Mötherhead - Suistoklubi, Hämeenlinna 4.12.2021

Hämeenlinnan Suistoklubilla heittäydyttiin hetkeksi Motörheadin musiikin pariin, kun lavan otti haltuun kotimainen tribuuttibändi Mötherhead. Kuvatunnelmat keikalta nyt katsottavissa:

https://metalliluola.fi/silent-xmas-night-with-motherhead-suistoklubi-hameenlinna-4-12-2021/

Motörhead Iron Fist American Whiskey

Aloitetaan vuoden 2020 viskiarviot todellisella pohjanoteerauksella.

Motörhead Iron Fist American Whiskey, 40%

Tuoksu on… Huh huh. Imelän makea esanssinen hedelmäisyys iskee päin naamaa. Hunajaa on enemmän kuin kaikissa muissa viskeissä yhteensä. Vaniljaa, parfyymia ja jotain ällölikööriä. Yök. Tämä jättää vahvan muistijäljen, eikä missään mielessä hyvällä tavalla.

Maku on liköörimäisen makea. Hunajaa on niin että riittää. Vaniljaa, hedelmäesanssia ja Parfait Amour -likööriä. Yskänlääkemäistä siirappisuutta ja yrttisyyttä.

Jälkimaku jatkuu ällöimelänä. Ylikypsää persikkaa, edelleen aivan vi*usti hunajaa ja liköörimäisyyttä. Loppu sentään kuivahtaa hieman, vaikka siirappinen sokerisuus säilyykin mukana.

Onneksi Lemmy ei joutunut juomaan tätä! Tämä viskiksi nimetty litku on kuin levyllinen Motörhead-klassikoita Cheekin esittämänä. Hyi helvetti!

Lemmy 1945-2015, Motörhead Whisky

Tänään oli tarkoitus kirjoitella perinteinen synttärijulkaisu, kun blogivuosia on koossa nyt seitsemän. Aikaisin aamulla suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun tieto Ian ”Lemmy” Kilmisterin kuolemasta levisi tiedotusvälineissä.

Lemmy Helsingin Hartwall Areenalla 6.12.2015

Lemmyn johtama Motörhead oli oman tiensä kulkija jo 40 vuoden ajan ja suunnannäyttäjä monille. Itselläni oli ilo nähdä yhtye livenä muutamaan kertaan vuosien 1988 ja 2015 välillä. Levyiltä kuunneltuna Motörhead-musiikin parissa on tullut vietettyä tunteja ja taas tunteja. Tätä kirjoittaessa taustalla soi taltiointi yhtyeen konsertista Wackenissa vuonna 2011. Tällä festivaalilla Motörheadin oli määrä esiintyä jälleen myös ensi kesänä, mutta kohtalo päätti nyt toisin.

Viimeisimmästä, vain kolmen viikon takaisesta Suomen konsertista löytyy raportti blogistani ja vaikka tuolloin 6.12. yleisesti arveltiin, että yhtye esiintyi maassamme viimeisen kerran, ei tällaista loppua olisi kukaan arvannut eikä etenkään toivonut. Tuon illan jälkeen Motörhead ja Lemmy nousivat lavalle enää vain kahdesti Saksassa. Lemmy kuoli kotonaan aggressiivisen syövän nujertamana vain hieman joulun ja 70-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Raskaan rockin maailma menetti suuren muusikon.

Lepää rauhassa Lemmy.


Illan single malt -viski nautitaan nyt Lemmyn muistolle.

Motörhead xxxx Whisky, 40%. Aged in Böurbon casks. Batch 1, Mackmyra Distillery, Sweden 2015.

Viski on pullotettu juhlistamaan Motörheadin 40-vuotista uraa.

Tuoksussa esiin nousee erittäin makeaa karamellimaisuutta ja kermatoffeeta. Tuoretta tammea, lakritsia ja kuusen oksia. Ylikypsää banaania ja vaniljajäätelöä.

Maku on pehmeä, kevyehkö ja tasapainoinen. Tammi tuntuu melko runsaana. Tuoksun tavoin toffee on selvästi mukana, mutta ei niin makeana. Suolaisuutta nousee esiin. Lakritsi tulee myös vahvasti esiin. Viskin runko jää melko ohueksi.

