Ledaig 18 yo Batch 2 (2015)

Lasissa Tobermory-tislaamon turvesavuista Ledaigia.

Ledaig 18 yo Batch 2, 46,3%. Spanish Sherry Wood Finish (2015)

Tuoksu on hiiltyneen tamminen, kevyen sherryinen ja runsaan maltainen. Turvesavuisuus on heti jopa yllättävän runsaana läsnä. Poltettua kumia, rasvaista palvikinkkua ja aavistus suolaisuutta. Yleisilme on jotenkin rauhaton ja sekava.

Maku on maitosuklainen, pehmeän turvesavuinen ja makeahkon hedelmäinen. Tammi tuntuu palaneena. Sherry tuo punaista marjaisuutta ja happamuutta. Savuisuus koittaa sekoittaa makupalettia. Tasapaino pysyy nyt kuitenkin paremmin kuin tuoksussa.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja maukkaana. Nätti sherry, turvesavu, hiiltynyt tammi ja raikkaaseen suuntaan kääntyvä hedelmäisyys (omena, persikka) hallitsevat. Makua riittää kivan pitkään.

Hieman hapuilevan tuoksun jälkeen maku tekee ryhtiliikkeen ja viski nousee kauniiseen ja tasapainoiseen suuntaan. Turvesavu/sherry -kategoriassa ollaan hyvällä tiellä. Maukas viski.

Ledaig 2004/2017, Gordon & MacPhail 55,5%

Ledaigin hyvän kymppivuotiaan jälkeen lasissa pullotus Gordon & MacPhaililta, joka ainakin muualla on kerännyt paljon kehuja.

Ledaig 2004, 55,5%. Bottled 2017. 1st fill and refill Sherry Hogsheads. 

Cask No. 16600503 & 16600506. Gordon & MacPhail.

Tuoksu on pehmeä, vahvan tamminen ja hapahkon hedelmäinen (omena ja aprikoosi). Runsas suolaisuus ja kuivahko turvesavu. Rasvaista savukalaa, rikkisyyttä ja kevyesti tervaa. Kokonaisuus ei pysy aivan tasapainossa.

Maku on täyteläinen, voimakas ja tervaisen makea. Turvesavu on tuntuvaa, mutta miellyttävän pehmeää. Kuivattua aprikoosia. Vahva tammi ja suolaisuus taittavat alun makeuden.

Jälkimaku jatkuu voimakkaana ja runsaan tammisena. Turvesavu on tuhtia loppuun asti. Sitrusten happamuus, suolaisuus ja lopussa esiin nouseva tanniinisuus kuljettavat viskin loppuun.

Tuhti Ledaig, joka hyvistä piirteistä huolimatta hukkuu savuisten viskien massaan, eikä onnistu sen suuremmin säväyttämään.

Ledaig 10 yo (2019)

Arviossa Tobermory-tislaamon turpeisen Ledaigin kymppivuotias peruspullote.

Ledaig 10 yo, 46,3% (5cl, 2019)

Tuoksu on makean turvesavuinen ja kypsän hedelmäinen. Palvikinkkua, palanutta tammea, suolaisuutta ja merellistä raikkautta.

Maku on tuhdin turvesavuinen ja tasapainoinen. Grillattuja hedelmiä, poltettua tammea, vaniljaa ja makeahko maltaisuus. Sitrusten raikkautta. Suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaussa nyt kuivuva turvesavu, puuhiili, sitrus, pehmeä maltaisuus ja kypsä hedelmäisyys pysyvät hyvin balanssissa. Hapahko ja suolainen loppu jää hieman lyhyeksi.

Hyvä ja tasapainoinen kymppivuotias. Ikäluokassaan oikein mainio Islay-viskien haastaja.

Ledaig 42 yo Dùsgadh 1972

Mainion Ledaig 18 yo:n jälkeen lasissa vanhin koskaan pullotettu Tobermoryn tislaamon turvesavuinen viski. Ledaig 42 yo on tislattu vuonna 1972 ja viskin kypsytykseen on käytetty useita erilaisia tynnyreitä.

Ledaig 42 yo Dùsgadh 1972, 46,3%. 500 bottles.

Lasissa olevasta "nektarista" nousee heti esiin huikea aromikkuus. Mustaherukkaa (aah), runsas sherryisyys, sekä paahtunut ”tumma” tammi. Makeahko yrttisyys, tuhti espresso. Tuoksu, jonka parissa viihtyisi vaikka kuinka kauan.

Maku on mukavan pehmeä, pyöreä ja täyteläinen. Sherryisyys hallitsee maukkaana. Kypsä appelsiini, tammi, poltettu puu. Turvesavuisuus tuntuu näin iäkkäälle viskille jopa yllättävänkin runsaana.

