Historian havinaa 4

Vuoden 1997 viskihinnaston jälkeen kurkataan vielä tilanteeseen vuonna 2002. Pysytellään edelleen Viking Linen tarjonnassa ja nyt voidaan huomata valikoiman lisääntyneen ihan merkittävästi. Mallasviskit ovat nousseet jo kohtuullisen suureksi ryhmäksi ja hinnastoonkin on panostettu selvästi aiempaa enemmän. Nyt esillä on mm. yleistietoa viskeistä, aluejaottelua ja makukuvauksia.

Tässä siis Viikkarin tax free -valikoima vm. 2002 kuvien muodossa. Historian havinaa osa 4.

Historian havinaa 3

Edellisessä historia havinaa -julkaisussa kurkattiin vuoden 1988 tax free -viskivalikoimaan ja varsin köyhää tarjonta vielä tuolloin oli. Katsotaanpa nyt mitä muutosta on tapahtunut, kun hypätään ajassa vajaat kymmenen vuotta eteenpäin. Mallasviskit alkavat jo nostamaan päätään, joskaan ei tämäkään valikoima vielä harrastajaa pääse säväyttämään.  Tässä siis Viking Linen tarjonta vuodelta 1997, eli tasan 20 vuotta sitten.

Historian havinaa 2

Vuonna 2010 julkaisin täällä brittiläisen Oddbinsin viskihinnaston, joka on peräisin 1980-luvulta.

Palataanpa aiheeseen ja vilkaistaan miltä näytti Viking Linen tax-freen viskivalikoima vuonna 1988, eli liki 30 vuotta sitten. Single Maltien maihinnoususta ja suosion kasvusta ei tuolloin ollut vielä tietoakaan, vaan tutut blendimerkit hallitsivat suppeaa valikoimaa. Sekoiteviskien rintamaa rikkoi vain yksi Glenfiddichin mallasviski. Tässä historia havinaa, osa 2.

Uusia kirjoja: Olut, viini, viski yhdessä & Malt Whisky Yearbook 2016

Syksy on uutuuskirjojen aikaa ja niinpä juomapuolellakin markkinoille saatiin taas pari uutuutta. Jarkko Nikkasen Suuri Viskikirja tulikin jo aiemmin täällä esiteltyä, mutta Nikkanen on mukana myös toisessa kotimaisessa uutuudessa.


Olut, viini, viski yhdessä (Santtu Korpinen, Arto Koskelo, Jarkko Nikkanen) on hauska teos, jossa tekijät käyvät keskustelunomaisesti läpi otsikon juomien eroja ja yhtäläisyyksiä. Kirjan osioissa Herrat Olut, Viini ja Viski pääsevät vuorotellen ääneen kertoen kukin omasta juomastaan ja haastaen muita vastaamaan kysymyksiin ja väitteisiin.

Kirjassa käydään läpi oluen, viinin ja viskin historiaa, raaka-aineita, valmistusta, säilytystä, nauttimista, kulttuuria, yms ja kurkataanpa hieman tulevaisuuteenkin.
Teoksen loppuosassa annetaan suosituksia, jotka on poimittu kotimaan valikoimista. Tällaisten suosituslistojen tarpeellisuudesta voidaan aina olla montaa mieltä. Ainakaan itse en voi sanoa löytäväni Grants-viskistä mitään tyylikästä, eivätkä olutpuolella yli 8% IPAT takuulla maistu kaikille, vaikka niitä kuinka kirjoissa kehuttaisiin.

Olut, viini, viski yhdessä on kokonaisuutena ihan leppoisaa luettavaa, minkä parissa kyllä viihtyy ainakin kertalukemisen verran.

Herrat Viski, Viini ja Olut kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä 19.10.2015

Vuosittain julkaistavan Malt Whisky Yearbookin tarina alkoi vuoden 2006 kirjasta ja siitä lähtien sarja on tarjonnut hyviä lukuelämyksiä. Äskettäin ilmestynyt Ingvar Ronden toimittama Malt Whisky Yearbook 2016 on siis sarjassaan jo yhdestoista teos.

Kirjasta löytyy edellisten vuosien tapaan muutamia mielenkiintoisia artikkeleita ja päivitykset tislaamoiden vuoden aikana julkaisemiin pullotteisiin. Pääpaino on tutusti Skotlannissa, mutta nyt myös muu maailma on Japanin johdolla kasvattanut osuuttaan sisällöstä. Miinuksena täytyy mainita se, että kirjasinkokoa on tänä vuonna pienennetty aiemmista vuosista ja osa tekstistä on nyt valitettavan pientä. Iän tuoma näön heikkeneminen tuntuu nyt konkreettisesti ja pienimmällä painettujen tekstien lukeminen ei ole enää ihan siellä mukavuusalueella. Vuosi vuodelta kirja on kuitenkin onnistunut säilyttämään kiinnostavuutensa ja tuoreutensa, mistä täytyy kyllä nostaa hattua tekijätiimille.

Malt Whisky Yearbook 2016 on viskinystävän käsikirja, jota ei kirjakaupassa kannata ohittaa!

Suuri viskikirja - intohimona viski

Jarkko Nikkasen painotuore Suuri viskikirja – intohimona viski on looginen jatko vuoden takaiselle Viskien Maailma -teokselle. Viskien Maailma oli muhkea tiiliskivi, joka koostui mukavista ja informatiivisista artikkeleista, henkilöhaastatteluista sekä lukuisista viskiarvioista. Niin perustuotteita kuin todellisia harvinaisuuksia sisältäneet arviot oli kirjoitettu helposti omaksuttavin ja pääosin varsin positiivisin termein, eli niistä viskihyllyn pahnan pohjimmaisistakin on löydetty ne vähätkin hyvät piirteet. Painos on loppuunmyyty, mutta jos tämä vielä jossain kaupan nurkassa kohdalle osuu, kannattaa kirjaan tarttua.

