Mötley Crüe, Alice Cooper, Saint Asonia - Hartwall Areena, Helsinki 18.11.2015

Helsingin Hartwall Areenalla vietettiin Mötley Crüen jäähyväisiä yhtyeen The Final Tour -kiertueen Euroopan osuuden päätöskeikalla.

Illan aikataulu Areenalla oli laadittu todella tiukaksi ja niinpä ensimmäisenä esiintynyt Saint Asonia aloitti jo puoli tuntia hallin ovien avautumisen jälkeen. Täyttä hallillista ihmisiä on jotakuinkin mahdoton saada tuossa ajassa sisään, joten itsekin olin yhtyeen aloittaessa vielä turvatarkastusjonossa.

Saint Asonian keikasta tuli nähtyä siis vain loppuosa, minkä perusteella alun missaamisessa ei suurta vahinkoa tapahtunut. Bändi esitti melodista tusinarockia, eikä tästä jäänyt kyllä mitään mieleen.

Seuraavaksi lavalla oli Alice Cooperin vuoro. Kesällä Tuskassa Alice bändeineen oli vakuuttava, eikä pettyä tarvinnut nytkään. Vajaaseen tuntiin tiivistetty setti oli herkkua alusta loppuun. Yhtye kuulosti Areenalla todella hyvälle! Teatraalisuutta ei esityksestä unohdettu, vaan Alicen ”kauhuteatteri” oli jälleen näyttävässä osassa. Huikean kova setti!

Mötley Crüe avasi oman keikkansa Girls, Girls, Girls -kappaleella ja hyvältähän yhtye kuulosti, vaikkakaan Cooperin bändin monipuolisempaan äänimaailmaan ei illan aikana ylletty. Setti oli mallia ”best of” ja uran varrelta mukaan oli poimittu takuuvarmat hitit ilman suuria yllätyksiä.

Laulaja Vince Neilin äänen kestävyys on herättänyt keskustelua kiertueen varrella ja kuuleman mukaan jotkut keikat ovat menneet laulun osalta kovinkin heikosti. Nyt Vincen ääni kesti suhteellisen hyvin, vaikkakin keikan loppupuolella rasitus alkoi jo laulussa kuulua. Bändi oli varmaotteinen, mutta soitto tuntui jotenkin rutiininomaiselle ilman sitä viimeistä terävyyttä. Kitaristi Mick Marsin soolo-osuus oli kamala. Enpä muista, milloin olisin yhtä tylsää kitarasooloa kuullut. Viihdyttävämpi soolo kuultiin ja nähtiin rumpali Tommy Leeltä, jonka uskomaton vuoristorata oli kyllä melkoinen viritys. Näyttävä rakennelma!

Lava oli yllättävän pelkistetty ja showpuolella tunnelmaa luotiin ”rollercoasterin” lisäksi oikeastaan vain erilaisilla pyroefekteillä. Pari taustalaulaja/tanssijaa tarjosivat toki hieman silmäniloa. Valot olivat melko hämärät läpi keikan.

Keikka saateltiin päätökseen salin keskelle rakennetulla pikkulavalla, jossa yhtye viimeisenä Euroopassa kuultuna kappaleena esitti Home Sweet Homen. Mötley Crüen kiertue ja samalla yhtyeen taru päättyy Los Angelesiin uudenvuodenaattona. Aika sitten näyttää, kuinka pysyvä tuo lopetuspäätös on.

So Long, Farewell

Girls, Girls, Girls

Wild Side

Primal Scream

Same Ol' Situation (S.O.S.)

Don't Go Away Mad (Just Go Away)

Smokin' in the Boys' Room

Looks That Kill

Mutherfucker of the Year

Louder Than Hell

In the Beginning

Shout at the Devil

O Fortuna

Drum Solo

Guitar Solo

Saints of Los Angeles

Live Wire

T.N.T. (Terror 'N Tinseltown)

Dr. Feelgood

Kickstart My Heart

--------

Home Sweet Home

My Way

Kokonaisuutena tämän viihdyttävän illan parasta antia tarjosi Alice Cooper, Mötleyn tyytyessä rutiinisuoritukseen. Luulenpa, että ajatuksissa pyörii jo tuo reilun kuukauden päässä häämöttävä suuri finaali yhtyeen kotikaupungissa ja sinne energiaa vähän säästellään.

