Wackenin perjantaissa riitti nähtävää oikein urakalla ja heti iltapäivästä suunta kävi suuren festivaaliteltan Headbangers Stagelle.
C.O.P. UK (Crimes Of Passion) tarjoili perinteistä melodista brittiheavya. Hyvällä asenteella vedetty keikka olikin viihdyttävää seurattavaa ja tarjosi hyvän startin päivään. Bändi jakoi myös yhtyeen cd-levyjä keikan aikana ja sen jälkeen. Kiva ele.
Seuraavaksi mielenkiintoni kohdistui saman teltan toiselle lavalle (W.E.T. Stage), jossa vuoronsa sai Black Star Riders.
Viime vuoden lopulla nähdyn Helsingin keikan jälkeen miehistössä oli tapahtunut yksi muutos, sillä basisti Marco Mendoza lähti keväällä muiden projektien pariin ja basson varressa nähtiin nyt aiemmin mm. Rattin ja Vince Neilin riveissä soitellut Robbie Crane. Crane oli mies paikallaan ja soitto kulki uuden bändin kanssa mallikkaasti. Setissä kultiin tasaisesti All Hell Breaks Loose -albumin materiaalia ja Thin Lizzy -klassikoita. Kohokohdiksi nousivat hienosti livenä toimineet Kingdom Of The Lost ja Emerald. Hyvä setti!
Teltalta puolijuoksua päälavoille, jossa Chidren Of Bodomin setti oli jo täydessä vauhdissa. Keikan loppuosan perusteella bändi veti hyvän perussetin yllättävän pelkistetyissä lavasteissa. Suomen festarikesässä nähtyjä showelementtejä jäin hieman kaipaamaan.
1.Needled 24/7
2.Kissing the Shadows
3.Bodom Beach Terror
4.Halo of Blood
5.Scream for Silence
6.Hate Crew Deathroll
7.Lake Bodom
8.Angels Don't Kill
9.Are You Dead Yet?
10.Towards Dead End
11.Hate Me!
12.Bodom After Midnight
13.Downfall
14.In Your Face
1.Čohkka
2.Burn
3.Quutamo
4.Fight Fire With Fire
(Metallica cover)
5.Rage of Poseidon
6.Bittersweet
7.Worlds Collide
8.Grace
9.Path
10.Ludwig - Wonderland
11.Inquisition Symphony
(Sepultura cover)
12.Nothing Else Matters
(Metallica cover)
13.Hall of the Mountain King
Viime vuonna Motörheadin keikka Wackenissa jäi tunnetusti kesken Lemmyn terveysongelmien takia, mutta nyt tämä voimatrio palasi suorittamaan kesken jääneen tehtävän loppuun. Heti alusta lähtien meininki oli ihan eri tasolla kuin vuosi sitten. Bändi soitti tyypilliseen tapaansa todella kovaa, mutta erittäin hyvillä saundeilla. Alkupuoli mentiin hieman rauhallisemmissa, jopa bluessävytteisissä tunnelmissa. Nousujohteisen keikan viimeisellä puolella tunnilla ladattiin sitten kaikki paukut peliin ja nyt rokattiin: Going To Brazil, Lemmyn ja Doron duetto Killed By Death, Ace Of Spades ja Overkill sytyttivät juhlayleisön. Motörhead ja Lemmy nousivat ”haudan partaalta” lavalle ja vetivät tähän paikkaan varsin maukkaan setin.
1. Damage Case
2.Stay Clean
3.Metropolis
4.Over the Top
5.The Chase Is Better Than the Catch
(preceeded by Guitar Solo)
6.Rock It
7.Lost Woman Blues
8.Doctor Rock
(including Drum Solo)
9.Just 'Cos You Got the Power
10.Going to Brazil
11.Killed by Death
(with Doro Pesch)
12.Ace of Spades
13.Overkill
Hengästyttävä ilta ei taukoja tarjonnut. Illan pääesiintyjä Slayer latasi tiskiin sellaisen setin, että oksat pois. Jos jo Motörhead käänsi volyyminapit kaakkoon, niin Slayer pisti vielä paremmaksi. Tällä keikalla ei desibelirajoja tunnettu ja täytyy sanoa, etten ole ikinä aiemmin kuullut minkään bändin soittavan näin kovaa. Sääliksi kävi niitä muutamia, jotka seurasivat vieressämme keikkaa ilman korvatulppia. Musiikki jyräsi brutaalilla tavalla läpi kaikesta ja tärisytti tannerta. Saundit pysyivät kuitenkin hyvin kasassa. Lava oli näyttävä – runsaat savut, tehokkaat värivalot ja pyrot loivat tunnelmaa. Slayerin kappalemateriaali on omaan makuuni hieman liian tasapaksua mättöä, joten musiikillisesti ei vaikkapa Motörheadin tarjoamaan hittitulitukseen ylletty. Seasons In The Abyss, Raining Blood ja South Of Heaven tarjosivat kuitenkin maukasta kuultavaa. Edesmennyt kitaristi Jeff Hanneman sai taustascreenille kunnianosoituksen keikan päättäneen Angel Of Deathin aikana.
1.Hell Awaits
2.The Antichrist
3.Necrophiliac
4.Mandatory Suicide
5.Hate Worldwide
6.War Ensemble
7.Postmortem
8.Captor of Sin
9.Disciple
10.Seasons in the Abyss
11.Born of Fire
12.Dead Skin Mask
13.Raining Blood
14.Black Magic
15.South of Heaven
16.Angel of Death
Ilta (tai oikeastaa jo yö) ei loppunut vielä Slayeriin, vaan pitkän linjan metalliartisti King Diamondin oli vuoro vallata viereinen lava. Yhtyeen musiikki on jäänyt itselleni hieman etäiseksi, eikä kimeä laulukaan oikein kolahda. Lava oli yhtyeelle tyypillisesti näyttävä ja esitys teatraalinen.
1.The Candle
2.Sleepless Nights
3.Welcome Home
4.Never Ending Hill
Let It Be Done
5.The Puppet Master
6.At the Graves
7.Tea / To the Morgue / Digging Graves / A Visit from the Dead
8.Evil
(Mercyful Fate cover)
9.Come to the Sabbath
(Mercyful Fate cover)
10.Shapes of Black
11.Eye of the Witch
Encore:
12.Cremation
13.The Family Ghost
14.Black Horsemen
Puolen tunnin seuraamisen jälkeen oli kuitenkin aika lähteä kohti bussipysäkkiä, mutta matkalla oli tarkastettava vielä yhtä esiintyjää.
Saksalainen Saltatio Mortis tarjoili Party Stagella reipasta folkmetalliaan. Yhtyeen musiikissa on paljon yhtymäkohtia kotimaamme Turisakseen ja tätä iloista soitantaa olisi mielellään kuunnellut vaikka koko keikan. Muutaman seuratun kappaleen jälkeen oli kuitenkin poistuttava hotellin suihkuun ja nukkumaan. Vielä olisi yksi pitkä päivä jäljellä…
