Sain juuri kahlattua läpi Marc A. Hoffmannin kirjoittaman ja Saara Toivosen suomentaman uutuusteoksen ”Viski – Matka maailman kuuluisimpiin tislaamoihin” (Parragon/Big Sur 2009), ja yleisarvioni siitä kallistuu hienoisen myönteiseksi.
Lähtökohta on poikkeuksellisen selkeä: kirja alkaa luvulla ”Määritelmä”, jossa selostetaan lähes virheettömästi viskimaailman keskeisimmät käsitteet itse yleismääritelmästä ”viski” aina ”single maltiin” ja eri ”straight”-tyyleihin. Asiapitoisen tekstin keskellä huomiota herättää palopuhe viskin ja yleisemmin alkoholin liikakäytön vaaroista. Tilaisuuden tullen pitääkin tarkistaa, löytyykö kappale jo alkuteoksesta vai onko se varta vasten suomennokseen lisätty.
Määritelmien jälkeen käydään läpi viskin raaka-aineet ja sitten valmistusprosessi. Näissäkin jaksoissa esitys on riittävän yksityiskohtainen. Esim. viljalajikkeista on yritetty kertoa myös historiaa ja vedestä alueellisia eroja. Mallastuksesta kerrottaessa keskitytään vain perinteiseen lattiamallastusmetodiin, vaikka sen merkitys on viimeistään 1970-luvulta lähtien ollut – paria poikkeusta lukuun ottamatta – lähes olematon. Teollisten mallastamoiden käyttämistä menetelmistä kyllä mainitaan saladin-laatikot, rummut ja SGKV, mutta lukijaa varmasti kiinnostaisi myös tietää, mitä näiden nimien taakse kätkeytyy, eli miten mallas ko. menetelmiä käyttämällä syntyy. Vastaavanlaisena puutteena pidän sitä, ettei kolonnitislaimen (Coffey still) toimintaa selosteta mitenkään. Vaikka menetelmä ei tuota persoonallisia makuja, vaan jotakuinkin neutraalia tislettä, olisi se suuren merkityksensä vuoksi ansainnut osakseen edes muutaman rivin. Positiivisista yksityiskohdista taas voidaan mainita esim. viimeistelykypsytystä (finishing) koskeva ”artikkeli”, jossa tuodaan tasapuolisesti esiin tämän viime aikoina yleistyneen käytännön etuja ja varjopuolia.
Pääosa teoksesta omistetaan eri tislaamoiden ja niiden tuotannosta valittujen yksittäisten pullotteiden esittelylle. Ainakin Skotlannin osalta esitys on kattava, ja mukaan ovat päässeet paitsi edelleen toimivat, myös likimain kaikki 1980-luvulla tai sen jälkeen suljetut tislaamot. Tislaamoista kerrotaan lyhyesti ne samat historia- ja tuotantofaktat, jotka löytyvät useimmista muistakin vastaavanlaisista kirjoista. Koska alkuteksti on kirjoitettu vasta noin vuosi sitten, tiedot kuitenkin ovat hyvin ajan tasalla (mukana esim. Kilchoman). Pullotteiden esittelyä tai ehkä oikeammin niiden valintaa pidän hieman omituisena. Kun kultakin tislaamolta on mukana vain yksi pullote, sen kai tulisi edustaa ns. ”distillery characteria”; eli siitä pitäisi löytyä mahdollisimman selkeinä ne piirteet, jotka yleensä ovat juuri tämän tislaamon viskeille tyypillisiä. Mielestäni esim. Bowmoren ”Enigma”, Dalwhinnien 20-vuotias ja Edradourin ”Ballechin” (#1 Burgundy) eivät sanottua kriteeriä oikein täytä. Niin ikään pitäisin mielekkäänä, että tällaiseen perusteokseen valittaisiin esiteltäviksi vain sellaisia pullotteita, joita on yleisesti ja vaikeuksitta saatavissa. Viime vuosituhannen puolella pullotetut Saint Magdalenen ”Rare Malts” -julkaisu (1998) ja Midletonin ”Very Rare” 1990 saattavat hyvinkin edustaa huippua ko. tislaamoiden tuotannossa, mutta liikkuvat kyllä enää vain huutokaupoissa, jos niissäkään; ja esiteltäväksi olisi ollut tarjolla tuoreempaakin tavaraa.