Rockin' Hellsinki 7.6.2012: Mötley Crue, Hardcore Superstar, Crashdiet

Helsingin Kaisaniemessä koettiin torstai-iltana mukava rockjuhla, jota tähditti Amerikkalainen Mötley Crue. Viimeksi näin bändin Tampereen Sauna Open Airin lavalla vuonna 2009 joten kolmen vuoden tauon jälkeen oli mukava jälleen katsastaa bändin lavakunto.

Ennen  Mötley Cruen esitystä lavalla nähtiin kuitenkin pari kokoonpanoa Ruotsista.

Crashdiet avasi illan ihan kohtalaisesti. Räväkkä, hieman punkhenkinen esitys oli ajoittain ihan hauskaa seurattavaa, mutta välillä vajottiin kyllä syvälle mitäänsanomattomien kappaleiden suohon. Bändi sai liki tunnin esiintymisaikaa, mutta hieman lyhyempänä ja tiiviimpänä setti olisi varmaankin toiminut nyt kuultua paremmin.

Crashdiet

Hardcore Superstar sitä vastoin yllätti positiivisesti. Tunnin setti oli viihdyttävä ja mukaansatempaava. Hyvä esitys ja ennen kaikkea tasokkaita ja tarttuvia kappaleita, joita oli mukava kuunnella lämpimässä kesäillassa. Tähän bändiin täytyykin tutustua levyjen muodossa tarkemmin..

Hardcore Superstar

Mötley Crue oli, kuten yleensäkin, todella viihdyttävä. Suuren taustascreenin upea kuvitus ja videot, vähäpukeiset tanssitytöt, Tommy Leen huikea "vuoristorata"-rumpusetti, sekä loistava kappalelista takasivat viihtyvyyden.

Setti oli kasattu "best of"-periaatteella, joten uudemmasta tuotannosta mukana oli vain viimesimmän Mötley-albumin nimiraita Saints of Los Angeles ja muuten pitäydyttiin 1980-luvun hittien parissa.
Todella mukaansatempaava ja vauhdikas esitys, jonka jälkeen oli mukava suunnata hymyssä suin kohti kotia ja uusia seikkailuja.

Mötley Cruen setti, 90 min:

- Wild Side
- Live Wire
- Too Fast for Love
- Saints of Los Angeles
- Shout at the Devil
- Don't Go Away Mad (Just Go Away)
- Same Ol' Situation (S.O.S.)
- Looks That Kill
- Piece of Your Action
- Primal Scream
- Smokin' in the Boys' Room
- Drum Solo
- Dr. Feelgood
- Girls, Girls, Girls
- Home Sweet Home
- Kickstart My Heart

Mötley Crue, Sauna Open Air 6.6.2009

Lyhyt ja ytimekäs festarireissu takana. Paikkana Tampere ja Sauna Open Air, jossa kolean mutta onneksi sateettoman lauantai-illan pääesiintyjänä oli legendaarinen kasarihevipumppu Mötley Crue. Festarialueelle saavuttiin vasta hieman ennen Mötleyn aloitusta ja bändin lopetettua suunnattiin saman tien kotimatkalle, joten keikkapaikan tungoksessa tuli vietettyä kaikkiaan vain noin 2,5 tuntia. Mukavaa ja helppoa.

Festariolosuhteisiin rakennettu show ei sisältänyt Mötleyn keikoille tyypillistä valtavaa pyroshowta yms. rekvisiittaa ja tällä keikalla bändi osoittikin, että hyvin homma toimii näin Suomen valoisassa kesäillassakin.
Reilun puolentoista tunnin setti oli pelkkää hittikimaraa ja pääpaino luonnollisesti bändin 1980-luvun tuotannossa. "Pakollisina" kuultiin kolme uusimman levyn biisiä, mutta näillekin vastaanotto oli yleisöltä varsin positiivinen ja riehakas. Bändi oli varsin terävässä iskussa ja mielenkiinto pysyi hyvin yllä koko setin ajan.
Varsin hyvä ja viihdyttävä "nostalgiatrippi" 1980-luvun "tukkahevin" pariin.

Setti:

# Kickstart My Heart
# Wild Side
# Shout At The Devil
# Saints Of Los Angeles
# Mick Mars guitar solo
# Live Wire
# Too Fast For Love
# On With The Show
# Motherfucker Of The Year
# White Trash Circus
# Don't Go Away Mad (Just Go Away)
# S.O.S.
# Primal Scream
# Looks That Kill
# Girls, Girls, Girls
# Dr. Feelgood
# Home Sweet Home

Band: Vince Neil (voc.), Nikki Sixx (bass), Mick Mars (guit,), Tommy Lee (drums).