tuotetta ja katso paljollako sitten hinnoittelet sen.
Turpeiset Islayn mallasviskit tuntuvat olevan vuodesta toiseen suomalaisten suosiossa. Hallitseeko savuisuus edelleen myyntitilastoja vai onko jotain uusia trendejä näkyvillä?
Oikeastaan näkisin, että se suurin savu, terva, turve ja vittusaatanaperkeleen hakeminen pullosta on hiipunut. Octomoreja esim. kysellään meillä baarilla todella vähän. Yleisesti ihmiset ovat oppineet, että on muutakin kuin Lapparin 10. Näkisin, että nyt maamme viskikulttuurissa vietetään sellaista itsensä etsimisen aikaa. Kaikilla saa olla oma mielipide ja sinä et ole naurunalainen, jos sanot, että savu ei maistu. On myös opittu juomaan pieniä kattauksia viskiä. Asiakkaat voivat ottaa esim. 3-5 pientä lasia rinnakkain ja ihmetellä niiden eroja.
Millaisena näet Pikkulinnun tulevaisuuden? Otsikoihin on taas nostettu kaavailut Puotilan ostoskeskuksen purkamisesta, mutta ainakaan ihan lähivuosina tämä ei kuitenkaan ole toteutumassa?
Puotilassa pysyy varmasti Pikkulintu tulevaisuudessakin. Ostarin kohtalosta en sano mitään, koska siitä ei ole mitään varmaa. Saattaa olla, että tulevaisuudessa Lintuja on useampikin ja kerromme kyllä sitten, jos tällaista tapahtuu.
Olette mukana 8.-9.2. Vanhalla Ylioppilastalolla järjestettävillä Uisge-viskifestivaaleilla. Mitäs kivaa Pikkulinnun tiskiltä tänä vuonna löytyy?
Vanhoja vintagepulloja! Ja voi pojat, kyllä onkin sellaisia tuotteita taas että. Jos tällaisia haluaa löytää muilta festivaaleilta tai ravintoloista, niin pitää matkustaa kauas.
Tässä blogissa liikutaan myös musiikin maailmassa, mutta Pikkulintu taitaa edelleenkin olla paikka, jossa ei edes taustamusiikkia soiteta?
Totta, Pikkulinnussa ei soi musiikki. Musiikki on aina väärää, liian kovalla tai hiljaisella. Siitä syystä siellä ei soi mikään. Olen itse ollut niin pitkään musiikittomissa ravintoloissa töissä, että en kaipaa sitä ja käydessäni musiikillisessa ravintolassa musiikki lähinnä ärsyttää.
Minkälainen on oma suhteesi musiikkiin?
Joskus olen jotain soittanut ja yrittänyt sitä tehdä itsekin. Raskaammassa päässähän se minun musiikillinen maku on, ja sellaisessa, jossa on jokin koukku. Tätä kirjoittaessani kuuntelen Meshuggahin Alive -levyä kahdesta syystä. Se peittää kaiken muun hälinän alleen ja on todella kova livelevy. Musiikki pelasti minut joskus urheilulta ja melko monelta muultakin, aikoinaan pienenä poikana Pohjanmaalla touhutessa. Kiitos siis musiikille siitä ja viskille siitä, että on voidellut monet musiikilliset ajatukset ulos ihmisistä.
Lopuksi vielä sana on vapaa, eli terveisesi blogin lukijoille.
Kiitos kaikille, jotka jaksavat vielä lukea teksteistä muutakin kuin otsikon. Ja nähkäämme viskin ja oluen merkeissä! "
Vaadi viskimaljasi aina täytenä."
Olutravintola Pikkulintu
Klaavuntie 11
00910 Helsinki
p. 09 321 5040
Avoinna
ma-to 15-24
pe-la 12-02
su 12-24
