Näytetään tekstit, joissa on tunniste Whyte and Mackay. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Whyte and Mackay. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. maaliskuuta 2022

Ilta Whyte & Mackay -tislaamojen parissa: Jura, Dalmore, Tamnavulin & Fettercairn



Maanantaina 28.3. tarjoutui tilaisuus maistella viskejä Interbrandsin maahantuomasta White & Mackayn mallasviskien valikoimasta. Pasilan Mall Of Triplassa sijaitsevassa The Tower - Wine & Craft Beer -ravintolassa tarkastelussa oli viskejä Juralta, Dalmorelta, Tamnavulinilta ja Fettercairnilta. Mukana oli tislaamojen perustuotteita, uutuuksia, sekä myös harvinaisempia yksilöitä.

Tässä huomioita ja mietteitä illan annista.



Juran osalta huomio kiinnittyi mielenkiintoiseen uutuuteen, eli 14 yo American Rye Cask. Erittäin onnistunut ja selkeäpiirteinen pullotus. Palataan tähän vielä myöhemmin omana arvionaan. Valikoimasta täytyy nostaa esiin myös vivahteikas ja hedelmäinen 21 yo Tide, sekä aina maukas 18 yo. Tislaamon French Oak -pullote tuntui uudemman Seven Woodin pikkuveljelle ja onkin helppo ymmärtää, miksi monipuolisempi Seven Wood korvasi tämän pullotteen tislaamon valikoimassa. 






Tamnavulin nousi maailmalla viime vuonna esiin edullisen ja maukkaan Sherry Cask Edition -pullotteen myötä, joka on myös täällä meillä kivunnut nopeasti Suomen myydyimpien mallasviskien joukkoon. Nyt jatkoa seuraa erilaisilla viinikypsytyksillä ja valikoima on kasvanut erilaisilla puna- ja valkoviinitynnyreissä kypsyneillä tuotteilla.




Red Wine Cask Edition -sarjasta esillä olivat German Pinot Noir Cask Finish, French Cabernet Sauvignon Cask Finish ja Spanish Grenache Cask Finish. Oma suosikkini näistä oli kivan täyteläisen makuprofiilin omaava Grenache. Viskimaailmassa vähemmän nähty valkoviinikypsytys White Wine Cask Edition: Sauvignon Blanc Cask oli myös maukas ja tasapainoinen. Tislaamon New Make Spirit kuvasti hyvin tislaamon luonnetta, ollen kevytpiirteinen ja runsaan hedelmäinen (aprikoosia ja persikkaa).



Näille varsin edulliseen hintaluokkaan sijoittuville tuotteille tulee varmasti olevan kysyntää jatkossa ja oli hienoa nähdä valikoiman laajeneminen erilaisiin kypsytystynnyreihin.




Dalmorelta oli tarjolla totutusti sherryvetoinen valikoima, 12 yo Sherry Cask Selectin tarjotessa raikasta ja modernia sherryttelyä. 15 yo oli totutun maukas ja edelleen omissa papereissani 18 yo:n yläpuolella. Näistä täytyisi joskus saada kirjoitettua kunnon arviot, mutta varsinkaan tällaisessa illassa aika ei kaikkeen riitä.



Dalmoren tärppi oli kuitenkin iäkäs 30 yo ja sen äärelle täytyi pysähtyä pöydän ääreen ja unohtaa hetkeksi kaikki muu hälinä.


Dalmore 30 yo, 42,8%. American oak ex-bourbon casks and finished in tawny port pipes which previously held Graham's 30 Year Old Tawny Port (2021)



Tuoksu on pehmeä, kypsän hedelmäinen ja runsaan nahkainen. Kiva ripaus mintun raikkautta. Tammi nousee tyylikkäänä esiin ja hento tervaisuus luo aromikkuutta taustalle. Marjaista happamuutta, kypsää kirsikkaa ja appelsiininkuorta. Hieno!

Maku on täyteläinen, herkullisen kypsän hedelmäinen, runsaan suklainen ja raikkaan appelsiininen. Tammi nousee taustalta kauniin puhtaana esiin. Kypsä luumuisuus ja hapahko marjaisuus.

Jälkimaku kuivuu ja tammi ottaa enemmän tilaa. Maukas hedelmäisyys, suklaa, nahka ja nyt esiin hiipivä lääkemäisyys hallitsevat. Appelsiinin raikkaus säilyy mukana loppuun saakka. Maussa riittää pituutta kivasti.

Hieno iäkäs Dalmore ja varsinkin tuoksun osalta oltiin aivan valioluokassa. Eihän tällaisesta voi olla pitämättä.