Jälkimaku latistuu edelleen kevyempään suuntaan, mutta makujen tasapaino säilyy kuitenkin hyvin. Paahtunut tammi, suolaisuus, pihka ja banaani tuntuvat maussa.

Tämä vahvoja Bourbon-viskin piirteitä omaava tuote on lajissaan ihan onnistunut ja luo kyllä taas uskoa Mackmyran tuotantoon. Luulen, että myös Lemmy piti tästä.

Ian "Lemmy" Kilmister 24.12.1945-28.12.2015

Helsinki 6.12.2015

Motörhead, Saxon, Girlschool - Hartwall Areena, Helsinki 6.12.2015

Itsenäisyyspäivän iltaa ei tullut vietettyä linnan, vaan Lemmyn juhlissa. Hartwall Areenalla paikalla olivat legendaarinen Motörhead, Saxon ja Girlschool.

Girlschoolilla oli epäkiitollinen paikka avata ilta siinä vaiheessa, kun suurin osa yleisöstä oli vielä matkalla areenalle tai hallin baareissa nauttimassa virvokkeita. Tyttökoulu ei tästä hätkähtänyt, vaan kuultavaksi saatiin tiukka puolituntinen klassikoita ja uuttakin materiaalia. Tehokas setti upposi ainakin minuun ja ilahduttavaa oli huomata se, kuinka tuoreen Guilty As Sin -levyn kappaleet sulautuivat saumattomasti kokonaisuuteen. Huippualku illalle!

Demolition

C'mon Let's Go

Come the Revolution

Take It Like a Band

Future Flash

Watch Your Step

Race with the Devil

Emergency

Saxon on ollut viime vuosina kovassa vedossa ja 2014 Wackenissa näkemäni keikka oli yksi kaikkien aikojen parhaita. Uusia levyjäkin syntyy tasaiseen tahtiin ja tänä vuonna julkaistu Battering Ram on ihan kelpo kiekko.

Tunnin setissä kuultiin toimivana kokonaisuutena niin uutta kuin vanhaakin ja mielellään tätä jälleen kuunteli. 747 (Strangers In The Night) -kappaleessa lavalle saatiin vieraaksi Motörhead-kitaristi Phil Campbell! Soundit olivat selkeät ja äänenvoimakkuus hyvällä tasolla. Keikan loppuun oli säästetty nippu klassikoita ja Never Surrender päätti hienon tunnin. Saxon on edelleen kovalla tasolla ja laulaja Biff Byfordin äänessä ei hiipumisen merkkejä ole.

Battering Ram

Motorcycle Man

Sacrifice

747 (Strangers in the Night) with Phil Campbell

Power and the Glory

20,000 Ft

The Devil’s Footprint

Heavy Metal Thunder

Queen of Hearts

Princess of the Night

Wheels of Steel

Crusader

Never Surrender

Motörhead on ollut otsikoissa viime aikoina paljon ja lähinnä Lemmyn ja kitaristi Phil Campbellin sairastelujen vuoksi. Keikkoja on jouduttu ajoittain perumaan ja tietty jännitysmomentti oli ilmassa myös ennen Areenan konserttia. Omalla kohdallanikin viimeisten reilun parin vuoden aikana on yhtyeeltä osunut kohdalle yksi kuuden kappaleen jälkeen keskeytetty keikka, sitten yksi konsertti ensin siirrettiin, mutta peruttiin myöhemmin kokonaan. Kesällä 2014 pääsin kuitenkin näkemään jo ihan kokonaisen keikan!

Ja kyllähän Motörhead nähtiin myös nyt! klo 21.50 hallin valaistus pimeni, lähestyvän lentokoneen ääni jylisi salissa ja hälytyssireenit soivat. Lemmyn bomber-huuto kajahti ilmoille ja avauskappale oli käynnissä. Legendaarinen Bomber-lentokone heilui lavan yllä ja bändin tuottama äänivalli tärisytti rakenteita. Motörhead on soittanut aina kovaa, eikä tämä ilta tehnyt poikkeusta. Soundit pysyivät kuitenkin ihan kohtuullisen hyvinä, vaikkakin Lemmyn ääni tuntui välillä hukkuvan vyörytyksen alle.
Kitaristi Phil Campbell oli toipunut taannoisesta sairastelustaan ja kitara soi mallikkaasti. Rumpujen takana omaa energistä työtään teki tuttuun tapaan Mikkey Dee. Suuri legenda Lemmy hoiteli bassoa ja laulua vähäeleisesti. Lemmy ei ole enää nuori mies ja se alkaa vääjäämättä näkyä lavalla. Välillä sanat takeltelivat ja välispiikeistä oli ajoittain vaikea saada selvää. Mutta hei, kuka voi vaatia täydellistä suoritusta kohta 70 vuotta täyttävältä rokkarilta. Yksi livemusiikin hienouksista onkin juuri siinä, että kappaleita ei vedetä yksi yhteen levyversioiden kanssa, vaan tilanteesta muodostuu uniikki kokemus. Mitä sitten, jos tänään Ace of Spadesin alku jäi laulamatta.