Jos tuo Viskien maailma jäi hankkimatta, niin alkuviikosta kauppoihin ilmestyi jatkoa. Suuri viskikirja – intohimona viski jatkaa oikeastaan suoraan siitä, mihin edellinen jäi.

Uutuus tarjoaa lisää hyvin tehtyjä artikkeleita maistelusta, tammesta ja tynnyreistä, ”viskimatematiikasta” ja niin edelleen.
Kotimaassa toimivat viskitislaamot esitellään, kuten aiemmissa Nikkasen teoksissakin. Samoin mukaan on napattu laaja otos Euroopan ja myös muun maailman vähemmän tunnetuista viskimaista. Skotlanti on toki edelleen ja oikeutetusti suurimmassa roolissa, mitä arvioiden määrään tulee.

Henkilöhaastattelut muodostavat jälleen yhden jatkumoteeman ja kirjassa päästään nyt kurkistamaan esimerkiksi tämän blogin ”kulissien taakse”. Viime keväänä tehty haastattelu valottaa historiaa omasta harrastuksestani vuosituhannen vaihteesta tähän päivään ja vähän tulevaisuuteenkin kurkataan. Koska blogini on viskien ohella myös rockblogi, niin tätäkin puolta kirjassa raapaistaan. Veikkaanpa, että kyseessä on maailman ensimmäinen viskikirja, jonka sivuilta löytyvät Ronnie James Dio ja Doro Pesch!

Viski - Suomalainen viski ja viskikulttuuri (Jarkko Nikkanen / Mikko Honkanen, readme.fi 2013)

Mitä on viskikulttuuri?

Tämä kysymys esitettiin taannoin myös minulle ja mitä enemmän asiaa omalta kantiltani mietin, niin sitä enemmän vaihtoehtoja ja ajatuksia päässä alkoi pyöriä.
Muun muassa tähän mielenkiintoiseen kysymykseen etsitään vastausta uudessa Jarkko Nikkasen ja Mikko Honkasen kirjassa Viski – Suomalainen viski ja viskikulttuuri.

Tämä tyylikäs kirja on jaettu selkeisiin osiin ja se on varsin helppolukuinen. Nopea lukija saa ahmittua tämän tietopaketin vaikka yhdessä illassa.

”Alkon ja viskin historiaa Suomessa”-aikajanan kautta päästään ensimmäiseen varsinaiseen osioon, joka on tuo alussa mainitsemani viskikulttuuri.
Kirjaan on koottu tekijöiden ajatuksia aiheesta, sekä myös kattava otos muiden viskiin intohimoisesti suhtautuvien ihmisten kommenteista. Kerronta on mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Kommenteista on hauska huomata, kuinka erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia sana viskikulttuuri erilaisissa ihmisissä herättää. Ja tietenkään vääriä vastauksia ei ole, vaan viskin pelikentällä kaikki langat kuitenkin lopulta kietoutuvat yhteen, jossa yhdistävänä tekijänä toimii mikäpä muu kuin juurikin tuo viskikulttuuri.

"Teerenpelin tislettä kypsyy hyvinkin erilaisissa tynnyreissä - tässä pari, jonka historia vie Islayn saarelle".

Kirjan seuraava osio on omistettu suomalaiselle Viskille. Esittelynsä saavat kaikki maamme toiminnassa olevat tai toimintaansa aloittelevat tislaamot. Teokseen on koottu erittäin hyvät ja selkeät tislaamokuvaukset, sekä paljon näyttäviä kuvia. Hyvää työtä.

"Maaginen kosketus - Porin algemisti työnsä äärellä" (Mika Heikkinen, Beer Hunter's)

Seuraavaksi esitellään Suomalaiset viskibaarit. Mukaan on valittu joukko baareja ympäri Suomen, joissa tiedetään olevan hyvä viskivalikoima. Aihe on kuitenkin pidemmän päälle ajatellen hankala, sillä tässä nykyajan hektisessä maailmassa rajutkin muutokset tarjonnassa saattavat olla varsin nopeita.

Omaksi osiokseen on otettu mukaan myös viskidrinkit, jossa baarimestarit antavat omia suosituksiaan. Aihe ei kiinnosta, joten ohitin sen nopealla vilkuilulla.

Kirjan päättää ”poimintoja Alkon valikoimasta”. Alkon tuotteiden ohella tässä tehdään lyhyt vertailu eri maiden ja valmistusalueiden viskeihin ja niiden eroihin. Tämä on käsitelty lyhyesti ja pintapuolisesti, joten ainakin itselleni hiipi mieleen ajatus siitä, että olisikohan tekijöiltä loppunut aika hieman kesken. Toisaalta lyhyet ”perustiedot” ovat varmasti monille lukijoille riittävät. Vastaavaa viskinvalmistusalueisiin liittyvää sisältöä löytyy myös jo useastakin käännöskirjasta.  Alkon tämänhetkinen valikoima on listattu selkeästi ja tämä osio tulee nousemaan arvoon arvaamattomaan vuosien saatossa. Kuinka mukavaa onkaan palata tähän vaikka kymmenen vuoden kuluttua ja katsoa, mitä Alkon hyllyltä löytyi vuonna 2013.

Kokonaisuutena kirjan parhaat hetket löytyvät alkupuolen kulttuuri- ja tislaamo-osioista, joiden perusteella teos puolustaakin hyvin paikkaansa kirjahyllyssä. Kuvitus on upeaa läpi kirjan, joskin kotimaisuutta olisi voinut vielä rohkeasti korostaa korvaamalla Skotlannin tislaamokuvat vaikkapa suomalaisilla maisemilla.

