St. Magdalene 1975, G&M for RMW.

Jatketaan "Rare Maltsin" perään toisella St. Magdalenalla ja nyt lasissa

St. Magdalene 1975/2006, 46%, Gordon MacPhail Connoisseurs Choice for Royal Mile Whiskies. Cask no 16, refill Sherry HHD, dist 2nd June 1975, bottled 14th August 2006. 286 bottles.

Tuoksu on kevyen kukkainen ja hennon sherryinen. Taustalla mukavaa mausteisuutta & toffeista makeutta. Tyylikäs.

Viski on suutuntumaltaan silkkisen pehmeä. Sherryisyys tuntuu mukavasti, mutta on sopivan hillittyä, joten se ei nouse dominoimaan kokonaisuutta liikaa.
Kesäinen raikas kukkaisuus, hunajainen makeus, sopiva maltaisuus ja makujen todella hyvä tasapaino luovat tähän viskiin varsin hyvän kokonaisuuden.

Jälkimaku on miellyttävä & pitkähkö, kevyen sherryisyyden kuivuessa kauniiksi lopuksi..

Todella pehmeä, maukas ja tyylikäs nautiskeluviski.
Sherry ei siis peitä tislaamon omaa luonnetta, vaan "Lowlandereille" tyypilliset keveät piirteet ovat hyvin esillä. "Kaunis" viski, joka tarjoaakin ainakin omaan makuuni herkullisemman makuelämyksen kuin eilinen Rare Malt-versio.

St. Magdalene 23 yo 1970, Rare Malts.

Siirrytäänpä vaihteeksi Skotlannin Alamaille ja napataan käsittelyyn pala Lowlandin katoavaa viskiperinnettä: St Magdalene Distillery, Linlithgow.
Tämä, kuten valitettavan moni muukin tislaamo joutui sulkemaan ovensa vuona 1983, mutta onneksi viskiä on kuitenkin vielä maisteltavaksi säilynyt.
Lowlandin viskit ovat tyypillisesti hyvin keveitä ja kukkaisia, mutta nyt tarjolla oli alamaiden mittapuun mukaan melko raskan sarjan tuote:

St. Magdalene 23 yo 1970, 58,1%. Rare Malts Selection.

Tuoksu on runsas. Hunajaa, kukkaisuutta & toffeeta. Hieman yksioikoinen, mutta alkoholiprosentin huomioiden yllättävän pehmeä.

Maku yllättää täyteläisyydellään. Toffeinen makeus, kuiva maltaisuus ja vivahteikas kukkaisuus luovat odotuksia vahvemman rungon. Tuhtia tavaraa. Sopiva tammisuus tuntuu taustalla, mutta kokonaisuudessa makeus säilyy kuitenkin päällimmäisenä.

Jälkimaku jatkuu todela vahvana, puu ottaa lisää tilaa ja makeus väistyy taustalle. Pituutta riittää mukavasti... Alkoholi muistutaa myös olemassaolostaan kurkkua lämmittävänä terävyytenä.

Kokonaisuus on ihan hyvä ja vahvoja makuja tarjoava hieman "likainen" Lowlander, mutta olen varma, että vivahteikkaampaa ja "puhtaampaa" viskiä tältä tislaamolta on löydettävissä.
Mielenkiintoinen ja historiallinen pullote maistaa, mutta koko pulloa en jää kaipaamaan.
Tässä Blogissa esitellyistä viskeistä puhdaspiirteisempää (ja parempaa) Lowland-tyyliä edustaa esim. tämä Rosebank.

(Kuva: whiskysamples.eu)