Sauna Open Air - Hakametsä, Tampere 8.7.2022

Perjantaina tuli tehtyä täsmäisku Tampereen Sauna Open Airiin ja siellä katselussa muutamat valikoidut bändit. Kunnollista kameraa ei nyt matkassa ollut, mutta puhelimella ja ikivanhalla pokkarilla räpsäisin muutamat kuvat.

Ruotsalaisen Sister Sinin paluu tositoimiin on hieno juttu ja oli kiva nähdä bändi taas lavalla vuosien tauon jälkeen. Jo kello 13.00 alkaneen keikan jälkeen ehdin myös vaihtaa muutaman sanan laulaja Livin kanssa. Hyvä startti päivälle!

Saksan ja koko maailman Metal Queen Doro toimii aina ja tätä hyväntuulisuutta jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen. Hieno tunti Doron & Warlockin musiikin parissa. 

Marko Hietala hälytettiin paikkaamaan brittiveteraanibändi Saxonia, jonka festariesiintyminen tyssäsi yhtyeessä havaittuun koronatartuntaan. Hietalan soolomateriaali on tyylikästä ja erinomaisen laadukasta, mutta sopisi paremmin konserttisaliin kuin festarilavalle. Kappaleista kuultiin mukavasti sekä suomen-, että englanninkielisiä versioita. Valitettavan ajankohtainen Black Sabbath -cover War Pigs jytisi komeasti.

Tobias Sammetin johtama Avantasia kärsi matkalla hävinneistä tavaroista ja teknisistä ongelmista. Aloituksessaan myöhästynyt ja noin 75 minuuttiin typistynyt setti jouduttiin vetämään ilman lavarekvisiittaa vain mustan taustakankaan edessä, mutta musiikki ja laulajat olivat huippua! Sammetin lisäksi lauluvastuuta jakoivat Jorn Lande, Eric Martin, Bob Catley, Ronnie Atkins, Ralf Scheepers, Adrienne Cowan ja Ina Morgan. Tätä täytyy saada pian lisää!

Battle Beast päätti oman iltani mallikkaasti hienojen pyrojen kera. Setissä kuultiin paljon tuoreimman Circus of Doom -albumin kappaleita ja hyvä niin! Battle Beast on uusimmallaan onnistunut tekemään varsin vahvan levykokonaisuuden ja sen kappaleet saavat liveversioina vielä annoksen lisää potkua.

Saunan perjantain viisi katsomaani bändiä täyttivät odotukset, eikä näiden vahvojen esitysten jälkeen tarvitse enää edes harmitella kovasti odottamani Saxonin peruuntumista. Hakametsän jäähallin parkkipaikka toimi festivaalialueena varsin hyvin. Illan pääesiintyjänä olleen Five Finger Death Punchin jätin suosiolla nuorempien huviksi ja suuntasin kotimatkalle jo ennen sitä.

U.D.O., Sister Sin, Garagedays - Finlandia-klubi, Lahti 9.5.2015

U.D.O.

Tämänkertainen keikkamatka suuntautui vaihteeksi Lahteen. Sibeliustalon Finlandia-klubin lavalle nousivat pitkän linjan germaanijyrä U.D.O., aina räväkkä Sister Sin Ruotsista ja itselleni uutena tuttavuutena Garagedays Itävallasta. Lahdessa paukuteltiin menemään tämän bändikolmikon osalta kiertueen lopputahteja, sillä jo seuraavana iltana oli Helsingissä vuorossa yhteisrundin päätöskeikka.


Gragedays aloitti salin ollessa vielä varsin vajaana yleisöstä, mutta sepä ei tahtia haitannut. Yhtye paiskasi kuultavaksi tiukan puolituntisen raskasta rockia. Laulaja toi olemukseltaan mieleen Zakk Wylden ja kyllähän siellä musiikissakin vivahteita Black Label Societyn suuntaan oli havaittavissa. Hyvä ja raskas avaus.