Viski - Suomalainen viski ja viskikulttuuri on kuitenkin pienistä puutteistaan huolimatta todella hyvä päänavaus puhtaasti kotimaiseen viskikirjallisuuteen.

" "Pullonhenki" Timo Kettunen, toimitusjohtaja Harri Turunen ja Aromipannu". (Herman's, Hermannin viinitila)

Kirjasta löytyvät kuvat julkaistu kirjailijan luvalla.

Suuri viskiatlas

Paljonkaivattua suomenkielistä viskikirjallisuutta on alkanut olemaan viime vuosina jo hyvin saatavilla ja myös kirjojen laatuun on nyt alettu panostamaan. Enää käännettäväksi ei kelpaa mikä hyvänsä opus, vaan kirjojen tarjoama informatiivisuus, ajankohtaisuus ja näyttävä ulkoasu ovat avaintekijöitä. Uusimmassa suomennoksessa nämä asiat on otettu hyvin huomioon.

Dave Broom & Jarkko Nikkanen: Suuri viskiatlas, (Readme.fi, 2011)

Alkuperäisteos "The World Atlas of Whisky" ilmestyi vuonna 2010 ja nyt suomennettu, sekä oman suomalaisen osion sisältävä teos saatiin  mukavan nopeasti markkinoille.
Kirjan suomalaiselle kustantajalle tämä on jo kolmas viskiaiheinen teos ja ilahduttavaa on ollut nähdä, että edellisten kirjojen tultua käytännössä loppuunmyydyiksi, ei niistä ole ole lähdetty tekemään uusintapainoksia, vaan on rohkeasti suunnattu uuden tuoreen tiedon ja materiaalin pariin.

Viskiatlas on ulkoasultaan näyttävä kirja, joka suorastaan houkuttelee lukemaan. Suuri koko, upeat värikuvat, havainnolliset kartat, sekä selkeästi ryhmitelty teksti tekevät lukukokemuksesta miellyttävän. Viskiasiantuntija ja kirjailija Dave Broomin vankka ammattitaito ja vuosikymmenten kokemus näkyvät laadukkaassa lopputuloksessa. Broomin edellisestä suomennetusta kirjasta "Viskiä, Viskiä", (Handbook of Whisky")  onkin vierähtänyt aikaa jo kymmenen vuotta, joten ainakin itse otin tämän huomattavasti laajemman Viskiatlas-uutuuden ilolla vastaan.

 Kirjan suomalainen tekijä Jarkko Nikkanen on myös tehnyt hyvää työtä. Suomen Ardbeg Ambassadorina toimiva Nikkanen on laatinut kirjaan hyvän osion, missä esitellään Suomessa toimivat viskitislaamot, (Lahden Teerenpeli ja Porin Beer Hunter's), sekä valikoituja ja hyväksi havaittuja viskiravintoloita. Kirjassa myös annetaan suosituksia Alkon valikoimasta omia viskiostoksia helpottamaan. Nikkasen mukaan moni viskiharrastaja vähättelee Alkon tarjontaa, mutta tosiasiassa varsinkin aloittelevalle harrastajalle valikoimasta riittää iloa pitkäksi aikaa. Itse olen tästä samaa mieltä, sillä Alkon valikoima on kehittynyt huikeasti ja tarjoaa tänä päivänä perusviskien osalta alueellisesti todella kattavan ja laadukkaankin valikoiman.

Viskikirjan käännöstyö ei ole helppoa. Erikoista sanastoa on paljon ja työhön vaaditaankin viskialan asiantuntemusta, jotta tekstistä saadaan sujuvaa ja virheetöntä. Viskin kuin omat taskunsa tuntevat Jarkko Nikkanen ja Mikko Honkanen paneutuivat aiheeseen ja tarkastivat/korjasivat kirjan käännöksen, mikä olikin Nikkasen mukaan valtava ja aikaa vienyt urakka. Työ kannatti, sillä lopputulos on hyvä ja selvästi parempi kuin monessa muussa suomennetusssa teoksessa.

Itse kirjassa viskin valmistus esitellään ytimekkäästi kaavioita apuna käyttäen ja viskin maisteluun annetaan vinkkejä esimerkiksi havainnolisen makukartan avulla. Suurin osa kirjasta on luonnollisesti varattu tislaamoille ja niiden viskien esittelyille. Mukana ovat tärkeimmät merkit koko maailmasta ja makukuvauksia eri tuotteista löytyy runsaasti. Miinuspuolelle täytyy kirjata se, että ainakaan aiemmin viskikirjoja vähänkään lukeneelle ei tekstiosuuksista löydy mitään uutta.
Viskien makukuvauksissa on sen sijaan mukana erikoisuuksia, joka on lukijasta riippuen joko mielenkiintoista tai sitten merkityksetöntä. Siinä missä aloitteleva harrastaja hyötyy enemmän perustuotteiden makukuvauksista, keskittää pidemmälle ehtinyt harrastaja mielenkiintonsa vaikkapa raakatisleisiin, harvinaisempiin pullotuksiin tai suoraan tynnyreistä otettuihin näytteisiin. Makukuvausten yhteydessä Broom antaa suosituksia muihin samankaltaisiin viskeihin, mikä helpottaneekin löytämään uusia merkkejä vaikkapa oman lempiviskin jatkoksi. Broomin ja Diageo Scotland Limited'in yhteistyönä syntynyt  makukartta tarjoaa myös hyvän työkalun hahmottamaan eri merkkien makumaailmaa.
Kirjan suuri koko on myös joko etu tai haitta, sillä iso kirja on näyttävä, mutta toisaalta se rajoittaa käytön vain kotisohvalle. "Matkalukemisto" on siten hankittava erikseen. Kirjan nettilinkkiosioon olisin kaivannut myös edes muutaman suomenkielisen sivuston - niitäkin kun kuitenkin jokunen löytyy.

