Wacken Open Air 2019: lauantai 3.8.2019

Tämän vuoden Wacken Open Airin päätöspäivä tarjosi nähtävää jälleen monella rintamalla.

Iltapäivästä huomio kiinnittyi ensimmäisenä päälavalle, jossa esiintymisvuoronsa sai tuttuakin tutumpi Battle Beast. Bändi otti ison lavan haltuun mallikkaasti ja keikka oli totutun viihdyttävä. Yleisöäkin oli paikalla jo valtavasti!

BB:n jälkeen vuorossa oli siirtymä Beer Gardeniin ja siellä luvassa oli annos nostalgiaa. Kim McAuliffen johtama Girlschool tarjoili kattauksen vanhoja klassikoita ja pari tuoreimman Guilty as Sin -albumin kappaletta. Keikan yleisilme jäi aavistuksen vaisuksi ja parempiakin vetoja on tullut Girlschoolilta nähtyä.

Uriah Heep jäi tällä kerralla aikataulusyistä väliinputoajaksi ja keikkaa tuli vain vilkaistua ohimennen. No, syksyllä bändi on saapumassa taas pitkälle kiertueelle Suomeen.

Kreikkalainen Septicflesh oli seuraava telttalavan mielenkiinnon kohde. Sinfoninen death metal soikin vakuuttavasti, vaikka genre ei nyt ihan ominta suosikkialuettani ole. Kappalemateriaalin sinfoniset elementit painuivat kuitenkin vahvasti mieleen.

Uriah Heepin tavoin loistava Powerwolf jäi nyt vähälle seurannalle. Setin kolme ensimmäistä kappaletta toimivat kuitenkin jälleen mallikkaasti ja pyroshow oli valoisuudesta huolimatta näyttävä. Sitten olikin jo taas kiiruhdettava telttaan…

Delain valloitti viimeksi Tuskassa ja tätä herkkua oli saatava nyt lisää. Keikka olikin tyylikäs täyttäen jälleen odotukset. Tästä bändistä tulee kyllä aina hyvälle mielelle!

Heti perään oli viereisellä lavalla vuorossa perinteistä brittiheviä. Diamond Head oli erittäin hyvä tarjoten teltan täyteiselle yleisölle klassikoiden ohella myös uuden The Coffin Train -albumin kappaleita. Metallican tunnetuksi tekemät Am I Evil ja Helpless olivat luonnollisesti mukana setissä.

Loppuilta, tai oikeammin yö menikin sitten taas päälavoilla. Parkway Drive oli juuri lopettelemassa omaa osuuttaan valtavien pyrojen loisteessa, mutta oma mielenkiinto oli jo seuraavassa esiintyjässä…

Saxonin tasan puolelta öin alkanut keikka tarjosi takuuvarman hittikimaran ja parhaimmillaan bändi on livenä genrensä ehdotonta eliittiä. Loppua kohden nousujohtoinen show tarjosi jälleen rautaisen kovan keikkaelämyksen.  Vuoden 2014 keikan maagisuuteen ei nyt kuitenkaan ihan ylletty, mutta kovassa vedossa veteraanit ovat!

Saxonin jälkeen suurimmalla osalla yleisöä alkoi festivaaliväsymys painaa ja festivaalin päättäneen Ragen aikana ei tarvinnut enää tungoksesta kärsiä. Yhtye esiintyi yhdessä Lingua Mortis Orchestran kanssa ja settilista koostui upean XIII -albumin kappaleista. XIII:n lisäksi yön ja festivaalin viimeisenä kappaleena kuultiin aina hieno Higher Than the Sky ja tämä tyylikäs keikka oli paketissa.

Wacken 2019 tarjosi jälleen huikean kattauksen maailman parasta metallimusiikkia ja festivaali on laajuudessaan sekä palkitseva, mutta toisaalta myös fyysisesti varsin raskas rupeama. Viisi upeaa kertaa on nyt takana ja ehkäpä tänne Wackenin ”pyhän maan” maisemiin tulee vielä joskus palattua.

