Monsters of Rock: Black Sabbath, Opeth, Rival Sons, Amorphis - Kaisaniemi, Helsinki 7.7.2016

Helsingin Kaisaniemessä vietettiin Black Sabbathin jäähyväisiä, sillä meneillään oleva The End -maailmankiertue on yhtyeen viimeinen. Kiertueen on määrä päättyä helmikuun alussa kahteen iltaan bändin kotikaupungissa Birminghamissa. Mutta nyt Helsinkiin, missä yhtye järjesti ihan kunniakkaat jäähyväiset. Ilta oli loppuunmyyty, joten Kaisaniemen puistossa paikalla oli peräti 20 000 henkeä. Monsters of Rock.nimellä kulkeneen tapahtuman aluksi lavalla nähtiin kolme muutakin esitystä.


Amorphis aloitti vahvasti ja tarjosi hyvän perussetin. Omalla kohdallani Amorphis on jännä yhtye, sillä vaikka musiikki on hyvää, niin jotenkin itselläni on aina ollut vaikea päästä siihen täysin sisään.  Hyviä kappaleita tuntuu riittävän, mutta jotenkin vieraalle yhtye on aina tuntunut. Lavalla nähtiin kuitenkin taas hyvää tekemistä ja kivahan tätä oli seurata. Ehkä minäkin vielä joskus opin löytämään bändin sisimmän.

Under the Red Cloud

Sacrifice

Bad Blood

Silver Bride

Silent Waters

Hopeless Days

The Four Wise Ones

Death of a King

My Kantele

Rival Sons tarjoili maukasta Amerikan bluesrockia Led Zeppelinin hengessä. Näin nyt yhtyeen livenä kolmannen kerran ja aiempien keikkojen tapaan laadukasta meininkiä oli taas tarjolla. Uuden Hollow Bones -albumin kappaleiden lisäksi kuultiin hienot poiminnat bändin vanhemmasta tuotannosta. Maukasta musisointia, mutta pienen klubin intiimiä tunnelmaa jäin kaipaamaan. Keikan aikana alkanut sade ei myöskään ollut omiaan kohottamaan tunnelmaa. Rival Sons taisi kuitenkin saada tänä iltana monta uutta ystävää. Tyylikäs keikka.

Ainakin nämä kuultiin:

Electric Man

Secret

Pressure and Time

Tied Up

Fade Out

Open My Eyes

Get What's Coming

Keep On Swinging

Opeth tuli nähtyä viimeksi vuosi sitten Tuskan päälavalla ja tunnelmaltaan vastaava keikka kuultiin nytkin. Bändin musiikki ei ole itselle sitä vahvinta aluetta ja pitkähköjen progevivahteisten kappaleiden tuntemus varmasti parantaisi myös keikkakokemusta. Nyt Opeth meni hyvänä taustamusiikkina siihen sen kummemmin perehtymättä.

Cusp of Eternity

The Devil's Orchard

Heir Apparent

Demon of the Fall

The Grand Conjuration

Deliverance

Sitten vuoroon illan odotetuin hetki: Black Sabbath. Lava oli tällä kerralla varsin pelkistetty ja ainoat showelementit tarjoiltiin suuren videoscreenin muodossa.

Näyttävän videointron jälkeen keikka alkoi yhtyeen painostavatunnelmaisella nimikappaleella Black Sabbath ja hienollehan tämä legendaarinen bändi jälleen kuulosti. Illan setti piti sisällään vain vanhaa tuotantoa ilman suuria yllätyksiä. Itse olisin kuitenkin mieluusti kuullut setissä edes yhden kappaleen yhtyeen viimeisimmältä ”13”-albumilta. No, vanhaa herkkua saatiin kuitenkin koko rahalla ja itselle säväyttävimmät vedot olivat After Forever, Into The Void ja Hand Of Doom. Tony Iommin kitarariffit olivat jälleen järisyttävän raskaita ja Geezer Butlerin basso murisi vakuuttavalla voimalla. Kiertueen rumpali Tommy Clufetos oli myös mies paikallaan ja rummuttelu oli jykevintä mitä on hetkeen tullut kuultua. Laulaja Ozzy Osbournen kunto on aina vakiopuheenaihe, mutta nyt ”Prince of Darkness” oli pirteämpi kuin aikoihin. Esiintymisessä riitti virtaa ja tuntui kuin Ozzy olisi nuorentunut vuosia!

Tutut Children of the Grave ja ikoninen Paranoid päättivät onnistuneen illan ja varsin hyvä maku tästä Black Sabbathin viiimeisestä keikasta maassamme jäi. 13-kiertueen upea keikka Helsingin Areenalla 2013 oli kuitenkin vielä hyvin muistissa, eikä nyt kokonaisuutena Kaisaniemen kesäillassa aivan siihen ylletty. Lähelle kuitenkin päästiin ja se oli aivan kelpo suoritus.

Kuva: Live Nation Finland

Rival Sons - Pakkahuone, Tampere 12.10.2012

Rival Sons vieraili Tampereella viimeksi hieman vajaa vuosi sitten ja arvioni tuosta mainiosta keikasta voi lukea täältä.
Tuolloin ennustelin, että tämän bändin kohdalla keikkapaikat tulevat suurenemaan ja näin onkin käynyt. Viimeksi yhtye esiintyi siis Tullikamarin 350 ihmistä vetävällä Klubilla, mutta nyt oli otettu käyttöön jo samaisen rakennuksen 1200 paikkainen Pakkahuone.
Vaikka ilta ei tainnut olla aivan loppuunmyyty, oli väkeä paikalla kuitenkin varsin mukavasti.
Rival Sonsin tuore "Head Down" albumi on jälleen varsin laadukasta työtä, joten odotukset olivat keikankin suhteen korkealla.