Viskikirjallisuus on viskiharrastuksen kasvun myötä kasvattanut jalansijaa maassamme ja Nikkasen mukaan tämän kirjan kohdalla puhutaankin jo merkittävästä painosmäärästä suomalaisessa tietokirjallisuudessa. Ilahduttavasti kirjaa on päätynyt myyntiin myös suurten automarkettien hyllyille, ja vieläpä edulliseen hintaan, eli enää hyvän viskikirjan ostaminen ei vaadi reissua kirjakauppaan, vaan kirjan voi napata mukaansa vaikkapa päivittäisten ruokaostosten yhteydessä.

Suuri viskiatlas on kattava ja selkeä perusteos kaikille viskistä kiinnostuneille ja jälleen hyvä askel eteenpäin suomenkielisessä viskikirjallisuudessa.

Jim Murray ja Biblen "virallinen" totuus

Arvostettu viskikirjailija Jim Murray hämmentää taas viskipiirejä. Juuri ilmestynyt Whisky Bible 2011 listaa jälleen tuttuun tapaan vuoden viskisatoa ja heti tuoreeltaa kiivastakin keskustelua on herättänyt vuoden viskin valinta, joka on Ballantine's 17 yo. Murray antaa tälle viskille pisteitä 97,5/100 ja luonnehtii, että hänen mielestään se on yksi kauneimmista, monisyisimmistä ja ihastuttavimmin tehdyistä viskeistä koskaan.

No joo, mielestäni ihan kohtuullisen hyvä sekoiteviski on kyseessä, mutta vuoden viski? No, maku- (tai mitä lie) asioita ja omalla kohdallani kyseinen juoma ei kyllä täytä lähellekkään niitä vaatimuksia, mitkä huippuviskille asetan. Jotenkin näissä Murrayn valinnoissa haiskahtaa tietty kaupallisuus taustalla ja kovin vakavasti en kehuihin osaa suhtautua. Markkinamiehet tulevat kyllä taas ottamaan valinnasta kaiken irti ja luulenkin, että Ballantines'illa ja painetaankin "vuoden viski" mainintoja pullon kylkeen, sekä suunnitellaan näyttäviä mainoskampanjoita.

Muutenkin kirja on saanut heti tuoreeltaan kritiikkiä virheistä, joita painokseen on pujahtanut. Jo sarjan aiemmissa osissa häiritsivät tiettyjen pullojen virheelliset / epätäydelliset tiedot, mutta nyt näemmä ovat pullottajatkin menneet hieman ristiin, kuten tästä jutusta ilmenee:)

Omalla kohdalla tämä "raamattu" on vuoden turhin viskikirjajulkaisu ja jää kyllä ostamatta.

Historian havinaa

Erään käytettynä ostamani kirjan välistä löytyi taannoin varsin mukava yllätys, eli vanha Oddbinsin viskihinnasto. Tämä hinnasto on peräisin reilun parinkymmenen vuoden takaa, eli 1980-luvun lopulta. Hintataso on tuolloin ollut kyllä jotain aivan muuta kuin mihin nykypäivänä on saatu tottua ja väkisinkin tätä katsellessa alkaa haikailemaan aikakonetta, millä pääsisi hakemaan vaikkapa vuoden 1969 Port Ellenia hintaan £14,85! Katsokaa ja ihmetelkää..

Kadonneiden kirjojen metsästäjät

Viskin nauttimisen ohella on usein mukava selailla myös viskikirjallisuutta, kuten tälläkin blogilla on varmaan muutamaan kertaan tullut mainituksi ja erinäisiä kirjojakin on arvosteltavina ollut.



Uusien kirjojen lisäksi oma viehätyksensä on myös vanhemmissa, monesti jo loppuunmyydyissä teoksissa ja niiden "metsästämisessä". Tässä hyvänä apuna on internetin ihmeellinen maailma, josta pienella etsinnällä löytyvien käytettyjen kirjojen kauppiaiden valikoimista tekee välillä mukavia löytöjä.



Omalla kohdalla uusimmat hankinnat ovat hyllystä aiemmin puuttuneet Michael Jackson's Malt Whisky Companion 1th Edition vuodelta 1989, sekä saman kirjan 2nd Edition vuodelta 1991. Brittiläisistä käytettyjen kirjojen kaupoista löytyneet teokset eivät kukkaroa edes paljon köyhdyttäneet, sillä yhteensä kirjoille kertyi hintaa postikuluineen vain 12 euroa. Molemmat kirjat olivat ikäänsä nähden myöskin hyväkuntoiset ja siistit. Tässäpä siis mukava nostalgiapaketti tuleviksi illoiksi, jossa tutkimista riittää vanhojen pullotteiden parissa. Mielenkiintoista onkin lukea 20 vuotta sitten tuoreeltaan tehtyjä arvioita monista silloisista "perusviskeistä", jotka nykyään luetaan arvokkaiksi harvinaisuuksiksi.


Ja kuten monessa muussakin, niin myös näissä kirja-asioissa nälkä kasvaa syödessä, joten Malt Whisky Companion-sarjasta vielä itseltä viimeisenä puuttumaan jäänyt 3th Edition (1994) tuli nyt myös laitettua tilaukseen.. Hintaa erittäin hyväkuntoiseksi luonnehditulla kirjalla postikuluineen oli Briteistä tilattuna £4,40. Sitten vaan odotellaan taas postilaatikon kolahdusta..

