Port Ellen 1982 25 yo, Sherry Cask No. 2844. Signatory Cask Strength Collection

Port Elleniä nyt Signatoryn valikoimasta.

Port Ellen 1982 25 yo, 58 %.  Distilled 11.11.1982, bottled 30.11.2007. Sherry Butt No.2844. Signatory Cask Strength Collection, Oval Decanter.

Tuoksu on raikas ja tasapainoisen sherryinen. Lempeä turvesavuisuus. Vahvuutta on rutkasti ja pieni vesilisä on paikallaan avaamaan aromeja. Hunajaista makeutta, kuivattuja sekahedelmiä ja merellistä raikkautta. Tammi voimistuu taustalla.

Maku on upean voimakas ja tasapainoisen vahvapiirteinen. Sherry ei tuo liikaa makeutta vaan täydentää turpeista runkoa mukavasti. Merellisen raikkaat elementit tuntuvat runsaina. Tervaista turvesavua ja hedelmäistä mausteisuutta. Tammi tuo kuivempaa ilmettä.

Jälkimaku jatkuu tervaisen turvesavuisena ja suolaisen lakritsisena. Sherryisyys pysyttelee tasapainoisena mukana. Tammi voimistuu ja pippurinen terävyys pyrki esiin. Merellinen raikkaus pyörii sherryn takana loppuun saakka. Pituutta riittää hyvin.

Vahvapiirteinen ja tasapainoinen Port Ellen. Sherryisyys ei nouse liian hallitsevaksi, vaan tilaa jää muillekin vivahteille. Hyvä esitys.

Port Ellen 1982/2005 23 yo. Matured in Sherry Cask. Douglas Laing Old & Rare Platinum Selection

Lasissa tuhdin sherryinen Port Ellen Douglas Laingin Old & Rare -sarjasta.

Port Ellen 1982 23 yo, 55,1%. Bottled 2005. Matured in Sherry Cask. Douglas Laing Old & Rare Platinum Selection, 121 bottles.

Tuoksu on aromikas ja täyteläinen. Pehmeää turvesavua, tervaa, kahvia, rusinaa, kuivattua luumua, tummaa suklaata, nahkaa ja salmiakkia. Taustalla lääkemäisyyttä ja suolaisuutta. Aromimaailma on upeasti tasapainossa.

Maku on täyteläinen ja pehmeäpiirteinen, tarjoten tervaista turvesavua, hiiltynyttä tammea ja tuhtia sherryisyyttä. Kuivattuja luumuja, viikunaa, tummaa suklaata, kahvia ja poltettua sokeria. Lääkemäisyys tuo kontrastia taustalle.

Jälkimaku on pitkä ja suussa sulavan herkullinen. Viskin kuivemmat piirteet voimistuvat runsaan sherryn takaa: Poltettua tammea, lääkemäistä katkeruutta, vahvaa suklaata ja tuhtia maltaisuutta. Appelsiinin mehukas vivahde tuo raikkautta taustalle. Kahvi nousee lopussa vahvaan esiin. Nyt on kyllä upea makuprofiili loppuun saakka.

Huikean herkullinen esitys. Yksi parhaista kohdalle osuneista sherryisistä Port Elleneistä. Wow!

Port Ellen 17 yo Cask Strength, Douglas Murdoch & Co. (Bottled 1994)

Kun kohdalle osuu 1970-luvulla tislattua Port Elleniä on hymy herkässä. Tämä yksilö palkitsi ja jopa ylitti maistelijan odotukset.

Port Ellen 17 yo Cask Strength, 59,5%.  Douglas Murdoch & Co. (Bottled 1994)

Tuoksu on huikea! Mahtava tervainen turvesavuisuus, palvikinkku, poltettu tammi ja pehmeä hedelmäisyys kietoutuvat yhteen aromikkaaksi kokonaisuudeksi. Upea tasapaino.

Maku on herkullinen ja vahva (kuten 59,5% viskiltä voi odottaakin), mutta kuitenkin pehmeäpiirteinen. Palvikinkkua, makeaa turvesavuisuutta, poltettua tammea ja täyteläistä vaniljaa.

Jälkimaussa makeus säilyy hienosti. Tervainen turvesavuisuus kannattelee kokonaisuutta. Kypsä hedelmäisyys tuntuu runsaana ja herkullisena. Makua jatkuu ihailtavan pitkään.