Settilista tarjoili lähinnä klassikkokimaran, tuoreemman tuotannon jäädessä vähiin. Uudelta Bad Magic-levyltä kuultiin esimerkiksi vain yksi kappale. Konsertin lopulla lavalle saatiin vierailija, kun Michael Monroe saapui ensiksi No Classin ajaksi huuliharppuineen paikalle. Keikan päättäneessä Overkill-klassikossa Monroe tarttui myös mikrofoniin. Tuttuun tyyliinsä vauhtia ei miehen esiintymisestä puuttunut.

Motörhead mallia 2015 oli erittäin hyvä ja oikeastaan ihan odotusten kaltainen. Sisukasta meininkiä jo pitkään vaikeuksien keskellä taistelleelta yhtyeeltä. Hattua päästä.

Bomber (Featuring the Bomber plane)

Stay Clean

Metropolis

When the Sky Comes Looking for You

Over the Top

Guitar Solo

The Chase Is Better Than the Catch

Lost Woman Blues

Rock It

Orgasmatron

Doctor Rock (With drum solo)

Just 'Cos You Got the Power

No Class with Michael Monroe

Ace of Spades

------

Whorehouse Blues (Acoustic)

Overkill with Michael Monroe (Featuring the Bomber plane)

Wacken Open Air 2014 (osa 4): Perjantai 1.8.

C.O.P. UK  (Crimes of Passion), Black Star Riders, Children of Bodom, Apocalyptica & Avanti Orchestra, Motörhead, Slayer, King Diamond, Saltatio Mortis

Wackenin perjantaissa riitti nähtävää oikein urakalla ja heti iltapäivästä suunta kävi suuren festivaaliteltan Headbangers Stagelle.


C.O.P. UK (Crimes Of Passion) tarjoili perinteistä melodista brittiheavya. Hyvällä asenteella vedetty keikka olikin viihdyttävää seurattavaa ja tarjosi hyvän startin päivään. Bändi jakoi myös yhtyeen cd-levyjä keikan aikana ja sen jälkeen. Kiva ele.

Seuraavaksi mielenkiintoni kohdistui saman teltan toiselle lavalle (W.E.T. Stage), jossa vuoronsa sai Black Star Riders. 

Viime vuoden lopulla nähdyn Helsingin keikan jälkeen miehistössä oli tapahtunut yksi muutos, sillä basisti Marco Mendoza lähti keväällä muiden projektien pariin ja basson varressa nähtiin nyt aiemmin mm. Rattin ja Vince Neilin riveissä soitellut Robbie Crane. Crane oli mies paikallaan ja soitto kulki uuden bändin kanssa mallikkaasti. Setissä kultiin tasaisesti All Hell Breaks Loose -albumin materiaalia ja Thin Lizzy -klassikoita. Kohokohdiksi nousivat hienosti livenä toimineet Kingdom Of The Lost ja Emerald. Hyvä setti!

Teltalta puolijuoksua päälavoille, jossa Chidren Of Bodomin setti oli jo täydessä vauhdissa. Keikan loppuosan perusteella bändi veti hyvän perussetin yllättävän pelkistetyissä lavasteissa. Suomen festarikesässä nähtyjä showelementtejä jäin hieman kaipaamaan.

1.Needled 24/7 

2.Kissing the Shadows 

3.Bodom Beach Terror 

4.Halo of Blood 

5.Scream for Silence 

6.Hate Crew Deathroll 

7.Lake Bodom 

8.Angels Don't Kill 

9.Are You Dead Yet? 

10.Towards Dead End 

11.Hate Me! 

