Skotlanti 2019: Matkapäiväkirja osa 6.

Lauantai 21.9.-sunnuntai 22.9. 

Lauantain iltapäivällä oli aika jättää hyvästit Islaylle ja suunnata kohti reissun lähtöpistettä Edinburghia, mutta nyt tulomatkasta poiketen lentäen.

Aamulla oli kuitenkin aikaa vielä tislaamovisiitille, eli Bowmoren ovenkahvassa oltiin kiinni heti kun tislaamon kauppa avautui.

Kaksi vuotta sitten tehty tislaamokierros oli vielä hyvin muistissa, joten tällä kertaa emme kierrokselle lähteneet. Tislaamon kauppa ei valitettavasti tarjonnut viskien osalta mitään erityistä ja edellisen viikonlopun Jazz-festivaaleille avattu ”hand filled” -tynnyri oli myyty loppuun vuorokaudessa, eikä uutta tynnyriä vielä valikoimassa ollut. Pullopuolella valikoima tarjosi vain perusrangen, eikä mitään spessuja ollut nyt tarjolla. Baarikin näytti vielä olevan kiinni, joten kovin mollivoittoiselta tämä visiitti näytti. Ulkona paistavan auringon säteet kuitenkin heijastivat valoaan myös tislaamolle ja baarista luvattiin tarjota meille dramit. Laseihin saatiin kaksi hand filled -versiota ja homma alkoi kääntyä voiton puolelle. Maistelussa olivat:

Bowmore 1995 Hand Filled, Cask No. 1558. 48,8%. Distilled 13.7.1995, bottled 9/2019. Oloroso Sherry Cask. 

Tuoksu tarjoaa tummaa sherryisyyttä, kahvia, tervaista turpeisuutta, suklaatoffeeta ja paahtunutta tammea.

Maku on vivahteikkaan turvesavuinen ja hedelmäinen. Puuhiiltä, tervaa ja nokea. Sherry tuntuu kuivahkona. Tumman suklaan katkeruutta nousee esiin. Lopussa kivasti yskänlääkemäisyyttä.

Vahva ja tasapainoinen, kuivahkon makuprofiilin omaava tuhdin sherryinen Bowmore.

Toinen pullo olikin pieni mysteeri, sillä tästä aivan tarkkoja tietoja ei ollut tallessa. Tislaamon mukaan kyseessä on Ex- Pedro Ximénez -tynnyrissä kypsynyt yksilö. Tarkemmat tiedot jäivät mysteeriksi.

Bowmore Hand Filled (17 yo?, PX-cask?)

Tuoksu on makean sherryinen, appelsiininen ja toffeinen. Tervaista puuta ja lempeää turvesavua.

Maku on makean maukas ja mehukkaan sherryinen. Sitrusten raikkautta. Suutuntuma jää hieman ohueksi. Turvesavu tuntuu lempeänä. Ripaus herukoiden happamuutta ja lopussa puuhiiltä.

Makea ja maukas Bowmore, joskin täyteläisyyttä olisi voinut olla enemmän. Keltaisten hedelmien raikkaus tuo kivaa kontrastia raskaalle sherrylle.

Bowmore-visiitin jälkeen oli aika pakata laukut ja suunnata lentokentälle.

Port Ellen, Islay

Edinburgh otti meidät vastaan aurinkoisena ja lämpöä oli syyskuuhun mukavasti reilut 20°C. Ilta kului perinteisesti pubikierroksella ja kaupunkia katsellen.

Sunnuntaina koitti kotiinpaluu, mutta reissun kahdestoista viskitislaamo ehdittiin vielä vilkaista.