Jälkimaku kuivuu reippaasti ja tammi nousee selkeämmin esiin – ei kuitenkaan liian hallitsevana. Myös sherry tuntuu nyt kuivempana ja happamana. Raikasta yrttisyyttä, vahvaa kahvia. Turvesavu on edelleen poikkeuksellisen tuntuvaa. Pitkä ja tyylikäs.

Kauniisti ikääntynyt viskiharvinaisuus, jonka makupaletti on varsin upea ja tasapainoinen. Vahvassa sherryisyydessä on yhtymäkohtia vanhoihin Macallaneihin. Huippuviski, mutta luxustuotteen nelinumeroinen hinnoittelu pitää huolen siitä, että omaan kaappiin ei pulloa tule päätymään.

Kuulemani mukaan tätä viskiä olisi tulossa syksyllä yksi pullo ravintolamyyntiin myös Suomessa, eli aiheesta kiinnostuneiden harrastajien kannattanee pitää silmät ja korvat auki… 
 

Ledaig 18 yo

Skotlannin länsirannikolla sijaitseva Isle Of Mull –saari kätkee sisäänsä tislaamon nimeltä Tobermory. Tislaamon turvesavuiset viskit kantavat nimeä Ledaig ja keväällä markkinoille saatiin varsin mielenkiintoinen uutuus, Ledaig 18 yo. Katsotaan, mitä pullosta löytyy…

Ledaig 18 yo, 46,3%. (2015)

Tuoksu on tuhti ja intensiivinen. Tumma suklaa tuntuu voimakkaana. Kiva turvesavuisuus. Vahva kaakao, kevyt kuivahko sherry. Mukava tammen vivahde. Mausteisuutta nousee esiin. Hyvä!

Maku on maukas ja pehmeä. Turvesavuisuus on heti runsaana läsnä. Jännä tuhkaisuus. Kypsä hedelmäisyys, maukas sherry. Tammi tuo vivahdetta.

Jälkimaku on pitkähkö ja maukkaan turvesavuinen. Puuhiiltä, kuivattuja sekahedelmiä. Tammi on melko runsasta, mutta tyylikästä ja kokonaisuuteen sopivaa.

Tasapainoinen ja nätti Ledaig. Erittäin positiivinen yllätys. Hyvää!

Lounaalla Konttorissa

Alkuviikosta tuli piipahdettua Tampereella ja ”lounaspaikaksi” valikoitui viihtyisä, hyvän olut- ja viskivalikoiman omaava Olutravintola Konttori.
Laseihin kaadettiin kolme viskiä, joilla päivä saatiinkin mukavasti käyntiin.

Bowmore 1987 21yo Douglas Laingilta olikin vanha tuttu ja nyt kokemukset siitä olivat todella samankaltaiset kuin tässä reilut pari vuotta sitten kirjoittamassani arviossa.

Bowmore 1987 21 yo, 50%. Distilled June 1987, bottled September 2008. Refill Hogshead. Douglas Laing Old Malt Cask. DL Ref 4656. 229 bottles.

Tuoksu on makean kukkainen ja kevyen tervainen. Merellistä raikkautta.

Maku on makea, runsaan kukkainen, vahvan laventelinen. Trooppista hedelmää, vaniljaa, kevyt tammi.

Jälkimaussa miellyttävä kukkainen makeus hallitsee. Tasapainoinen.

Tyypillinen aikansa Bowmore.


Caol Ila The Distiller’s Edition, 43%. Dist. 2001, bott. 2013. Double matured in Moscatel cask wood.

Tuoksu on makean viinimäinen, raikkaan sitruksinen ja vahvan tervesavuinen.

Maku on huomattavan makea ja ”tahmean” viinimäinen. Runsas tervainen savuisuus, hapahko sitrus. Miellyttävä, mutta rungoltaan kovin ohut.

Jälkimaku latistuu valitettavan pliisuksi. Tervainen makeus ja turpeisusu hallitsevat.

Ihan kiva Caol Ila, mutta hyvistä makuelementeistä huolimatta kokonaisuus ei oikein kanna. Rotevuutta kaipaisi lisää.


Tobermory 1995 16yo, 54,1%. Bottled 2012. Single Cask Ref. ES 014/01. The First Editions.

Tuoksu on jännän suolainen, toffeinen ja maanläheinen. Erikoinen viinimäinen vivahde, vanha (lahoava) puu.

Maku on erikoinen sekoitus hapanta ja makeaa. Tammi, suolaisuus ja jotain vahvan viinimäistä. Melkoinen sekasotku.

Jälkimaku on melko ohut ja hapahko. Jää hieman vaisuksi.

Tämä erikoinen sekamelska ei oikein vakuuttanut. Liikaa kaikkea samassa paketissa.

Ledaig 2001, The Nectar of the Daily Drams

Jatketaan toisella hyviä arvosteluja saaneella nuorella Ledaigilla:

Ledaig 8 yo, distilled 2001, bottled 2010. 61%. The Nectar of the Daily Drams.