Hieno turvesavun ja tervan kyllästämä Islay-viski. Huippuyksilö, joka nousee korkealle maistamieni Port Ellen -pullotteiden listalla.

Skotlanti 2019: Matkapäiväkirja osa 3.

Ardbeg

Torstai 19.9.

Islayn aurinkoinen torstai aloitettiin kävelylenkillä Atlantin rannalle. The Mull of Oa & American Monument tarjosivat reilun tunnin aamureippailulle huikean maiseman ja pitihän täällä viskiäkin toki maistella. Lasiin kaadettiin hieno Caol Ila.

Samplepullossa Caol Ila 15 yo 43% (1980's ceramic decanter). Arvioon tästä.

Retkeilyn ja viskipiknikin jälkeen teimme vielä pienen pysähdyksen Port Ellenissa ja pienet maistiaiset kylän nimeä kantaneen tislaamon tuotannosta nautittiin rantapuistossa.

Port Ellen 1979 23 yo, 46%. Bottled 2003. Butt No. 6778. Wilson & Morgan Barrel Selection.

Tuoksu on Port Elleneille tyypillisesti merellisen suolainen, tuhdin turvesavuinen ja nokinen. Pehmeä hedelmäisyys tuo makeutta.

Maku on kuivahkon turvesavuinen, palaneen tamminen ja makean hedelmäinen. Tynnyri lienee useaan kertaan käytetty, sillä sherryisyyttä ei löydy, vaikka ”Butt” sherrytynnyriin viittaakin. Mausteisuus  ja tislaamolle tyypillinen maanläheinen rosoisuus tuntuvat kiehtovina.

Kokonaisuus on tislaamolleen tyypillinen, tasapainoinen ja jännästä rosoisuudesta huolimatta selkeä ja puhdaspiirteinen. 

Port Ellen

Seuraavaksi suunta kohti Lagavulinia ja ohjelmassa jo parin vuoden takaiselta reissulta tuttu Warehouse Demonstration.

Lagavulinin pieni suuri mies Iain ”Pinkie” McArthur on jäämässä eläkkeelle (omien sanojensa mukaan ensi vuonna), mutta vielä ehdittiin nauttimaan herran mainioista jutuista ja toki myös viskeistä. Kattauksessa olivat tällä kertaa mukana seuraavat viskit:

Lagavulin 19 yo Feis Ile 2019, 53,8%. Sherry-treated American Oak Casks.

Pehmeän hedelmäinen, voimakaspiirteinen ja salmiakkinen. Kuiva turvesavu on vahvaa. Loppu kääntyy lääkemäiseksi ja suolaiseksi.

Hieman sulkeutunut ja haastava kokonaisuus, joskin hyviä piirteitäkin löytyi paljon.

2012 7 yo, 60,2% (Cask Sample)

Raa’ahko, sitruksinen ja päärynäinen. Kukkaisuutta ja kuivahkon tuhkaista turvesavua. Suutuntuma on öljyinen.

Hieman raa’ahkon oloinen nuorukainen.

2010 9 yo, 58,1% (Cask Sample)

Toffeeta, hedelmäkarkkeja, vaniljaa, paahteista tammea ja makeahkoa turvesavua. Taustalta nousee poltettua sokeria ja puuhiiltä. Miellyttävä jälkimaku.

Selvästi 7 yo:ta kypsempi kokonaisuus.

1998 21 yo, 51,4% (Cask Sample)

Makean hedelmäinen, pehmeä ja tervaisen turvesavuinen.  Hedelmäkarkkeja, kukkaisuutta ja minttua. Tammi nousee nätisti esiin.

Tyylikäs ja puhdaspiirteinen Lagavulin. Vivahteikkuutta olisi toki voinut olla vielä enemmän. Omaan makuuni kattauksen paras.

1997 22 yo, 51,8% (Cask Sample)

Raikas, kypsän trooppisen hedelmäinen, vaniljainen ja lempeän savuinen. Aprikoosia ja makeaa sitrusta. Täyteläinen suutuntuma. Loppu kuivuu hieman liikaa.

Täyteläisempi, mutta hieman suoraviivaisempi kuin 21 yo. 