12.Bodom After Midnight 

13.Downfall 

14.In Your Face

Heti Bodomin jälkeen viereiselle lavalle saatiin lisää suomalaisväriä. Vuorossa oli Apocalyptica vahvistettuna Avanti-orkesterilla. Sellojen ja ison orkesterin taiteellinen setti oli melko haastavaa seurattavaa, eikä aivan avautunut. Keikan kohokohta löytyi yllättävästä kappaleesta, sillä Metallica-inhokkini Nothing Else Matters toimi Apocalyptican käsittelyssä vallan upeasti. Yleisö lauloi mukana ja tunnelma oli herkkä ja käsinkosketeltava.

1.Čohkka 

2.Burn 

3.Quutamo 

4.Fight Fire With Fire 

(Metallica cover) 

5.Rage of Poseidon 

6.Bittersweet 

7.Worlds Collide 

8.Grace 

9.Path 

10.Ludwig - Wonderland 

11.Inquisition Symphony 

(Sepultura cover) 

12.Nothing Else Matters 

(Metallica cover) 

13.Hall of the Mountain King

Viime vuonna Motörheadin keikka Wackenissa jäi tunnetusti kesken Lemmyn terveysongelmien takia, mutta nyt tämä voimatrio palasi suorittamaan kesken jääneen tehtävän loppuun. Heti alusta lähtien meininki oli ihan eri tasolla kuin vuosi sitten. Bändi soitti tyypilliseen tapaansa todella kovaa, mutta erittäin hyvillä saundeilla. Alkupuoli mentiin hieman rauhallisemmissa, jopa bluessävytteisissä tunnelmissa. Nousujohteisen keikan viimeisellä puolella tunnilla ladattiin sitten kaikki paukut peliin ja nyt rokattiin: Going To Brazil, Lemmyn ja Doron duetto Killed By Death, Ace Of Spades ja Overkill sytyttivät juhlayleisön. Motörhead ja Lemmy nousivat ”haudan partaalta” lavalle ja vetivät tähän paikkaan varsin maukkaan setin.

1. Damage Case 

2.Stay Clean 

3.Metropolis 

4.Over the Top 

5.The Chase Is Better Than the Catch 

(preceeded by Guitar Solo) 

6.Rock It 

7.Lost Woman Blues 

8.Doctor Rock 

(including Drum Solo) 

9.Just 'Cos You Got the Power 

10.Going to Brazil 

11.Killed by Death 

(with Doro Pesch) 

12.Ace of Spades 

13.Overkill

Hengästyttävä ilta ei taukoja tarjonnut. Illan pääesiintyjä Slayer latasi tiskiin sellaisen setin, että oksat pois. Jos jo Motörhead käänsi volyyminapit kaakkoon, niin Slayer pisti vielä paremmaksi. Tällä keikalla ei desibelirajoja tunnettu ja täytyy sanoa, etten ole ikinä aiemmin kuullut minkään bändin soittavan näin kovaa. Sääliksi kävi niitä muutamia, jotka seurasivat vieressämme keikkaa ilman korvatulppia. Musiikki jyräsi brutaalilla tavalla läpi kaikesta ja tärisytti tannerta. Saundit pysyivät kuitenkin hyvin kasassa. Lava oli näyttävä – runsaat savut, tehokkaat värivalot ja pyrot loivat tunnelmaa. Slayerin kappalemateriaali on omaan makuuni hieman liian tasapaksua mättöä, joten musiikillisesti ei vaikkapa Motörheadin tarjoamaan hittitulitukseen ylletty. Seasons In The Abyss, Raining Blood ja South Of Heaven tarjosivat kuitenkin maukasta kuultavaa. Edesmennyt kitaristi Jeff Hanneman sai taustascreenille kunnianosoituksen keikan päättäneen Angel Of Deathin aikana.

1.Hell Awaits 

2.The Antichrist 

3.Necrophiliac 

4.Mandatory Suicide 

5.Hate Worldwide 

6.War Ensemble 

7.Postmortem 

8.Captor of Sin 

9.Disciple 

10.Seasons in the Abyss 

11.Born of Fire 

12.Dead Skin Mask 

13.Raining Blood 

14.Black Magic 

15.South of Heaven 

16.Angel of Death

Ilta (tai oikeastaa jo yö) ei loppunut vielä Slayeriin, vaan pitkän linjan metalliartisti King Diamondin oli vuoro vallata viereinen lava. Yhtyeen musiikki on jäänyt itselleni hieman etäiseksi, eikä kimeä laulukaan oikein kolahda. Lava oli yhtyeelle tyypillisesti näyttävä ja esitys teatraalinen.