Tuoksu on makeahko ja voimakkaan savuinen. Poltettua sokeria, hiiltä. Aavistus kumimaisuutta, märkää nuotiota, hieman toffeeta.

Maku on vahva ja erittäin savuinen. Tiivis, kuivahko savu hallitsee ja lähes peittää kaiken muun alleen. Taustalla erottuu kuitenkin reilu vaniljaisuus sekä raikkaan hapahko hedelmäisyys. Suutuntuma on yllättävän pehmeä vaikka alkoholia on 61%.

Jälkimaku jää savuisuuden vain jatkuessa hieman mitäänsanomattomaksi ja lyhyeksi. Nuoruus nousee esiin tittynä pistävänä vivahteena.

No joo, tiukka "peatmonster", mutta eipä juuri muuta. Lajissaan toki ihan ok, mutta turhan yksioikoinen ja "raaka". BBR:n sherry-yksilö oli huomattavasti maukkaampi tapaus.

Ledaig 2005 / 2010 Berry Bros & Rudd

Testissä kovasti kehuja ja huomiota kerännyt nuori viski, eli Isle of Mull'illa sijaitsevan Tobermory-tislaamon vahvasti turpeinen Ledaig.

Ledaig 2005 / 2010, 62,7%. Berry Bros & Rudd, Sherry Butt #900008.

Tuoksu on voimakkaan suklainen, (makea maitosuklaa). Runsas savuisuus on tuntuvaa, mutta se sekoittuu hyvin kypsään ja makeaan hedelmäisyyteen.

Maku on makea, voimakas ja tuhdin savuinen. Sherryisyys luo maukkaan pohjan - tuhti ja täyteläisen makea hedelmäisyys toimii herkullisena runkona, johon reipas turvesavu tuo vahvan vivahteensa. Taustalla piristävää raikkautta, minttua tms..

Jälkimaku on yllättävän pitkä ja herkullinen. Täyteläistä hedelmää, savua, tervaa, salmiakkia sekä runsaasti kuivahkoa turpeisuutta.

Onpa vahva ja hyvä nuorukainen. Sherry & turvesavu ovat hyvässä tasapainossa ja viskin korkeaa alkoholiprosenttia tuskin huomaa - itseasiassa kokeilemani pieni laimennus vedellä vain latisti makuja ja "tuhosi" tämän makuelämyksen.
Ikäistensä joukossa varsin "valmis" ja herkullinen tuote.

Arvoitus ratkesi...

Eilen arvostelemani "mystery maltin" arvoitus ratkesi ja tietenkin ennalta arvaamattomalla tavalla. Kyseinen viski on Isle of Mull'in ainoan tislaamon tuote,

Tobermory 15 yo, 46,3%, bottled 2008. Finished in González Byass Oloroso sherry casks. Limited Edition.

Mielenkiintoinen tuote, jonka kypsytysprosessikin on hieman erikoinen: Ensin viski on kypsytetty 14-vuotta ex-Bourbontynnyreissä Skotlannin mantereella Deanston-tislaamon suojissa, minkä jälkeen viimeiseksi vuodeksi viski taas "palautettiin" Mull'in saarelle kypsymään Sherrytynnyreissä.

Mystery Malt.

Maistelussa viski, joka on vielä tässä vaiheessa itselleni täydellinen arvoitus. Ainoa samplepullosssa oleva tieto on se, että mallasviskistä on kyse.

Viskin väri on kauniin tumman punertava.

Tuoksu on makean viinimäinen, (Sherry?). Runsaasti pehmeää tuoretta kermatoffeeta ja maitosuklaata. Aromikas hedelmäisyys.

Maku on pehmeä ja makea. Runsas hedelmäisyys täyttää suun intensiivisellä otteella. Taustalla pehmeää maltaisuutta sekä toffeeta. Viskin pehmeydestä päätellen alkoholiprosentiksi arvaisin 43-46%

Hieman lyhyehkö jälkimaku kuivuu hieman ja esiin nousee hetkeksi erikoinen suolainen vivahde, kuin viskiin olisi yht'äkkiä kastettu suolasilli:). Vastaavaan makuun olen aiemmin törmännyt vain Springbank-tislaamon viskeissä. Maun kuivumisen yhteydessä kevyt puun vivahde nousee lopussa esiin.. (Eli ilmeisesti aivan nuoresta viskistä ei ole kyse?).

Kokonaisuudessa hienoa oli tuoksu, joka voisi viitata vaikkapa Glenfarclasin suuntaan ja myös viskin "body" oli maukas, mutta jälkimaun suolaisessa (Springbank) vivahteessa on jotain, mistä en ole ikinä liiemmin pitänyt. Kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja hyvä viski.
Nyt vain jännityksellä odotan kuulevani, mitä kyseinen pullo sisälsi. Palataan piakkoin asiaan, kunhan salaisuuden verho raottuu...

Edit. 18.1.2010. Arvoituksen ratkaisu täällä