Pitkän uran laulajana tehnyt
Graham Bonnet saapui jälleen muutaman keikan käsittävälle minikiertueelle maahamme. Itse lähdin seuraamaan kiertueen avauskeikkaa Tampereen Klubille.
Bonnetin ura alkoi jo 1970-luvun alussa The Marbles-yhtyeen riveissä ja jatkui myöhemmin samalla vuosikymmenellä sooloartistina. Varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin vuonna 1979, kun hänet palkattiin Ronnie James Dion jälkeen Rainbown solistiksi. Tuloksena oli upea
Down To Earth-albumi.
Rainbown jälkeen Bonnetin tunnetuimpia kokoonpanoja olivat Michael Schenker Group (MSG), Alcatrazz sekä Impellitteri. Lisäksi herran meriittilistalta löytyy suuri määrä erilaisia projekteja. Levytyshistoriaan voi tutustua esim.
täällä.
Tällä, kuten aiemmillakin muutamalla Suomen kiertueella Bonnetin taustabändiin oli koottu nippu kotimaan eturivin muusikoita esim. Yön ja Popedan riveistä.
Kitaroissa Mika "Lamppari" Lamminsivu ja Daffy Terävä (Yö), bassossa Klaus Wirzenius, koskettimissa Iso Pate Kivinen (Popeda) ja rummuissa Lacu Lahtinen (Popeda).
Ennen illan konsertin alkua pienellä ryhmällämme oli, kiitos
PSOF:n, mahdollisuus piipahtaa Klubin backstagella. Graham odotteli keikan alkua leppoisalla, mutta hieman jännittyneellä mielellä, sillä ongelmat lauluäänen kanssa ovat olleet kiusana jo pidempään. Nytkin mies kertoi kurkun olevan "täysin hajalla", mutta lupasi tehdä lavalla parhaansa.
Popedan ja taannoin mm. Hanoi Rocksin riveistä tuttu rumpali Lacu Lahtinen puolestaan kertoili kiertueen Bonnetin kanssa olevan mukavaa vaihtelua "rutiineihin" ja odotti innolla pääsevänsä jälleen soittamaan klassikkobiisejä niiden alkuperäisen laulajan kanssa.
Konsertti starttasi vahvasti MSG-kappaleella Assault Attack ja kurkkuongelmistaan huolimatta Bonnet pystyi illan aikana kuultujen 14 kappaleen klassikkokimarassa ihan kelpo suoritukseen.
Keikan aikana vallitsi leppoisa tunnelma laulajan kertoillessa biisien väleissä milloin mitäkin tarinoita ..ja manaten kipeää kurkkuaan. Settilistassa pääpaino oli odotetusti Rainbowssa. Yhteistyö bändin kanssa sujui ilmeisen vähäisestä harjoittelusta huolimatta hyvin, vaikka välillä hieman "arvottiinkin" mikä kappale olikaan seuraavana vuorossa. Pienet sählingit ja joidenkin kappaleiden sanoitusten etsiminen papereista toivat esitykseen kuitenkin lämminhenkisyyttä ja vaikka settilista oli toki ennalta suunniteltu, välittyi esityksestä spontaanisuus ja "rehellinen" yhdessä tekemisen meininki.
Musiikillisesti illan yhtye oli loistava, kuten odottaa saattoikin ja taustalaulajattaret, mm. Päivi Lepistö (Movetron) ja Miina Mikkonen toivat äänimaailmaan syvyyttä ja raikkautta. Puolitoistatuntia hurahti kuin siivillä ja vaikka Bonnetin (synt. 1947) ääni ei ole enää huippuvuosien loistossan, jäi keikasta varsin hyvä maku. Kaikkihan tässä vanhenemme, suotakoon se rehdisti myös esiintyville artisteille. Kiitos Graham, kiitos bändi!
Ennen illan konsertin alkua pienellä ryhmällämme oli, kiitos PSOF:n, mahdollisuus piipahtaa Klubin backstagella. Graham odotteli keikan alkua leppoisalla, mutta hieman jännittyneellä mielellä, sillä ongelmat lauluäänen kanssa ovat olleet kiusana jo pidempään. Nytkin mies kertoi kurkun olevan "täysin hajalla", mutta lupasi tehdä lavalla parhaansa. 