Kooste festivaalin tapahtumista löytyy nyt myös Metalliluolasta:
https://metalliluola.fi/wacken-open-air-2019-huikea-kattaus-maailman-parasta-metallimusiikkia/


BATTLE BEAST

GIRLSCHOOL

URIAH HEEP

POWERWOLF

DELAIN

DIAMOND HEAD

PARKWAY DRIVE

SAXON

RAGE & LINGUA MORTIS ORCHESTRA

Wacken Open Air 2017: lauantai 5.8.2017

Rage, Beyond the Black, Max & Igor Cavalera, Powerwolf, Alice Cooper, Amon Amarth, Avantasia.

Wackenin lauantai oli jälleen pitkä päivä ja bänditarjonnaltaan varsin mielenkiintoinen. Myöhään venyneen perjantai-illan jälkeen otettiin aikainen startti, koska jo klo 12 vuorossa oli legendaarinen Rage.

Näin Ragelta kokonaisen keikan viimeksi Hämeenlinnan Giants of Rockissa vuonna 1991, joten nyt olikin korkea aika päivittää tilanne. Bändi ja aikaan nähden todella runsas yleisö olivat hyvin hereillä ja kuultavaksi saatiin vallan erinomainen veto. Don’t Fear the Winter -klassikolla aloitettiin ja setissä livedebyytin sai tuoreimman Rage-albumin nimikappale Season of the Black. Higher Than the Sky yhdistyi sulavasti Dio-tribuuttiin Holy Diver. Kova veto!

Perinteisestä hevimätöstä siirryttiin välittömästi melodisen ja sinfonisen metallin maailmaan. Saksalainen Beyond the Black tarjosi hienon ja pyrojen sävyttämän tunnin. Yhtye toi mieleen Within Temptationin ja laulaja Jennifer Habenin äänestä löytyi yhtäläisyyttä WT:n Sharon den Adeliin. Bändin tribuutti Lemmylle, koskettavan kaunis Love Me Forever oli yksi koko festivaalin upeimmista hetkistä. Kyyneleet eivät olleet kaukana.  Tämä bändi äkkiä klubikeikalle Suomeen!

Roots Bloody Roots, eli seuraavana vuorossa oli Max ja Igor Cavaleran Return to Roots -keikka. Tuoreessa muistissa oli joulukuulta herrojen raivokas veto Hämeenlinnan Aulangolla ja aivan vastaavaan tunnelmaan ei nyt auringon paisteessa Wackenin isolla lavalla ylletty. Hyvä keikkahan tämä oli, mutta setti olisi varmaankin toiminut paremmin vaikkapa pienemmällä telttalavalla.

Myös Powerwolf oli loistava taannoin Tampereen Klubilla ja hienosti homma toimi nyt myös Wackenin päälavalla. Viihdyttävää esiintymistä ja tarttuvia melodioita tällä bändillä riittää, joten helppohan tämän parissa oli viihtyä. Hieno tunnelma!

Alice Cooperiin voi aina luottaa. Jälleen huikea ja viihdyttävä show, kuten Cooperin kohdalla on aina totuttu näkemään. Tarttuvat kappaleet ja tutut showelementit giljotiineineen pitivät otteessaan ja koko bändin työskentely oli ihailtavaa seurattavaa. Myös Cooperilta nähtiin kunnianosoitus Lemmylle ja Motörhead-klassikko Ace of Spades oli oiva päätös keikalle.

Seuraavana myös Amon Amarth tarjoili viikinkimetalliaan totutun vahvasti. Hieno lava ja pyrot täydensivät esitystä pimenevässä illassa. A Dream That Cannot Be -kappaleessa vierailevana laulajana nähtiin Doro Pesch ja tämä esitys nousikin keikan kohokohdaksi.

Avantasia päätti osaltamme tämän vuoden festivaalin ja upeasti päättikin. Tobias Sammet oli kerännyt taas kokoon hienon joukon laulajia ja mukana olivat nyt mm. Eric Martin,  Geoff Tate, Bob Catley ja Jorn Lande. Kuultiin vahva läpileikkaus aina ensialbumi Metal Operasta tuoreimman Ghostlights-levyn kappaleisiin ja näyttävään ilotulitukseen päättyneeseen keikkaan olikin hyvä päättää myös meidän Wacken Open Air 2017.

Kiitos bändit, kiitos Wacken, nähdään taas ensi vuonna!