Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uncle Acid and the Deadbeats. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uncle Acid and the Deadbeats. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. marraskuuta 2015

Uncle Acid and the Deadbeats, Spiders - Klubi, Tampere 3.11.2015

Tampereen tullikamarin Klubi toimi näyttämönä parille mielenkiintoiselle bändille. Uncle Acid and the Deadbeats lämmitteli parisen vuotta sitten Black Sabbathia Helsingin Areenalla ihan kelvollisesti ja illan avannut Spiders on noussut suureksi suosikikseni tehokkaalla bluesrockillaan.

Spiders aloitti ja tämä bändi olikin itselleni se suurin syy tälle keikalle menemiseen. Ruotsalaisyhtye ei pettänyt vaan tarjosi varsin kovan puolituntisen.


Yhtye on julkaissut pari täyspitkää albumia, Flash Point (2012) ja Shake Electric (2014). Tälle syksylle, juuri keikan alla kauppoihin saatiin mainio Why Don’t You –EP.

Spiders on ollut hyvän livebändin maineessa ja hieno näyte tästä saatiin nyt Klubilla. Vahva rockmeininki, hyvät saundit ja laulajatar Ann-Sofie Hoylesin energinen esiintyminen ja vahva ääni takasivat viihtyvyyden. Tarttuipa laulajatar välillä myös kitaraan ja huuliharppuun.


Keikan ainoa vika oli se, että puolituntinen kului ihan liian nopeasti. Tätä täytyy saada kyllä jossain vaiheessa lisää. Samassa genressä menestynyt Blues Pills tulee vielä saamaan Spidersistä kovan haastajan.



Setin aikana kuultiin ainakin seuraavat kappaleet:

Why Don’t You
Mad Dog
War of the World
Hang Man
Hard Times
Only Your Skin
Shake Electric



Uncle Acid & the Deadbeatsin levytysura kattaa jo neljä pitkäsoittoa ja tänä vuonna julkaistu Night Creeper on ihan pirteä kiekko (jos nyt raskaasta ja hidastempoisesta doomista voi pirteä-sanaa käyttää).


Hidasta ja raskasta tunnelmointia saatiin Klubilla koko salin täydeltä ja mikäs siinä. Omaan korvaani parhaiten tarttuivat juurikin uuden levyn kappaleet, mutta muuten keikka kärsi biisien tasapaksuudesta kuten pari vuotta sitten isolla areenallakin.

Tällä kerralla reilu tunnin annos riitti itselleni ja alkoi tuntua sille, että psykedeelissävyisen ja Black Sabbath -vaikutteisen junnaavan riffittelyn kiintiö tuli täyteen. Niinpä ennen yhtyeen encore-osuutta pyörähdin myyntitiskin kautta narikalle. Kokoelmasta puuttunut Spidersien ekan levyn vinyyliversio kainalossa suuntasin ulos ja kohti kaupungin valoja. Spiders täytti odotukset, mutta Uncle Acidin lopullinen läpilyönti jäi vielä jonnekin tulevaisuuteen.







torstai 21. marraskuuta 2013

Black Sabbath, Uncle Acid and the Deadbeats - Hartwall Areena, Helsinki 20.11.2013



Hartwall Areenan illassa alkutahdit löi melko tuntematon Uncle Acid and the Deadbeats ja tämä synkkää doom metallia soittava yhtye sopikin lämmittelemään Black Sabbathia varsin mainiosti. Raskasta, junnaavaa riffittelyä kovalla volyymilla. Bändi tarjosi ihan kuunneltavan setin, mutta kokonaisuutena esitys jäi melko tasapaksuksi. Tämä bändi sopisi paremmin johonkin pieneen klubiin kuin valtavalle areenalle, missä valtaosa yleisöstä odottaa vain keikan loppumista ja pääesiintyjän saapumista lavalle.

Kellon lyödessä iltayhdeksän koittaa odotettu hetki. Black Sabbath. Hallissa soivan taustamusiikin päälle kuuluu iloinen huuto, kun Ozzy Osbourne tervehtii yleisöään jostain lavan takaa. Vielä hetki, kunnes hallin valot pimenevät ja areenan täyttää hälytyssireenien ujellus. Paranoid-albumin klassikko War Pigs on ilmiselvä aloitusnumero.


Alusta lähtien kaikki toimii. Soundit ovat loistavat, bändi soittaa vahvasti ja Ozzyn ääni on kunnossa. Tästä tulee hyvä ilta!

Klassikoilla jatketaan. Into the Void, Under the Sun, Snowblind. Lavan taustan kolmiosainen videoscreen on näyttävä ja tarjoilee lähikuvia bändistä, sekä videokuvitusta kappaleisiin. Ozzy hauskuuttaa yleisöä kuolemattomilla hokemillaan, ”let's go fuckin' crazy”, ” i can’t hear you”, ”louder”, yms. Kaikilla on hauskaa.
Age of Reason tuoreelta ”13”-albumilta toimii hyvin, mutta seuraavana saadaankin yksi keikan kohokohdista. Synkkätunnelmainen yhtyeen nimikkokappale Black Sabbath on täynnä vahvaa tunnetta. Upeat valot lisäävät mystisyyttä. Vähäeleinen kitaristi Tony Iommi on elementissään.


Behind the Wall of Sleep, N.I.B. ,sekä tuore End of The Beginning muodostavat hyvän kolmikon. Hieno Fairies Wear Boots saa jatkokseen instrumentaalin Rat Salad ja tarjoaa Ozzylle hengähdystauon. Pitkähkön, mutta napakan rumpusoolon jälkeen on taas klassikon aika. Iron Man on vakuuttava, mutta sitä seuraava The God Is Dead? jää hidastempoisena tässä paikassa hieman väliinputoajaksi. Joku ripeämpi veto olisi ehkä toiminut tässä paremmin. Dirty Women esittelee screenillä vähäpukeisia naisia, kuinka ollakaan. Lopputahteja aletaan niitata Chidren of the Graven tahdissa, joka intensiivisyydessään nousee illan parhaimmistoon. Tunnelma hallissa nousee kattoon.


Pienen tauon aikana Ozzy huudattaa yleisöä, ”one more song”, eikä illan viimeinen kappale tule kenellekään yllätyksenä. Kaikkien aikojen keikkatoivebiisien äiti Paranoid soi tänään paremmin kuin ehkä koskaan ennen ja liki parituntinen keikka saa arvoisensa päätöksen.

Black Sabbath (Ozzy Osbourne, Tony Iommi, Geezer Butler, sekä Bill Wardin rumpujakkaralla korvannut Tommy Clufetos) oli tällä Euroopan kiertueen avauskeikalla todella kovassa vireessä. Kokonaisuutena huikea keikkaelämys!

War Pigs 
Into the Void 
Under the Sun/Every Day Comes and Goes 
Snowblind 
Age of Reason 
Black Sabbath 
Behind the Wall of Sleep 
N.I.B. 
End of the Beginning 
Fairies Wear Boots 
Rat Salad 
Iron Man 
God Is Dead? 
Dirty Women 
Children of the Grave 
Encore:
Paranoid