Arran Small Batch Heavily Peated Sherry Casks. Bottled exclusively for Sweden

Arranin turpeinen sherrykypsytys on kerännyt yleisesti kehuja, joten tutustutaan.

Arran Small Batch Heavily Peated Sherry Casks, 50%. Bottled exclusively for Sweden

Tuoksua hallitsevat lempeän pehmeä turvesavu, sherry ja maltaisuus. Tammi tuo hieman kuivuutta taustalle. Salmiakkia, yrttilikööriä ja tummaa suklaata.

Maussa sherry ja pehmeä turpeisuus ottavat heti tilan haltuun. Suutuntuma jää melko ohueksi. Suklaata, tammea, lakritsia, rusinaa ja paahteista mallasta. Sitrusten raikkaus ja kirpeys pyörii taustalla.

Jälkimaku kääntyy enemmän lääkemäisen katkeraan suuntaan. Sherry kuivahtaa ja sitruksinen happamuus valtaa tilaa. Turvesavuisuus hiipuu kevyeksi vivahteeksi taustalle. Maltaisuus yrittää kannatella ohueksi jäävää makua. Tammi ja salmiakkimainen suolaisuus nousevat lopussa esiin.

Kokonaisuutena melko onnistunut edullisen hintaluokan Arran. Potentiaalia on, mutta huipulle tästä on vielä pitkä matka.

Arran 2002 14 yo Private Cask for The Whisky Exchange

Arranin saaritislaamolta on osunut kohdalle muutamia ihan mukavia viskejä. Nyt tarkastelussa vuonna 2002 tislattu yksilö.

Arran 2002 14 yo Private Cask for The Whisky Exchange. 54,3%. Distilled 7.8.2002, bottled 23.8.2016. Sherry hogshead no 2002/581. 285 bottles.

Tuoksu on mehukkaan hedelmäinen , tuoreen tamminen ja kivalla tavalla suolainen. Suklaatoffeeta, vaniljaa, kypsää marjaisuutta ja pehmeä maltaisuus.

Maku on kirpeän hedelmäinen ja suolainen. Tuoretta tammea, kypsää avokadoa (saippuaa), tummaa suklaata ja kuivaa yrttisyyttä.

Jälkimaussa yrttisyys voimistuu ja tuntuu melko kitkeränä. Suolaisuutta, lääkemäisyyttä, tuoretta puuta ja hapan hedelmäisyys. Vahvat tanniinit.

Vesilisä korostaa yllättäen viskin kitkeriä piirteitä, eikä avaa makuja kuten olisi toivonut. Sekava kokonaisuus, millä ei tislaamon faniksi käännytetä.

Turvetta tupaan: Arran Machrie Moor

Seuraavissa julkaisuissa käyn läpi Turvetta tupaan -illassa maistetut viskit. Ensimmäisenä vuoron saa Arran-tislaamon Machrie Moor.

Arran Machrie Moor, 58,5% Cask Strength third edition released 2016. The peated Arran malt, 9000 bottles

Tuoksu on ”nuori” ja raa’ahkon hedelmäinen. Pehmeä turvesavuisuus. Yleisilme on kevyt ja raikas. Ajan kanssa taustalta nousee esiin karkkimaista makeutta.

Maku on tuoksun tavoin nuori ja kypsymätön. Raaka hedelmäisyys ja tympeä turvesavun häivähdys. Päärynää, vaniljaa, tuoretta puuta.

Jälkimaku on lyhyt ja terävä. Hapan sitrus ja hento turpeisuus.

Liian nuori ja raaka kokonaisuus ei säväytä millään osa-alueella. Selkeä pettymys.

The Local Whisky Club 14.1.2017: Turvetta tupaan III

Viskivuosi 2017 saatiin Hämeenlinnassa todenteolla käyntiin viime lauantaina, kun The Local Whisky Club kokoontui maistelemaan turvesavuisia viskejä. ”Turvetta Tupaan III” oli illan otsikkona ja totisesti turvesavua ei illan viskeistä puuttunut. Maisteltu viisikko oli maistelujärjestyksessä seuraavanlainen:

-Arran Machie Moor 2016 edition 58,5%

-Benriach Peated Quarter Cask (2016), 46%

-anCnoc Stack (2016), 46%

-Ardbeg Supernova 2015 Committee Release, 54,3%

-Octomore 7.2. 58,5%

Ilmeisen nuori ja jotenkin raa’ahkon oloinen Arran ei juuri kehuja kerännyt, mutta toisena maistettu Benriach sai jo muutaman ystävän. Kolme maistelijaa rankkasi tämän viskin illan parhaaksi.

anCnoc jakoi mielipiteitä, sillä jotkut pitivät tästä paljonkin, mutta osa taas nyrpisteli nenäänsä. Itse kuuluin jälkimmäiseen joukkoon enkä tähän oikein otetta saanut. Neljä maistelijaa rankkasi anCnockin ykköseksi.