Holyrood Distillery avattiin kesällä ja samalla se on ensimmäinen viskitislaamo Edinburghissa liki sataan vuoteen. Viskin lisäksi tuotannossa on giniä. Tislaamo sijaitsee noin vartin kävelymatkan päässä Edinburghin keskustasta ja tislaamon kaupassa tarjolla on matkamuistoja, giniä sekä muutamia viskejä. Tislaamon omaa viskitislettä ei ollut maistettavissa, eikä tislaamokierrokselle ollut enää tässä vaiheessa nälkää lähteä. Palataan asiaan, kunhan ensimmäiset viskit kypsyvät muutaman vuoden päästä maisteluun.

Tislaamon jälkeen oli vielä aikaa parille oluelle ja shoppailulle, mutta sitten olikin aika sanoa näkemiin tälle upealle maalle.

Huikea reissu oli nyt ohi, mutta näihin maisemiin täytyy kyllä taas sopivan tilaisuuden tullen palata.


Osa 1.

Skotlanti 2019: Matkapäiväkirja osa 5.

Bowmoren pyöreä kirkko

Perjantai 20.9. (osa 2)

Aamupäivän Jura-vierailulta jäi toki aikaa myös Islaylle. Päivä alkoi itseasiassa jo ennen Juralle lähtöä, sillä kaunis aamu houkutteli kävelylle Bowmoren pyöreän kirkon maisemiin. Piruja ei nurkissa näkynyt, vaan eipä tässä kirkossa ole niitä nurkkiakaan mihin piiloutua.

Iltapäivän ohjelmassa oli tutustuminen uuteen, vasta viime vuonna toimintansa aloittaneeseen Ardnahoen tislaamoon.

Tislaamo sijaitsee upealla paikalla Sound of Islayn rannassa, Bunnahabhainille vievän tien varrella. Tislaamolta on upeat näköalat mm. Juran Papseille. Tislaamon perustivat laadukkaiden viskien pullottajana tunnetuksi tullutta Hunter Laingia pyörittävä Stewart Laing yhdessä poikiensa Andrewn ja Scottin kanssa.

Tislaamon vierailukeskus ja kahvila-ravintola ovat nykyaikaiset ja avarat ja vaikka tislaamon omaa tuotantoa ei vielä myynnissä ole, saa täällä kyllä ostohalut tyydytettyä. ”Matkamuistotavaraa” on joka lähtöön ja viskejä löytyy monipuolisesti Hunter Laingin valikoimasta. Myös baarissa on edustettuna kattava valikoima yhtiön pullotteita.

Ardnahoen baarissa riittää maisteltavaa.

Näköala Ardnahoelta Juralle on upea.

Tislaamokierros tarjosi kivan läpileikkauksen tuotantoon ja myös raakatislettä pääsimme maistamaan, joka olikin miellyttävän turvesavuinen ja puhdaspiirteinen. Jatkossa onkin mielenkiintoista seurata, kuinka viski alkaa kehittymään. Tislaamon ensimmäiset tynnyreissä kypsyvät viskit ovat nyt tällä hetkellä noin 11kk ikäisiä.

Kierrokseen kuului myös maistiainen Hunter Laingilta, joka oli valittavissa muutaman pullon valikoimasta. Oma valintani osui Auchentoshanin tislaamoon.

Auchentoshan 1997 21 yo, 50%. Distilled May 1997, bottled August 2018. Hunter Laing Old Malt Cask, 294 bottles.

Kevyt, makean kukkainen, ruohoinen ja raikas. Trooppista kypsää hedelmäisyyttä ja puhdaspiirteinen tammi. Runsas vanilja nousee nätisti esiin.

Maukas ja tasapainoinen, tislaamolleen tyypillinen viski.

Tislaamovisiitin jälkeen oli pienen ulkoilun vuoro ja suunnaksi otettiin lähistöllä sijaitseva Finlaggan. ”The Lord of the Isles”-tunnelmissa uppouduimme hetkeksi Skotlannin historian maailmaan vanhoja raunioita ihmetellessä. Hieno lopetus tapahtumarikkaalle päivälle.

Osa 1.    Osa 6.