Edellisenä viikonloppuna Islaylla vietettiin jokavuotista Jazz-festivaalia ja Lagavulinin tämän vuoden festivaalipullotuksena oli 21-vuotias viski. Arvio täällä.

Lagavulinin jälkeen ohjelmassa oli hieman vapaata, joten suuntasimme Kildalton Crosssille ihmettelemään tätä historiallista ristiä ja kirkon raunioita. Vaikuttava paikka ja koska tällä reissulla emme ehtineet Laphroaigin tislaamolle, niin Lapparit nautittiin täällä.

Laphroaigia matkaeväänä

Sitten taas tislaamolle.

Ardbegilta löytyvässä Old Kiln Cafessa oli aluksi aikaa lounaalle ja onhan tämä varsin erinomainen ruokapaikka. Vatsat täynnä olikin sitten hyvä lähteä tislaamokierrokselle. ArdBig Tour oli nimensä veroinen, sillä perusteellinen kierros käsitti kaikki tuotantovaiheet kattavan informaation kera. Uusin 19-vuotias viskijulkaistu on osoittanut, että tislaamo tuntuu olevan edelleen valtaisassa suosiossa ja pullot ovat kadonneet kauppojen hyllyiltä pikavauhtia. Tislaamolta sitä toki löytyi ja täytyihän se maistaa.

Ardbeg Traigh Bhan 19 yo, 46,2%. American Oak & Oloroso Sherry Casks (2019)

Viski on kuivahko, voimakkaan turpeinen, vaniljainen ja tuhkainen. Trooppista raa’ahkoa hedelmäisyyttä ja puhdasta tammea. Taustalta nousee sherryistä mausteisuutta. Paljon samoja piirteitä kuin Ardbeg TENissä.

Hyvä viski, joskin kokonaisuus jäi odotuksiin nähden vähän yllätyksettömäksi ja persoonattomaksi. 

Tislaamolla aiotaan aivan lähitulevaisuudessa vastata viskin suureen kysyntään tuotantokapasiteettia nostamalla. Uusi tislaushuone on suunnitteilla ja pannujen määrää lisätään nykyisestä kahdesta neljään.
Tislaamokierroksemme päättyi jälleen kerran kypsytysvarastoon ja vuorossa oli kolmen tynnyrinäytteen maistelu.

Ardbeg 2009, First Fill Bourbon Cask No. 2223. 57,2%

Vaniljaa, tuoretta tammea ja runsas maltaisuus. Raikasta sitrusta, kuivaa hiiltä ja tislaamon tuttu erittäin vahva turvesavu.

Ardbeg 2005 French Oak Cask No. 4585. 54,6%

Kuiva, paahteinen ja hapahkon viinimäinen. Raskas turvesavuisuus ja palanut tammi. Lopussa kireää yrttisyyttä ja sitrusta.

Ardbeg 2005 Sherry Cask No. 1322. 56,7%

Muhkean sherryinen, mehukas ja runsaan rusinainen. Palanut tammi ja runsas tervainen turvesavu. kahvia ja salmiakin suolaisuutta.

Tynnyrinäytteiden jälkeen valittavissa oli vielä yksi drami muutaman pullon valikoimasta ja oma valintani kohdistui vuonna 2004 julkaistuun Very Youngiin.

Mainion kierroksen ja tastingin jälkeen täytyi saada …lisää Ardbegia. 22 yo Twenty Something maistui hyvälle, mutta ei £440 arvoiselle, minkä pullo olisi tislaamokaupassa maksanut. Jim Murrayn ”The Whisky of the Year” -palkinnon vuonna 2009 pokannut ja kulttisuosioon noussut "Kanada-Uigeadail” (L7 325) oli myös herkullinen. Ilta Ardbegilla kruunattiin päätökseen parilla Single Caskilla, eli tuttu 1972 #866 ja tislaamon uumenista löytynyt toinen 1970-lukulainen (mysteeripullo, jonka tarkasta sisällöstä ei ole tietoa) maistuivat huikean upeille.

Torstain osalta viskikiintiö oli nyt täynnä, mutta heti seuraavana aamuna oli taas luvassa uusia elämyksiä.

Osa 1.   Osa 4.

