Kylie Minogue, Caro Emerald, John Hiatt and the Combo, Candi Staton
Tämän vuoden Pori Jazzin torstain ohjelma vaikutti sen verran kiinnostavalle, että paikalle oli lähdettävä. Konserttipäivän aamuna kaadettiin kuitenkin heti kylmää vettä niskaan, sillä viime vuoden lopulla Tavastialla loistanut
Beth Hart oli joutunut perumaan esiintymisenä viime hetkillä. Laulajan ääni oli mennyt edellisen keikan jälkeen, eikä esiintymisestä olisi tullut mitään. No, monta hyvää esitystä oli kuitenkin luvassa huipentuen loppuillan
Kylie Minoguen show’hun. Keskityimme päälavan tarjontaan ja paikalle saavuttuamme ensimmäisenä vuorossa oli pitkän linjan soul-laulaja
Candi Staton, joka oli siirretty pienemmältä lavalta päälavalle Beth Hartin tilalle.
Candi Staton yhtyeineen olikin hyvä avaus festivaalipäivällemme. 1960- ja 1970-lukujen soulkappaleet soljuivat mukavasti ja 75-vuotiaan Statonin ääni oli hyvässä kunnossa. Tasokas yhtye ja mainiot taustalaulajat täydensivät kokonaisuuden. Kuultiin monta itsellenikin tuttua kappaletta, mm. Stand By Your Man / Stand By Me, sekä Elviksen tuotannosta tutut In The Ghetto ja Suspicious Minds.
Seuraavana vuoron sai
John Hiatt and the Combo. Blues, folkrock ja country olivat vahvoina läsnä ja tiivistunnelmainen keikka oli mukavaa seurattavaa. Hiattin esiintymisestä tuli ajoittain mieleen Bruce Springsteen ja tyylikäs Amerikan rokki piti hyvin otteessaan. Leppoisiin välispiikeihin saatiin myös Suomi-väriä, kun NHL-seura Nashville Predatorsin maalivahti Pekka Rinne sai kehut Hiattilta.
Sitten olikin aika vakiinnuttaa paikka loppuillaksi aivan päälavan edestä, kun vuorossa oli hollantilaislaulajatar
Caro Emerald. Keski-Euroopassa todella suosittu, kaksi hienoa albumia julkaissut artisti on vielä Suomessa melko tuntematon, mutta ainakin oman musiikkisydämeni hän on jo onnistunut valloittamaan.
Kuultiin upea keikka, jossa pop, jazz, soul, tango ja lattarifiilikset sekoittuivat maukkaaksi kokonaisuudeksi. Kappaleista säväyttivät Liquid Luch, Tangled Up, Quicksand, A Night Like This, sekä tulevalta levyltä maistiaisena kuultu Helicopter Boy. Caro Emerald on valovoimainen esiintyjä, jolle iso ja monipuolinen yhtye loi hienon taustan. Hyväntuulista kesämusiikkia, wau!
Australialaisen pop-prinsessa
Kylie Minoguen musiikki on itselleni tuttua jo 1980-luvun ensialbumista lähtien, eli hevimieheltä löytyy siis myös se kevyempi puoli.
Illan keikalta oli lupa odottaa läpileikkausta Kylien uraan ja aivan loistava festarishow tästä saatiinkin. Lava oli iltahämärässä näyttävä ja Kylien kanssa lavalla nähtiin runsas joukko erilaisiin fantasia-asuihin pukeutuneita tanssijoita. Illan tähtenä loisti kuitenkin huikean säteilevä Kylie. Seksikäs, viihdyttävä ja iloinen esiintyminen vei mukanaan ja settilista oli yhtä suurta ilotulitusta.
Kappaleista ei valittamisen aihetta löydy ja esim. Can’t Get You Out of My Head on hemmetin tehokas livebiisi! Myös vaikkapa Your Disco Needs You, The Loco-Motion ja On a Night Like This toimivat livetilanteessa hienosti. Ensialbumin hitti I Should Be So Lucky kuultiin ilman säestystä ja kun jazz-festivaalilla oltiin, niin jazziakin saatiin. Diana Krall’in tunnetuksi tekemä klassikko Peel Me A Grape oli Kylien käsittelyssä maukas suvantovaihe ja ylläri keikan keskellä.
Into The Blue -kappaleeseen päättynyt noin 1t.40min. kestänyt viihdeshow täytti odotukset ja kotimatkalle sai poistua hymyssä suin. Kylie Minogue tarjosi yhden kuluvan vuoden viihdyttävimmistä keikoista!
Olipa upea festaripäivä ja alueen ympärillä pyörineet tummat pilvetkin malttoivat olla satamatta paria pisaraa lukuun ottamatta. Ehkä illan aikana nähtyjen artistien huikea valovoima oli se tekijä, joka sai ennusteissa luvatun sateen pysymään poissa. Kiitos loistavat esiintyjät ja 50-vuotias Pori Jazz!