Ardbeg tuli, näki ja voitti, mikä ei ollut tässä kattauksessa suurikaan yllätys. SN2015 on kyllä hyvä ja tasapainoinen viski, missä Ardbegin peruspiirteet tuntuvat selkeinä vahvan savuisuuden ohella. Suosikkiäänestyksen ylivoimainen voitto äänimäärällä 17.

Ilta päätettiin huimalla 208ppm-lukemalla: Octomore oli tuhtia tavaraa ja nyt turvesavua oli niin että riitti. Suosikkiääniä 4.

Maistelun lomassa kuultiin tarinaa turpeesta, savusta ja turvesavusta. Viskit jakoivat mielipiteitä, mutta kaikki ne puolustivat paikkaansa kokonaisuudessa esimerkkeinä siitä, kuinka erilaisena turpeisuus viskeissä tuoksuu ja maistuu.

Mukava ilta ja omat tarkemmat mietteeni illan viskeistä kirjoittelen tänne blogiin lähiaikoina. Tastingin kaikki viskit olivat itselleni ennen maistamattomia, kuten varmasti monelle muullekin paikalla olleelle. Tästä on hyvä jatkaa viskivuotta eteenpäin!

Arran The Devil's Punch Bowl

Maistelussa mielenkiintoinen Arran-pullote. The Devil's Punch Bowl Single Malt koostuu Arranin mallasviskeistä, jotka ovat tislattu vuosina 1996, 1997, 1998 ja 2006. Mukana on viskiä vuonna 1996 täytetyistä ex-Bourbon- ja vuosina 1996-1998 täytetyistä ex-Sherrytynnyreistä sekä myös Arranin turvesavuista viskiä (Peated, Ex-Bourbon, 2006). Sekoitukseen on käytetty yhteensä 24 tynnyriä.

Arran The Devil's Punch Bowl, 52,3%. 6660 bottles, (2012)

Tuoksussa tuntuu nuoren viskin raakuutta ja ylikypsää hedelmää (päärynä, banaani). Kevyt, pistävä ja kirpakka. Valitettavan mitätön. Ajan kanssa tämä tosin hiljalleen paranee ja sherryisyys nousee selvemmin esiin. Turpeisuus pysyy piilossa.

Maku tuntuu tuoksun jälkeen yllättävänkin täyteläiselle ja runsaalle. Kypsä hedelmäisyys on hallitsevaa. Toffeeta, kaakaota, kevyt maltaisuus. Taustalla tasapainoa rikkovaa pistävyyttä. Sherry tuntuu hieman "päälleliimatulle".

Jälkimaku on kuiva, kirpakan hedelmäinen ja hennon suolainen. Maanläheisyyttä (turvetta) nousee nyt esiin. Maku jää melko lyhyeksi.

The Devil's Punch Bowl on jollain tapaa "keskenkasvuinen riiviö", eli han hyviä ja vahvoja piirteitä, mutta tietty tasapainottomuus tätä viskiä vaivaa. Ikää saisi olla enemmän, nyt nuoruus paistaa liikaa läpi. Arran ei ole kuulunut suosikkitislaamoideni joukkoon, eikä tämä viski tuo muutosta asiaan, vaikka "DPB" onkin parempi kuin moni muu maistamani tämän nuoren saaritislaamon tuote.

2 x Arran "Wine Cask Finished".

Lisää Arrania myllyyn ja tämän pienen Arran-sarjan päätteeksi pari viinitynnyreissä viimeisteltyä yksilöä. Jokohan nyt aiempien pettymysten jälkeen "tärppäisi":


Arran Poemerol Bordeaux Wine Cask Finish, (Chateau La Conseillante), 50%. Bottled 2009. Limited edition 9420 bottles. Matured 8 years in traditional oak casks + 6 months in Pomerol casks (French oak).

Tuoksu on makeahko, mutta samalla hapan, (perinteinen sweet & sour). Viinimäisyys hallitsee selkeästi ja (yli)kypsä hedelmäisyys on runsasta.

Maku on makean viinimäinen ja suklaatoffeinen. Runsaasti kypsää hedelmää ja viinistä irronnutta tanniinisuutta. Hieman levoton, vähän "sitä sun tätä" maku.

Jälkimaku on pehmeä, runsas, mutta jää melko yksipuoliseksi. Alun liika makeus sentään hieman taittuu.

Sinänsä ihan maukas, joskin hieman erikoinen viski. Makeutta, (ylikypsät hedelmät), ehkä liikaa.