Port Ellen 1978 27yo, Douglas Laing Old & Rare - The Platinum Selection

Samplekaapin pohjilta löytyi pari vuotta sitten suuressa Port Ellen -maistelussamme mukana ollut Douglas Laingin pullote. Tämä ei silloin oikein säväyttänyt, mutta katsotaanpa mikä on tilanne nyt.

Port Ellen 1978 27yo, 54,8%. Bottled 2006. Sherry cask. Douglas Laing Old & Rare - The Platinum Selection.  396 bottles.

Tuoksussa kaunis sherryisyys nousee heti esiin. Yskänlääkemäinen katkeruus taittaa kypsää hedelmäisyyttä sopivasti. Turvesavuisuus tuntuu pehmeänä ja makeahkona. Taustalta esiin nousee raikasta yrttisyyttä.

Maku on täyteläinen ja herkullinen. Hapahko runsas sherryisyys hallitsee kokonaisuutta. Hedelmäisyys on kypsän makeaa ja turvesavu tuhtia ja sopivasti tervaista. Vahvuutta riittää! Runsas tammi pyrkii esiin, mutta sulautuu kokonaisuuteen hyvin.

Jälkimaku jatkaa turvesavun, kuivahkon sherryn ja tammen komennossa. Kivaa yrttisyyttä ja lopussa esiin nousee odotettu tyypillisen suolainen vivahde. Pituutta riittää hyvin.

Tuhti ja maukkaan sherryinen Port Ellen. Hyvää on, vaikka aiemmassa maistelussamme jäi vähälle huomiolle.

Port Elleniä Pikkulinnussa 18.7.2018

Kesäkuukaudet ovat usein hiljaisia viskitastingien osalta, mutta Helsingin Puotilassa sijaitsevassa Olutravintola Pikkulinnussa tehtiin maukas poikkeus. Helteisen kesäillan kattaukseen oli koottu todelliset Islay-viskien harvinaisuudet, kun maisteluun saatiin neljä Port Ellen -pullotetta. Mielenkiintoa siis riitti ja vaikka Port Elleneitä on blogissakin melko paljon jo käyty läpi, niin illan neljästä viskistä kolme oli itselleni entuudestaan maistamattomia.

Tilaisuuden vetänyt Pikkulinnun ravintoloitsija Atte Erkkilä kertoi alkuun tiivistelmän tämän vuonna 1983 suljetun tislaamon historiasta ja itse maisteluosuus sujui leppoisan keskustelun ja mielipiteiden vaihdon merkeissä. Selkeästi tiettyä hartautta ja kunnioitusta illan viskinelikko sai aikaan, sillä kyllähän tässä oltiin todistamassa jotain, mikä ei kovinkaan helpolla tule toistumaan. Port Ellen -pullojen hinnat ovat viime vuosina karanneet pilviin ja hintakehitys on ollut järisyttävää. Vuonna 2001 julkaistu Annual Release -sarjan ensimmäinen julkaisu oli hinnaltaan noin 130€, mutta viime vuonna julkaistu ja nyt maistelussa mukana ollut sarjan seitsemästoista pullote kustantaakin jo noin 3000€/pullo.

Sitten illan viskien kimppuun.


Port Ellen 1983 33 yo, 56,8%. Distilled March 1983, bottled November 2016. Sherry Butt, 174 bottles. Hunter Laing's Old & Rare Platinum Selection.

Tuoksu on lääkemäinen, kevyen turvesavuinen ja kohtuullisen vahvan tammen sävyttämä.

Maku on prosentteihin nähden pehmeä, tyylikkään tamminen ja kohtalaisen turvesavuinen. Raikas mentholin tuulahdus. Makeahko hedelmäisyyden aavistus.

Jälkimaku on pitkähkö ja maukas. Tammi, turpeisuus, vanilja ja lääkemäinen suolaisuus hallitsevat.

Puhdaspiirteinen Port Ellen. Sherryisyyttä ei ole juurikaan havaittavissa, joten tynnyri lieneekin luovuttanut vahvimmat piirteensä jo siinä aiemmin kypsytettyihin viskeihin. Tammi ja turpeisuus ovat hyvin balanssissa. Pullomäärä 174 pulloa on pieni, joten joko tynnyristä on pullotettu vain osa, tai sitten haihtuminen/vuotaminen on ollut todella suurta.


Port Ellen 6th Annual Release 1978 27yo, 54,2%, bottled 2006. (4560 bottles).