Illan keikalla kävikin selväksi, että tämä bändi pystyy täyttämään vaivatta isommankin lavan. Rival Sons kuulosti ja näytti livenä jälleen todella hyvälle. Varmaa, tyylikästä esiintymistä oli ilo katsella ja soundit olivat loistavat. Pitkän, pari tuntia kestäneen keikan aikana kuultiin kappaleita mukavasti yhtyeen koko uran varrelta ja tunnelma salissa nousi ajoittain erittäin hyväksi.
Rival Sons oli parhaimmillaan nopeammissa rockpaloissa, jotka jyräsivät vastustamattomasti. Hitaampaa materiaalia kuultiin kuitenkin myös paljon (omaan makuuni ehkä hieman liikaakin) ja usein biisit venyivät pitkiksi jamitteluiksi.
Näissä jamittelu- / sooloiluosioissa kuultiin toki taidokasta musisointia, mutta ainakin itselleni näinä hetkinä yhtye vaikutti hieman poissaolevalta ja tunnelma väkisinkin lässähti. Tuntui, kuin bändi olisi soittanut itselleen unohtaen että heillä on myös yleisö paikalla.

Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja laadukas keikka, joka olisi varmasti pienellä tiivistämisellä ollut vieläkin parempi. Parit jamittelut pois ja tilalle kunnon rockbiisejä, niin ainakin minä olisin ollut varmasti tyytyväisempi.

Aika näyttää, riittävätkö Rival Sonsin rahkeet jatkossa vielä tätäkin suuremille areenoille. Tästä on ainakin hyvä jatkaa.

Bändin painettu settilista tälle kaikalle tuossa alla, mutta tuon ulkopuolelta kuultiin varmuudella ainakin "Memphis Sun" ja mielestäni myös "Save Me" oli mukana.

- Keep On Swinging
- Burn Down Los Angeles
- Gypsy Heart
- Wild Animal
- You Want To
- On My Way
- Until The Sun Comes
- The Heist
- Torture
- Run From Revelation
- Jordan
- All Over The Road
- Young Love
- Get What's Coming
- Pressure And Time
- Face Of Light
- Manifest Of Destiny #1
- I Want More

Rival Sons - Klubi, Tampere 21.11.2011

Amerikkalainen Rival Sons on noussut kohinalla Euroopan rockpiirien tietoisuuteen ja monet povaavatkin yhtyeelle suurta läpimurtoa lähitulevaisuudessa. Vuonna 2008 perustettu yhtye julkaisi esikoisalbuminsa "Before the Fire" "omakustanteena" lähinnä digitaalisessa muodossa vuonna 2009 ja jatkoa seurasi tänä vuonna EP:n, sekä ensimmäisen levy-yhtiön kautta julkaistun CD:n "Pressure and Time" muodossa. Tyylisuuntana levyillä on bluespohjainen raskas rock, joka on 70-lukulaisuudessaan mukavan retroa, mutta toisaalta sopivan modernilla otteella. Musiikillisia yhtymäkohtia voi löytää vaikkapa legendaariseen Led Zeppelin-bändiin.

Britanniassa ja Keski-Euroopassa kiertäessään Rival Sons on vetänyt katsomot täyteen ja mukavaa olikin huomata, että yhtyeen ensimmäinen minikiertue Suomessa (Turku-Helsinki-Tampere) kiinnosti myös täkäläistä yleisöä. Rival Sonsin maine hyvänä livebändinä oli siis kiirinyt jo tännekin asti ja synkästä maanantai-illasta huolimatta Tampereen Klubi täyttyi varsin mukavasti.


Ennen illan keikan alkua Klubilla soi vain vaimea, seesteisen rauhallinen musiikki ja tunnelma oli lähes harras. Hiljaisuuden katkaisi AC/DC-klassikko Shoot to Thrill, joka rävähti kaiuttimista yllättäen - ja kovaa. Tämän mukaansatempaavan intron jälkeen bändi lavalle ja illan rockjuhla oli valmis alkamaan. Rival Sons oli lavalla erittäin hyvä ja soundit Klubilla erinomaiset. Settilista oli koottu tasaisesti kattamaan yhtyeen (vielä pienen) tuotannon ja paketti pidettiin kasassa keskittymällä vain olennaiseen ilman pitkiä soolo-osuuksia. Kappaleiden tulkinnoissa oli mukavaa vivahteikkuutta, raskaampien sointujen saadessa ajoittain rinnalleen hyvinkin keveitä ja seesteisiä osuuksia. Ainakin itselle yhtyeestä välittyi spontaani ja muuntautumiskykyinen kuva, eli homma ei ollut niin kaavoihin kangistuneen oloista kuin mitä turhan usein keikoilla kuulee.
70-lukulainen rock toimi loistavasti eikä juuri muuta olisi voinut toivoa. No, keikka olisi voinut olla pidempikin (nyt 1t.10min.), mutta toisaalta se jätti sopivan odottavan tunteen bädin seuraavaa kiertuetta/ levyä ajatellen. Keikkapaikkakin saattaa olla ensi kerralla jo huomattavasti suurempi..

 Rival Sons:

Jay Buchanan - Laulu
Scott Holiday - Kitara
Robin Everhart - Basso
Mike Miley - Rummut

Setlist