Arran Fontalloro Wine Cask Finish, (casks from Felsina Tuscany), 55%. Bottled 2007. Limited edition 1944 bottles. Matured over 8 years in traditional oak casks + 8 months in Fontalloro casks.

Tuoksu on kuivahko ja mausteinen, runsaasti kuivattua hedelmää.

Maku on todella kuiva ja "tiukka". Kuivattuja hedelmiä, aprikoosi, luumu, omena.. Myös puu tuntuu taustalla.

Lyhyessä ja kuivassa jälkimaussa esiin nousee joku omituinen vivahde (kuiva homeinen puu tms...). yök.

Olipa outo tapaus. Veden lisäys tuo onneksi makeutta lisää ja parantaa tasapainoa, mutta jälkimaun omituisuutta ei sekään pelasta...

Erikoiset ja keskenään hyvin erilaiset viskit. Näille viiniviimeistelyille on Arranin tapauksessa varmastikin olemassa selkeät perusteet, sillä saadaanhan näin ainakin makua muuten vaisuhkoon nuoreen tisleeseen. Lopputuloksista voikin sitten olla montaa mieltä... Omalle kohdalleni on joskus osunut pari parempaakin yksilöä kuin yllä olevat.

6 x Arran:

2 x Arran Single Cask.

Jatketaan Arranin parissa ja otetaan eilisten vaisujen "peruspullotteiden" jatkoksi pari Single Caskia:


Arran Single Bourbon Cask, 57%. Distilled 11.6.1998, bottled 7.7.2009, cask no 691.
203 bottles.

Tuoksu on kevyehkön tamminen ja vaniljainen. Hankala tapaus eikä meinaa millään "aueta". Vesilisä auttaa hieman, mutta eipä tästä ihmeitä irtoa sittenkään.

Maku on vahva ja toffeinen. Tautalla kuivaa tammea ja vaniljaa. Yllättävän yksioikoinen.

Jälkimaku on lyhyt ja terävä, kuivuen entisestään.

Melko reilu vesilisä pehmentää makuja ja parantaa tasapainoa, mutta kokonaisuus jää odottamaani vaisummaksi.



Arran Single Sherry Cask, 55,8%. Distilled 20.4.1998, bottled 27.10.2008, cask no 514.
325 bottles.

Väri on sherrykypsytetyksi viskiksi pelottavan vaalea.

Tuoksu on vahva, jossa havaittavaissa hentoa sherryisyyttä ja kuivahkoa maltaisuutta.

Maku on kovahko, laimean sherryinen ja oudosti pistävä.

Jälkimaku on suhteellisen pitkä ja terävä, jossa alkoholi tulee liikaa läpi.

Kokonaisuutta miettiessä liian kevyt sherryisyys jättää selkeästi pettymyksen tunteen. Tämä viski ei tarjoa oikein mitään mihin tarttua.

Kun ei toimi niin ei toimi. Kumpaankin pullotukseen olivat odotukset liian kovat. Runsas vedenlisäys pelasti näissä mitä pelastettavissa oli, silti kovin vaisu esitys Arranilta...

Arran 10 ja 12 yo.

Viime viikolla pyörähti maistelussa muutama Isle of Arranin ainoan tislaamon tuotos. Tämä 1995 perustettu tislaamohan on vielä viskipiireissä varsin nuori tuttavuus, mutta jonkunlaisia odotuksia heidän viskejään kohtaan on kuitenkin päässyt jo syntymään. Nyt tarkastelussa olevat pari "perusversiota" eivät valitettavasti kuitenkaan odotuksia täyttäneet.



Arran 10 yo, 46%.

Tuoksussa nuoruus paistaa läpi ja se onkin jotenkin raaka ja pistävä. Omenaa, päärynää ja mallasta..

Maku on tuoksun tavoin pistävä, liian nuoren oloinen, tympeän hedelmäinen ja luvattoman vaisu.

Jälkimaku on lyhyt (tässä tapauksessa onneksi) ja mitätön.

Todella vaatimaton tuote, jota ei voi oikein suositella kenellekään.



Arran 12 yo, 46%.

Tuoksu on edelliseen verrattuna pehmeä ja makean hedelmäinen, (omena). Hienoinen tunkkaisuus häiritsee tässäkin.

Maku on hyvin makea, "sokeriliemimäinen". Hedelmäisyys on runsasta, mutta runko jää tylsäksi eikä viski juuri vivahteita tarjoa.

Jälkimaussa makeus jatkuu, mutta maku on jotenkin ponneton.

Pehmeä ja helposti juotava viski. Parempi kuin 10 yo, mutta ei tämäkään kyllä sen kummemmin säväytä.