Michael Jackson's Malt Whisky Companion, 6th Edition

Kevään mielenkiintoisin viskikirjajulkaisu on ehdottomasti tämä Michael Jackson's Malt Whisky Companion, 6th Edition.

Tämän kirjan tekeminen jäi aikanaan Jacksonilta kesken, sillä tämä viski- ja olutalan pioneeri valitettavasti menehtyi vuonna 2007. (Tässä kirjassa harmittavasti kuolinvuodeksi mainitaan 2008).
Kuitenkin MJ:n muisto elää ja tätä kunnioittaakseen herrat Dominic Roskrow, Gavin D. Smith ja William C. Meyers tarttuivat toimeen ja täydensivät keskeneräisen kirjan valmiiksi ja hyvä niin, sillä kirja on sisällöltään varsin kattava, selkeä ja ulkoasultaan tyylikäs paketti.

Edellisestä Malt Whisky Companionista (5th Edition) olikin ehtinyt kulua jo yli viisi vuotta, joten siinäkin mielessä tämä päivitys oli paikallaan. 5th editioniin verrattuna kirjan viskiarvioista uusia on noin 2/3, sillä edellisen version arvioista on jätetty pois noin 500, jotka on korvattu uusilla. ( 300 tislaamopullotetta ja 200 yksityisten pullottajien tuotteita).

Kirjan alkupuolen tekstiosuus on tuttua jo 5th editionista, sillä vain muutama pikku päivitys on näihin Jacksonin teksteihin tehty. Eli jos omistat tuon vanhemman version, uutta ovat siis vain viskiarviot.

Viskiarviot ovat Malt Whisky Companionissa esitetty varsin selkeästi. Monista pulloista mukana ovat kuvat etiketeistä ja ne tukevatkin ja elävöittävät tekstiä. (vert. esim. täysin kuvaton Jim Murrayn Whisky Bible). Viskien pisteytys on tiukkaa ja järkevän tuntuista, kommentit lyhyitä ja ytimekkäitä.

Kun nyt tekijöitä on ollut monta, niin ongelmiltakaan ei vältytä. Itseäni ainakin vaivasi se seikka, että monistakaan arvioista ei tiedä kuka ne on tehnyt ja milloin. Vain vanhempia painoksia tutkimalla selvisi, että esimerkiksi Bowmoren kohdalla kuvissa on nyt uuden pullomallin etiketit, mutta osa arvioista on vanhaa Jacksonin perua monien vuosien takaa. Samoin epäloogiselle tuntuu Ardbegien kohdalla se, että TEN:n arvio on uusittu, mutta taas vaikkapa Uigeadailista on säilytetty vanha arvio. Ja kuinka pitäisi suhtautua siihen, että Lagavulin 12yo 2003-versiolle Michael Jackson antaa kirjassa 91 pistettä, kun taas jonkun muun arvioima 2008 versio saa 92 pistettä. Ei välttämättä siis kovinkaan vertailukelpoisia nämä pisteet keskenään. (Toki uudemman version maistaja on voinut maistella rinnakkain molemmat ja todennut sen hieman paremmaksi).
No, pääosin kuitenkin arvioiden kokoamisessa on onnistuttu onneksi todella hyvin.

Varsin kattavien Singlemalt-arvioiden jälkeen kirjassa on vielä omat osiot "blended malts"-, sekä muun maailman viskeille. Ihan hyvä lisäys, sillä jatkuvasti kasvussa on esim Japanilaisten viskien suosio.

Kokonaisuutena tämä kirja on vaikkapa viskiharrastustaan aloittelevalle lukijalle erittin hyvä teos sellaisenaan, mutta pidemmälle ehtineelle harrastajalle suosittelen ottamaan rinnalle myös jonkun aiemmista julkaisuista helpottamaan ja hieman selkeyttämään arvioiteja.

Itselläni tämä kirja on päätynyt iltalukemiseksi nyt jo useana peräkkäisenä iltana ja se tarjoaakin kyllä valtavan määrän mielenkiintoista tutkimista. Hienoa että tämä projekti saatettiin loppuun ja luulen, että myös itse Michael Jackson arvostaisi tätä.

Hittejä ja huteja, osa 1 c) – lisää uutta luettavaa suomeksi

Avataanpa jälleen blogin "vierailevan kirjakriitikon" Ilkan lukunurkkaus, jossa tällä kerralla arvioitavana on ”101 viskiä, joita on maistettava edes kerran eläessään”.



Kuluvan vuoden aikana suomenkielisen viskikirjallisuuden niukka joukko on kasvanut jo kahdella käännösnimikkeellä. Helmikuussa ilmestyneen Marc A. Hoffmannin massiivisen teoksen (”Viski – Matka maailman kuuluisimpiin tislaamoihin”, arvosteltu tässä blogissa 4.3.) seuraksi saatiin viime viikolla toinen kovakantinen, joskin sivukooltaan maltillisempi ja siksi helpommin käsissä pysyvä ”101 viskiä, joita on maistettava edes kerran eläessään” (168 s., kustantaja Readme.fi). Kansien välistä löytyy paitsi käännös Helen Arthurin teoksesta ”The Connoisseur’s Guide to Whisky” (Apple Press 2008), myös kahdeksan sivua pelkästään suomenkielistä laitosta varten kirjoitettua tekstiä. Täydennyssivuista vastaa kirjan takakannessa ”viskikouluttajaksi ja -asiantuntijaksi” tituloitu Jarkko Nikkanen, joka yhdessä Mikko Honkasen kanssa on myös ”tarkastanut asiatiedot” – eli ilmeisesti oikonut löytämänsä alkutekstin virheet ja hionut suomennettua terminologiaa kääntäjä Risto Latvalan jäljiltä. Tällainen poikkeuksellinen panostus herättää lukijan kiinnostuksen. Aikaisemmat suomeksi julkaistut viskiaiheiset kirjat ovat nimittäin olleet enemmän tai vähemmän suoria ja toimittamattomia käännöksiä, eikä niitä liene täällä enää edes luetettu juuri viskeihin perehtyneillä henkilöillä.