Fettercairn on jäänyt omissa maisteluissani vähälle huomiolle, mutta nyt tuli paikattua tilannetta usean yksilön voimin.




12-vuotias perustuote ei suurempia tunteita herättänyt ja samoin oli laita 16 yo 2021 ja 2022 julkaisujen osalta. 16-vuotiaita vertaillessa 2021 versio miellytti kuitenkin enemmän. Uusi, vasta äskettäin pullotettu Warehouse 2 -sarjan batch #3 olisi myös vaatinut enemmän aikaa ja erilaisen tilanteen, sillä nyt huomion veivät tislaamon iäkkäämmät pullot:


Fettercairn 22 yo, 47%

Tuoksu on vaniljainen, pippurinen, tamminen ja makean hedelmäinen.

Maku on makean mausteinen, tuoreen tamminen ja vaahtokarkkinen.

Jälkimaussa viski nousee uuteen lentoon ja herkullinen herukkaisuus nousee esiin. Tammi ja maltaisuus luovat selkeän rungon.

Kivan mausteinen esitys. Hieno jälkimaku!


Fettercairn 28 yo, 42%

Tuoksu on kuivahkon mausteinen, aprikoosinen, paahdetun tamminen ja pähkinäinen. Aromikas ja roteva yleisilme.

Maku on tuoksun tavoin runsaan mausteinen. Suutuntuma on öljyinen. Tyylikäs tammi on kauniisti esillä. Tumman suklaan katkeruutta, nahkaa ja paahdettua pähkinää.

Jälkimaku on pitkähkö ja tasapainoinen. Runsas mausteisuus jatkuu edelleen. Sitruksinen terävyys nousee tuomaan särmikkyyttä. Mustaherukan happamuutta ja lopussa pippurista potkua.

Rotevapiirteinen Fettercairn. Hieman enemmän vivahteikkuutta jäin kuitenkin kaipaamaan.


Fettercairn 40 yo

Tuoksu tarjoaa aprikoosia, persikkaa, hunajaa, mausteisuutta ja tyylikästä tammea. Kevyt sherry ja inkiväärin raikkaus tuntuvat taustalla. Puhdas maltaisuus sitoo aromit hyvin yhteen. 

Maku on suussa sulavan pehmeä, kauniin hedelmäinen, herkkäpiirteisen kevyt ja tyylikäs. Kiva siirappinen lääkemäisyys. Puhdas tammi ja kiva makea vaahtokarkkisuus.

Jälkimaku jatkuu tyylikkäänä ja herkullisena. Tammi nousee nyt selkeämmin esiin. Nahkaa, tanniineja ja herukoiden happamuutta. Makea hedelmäisyys pyörii ympärillä. Kiva yrttimäinen raikkaus.

Herkkäpiirteinen ja tyylikäs kaunokainen. Kaikin puolin kaunis esitys.


Vasta kotona huomasin, että nykyään markkinoilla oleva vuonna 2018 pullotettu 40 yo on vahvuudeltaan 48.9%. Onkohan samplepulloon lipsahtanut väärä vahvuus?


Kokonaisuutena Jura, Dalmore, Tamnavulin ja Fettercairn tarjosivat mieleenpainuvan illan laatuviskien parissa. Illan kattauksesta varmasti jokainen paikalla ollut löysi itselleen uusia suosikkeja ja mielenkiintoisia maistelukokemuksia karttui rutkasti. Hieno ilta!



tiistai 2. huhtikuuta 2019

The Local Whisky Club ja historialliset blendit (osa 2), 30.3.2019


The Local Whisky Clubin ”historialliset blendit osa 2” tarjosi viisi yli 20 vuotta kypsytettyä viskiä + yllätyksenä mukaan saatiin vielä yksi 12-vuotias (joka ei ehtinyt tuohon yhteiskuvaan mukaan).
Kattauksessa olivat mukana maistelujärjestyksessä seuraavat viskit:

Grant’s Royal 12 yo, 43%, 75cl (1980’s)
Bell’s 20 yo Royal Reserve, 43%, 75cl (1970’s-1980’s)
King of Scots 25 yo, 43%, 43% (Douglas Laing, 1980’s-1990’s)
J&B 20 yo, 43%, 75cl (1980’s)
Hallmark 21 yo, 43% (Morrison Bowmore, +-1998)
Whyte and Mackay 21 yo Masters Reserve, 43% (+-2000?)


Maistelussa viskit jakaantuivat jopa yllättävänkin selvästi kahteen osaan ja kärkikolmikko erottui käytännössä yksimielisesti.

