South Parkin kakkospäivään asteltiin säätiedotusta uskoen kumisaappaat jalassa ja sadevarusteet repussa. Jälkikäteen on helppo todeta, että varustevalinta osui nyt nappiin. Vettä siis saatiin taivaalta, mutta lavoilla nähtiin taas kovia esityksiä.
Päälavalla menon käynnisti Ranger, jonka vanhakantainen trash upposi taas hyvin. Perinteet kunniaan, yksinkertainen on kaunista. Tästä bändistä kuullaan vielä jatkossakin, se on varma!
Ranger
Dead Zone
Shock Skull
Knights of Darkness
Where Evil Dwells
Supreme Evil
Touch of Death
Rangerin aikana alkanut sade kasteli eteläpuistoa ja seuraavaksi telttalavalla nähtiin pirteää hardrockia, kun lavalle asteli Free Spirit. Yhtyeen materiaali ei ollut itselleni entuudestaan tuttua, mutta hyvinhän tämä melodinen hardrock tempaisi mukaansa. Setti oli ihan viihdyttävä.
Nights of Paradise
Living Tattoo
Far Away from Heaven
The Dew of the Rose
Fever
Heroes Don't Cry
Carry On
Ever Come True
Hysteria
Pale Sister of Light
Teltassa olisi esiintynyt seuraavaksi Santa Cruz, mutta tässä välissä kävimme ennemmin moikkaamassa myöhemmin illalla esiintyvän Helloweenin jäseniä.
Päälavalla karkeloita jatkoi Amorphis. Yhtyeen levyihin en ole syystä tai toisesta koskaan suuremmin innostunut, mutta livenä homma toimi mallikkaasti. Hyvä keikka, jossa mielenkiinto säilyi yllä alusta loppuun.
Hopeless Days
Narrow Path
Sampo
Silver Bride
The Smoke
Silent Waters
?
Towards and Against
?
?
My Kantele
House of Sleep
Teltassa esiintynyt Reckless Love ei innostanut, joten oli aika ottaa hyvät paikat päälavan edustalta. Seuraavana vuorossa oli germaanien perinteistä poweria a’la Helloween.
Keikan avauskaksikko Eagle Fly Free ja Dr. Stein näyttivät heti suunnan ja hieno setti tästä saatiin. Uunituoreelta My God-Given Right -albumilta kuultiin pari vetoa. Enemmänkin olisin toivonut, mutta festarisetissä aika oli rajallinen. The Time of the Oath -levyltä napattu Power oli pitkästä aikaa hienoa kuultavaa ja lopun klassikkomedley viimeisteli viihtyvyyden. Bändi poistui tyylikkäästi lavalta mies kerrallaan, mutta eihän homma vielä siihen loppunut. Encoreissa saatiin nauttia vielä parista klassikosta ja 75 min oli kulutettu täyteen maukkaasti. Happy, happy Helloween! Sadekin piti taukoa ja kaikilla oli hauskaa.
Walls Of Jericho intro
Eagle Fly Free
Dr. Stein
My God-Given Right
Mr. Torture
Waiting for the Thunder
Straight Out of Hell
Lost in America
If I Could Fly
Power
Halloween / Sole Survivor / I Can / Are You Metal? / Keeper of the Seven Keys
--------
Future World
I Want Out
Illan kohokohta oli kuitenkin vielä edessä. Päätimme pitää hyvät paikkamme, joten teltassa seuraavana esiintynyt Eclipse jäi väliin.
Hyvää kannatti odottaa, sillä illan pääesiintyjä Def Leppard paiskasi ilmoille sellaisen klassikkosetin, että oksat pois. Hittikimaran aloitti Rock Rock! (Till You Drop) ja tästä mentiinkin juhlahumussa seuraavat 90 min. Bändi soitti todella kovaa ja puhtaasti, basson tärisyttäessä tannerta. Suuret videoscreenit loivat näyttävää taustaa esitykselle. Setin tuorein kappale oli vuoden 1992 Adrenalize-levyn Let’s Get Rocked ja valtaosa illan matskusta oli poimittu klassikkoalbumeilta Hysteria ja Pyromania. Mahtava setti! Keikan puolivälin kieppeissä taivaalta saatiin kunnon kaatosadekin, mutta sitä tuskin huomasi tämän musiikki-ilotulituksen keskellä. Encorekaksikko Rock of Ages ja Photograph kruunasivat onnistuneen illan. Hieno päätös festarille!
Disintegrate intro
Rock! Rock! (Till You Drop)
Animal
Let It Go
Foolin'
Armageddon It
Love Bites
Rocket
Bringin' on the Heartbreak
Switch 625
Hysteria
Let's Get Rocked
Pour Some Sugar on Me
---------
Rock of Ages
Photograph