Odotukset jäävät valitettavasti täyttämättä. Osaksi tämä johtuu jo alkuteoksesta, mutta moitteitta ei selviydy myöskään yllä nimetty ”suomalaistiimi”.

Pääosan Arthurin ”Connoisseur’s Guidesta” ja myös suomenkielisestä laitoksesta (s. 33–166) muodostaa viskimatrikkeli, jossa käydään läpi lähes kaikki omia pullotteita tuottavat skotlantilaiset mallasviskitislaamot ja tunnetuimmat blended scotch -merkit, luodaan katsaus Irlannin, Japanin, Amerikan, Kanadan ja Walesin tarjontaan sekä esitellään lopuksi valikoituja ”erikoispullottamoja” (suora käännös Arthurin termistä ”specialist bottler”, joka puolestaan merkinnee samaa kuin vakiintuneemmat ”independent bottler” ja ”private bottler”). Kullekin tislaamolle tai muulle brändille omistetaan yksi sivu, joka jakautuu kahteen palstaan. Sisemmällä palstalla on omistaja-, perustamisvuosi- yms. tietojen jälkeen lyhyt teksti, jossa vaihtelevasti joko kerrotaan historiallisia yksityiskohtia ja tuotantomenetelmien erityispiirteitä, luetellaan saatavilla olevia pullotteita tai sitten vain kuvaillaan kirjoittajalle syntyneitä ”fiiliksiä” esim. seuraavasti: ”Mielestäni Glenrothes pitäisi luokitella onnelliseksi mallasviskiksi, koska se kohottaa mielen ja kielen; mallasviski, jota haluaa halata.” Nämä tekstit ovat mielestäni ongelmallisia juuri vaihtelevuutensa ja epätasaisuutensa vuoksi; yhdestä tislaamosta kerrotaan sitä, toisesta tätä, ja kolmannesta ei oikeastaan mitään. Sivun ulompi palsta käsittää kookkaan tuotekuvan yhdestä tai kahdesta pullosta sekä Arthurin maistelumuistiinpanot yhdestä tai useammasta tislaamon tai viskimerkin pullotteesta (kuvan pullote ei muuten aina ole sama kuin se, joka on ”nuotitettu”). Maistelumuistiinpanot eivät – onneksi – ole kaikkein lennokkaimmasta päästä, ja parin kohdalla koin jopa jonkinmoisen ”ahaa-elämyksen”, mutta periaatteessa en ymmärrä, miksi yhden henkilön subjektiivisia mielikuvia levitetään laajojen piirien kummasteltaviksi. Niille joko naureskellaan, tai – pahimmassa tapauksessa – ne omaksutaan valmiina, omaa maistelua ohjaavina ”totuuksina”.

Ennen matrikkelia teoksessa annetaan 17 sivun verran perustietoa viskistä. Tämä ”yleinen osa” on jaettu viskin historiaa, valmistusprosesseja ja maistamista käsitteleviin lukuihin. Esitystapa on tiivis, ja varsinkin valmistuksesta lukijalle tarjotaan varsin luotettava pikakurssi. Muutamassa kohdassa kääntäjän ja/tai tarkastajien ote on kuitenkin herpaantunut ja terminologia tullut suomennetuksi väärin. Käymisen tuloksena ei esimerkiksi synny ”matala tisle”, kuten kirjassa (s. 16) toistuvasti väitetään, vaan ”käynyt vierre” (alkutekstissä aivan oikein ”malt ale”). Matalaa tislettähän saadaan – nimensä mukaisesti – vasta sitten, kun käynyt vierre tislataan. Vaikka teos kattaa kaikki viskityylit, on niin historian kuin valmistuksenkin selostamisessa keskitytty skotlantilaiseen mallasviskiin. Minua tämä ”rajoittuneisuus” ei juuri haitannut, mutta lukija, jota kiinnostavat erityisesti vaikkapa skottiblendit tai irlantilaiset viskit, jää varmasti kaipaamaan tietoa kolonnitislaimen (”patenttipannun”) toimintaperiaatteesta ja siitä, miksi jyväviskiäkin valmistettaessa mäskiin on pakko ottaa jonkin verran mallastettua ohraa.