Garagedays

Sister Sin oli tuttuun tyyliinsä raväkkä. Viihdyttävä ja energinen bändi, nippu erittäin tarttuvia kappaleita ja laulajatar Livin näyttävä esiintyminen takasivat viihtyvyyden. Setissä suosikeikseni nousivat tuoreelta Black Lotus -albumilta poimittu Desert Queen sekä vanhempaa tuotantoa edustanut On Parole. Livin vahva laulusuoritus ansaitsee vielä erityismaininnan, tämä mimmi on kyllä ihan genrensä kärkikastia! Sister Sinin puolen tunnin annos reippaita heviralleja jätti sopivan nälän tunteen. Tätä täytyy saada lisää.

Sister Sin

Lisää hyvää musiikkia toki saatiin vain pienen tauon jälkeen, kun illan päätti U.D.O.

Udo Dirkschneiderin luotsaamassa ryhmässä soittajat ovat vuosien varrella vaihdelleet ja nyt yhtyeessä vaikuttavat mm. suomalaiskitaristi Kasperi Heikkinen, sekä rumpali Sven Dirkschneider, joka on muuten Udon poika.

U.D.O:n tuorein julkaisu kantaa nimeä Decadent ja se onkin bändin vaihtelevatasoisessa tuotannossa vaihteeksi ihan pirteä kiekko.

Näyttävän intron jälkeen bändi lavalle ja ilohan tätä oli katsella. Pitkä, liki parituntinen setti tarjosi parikymmentä kappaletta U.D.O:n uran varrelta. Decadent-albumi oli toki vahvasti esillä. Musiikki toimi ja helppohan täällä oli viihtyä, vaikka soundeiltaan keikka jäi kauaksi parhaista. Finlandia-klubin hallimainen ja kumiseva tila ei ollut paras mahdollinen ja tähän tilaan yhtye soitti ehkä hieman liian lujaa. Hieman volaa alas, niin selkeyttä oli varmasti saatu lisää.

Muuten hyvä setti tarjosi toki monia hienoja hetkiä. Kappaleista nousivat esiin jykevät Independence Day, The Bullet And The Bomb ja Metal Machine. Melodiset Bliz Of Lightning ja Pain soivat maukkaasti. Keskellä settiä tarjoiltu parin biisin puoliakustinen tuokio oli mukavaa kontrastia muuten raskaaseen iltaan.

Odotetusti setti keskittyi Udon soolotuotantoon, mutta legendaarisia Accept-aikojakaan ei ole tietenkään täysin unohdettu. Encoreissa päästiinkin herkuttelemaan Metal Heartilla ja Fast As A Sharkilla.

U.D.O:n setti oli perushyvää tasoa ja mainioiden lämppäreiden kanssa illan pitkä kokonaisuus muodostui varsin toimivaksi paketiksi.

U.D.O.:

Speeder
Blitz of Lightning
King of Mean
Decadent
Independence Day
Black Widow
Never Cross My Way
The Bullet and the Bomb
Under Your Skin
--
Tears of a Clown
Secrets in Paradise
--
Faceless World
Pain
Untouchable
Let Me Out
Metal Machine
Metal Eater
-----------
Break the Rules
Metal Heart
Fast as a Shark

Sister Sin, MadCraft - On The Rocks, Helsinki 28.9.2012

Ruotsalainen Sister Sin tuli nähtyä livenä ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun yhtye kiersi Eurooppaa yhdessä U.D.O.:n kanssa, (arvioni täällä).
On The Rocksin lavalle asteli siis jo entuudestaan tuttu yhtye ja odotukset lupailivat jälleen energistä ja viihdyttävää settiä.

Aluksi lavalla pyörähti kuitenkin Helsinkiläinen MadCraft, jonka melodinen punkrock olikin hyvä alku illalle. Hyvää fiilistä ja esiintymisen iloa, ihan jees setti.