Ilahduttavasti teoksessa on noteerattu myös molemmat Suomessa virallisesti toimivat tislaamot Beer Hunter’s ja Teerenpeli. Kummankaan pullotteita ei kirjoittajalla (tai suomentajalla) ilmeisesti ole ollut maistelussa, sillä kuvaukset puuttuvat. Lisäksi uskon (tai Mika Heikkisen kannalta ainakin toivon), ettei ”Old Buckin” ensimmäisen batchin kohtalo ollut sellainen kuin kirjassa (s. 214) väitetään: ”Heikkinen myi sadan pullon tuotantoerän etupäässä tuttaville.”(!)
Kokonaisuutena Hoffmannin kirjaa voi pienin varauksin suositella suomalaisille harrastajille. Yksittäisiä asiavirheitä on pujahtanut mukaan jonkin verran (esim. ”Green Spot” ei ole blendi eikä ”Redbreast” mallasviski), mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lukija niistä ärtyneenä jättäisi urakkansa kesken. Lähes kaiken tarjotun tiedon löytää myös muualta, ja maailmalla on julkaistu useita lähestymistavaltaan samanlaisia teoksia. Tuoreuden ohella valttina on kuitenkin suomen kieli, jonka ansiosta Hoffmann tavoittanee meillä monia sellaisia harrastajia, joilta englannin seuraaminen ei syystä tai toisesta onnistu. Laajuus (320 s.) ja varsin laadukas nelivärikuvitus huomioon ottaen kirjan hinta (alle 15 euroa) tuntuu oudonkin alhaiselta. Jos ei se paljon anna, ei se paljon otakaan.
Ilkka Ruponen 2.3.2009
Itsekin ole tämän kirjan nyt päällisin puolin selaillut läpi ja ulkoisesti kirja on komea. Suuri koko ja paljon hyviä kuvia luovat näyttävyyttä ja kun tekstikin on sujuvaa niin vaikutelma on oikein positiivinen ja hinta-laatusuhde mainio.
VastaaPoistaPuutteita ja ongelmiakin toki löytyy. Painettu kirja on formaattina hidas ja näin tieto on jo osin väkisinkin vanhentunutta. Esim. Sturt Thomson ei ole enää hetkeen ollut Ardbegin palveluksessa ja Caol Ilalta on julkaistu kokonainen sarja pullotteita Flora & Faunan jälkeen.
Kuten Ilkkakin jo huomioi, niin tislaamoiden esittelyissä esimerkkeinä käytetyt pullotteet ovat välillä hieman oudosti valittuja, esim. Auchentochanin kohdalla tekstiosiossa viskin kerrotaan olevan tyypillisesti alamaan viskinä maultaan keveä ja kuiva, mutta esimerkkipulloksi valitun "Three Woodin" kerrotaan olevan huomattavan makea. Mihin siis lukijan pitäisi uskoa?
Muutenkin kirjan pahimmat karikot ovat juuri näissä maistelukuvauksissa, osa syy varmaankin suomennoksessa?, sillä välillä voi olla vaikea löytää jollekin makukuvaukselle vastaavaa suomenkielistä termiä. "Brora 30 yo - maultaan sangen mieto", hmm.. "Highland Park 18yo - Monimuotoisuus ilmenee pitkässä jälkimaussa. Siitä huolimatta maku säilyy pehmeänä" :) Mutta joo, tuskin mikään painettu teos voi olla täydellinen ja uusi viskikirja suomen kielellä on aina hieno tapaus, joten kyllä tätä voi lämpimästi suositella.
Hintakin on nyt romahtanut, eli alle kahdeksan euron panostukseen nähden rahalle tulee rutkasti vastinetta. voihan sitä vaikka itse korjata virhekohdat kuulakärkikynällä... ;)
VastaaPoista