Nikkasen kirjoittamat täydennyssivut (25–32) alkavat lupaavasti kahden Suomessa ”virallisesti” toimivan mallasviskitislaamon – porilaisen Beer Hunter’sin ja lahtelaisen Teerenpelin – kaluston, toiminnan ja tuotteiden esittelyillä. Jakso on ilman muuta tarpeellinen lisäys, sillä siinä annettavia tietoja ei liene aiemmin ollut saatavilla missään painotuotteessa. Samaa ei valitettavasti voi sanoa muista täydennyksistä, jotka on otsikoitu seuraavasti: ”Viskiravintolat TOP 10”, ”Jarkon 10 viskivalintaa” ja ”Alkon viskivalikoimasta”. Harrastajaa toki kiinnostavat vierailun arvoiset ravintolat, mutta niiden listaaminen – puhumattakaan siitä, että nostetaan kymmenen ylitse muiden – on kirjan elinkaarta ajatellen turhaa. Uusia kuppiloita syntyy ja vanhoja kuolee, eikä listauksella välttämättä ole enää vuoden tai parin kuluttua juurikaan käyttöarvoa. Ajan kulumisen ja muutoksen vuoksi tuntuu niin ikään kummalliselta, että joidenkin ravintoloiden kohdalla tuodaan esiin yksittäisiä viskejä, joita joskus (kirjoittamisajankohtana?) on ollut niissä saatavilla. Kun esimerkiksi Ardbeg 1965 tai Bowmore White -pullo aikanaan tyhjenee (ellei jo olekin tyhjä), tilalle tuskin tulee uutta samanlaista. Samasta syystä on mielestäni hyödytöntä listata Alkon Arkadian myymälän valikoimasta juuri nyt löytyviä, vain muutaman pullon erikoiseriä – semminkin kun ”pysyvämmille” tuotteille ei sitten jää sivutilaa juuri lainkaan.

Vielä ravintolaesittelyjäkin hämmentävämpi on aukeama, jolla Nikkanen esittelee kymmenen viskiä, joita hän ”juuri nyt” pitää maistamistaan kaikkein parhaimpina. Tuosta kymmeniköstä olen itse päässyt tutustumaan seitsemään, enkä pidä valintoja huonoina – päinvastoin, kysymys on loistavista pullotteista. Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen viskeistä kirjoittavan tulisi pysytellä teksteissään mahdollisimman neutraalina tai ainakin välttää superlatiiveja. Makuasioissa kun on yhtä monta totuutta kuin maistajaa. Ja vaikka kirjoittaja haluaisikin kovasti listata omat mieltymyksensä, pitäisi kai kuitenkin miettiä, miten tämä palvelee lukijaa. Jo edellä lienee käynyt ilmi, että Arthurin teoksesta hyötyvät lähinnä viskiharrastustaan vasta aloittelevat henkilöt. Heidän näkökulmastaan on jokseenkin triviaalia lukea hehkutusta siitä, miten taivaallisia ovat jo loppuunmyydyt, Ardbeg Provenancen tai Bowmore 1957:n (pullotettu muuten jo 1995 eikä 1997) kaltaiset harvinaisuudet. Kun muutkin Nikkasen ”TOP 10:een” päässeet viskit ovat saatavuudeltaan ja/tai hinnaltaan useimpien tavoittamattomissa, saattaa harrastuksestamme välittyä liian rajoittunut, jopa haitallisen elitistinen kuva. Jos tai kun halutaan hankkia visk(e)ille lisää ystäviä Suomesta, pitäisi päinvastoin korostaa eri tyylien kirjoa sekä sitä, että loistavia pullotteita löytyy kaikilta tuotantoalueilta ja kaikista hintaluokista.

Jos Arthurin (ja Nikkasen) teosta verrataan alkuvuodesta ilmestyneeseen Hoffmann-käännökseen, voidaan todeta, että niiden matrikkeliosat eivät merkittävästi poikkea toisistaan. Molemmista aloitteleva harrastaja saa melko hyvän käsityksen viskejä tuottavista tislaamoista ja juomataloista. ”Yleinen osa” osa on Hoffmannin teoksessa sivumäärältään laajempi ja siksi myös yksityiskohtaisempi. Toisaalta Arthur – käännösvirheineenkin – tarjoaa nopealukuisen pikakurssin niille, jotka eivät kaipaa maistelujensa tueksi laajaa teoriapohjaa. Kummankaan teoksen hinta ei päätä huimaa (+/- 20 euroa), joten jos tarvitsette nimenomaan suomenkielistä johdatusta viskien maailmaan, kannattaa ostaa vaikkapa molemmat. Mutta mikäli kielitaito suinkin antaa myöten, kehotan hankkimaan muuta luettavaa englanniksi.

Ilkka Ruponen 25.9.2009

Kirjoittajien kunnianosoitus Michael Jacksonille - Beer Hunter, Whisky Chaser

Elokuussa 2007 edesmennyttä Olut- ja Viskikirjailija Michael Jacksonia muistetaan ja kunnioitetaan lähipäivinä ilmestyvällä kirjalla Beer Hunter, Whisky Chaser - New writing on beer and whisky in honour of Michael Jackson.

Kirjaan on koottu tätä mestaria kunnioittamaan uusia tekstejä alan ammattilaisilta niin viskistä kuin oluestakin yhteensä kahdeltatoista kirjoittajalta. Viskitarinoiden takaa löytyvät nimet F. Paul Pacult, Dave Broom, Ian Buxton, Charles MacLean, Hans Offringa ja John Hansell. Olutpuolella mukana ovat Steve Beaumont, Julie Johnson, Roger Protz, Gavin Smith, Conrad Seidl ja Lucy Saunders. Kirjasta saadut varat käytetään hyväntekeväisyyteen, kohteena luonnollisesti Parkinsonin tauti, jota Jacksonkin pitkään sairasti.

Varmastikin erittäin mielenkiintoinen lukupaketti on tiedossa ja täytyy myös toivoa, että kirja saataisiin jossain vaiheessa myös käännettynä Suomen kielelle edistämään täkäläistä viski- ja olutkulttuuria. Michael Jacksonilla oli ja on edelleen paljon ystäviä maassamme.

Hittejä ja huteja, osa 1 b) – uutta luettavaa suomeksi

Sain juuri kahlattua läpi Marc A. Hoffmannin kirjoittaman ja Saara Toivosen suomentaman uutuusteoksen ”Viski – Matka maailman kuuluisimpiin tislaamoihin” (Parragon/Big Sur 2009), ja yleisarvioni siitä kallistuu hienoisen myönteiseksi.