Sister Sin tarjoili yleisölleen juuri sitä, mitä ennakkoon oletinkin ja onnistui tehtävässään hyvin. Todella energinen yhtye onnistui jälleen ottamaan yleisönsä hienosti laulajatar Liv "Sin" Jagrellin johdolla ja keikka oli kaikin puolin viihdyttävä. Settilista oli pitkälti samanlainen kuin vuoden takaisella keikalla, joskin nyt kuultiin myös hieman maistiaisia bändin piakkoin ilmestyvältä  "Now And Forever"-albumilta. Parit coverit, U.D.O.:n "24/7" ja Motörheadin "Rock'n'Roll" jyräsivät komeasti.

Liv Jagrellin vahva ääni pääsee livetilanteessa hienosti oikeuksiinsa ja laulajattarella onkin jatkossa mahdollisuudet nousta heavyrockin naisvokalistien tärävimmälle huipulle.

Vuosi sitten hieman purnasin sitä, että tuolloin keikka loppui hieman lyhyeen ja sama pettymys koettiin nyt myös On The Rocksissa. Setti kesti vain n.45min, vaikka yleisö olisi halunnut selvästi enemmän.
Yhtye kuitenkin täytti Rocksin pienen lavan niin vahvalla energialatauksella, että kyllä keikasta varsin hyvä maku sen lyhyydestä huolimatta jäi. Jään odottamaan uutta levyä ja jossain vaiheessa sitten vielä pidempää keikkaa...

U.D.O., Sister Sin, Sevenfield - DOM Helsinki 30.9.2011

Vain viikko loistavan Y&T-keikan jälkeen Helsingin Domissa tapahtui jälleen, kun U.D.O:n Rev-Rapture kiertue saapui paikalle mukanaan pari lämppäribändiä.

Illan avasi Norjalainen Sevenfield, mutta eipä tämä bändi saanut yleisöä lämpenemään.  Tyyliltään hieman Avenged Sevenfoldia muistuttava musiikki oli tasapaksua ja melko mitäänsanomatonta "peruskauraa", josta ei mieleen jäänyt ainakaan minulle yhtään mitään.

Seuraavana lavalle saapunut Ruotsalainen Sister Sin oli ainakin itselleni oikeastaan illan odotetuin bändi. Göteborgista tulevan nelikon varsin pätevät levyt nimittäin lupasivat hyvää keikkaa. Ja hieno keikka saatiinkin. Laulajatar Liv joukkoineen oli kovassa vedossa ja energinen esiintyminen, sekä hyvät kappalevalinnat takasivat viihtyvyyden. Hienosti soitettua kasarityyppistä heavya, jossa voi kuulla vaikutteita vaikkapa Acceptilta, Judas Priestilta tai Mötley Cruelta. Aika kului kuin siivillä ja keikka tuntuikin loppuvan liian lyhyeen. Todella onnistunut veto lämppäribändin vaikeassa roolissa!

U.D.O. on tullut nähdyksi vuosien varrella useaan otteeseen ja tuttua perusvarmaa työskentelyä nähtiin tänäkin iltana. Musiikillisesti yhtye on polkenut melko paikallaan jo parikymmentä vuotta ja keikoillakin kappalemateriaalin tasapaksuus on selkeästi ongelma ainakin useaan kertaan bändin nähneelle kuulijalle. Uusinta Rev-Raptor albumia esiteltiin muutaman kappaleen verran ja toki setissä oli tilaa myös "pakollisille" Accept-ajan hiteille. Pari tuntia perustyöskentelyä ja keikkana ihan kiva, mutta ei tästä nyt enää niin jaksanut innostua. Settilista oli ehkä hivenen tylsempi kuin edellisellä visiitillä tammikuussa 2010.

U.D.O setlist:

        Rev-Raptor
        Dominator
        Thunderball
        Leatherhead
        Independence Day
        Break the Rules
        Screamin' For A Love-Bite
        Heart of Gold
        Vendetta
        Princess of the Dawn
        I Give As Good As I Get
        Neon Nights
        Man and Machine
        Living on a Frontline
        Up to the Limit
        Two Faced Woman
        Encore:
        The Bogeyman
        Metal Heart
        Balls To The Wall