Häntäpäähän jäivät Grant’s, Hallmark ja King of Scots. Yksikään tästä kolmikosta ei saanut ääniä illan parhaita viskejä valittaessa. Grant’sin makuprofiilin likaisuus ja rosoisuus herätti keskustelua ja ”autotalliviski” oli jokseenkin osuva termi tälle. Hallmarkin kohdalla Morrison Bowmore ei ollut laadun tae, vaan kovin oli heikko tämän blendin esitys. Myöskään tastingin iäkkäin viski, Douglas Laingin King of Scots ei juurikaan kehuja kerännyt.

Illan kolmospaikalle äänestettiin Whyte and Mackay, jonka sherryisyys oli viehättävää, mutta illan enemmistön mielestä ei kuitenkaan niin, että kirkkaimmista mitaleista se olisi taistellut.

Kärkikaksikko erottui selkeästi ja kakkospaikan nappasi ”virheetön” ja puhdaspiirteinen Bell’s. Illan ykkönen oli kuitenkin lopulta muutaman äänen erolla J&B, josta ei tainnut illan aikana ainuttakaan negatiivista kommenttia kuulua. Tasapainoinen ja maukas esitys.

Alla omat arvioni maistetuista.


Grant’s Royal 12 yo, 43%, 75cl (1980’s)


Tuoksu on voimakasarominen ja lääkemäinen. Ylikypsää hedelmää, salmiakkia ja moottoriöljyä. Kevyt mallas ja tammi.

Maku on tuoksun tavoin jännän lääkemäisyyden hallitsema. Makeaa hedelmää (sherryä?). Vanhaa ”likaista” puuta, suolaisuutta. Vähän ”sitä sun tätä” -osastoa.

Jälkimaku kuivuu ja tammi ottaa lisää roolia. Lääkemäisyys kääntyy nyt enemmän suolaiseksi. Yrttisyyttä.  Loppu jää ponnettomaksi.

Lääkemäinen ja suolaisen yrttinen blendi. Tietty likaisuus ja rosoisuus hallitsevat yleisilmettä.


Bell’s 20 yo Royal Reserve, 43%, 75cl (1970’s-1980’s)


Tuoksu on pehmeä, kevyt ja tyylikäs. Toffeeta, tammea ja vaniljaa. Tasapainoinen mallas/vilja. Kiva hedelmäinen makeus.

Maku on pehmeä ja tuoksu tavoin kevytpiirteinen. Kuivahko maltaisuus, viljaisuus ja puhdas tammi ovat hyvin tasapainossa. Sitrus tuo raikkautta taustalle.

Jälkimaku kuivuu ja puhdas viljaisuus nousee nyt enemmän esiin. Myös tammi voimistuu. Runsaasti makeaa vaniljaa.

Puhdaspiirteinen, erittäin kevyt blendi. Kiva viski, joka tarjosi tyylikkään ja onnistuneen makumaailman.


King of Scots 25 yo, 43%, 43% (Douglas Laing, 1980’s-1990’s)


Tuoksu on aromikas ja kukkainen. Makeaa hedelmäisyyttä, rasvaista parfyymia, vaahtokarkkeja ja palanutta märkää tammea.

Maku on täyteläinen ja runsaan hedelmäinen. Blendimäisen rasvaiset piirteet nousevat turhan vahvasti esiin. Kuivaa viljaa, banaania, vaniljaa ja tammea.

Jälkimaussa hedelmäisyys on edelleen tuntuvaa. Katkeraa yrttisyyttä ja lääkemäisyyttä nousee esiin. Tammi voimistuu lopussa.

”Blendimäinen iäkäs blendi”. Ei nyt aivan kelvoton, mutta kaikilta osiltaan ei aivan tasapainossa.


J&B 20 yo, 43%, 75cl (1980’s)


Tuoksu on melko täyteläinen ja kypsän trooppisen hedelmäinen. Makeaa maltaisuutta ja tyylikästä tammea. Lakritsin suolaisuutta. Hyvä tuoksu, jota ei sokkona blendiksi arvaisi.

Maku on sopivan makea ja vivahteikas. Runsas hedelmien kirjo (persikkaa, aprikoosia ja kypsää omenaa). Tyylikäs tammi. Suutuntuma on täyteläinen.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja vivahteikkaana. Hedelmäisyys kuivahtaa sopivasti. Suolaisuutta nousee esiin. Tammi on edelleen tyylikkäänä mukana. Täyteläinen maku jatkuu upean pitkään.