Illan setin ainoa ennen maistettu, mutta tässä nyt tuoreet mietteet:

Tuoksu on makeahko ja kivan hedelmäinen (ananas, mango). Turpeisuus tuntuu vahvana ja pehmeänä. Tammi tuo kuivuutta taustalle.

Maku on täyteläinen, turvesavuinen ja puhtaan tamminen. Kypsää hedelmäisyyttä ja kookosta.

Jälkimaussa tammi ja turpeisuus saavat seurakseen suolaisuutta. Viskin täyteläisyys säilyy hyvin.

Mukavan hedelmäisiä piirteitä sisältävä ja tuhtipiirteinen Port Ellen. Selvästi makeampi kuin setin aloittanut Old & Rare.


Port Ellen 11th Annual Release 1979 32yo, 53,9%, bottled 2011. (2988 bottles).

Tuoksu on palaneen tamminen ja syväpiirteinen. Turvesavu on miellyttävän makeahkoa ja kevyen tervaista. Salmiakkia ja trooppista hedelmää. Hyvä tasapaino.

Maku on tuhdin turvesavuinen ja täyteläinen. Tervaisuus, salmiakki ja makea vanilja. Tammi tuntuu vahvana, mutta tyylikkäänä.

Jälkimaku on erittäin pitkä ja täyteläisenä säilyvä. Makujen tasapaino on upean hyvä.

Herkullisen täyteläinen ja puhdaspiirteinen Port Ellen. Selvästi kaikessa edellä verrattaessa kahteen edelliseen.


Port Ellen 17th Annual Release 1979 37yo, 51,0%, bottled 2017. (2988 bottles).

Tuoksu on kuivapiirteinen, kevyehkö ja runsaan tamminen. Suolaisuutta, hapahkoa trooppista hedelmäisyyttä ja kevyesti turvesavua.

Maku on erittäin pehmeä, tasapainoinen ja runsaan vaniljainen. Suuntuntuma on paksuhko ja öljyinen. Turvesavu nousee hiljalleen esiin ja voimistuu kauniisti.

Jälkimaku on uskomattoman pitkä! Turvesavu, tervaisuus, palvikinkku, hunajainen makeus ja tyylikäs tammi. Nyt viski herää toden teolla eloon. Aivan huikea. Wow!

Huikea viski ja mieletön jälkimaku. Ehdottomasti yksi parhaista maistamistani Port Elleneistä!


Kokonaisuutena upea tasting historiallisten pullotteiden äärellä. Iso kiitos Pikkulinnulle tällaisen tilaisuuden järjestämisestä. Blogin aiemmat Port Ellen -arviot löytyvät tästä.

ISLAY 2017: Matkapäiväkirja osa 3.

Kolmas ja samalla viimeinen päivä Islaylla käynnistyi jo tutulla kaavalla. Aamiaisen jälkeen porukalla autoon ja suunta kohti ensimmäistä tislaamoa.

Keskiviikko 15.11.2017 klo 10.30 Lagavulin

Lagavulinilla konsepti oli sama kuin edellispäivänä Bruichladdichilla, eli tarjolla oli tasting tynnyrivarastossa. Tilaisuuden isäntänä oli Islayn elävä legenda, yli 45 vuoden kokemuksen Lagavulinilla omaava Iain ”Pinkie” McArthur.





Huikeiden juttujen lomassa laseihin nosteltiin tynnyreistä seuraavanlainen kattaus.

Lagavulin Jazz Festival 2017 (pullosta)

Tästä arvio luvassa blogiin myöhemmin.


Lagavulin 2012 (5 yo), Cask Sample 61,6%

Tuoksu on raa’ahkon hedelmäinen, makea ja pehmeän turpeinen.

Maku on makea, runsaan kypsän päärynäinen ja tuhkaisen turpeinen.

Mielenkiintoinen nuorukainen! Toki lisäkypsytys ei olisi pahitteeksi.


Lagavulin 2004 (13 yo), Cask Sample 52,1%, Sherry Butt

Tuoksu on mausteinen, lakritsainen ja pehmeän tervaisen turvesavuinen.

Maku on todella pehmeä, kypsän hedelmäinen ja lempeän turvesavuinen. Palvikinkkua, kypsiä luumuja ja jouluista mausteisuutta. Lopussa tammen kuivuutta.