Lähtökohta on poikkeuksellisen selkeä: kirja alkaa luvulla ”Määritelmä”, jossa selostetaan lähes virheettömästi viskimaailman keskeisimmät käsitteet itse yleismääritelmästä ”viski” aina ”single maltiin” ja eri ”straight”-tyyleihin. Asiapitoisen tekstin keskellä huomiota herättää palopuhe viskin ja yleisemmin alkoholin liikakäytön vaaroista. Tilaisuuden tullen pitääkin tarkistaa, löytyykö kappale jo alkuteoksesta vai onko se varta vasten suomennokseen lisätty.

Määritelmien jälkeen käydään läpi viskin raaka-aineet ja sitten valmistusprosessi. Näissäkin jaksoissa esitys on riittävän yksityiskohtainen. Esim. viljalajikkeista on yritetty kertoa myös historiaa ja vedestä alueellisia eroja. Mallastuksesta kerrottaessa keskitytään vain perinteiseen lattiamallastusmetodiin, vaikka sen merkitys on viimeistään 1970-luvulta lähtien ollut – paria poikkeusta lukuun ottamatta – lähes olematon. Teollisten mallastamoiden käyttämistä menetelmistä kyllä mainitaan saladin-laatikot, rummut ja SGKV, mutta lukijaa varmasti kiinnostaisi myös tietää, mitä näiden nimien taakse kätkeytyy, eli miten mallas ko. menetelmiä käyttämällä syntyy. Vastaavanlaisena puutteena pidän sitä, ettei kolonnitislaimen (Coffey still) toimintaa selosteta mitenkään. Vaikka menetelmä ei tuota persoonallisia makuja, vaan jotakuinkin neutraalia tislettä, olisi se suuren merkityksensä vuoksi ansainnut osakseen edes muutaman rivin. Positiivisista yksityiskohdista taas voidaan mainita esim. viimeistelykypsytystä (finishing) koskeva ”artikkeli”, jossa tuodaan tasapuolisesti esiin tämän viime aikoina yleistyneen käytännön etuja ja varjopuolia.

Pääosa teoksesta omistetaan eri tislaamoiden ja niiden tuotannosta valittujen yksittäisten pullotteiden esittelylle. Ainakin Skotlannin osalta esitys on kattava, ja mukaan ovat päässeet paitsi edelleen toimivat, myös likimain kaikki 1980-luvulla tai sen jälkeen suljetut tislaamot. Tislaamoista kerrotaan lyhyesti ne samat historia- ja tuotantofaktat, jotka löytyvät useimmista muistakin vastaavanlaisista kirjoista. Koska alkuteksti on kirjoitettu vasta noin vuosi sitten, tiedot kuitenkin ovat hyvin ajan tasalla (mukana esim. Kilchoman). Pullotteiden esittelyä tai ehkä oikeammin niiden valintaa pidän hieman omituisena. Kun kultakin tislaamolta on mukana vain yksi pullote, sen kai tulisi edustaa ns. ”distillery characteria”; eli siitä pitäisi löytyä mahdollisimman selkeinä ne piirteet, jotka yleensä ovat juuri tämän tislaamon viskeille tyypillisiä. Mielestäni esim. Bowmoren ”Enigma”, Dalwhinnien 20-vuotias ja Edradourin ”Ballechin” (#1 Burgundy) eivät sanottua kriteeriä oikein täytä. Niin ikään pitäisin mielekkäänä, että tällaiseen perusteokseen valittaisiin esiteltäviksi vain sellaisia pullotteita, joita on yleisesti ja vaikeuksitta saatavissa. Viime vuosituhannen puolella pullotetut Saint Magdalenen ”Rare Malts” -julkaisu (1998) ja Midletonin ”Very Rare” 1990 saattavat hyvinkin edustaa huippua ko. tislaamoiden tuotannossa, mutta liikkuvat kyllä enää vain huutokaupoissa, jos niissäkään; ja esiteltäväksi olisi ollut tarjolla tuoreempaakin tavaraa.

Ilahduttavasti teoksessa on noteerattu myös molemmat Suomessa virallisesti toimivat tislaamot Beer Hunter’s ja Teerenpeli. Kummankaan pullotteita ei kirjoittajalla (tai suomentajalla) ilmeisesti ole ollut maistelussa, sillä kuvaukset puuttuvat. Lisäksi uskon (tai Mika Heikkisen kannalta ainakin toivon), ettei ”Old Buckin” ensimmäisen batchin kohtalo ollut sellainen kuin kirjassa (s. 214) väitetään: ”Heikkinen myi sadan pullon tuotantoerän etupäässä tuttaville.”(!)

Kokonaisuutena Hoffmannin kirjaa voi pienin varauksin suositella suomalaisille harrastajille. Yksittäisiä asiavirheitä on pujahtanut mukaan jonkin verran (esim. ”Green Spot” ei ole blendi eikä ”Redbreast” mallasviski), mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lukija niistä ärtyneenä jättäisi urakkansa kesken. Lähes kaiken tarjotun tiedon löytää myös muualta, ja maailmalla on julkaistu useita lähestymistavaltaan samanlaisia teoksia. Tuoreuden ohella valttina on kuitenkin suomen kieli, jonka ansiosta Hoffmann tavoittanee meillä monia sellaisia harrastajia, joilta englannin seuraaminen ei syystä tai toisesta onnistu. Laajuus (320 s.) ja varsin laadukas nelivärikuvitus huomioon ottaen kirjan hinta (alle 15 euroa) tuntuu oudonkin alhaiselta. Jos ei se paljon anna, ei se paljon otakaan.

Ilkka Ruponen 2.3.2009