No nyt oli kaikilta osiltaan laadukas blendi. Makua ja vivahteikkuutta, täyteläisyyttä ja tammea hienosti tasapainossa. Tastingin selkeä ykkönen.


Hallmark 21 yo, 43% (Morrison Bowmore, +-1998)


Tuoksu on makean hedelmäinen ja nätti. Viinikumimakeisia, kukkaisuutta ja runsaasti vaniljaa. Raikasta sitrusta. Tympeä viljaisuus pyrkii kuitenkin nousemaan taustalta esiin.

Maku on pehmeä ja täyteläisen hedelmäinen. Jyväviski puskee turhan vahvana läpi. Tammi tuntuu puhdaspiirteisenä taustalla.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja seesteisenä. Kuivaa viljaa, hunajaa, kukkaisuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Iäkkääksi viskiksi yllättävän raakoja piirteitä nousee kuitenkin lopussa mukaan.

Ilmeisesti tämän sekoituksen mallasviskiosuus ei ole kovinkaan korkea, sillä jyväviski hallitsi makua turhankin vahvana. Perusblendi, josta huipulle on pitkä matka. Pettymys.


Whyte and Mackay 21 yo Masters Reserve, 43% (+-2000?)


Tuoksu on sherryinen ja suklainen. Hapanta marjaisuutta, suolaisuutta ja runsaahko tammi. Runko on mukavan maltainen.

Maku on tuhti ja täyteläinen. Runsas sherryisyys. Rusinaa, kuivattua luumua, tummaa suklaata ja kosteaa viljaa. Taustalla tammea, pähkinää ja paahdettua mantelia.

Jälkimaku jatkuu täyteläisenä ja sherryisenä. Tammi tuo kuivuutta. Jyväviskin raakuus pyrkii esiin.

Kivan sherryinen ja maukas blendi, mutta makujen tasapainossa olisi ollut parantamisen varaa.



keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Mackinlay’s Shackleton Whisky

Tutkimusmatkailija Sir Ernest Shackleton miehistöineen pääsi vuonna 1907 lähemmäs etelänapaa kuin kukaan aiemmin, mutta lopulta ryhmän oli poistuttava hyytävistä olusuhteista kiireellä. Retkikunnalla oli ilmeisesti lähdön hetkellä niin kiire, että jäätikölle jäi/jätettiin myös jokunen laatikko.


Etelänapamanner kätki tätä aarretta pitkään, kunnes jäähän haudatut/hautautuneet laatikot löytyivät 100 vuotta myöhemmin. Laatikoiden kyljistä paljastui teksti " Mackinlay's Rare Old Highland Whisky".

Vuonna 2010 yksi laatikoista lennätettiin Uuteen-Seelantiin tutkittavaksi ja sulatuksen jälkeen käsissä oli 11 pulloa yli sata vuotta jäätiköllä maannutta viskiä.

Alkuvuodesta 2011 kolme pulloista lähetettiin Whyte and Mackayn laboratorioon tutkittavaksi ja siellä tehtyjen analyysien pohjalta yhtiön Master Blender Richard Paterson kera muiden asiantuntijoiden loivat Mackinlay'sin viskistä mahdollisimman tarkan jäljitelmän. Lopulta tätä "Shackleton's Replicaa" valmistettiin 50.000 pulloa. Sekoitukseen käytettiin mallasviskejä Skotlannista Speysiden, Highlandin ja Islands'in alueilta. Iäkkäimpänä mukana olevana viskinä on mainittu vuoden 1983 Glen Mhor.


Ja tältä se maistui:


Mackinlay’s Rare Old Highland Malt Whisky ‘Shackleton’s Replica’, 47,3%, White & MacKay 2011, Blended Malt, 50.000 bottles. 

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja kevyesti turpeinen. Maanläheisyyttä, syksyisiä lehtiä. Lakritsia, hento savun häivähdys.

Miellyttävän pehmeän ja täyteläisen suutuntuman omaava viski on hennon hedelmäinen, makeahkon maltainen ja hyvin kevyesti turpeinen. Makeus ja taustan kuivampi ruohoinen/yrttinen vivahde sulautuvat kauniisti yhteen.

Jälkimaku on aavistuksen turpeinen ja toffeinen. Sitrusta, hennosti tammea. Keskipitkä.

Ihan hyvä ja tasapainoinen sekoitus. "Tyypillinen Highlandviski". Hinta-laatusuhdetta ajatellessa mennään kuitenkin hieman miinukselle, sillä pullon hinta +100€ on mielestäni tästä vähän turhan paljon.