1.The Candle 

2.Sleepless Nights 

3.Welcome Home 

4.Never Ending Hill 

Let It Be Done 

5.The Puppet Master 

6.At the Graves 

7.Tea / To the Morgue / Digging Graves / A Visit from the Dead 

8.Evil 

(Mercyful Fate cover) 

9.Come to the Sabbath 

(Mercyful Fate cover) 

10.Shapes of Black 

11.Eye of the Witch 

Encore: 

12.Cremation 

13.The Family Ghost 

14.Black Horsemen 

Puolen tunnin seuraamisen jälkeen oli kuitenkin aika lähteä kohti bussipysäkkiä, mutta matkalla oli tarkastettava vielä yhtä esiintyjää.


Saksalainen Saltatio Mortis tarjoili Party Stagella reipasta folkmetalliaan. Yhtyeen musiikissa on paljon yhtymäkohtia kotimaamme Turisakseen ja tätä iloista soitantaa olisi mielellään kuunnellut vaikka koko keikan. Muutaman seuratun kappaleen jälkeen oli kuitenkin poistuttava hotellin suihkuun ja nukkumaan. Vielä olisi yksi pitkä päivä jäljellä…

Osa 1, osa 2 keskiviikko, osa 3 torstai, osa 5 lauantai

Wacken Open Air 2013, osa 3

Perjantai 2.8. Doro, Motörhead, Sabaton, Agnostic Front, Pretty Maids, Powerwolf, Amorphis.


Aamu valkeni kirkkaana ja päivästä muodostuikin todella kuuma. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi yli 30 asteen. Aurinkorasvaa ja juomaa kului…

Festivaalialueelle saavuttuamme suuntasimme suoraan päälavojen tuntumaan, sillä True Metal Stagella oli alkamassa saksalaisen Powerwolfin esitys.

Yhtyeen vahva power metal tarjosi reippaan alun pitkälle päivälle. Synkkätunnelmaisista kappaleista huolimatta homma toimi hyvin auringossakin. Bändin tuore sinkku ”Amen & Attack” jää soimaan päähän.

Sanctified With Dynamite
We Drink Your Blood
Amen & Attack
Werewolves of Armenia
In the Name of God
Resurrection by Erection
Coleus Sanctus
All We Need Is Blood
Kreuzfeuer
Raise Your Fist, Evangelist
Lupus Dei

Seuraavana oli vuorossa melodista heavya/hard rockia Tanskasta, eli Pretty Maids.

Kuten eilen kävi Thunderin kohdalla, niin myöskään Pretty Maids ei saanut yleisöä innostumaan. Bändin setti oli kuitenkin hyvä, tarjoten tuttua Pretty Maidsia ilman yllätyksiä. Itsellänikin edellisyön lyhyeksi jääneet unet vaikuttivat ja väsymys alkoi painaa, niinpä meinasinkin nukahtaa kesken keikan :)

Mother of All Lies
I See Ghosts
O Fortuna / Back to Back
Rodeo
Needles in the Dark
Yellow Rain
I.N.V.U.
Little Drops of Heaven
Future World
Red, Hot and Heavy

Seuraava esiintyjä sitten ravistelikin hereille: Agnostic Front.

New Yorkista saapunut ryhmä tarjoili vahvan annoksen hardcore/punkmäiskettä. Itselleni entuudestaan tuntematon yhtye, mutta bändi veti todella tiukan setin ja sai yleisön hyvin mukaan. Loistava Ramones-cover Blizkrieg Bop päätti onnistuneen keikan.

Addiction
Dead to Me
My Life My Way
That's Life
For My Family
Friend or Foe
All Is Not Forgotten
Peace
Crucified
Public Assistance
Toxic Shock
Gotta Go
Take Me Back
A Mi Manera
The Eliminator
Blitzkrieg Bop

Heti perään viereisellä lavalla saatiin iloisempaa ilmettä peliin ruotsalaisen Sabatonin muodossa.
Tämä Ruotsin power-ylpeys tuli ja valloitti Wackenin. Yleisöä oli paikalla valtavasti ja tunnelma todella hieno! Reipas power metal raikui vakuuttavasti ja kaikilla oli hauskaa. Todella hyvä ja loistavalla asenteella vedetty keikka. Suurta heavyn juhlaa paahtavassa helteessä.