Täyteläinen ja maukas Lagavulin.


Lagavulin 1998 (19 yo), Cask Sample 52,4%, Sherry Butt no 1718

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, sopivan makea ja pehmeän turvesavuinen. Kypsää aprikoosia, maitosuklaata ja nätti sherryisyys.

Maku on täyteläinen, suklainen ja tervaisen turpeinen. Tammi tuntuu tyylikkäänä ja sherryisyys on maukasta ja tasapainoista.

Tyylikäs sherrykypsytys!


Lagavulin 1993 (24 yo), Cask Sample 49,8%, Sherry Butt no 4504

Tuoksu on pehmeä ja makean hedelmäinen (Aprikoosi, persikka). Runsas turpeisuus on tyylikästä ja tammi tuntuu sopivasti taustalla.

Maku on täyteläinen, pehmeä ja tasapainoinen. Hedelmäkakkua. Mausteinen lääkemäisyys, salmiakkilakritsi, kuiva turvesavu.

Maukas viski.


Lagavulin 2002 (15 yo), Cask Sample, ex- Port Ellen Cask no 12162

Tuoksussa savusaunaa, paahtunutta tammea, vaniljaa, lääkemäisyyttä ja suolaisuutta.

Maku on kuivahko, hedelmäinen ja merellisen suolainen. Kypsä trooppinen hedelmäisyys ja kuivan tamminen loppu.

Puhdaspiirteinen ja merellinen. Nice!


Lagavulin 1982 (35 yo), Cask Sample 53,5%, Refill Sherry Puncheon.

Tuoksu on iäkäs, hienostunut, mausteisen hedelmäinen, lakritsainen ja upean tamminen. Tumma suklaa, kahvi, suolaisuus. Nyt ollaan hyvän äärellä.

Maku on pehmeä, tyylikäs ja upean tasapainoinen. Tamminen turvesavuisuus, runsas suolaisuus ja raikas sitrus. Kuivattuja sekahedelmiä ja mausteisuutta.

Upea ja tyylikäs Laga!

Keskiviikko 15.11.2017 klo 13.00 Ardbeg & Port Ellen

Lagavulinin upean tastingin jälkeen matka jatkui kohti Ardbegia. Ajatuksena oli nauttia lounas tislaamon Old Kiln Cafessa ja tehdä siinä sivussa yleiskatsaus tislaamoalueeseen. Maistuvan lounaan jälkeen suunnitelma hieman muuttui, kun saimme kutsun vierailijakeskuksen ”Chairman's Study” maisteluhuoneeseen. Päivää jatkettiin siis Ardbeg-tastingilla ja sehän sopi kuvioon vallan mainiosti, vaikka aamun Lagavulin-settikin vielä tuntui turpeisen lämmittävänä elimistössä. Laseissa pyörähti melkoinen rivi Ardbegeja ja nyt ainakin itse menin täysin fiilistellen ilmapiiriä, joten ”tasting notesit” jäi kirjoittamatta. Hieno elämys, mistä kuvat kertokoon puolestaan.

Ardbegin jälkeen seuraava pakollinen pysähdyspaikka oli Port Ellen, sillä olihan entisen tislaamon vanha merenrantaseinä ikuistettava kuviin.

Keskiviikko 15.11.2017 klo 16.00 Caol Ila & Bunnahabhain

Caol Ilalle ehdittäessä oli vierailijakeskus jo kiinni, joten kuvien oton lomassa dramit nautittiin Ollin hyvin varustellusta repusta tislaamon laiturilla.

Illan hämärtyessä viimeisenä pysähdyspaikkana oli vielä Bunnahabhain, missä illan sinien hetki otti meidät lämpimästi vastaan.

Upeat maisemat ja Caol ilan tavoin fiilistelyt pihalla saivat hymyn suupieliin ja pimenevässä illassa oli jotain taianomaista ja käsinkosketeltavaa viskihistorian havinaa.

Viskibaarin kautta paluu Bowmoreen, missä iltapalaa, laukkujen pakkausta ja viimeisen lomaillan haikeaa tunnelmaa. Kolmen päivän aikana Islay tarjosi paljon nähtävää ja maukasta maisteltavaa. Ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen visiitti tälle viskiparatiisisaarelle oli lopuillaan.