Intro: The Final Countdown / The March to War
Ghost Division
Gott Mit Uns
Carolus Rex
Into the Fire
Cliffs of Gallipoli
Midway
The Carolean's Prayer (Swedish version)
Swedish Pagans
The Art of War
Primo Victoria
Metal Crüe

Ilta alkoi hämärtyä ja tiukka putki jatkui, vuorossa legendaarinen Motörhead.

Motörhead-ikoni Lemmyn sairastelun myötä yhtyeen kesäkiertue ehdittiin jo kokonaan peruakin, mutta viikkoa ennen Wackenia bändiltä tuli varmistus, että Motörhead nousee lavalle suunnitelmien mukaan. Tämä Lemmyn sairausloman jälkeinen paluukeikka jäi kuitenkin lyhyeksi. Yli 30 asteen helle oli puolikuntoiselle rocklegendalle liikaa ja keikka keskeytettiin jo kuuden kappaleen, eli noin puolen tunnin soiton jälkeen.  Yleisö ymmärsi keikan keskeytyspäätöksen hyvin ja kaikki tuntuivat olevan lopulta tyytyväisiä siihen, että Lemmy yritti ja kuitenkin esiintyi tapahtumassa. Motörhead-keikka se on kuitenkin vaisukin Motörhead-keikka!

I Know How to Die
Damage Case
Stay Clean
Metropolis
Over the Top
Guitar Solo
The Chase Is Better Than the Catch

Sitten oli juhlan aika ”Metal Queen” Doro Peschin noustessa True Metal Stagelle juhlistamaan jo 30-vuotta kestänyttä uraansa. Ja hieno juhla tästä tulikin. Doron juhlakeikka oli näyttävä ja settilista kattoi kivasti koko uran. Saimme nähdä upean lavan, hienot valot ja pyrot, sekä ennen kaikkea säteilevän ja valloittavan esiintymisen. Keikalla nähtiin runsaasti vierailijoita, mm. Biff Byford (Saxon), Uli Jon Roth, Phil Campbell (Motörhead), Joakim Brodén (Sabaton), yms... Huikea show!

I Rule the Ruins
Burning the Witches
Rock Till Death
East Meets West (with Chris Boltendahl)
The Night of the Warlock
Wacken Hymne (We are the Metalheads)
Raise Your Fist in the Air
Denim and Leather (with Biff Byford)
Hellbound
Für Immer (with Uli Jon Roth)
Revenge
Metal Tango (with Eric Fish)
Breaking the Law (with Phil Campbell)
All We Are (with Eric Fish, Joakim Brodén, yms. )
Earthshaker Rock

Illan päätteeksi vielä piipahdus Party-lavalle, jossa musisoi kotimaamme Amorphis. Yleisöä paikalla mukavan paljon ja kyllähän Amot näyttivät, että rahkeet riittävät hienosti isoihin kansainvälisiin ympyröihinkin. Melko kaukana lavasta seurattunakin tästä jäi ihan hyvä fiilis.

Unplugged:
Enigma
I of Crimson Blood
Empty Opening
Rusty Moon
Sign From the North Side
(with Karelia intro)
Plugged:
Shades of Gray
Nightbird's Song
Silver Bride
Narrow Path
The Castaway
Hopeless Days
House of Sleep
My Kantele

Pitkä ja tapahtumarikas perjantai oli osaltamme tässä. Yleishuomiona vielä se, että alueella tapahtuu koko ajan niin paljon, että väkisinkin on tehtävä valintoja.  Kaikkea ei ehdi näkemään, joten täytyy vain yrittää tehdä hyviä valintoja siitä, mitkä bändit haluaa/on mahdollista nähdä.  Perjantaina itseä kiinnostavista esiintyjistä näkemättä jäivät ainakin Anvil, Tristania, Ugly Kid Joe, Bullet, Grave Digger ja Uli Jon Roth. Vielä oli kuitenkin yksi päivä jäljellä…

Osa 1, Osa 2, Osa 4, Osa 5.