torstai 31. maaliskuuta 2016

Glengoyne 18 yo



Glengoyne 18 yo, 43%

Tuoksu on mukavan roteva, maltainen ja kuivahkon sherryinen. Raikasta sitrusta ja makeaa yrttisyyttä.

Maku on yllättävän kevytpiirteinen. Makeahko sherryisyys hallitsee. Taustalta nousee ripaus hapahkoa sitrusta. Puhdas tuoreen tammen vivahde.

Jälkimaku jatkuu hedelmäisen makeana. Tuoretta tammea, kirpeää marjaisuutta ja edelleen hapanta sitrusta. Lopussa liimamainen vivahde.

Kokonaisuus on kevyehkö ja maku jää lupaavan tuoksun jälkeen jotenkin vaisuksi. Maukas viski kuitenkin, mutta täyteläisyyttä saisi olla enemmän.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Auchentoshan 18 yo

Sitten arvosteluvuoroon ”täysi-ikäinen” viski Auchentoshanin tislaamolta.

Auchentoshan 18 yo, 43%. Bourbon oak casks.


Tuoksu on pehmeä ja kypsän hedelmäinen (banaani). Yleisilme on hieman tunkkainen. Märkää pahvia, tammea, paahteisuutta ja grillattuja hedelmiä.

Maku on pehmeä, mutta tuoksun tavoin jotenkin tunkkaisen oloinen. Hapahko hedelmäisyys (aprikoosi). Tammea ja joku pahvinen vivahde.

Jälkimaku on hapahko, melko tamminen ja kuivan hedelmäinen.

Ei tämä nyt oikein säväyttänyt. Parempaakin on tältä tislaamolta kohdalle osunut.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Highland Park Sigurd

Vielä yksi Highland Park.

Highland Park Sigurd, 43%. European and American oak casks.


Tuoksu on yrttinen, kirpakka ja melko kevyt. Hunajaa, maltaisuutta, puhdasta viljaa sekä kuivahkoa sherryisyyttä.

Maku on makea, mutta viski jää rungoltaan melko kevyeksi. Hedelmäisyys on runsasta (aprikoosi, luumu, makea sitrus). Tammi tuntuu taustalla.

Jälkimaussa tammi nousee nyt reippaasti esiin. Sherryisyys kääntyy happamaksi ja maltaisuus tuntuu kuivana. Hento turvesavu pyrkii myös nousemaan esiin. Hieman kitkeryyttä.

Kokonaisuutena Sigurd menee sarjaan ”perus”, eikä herätä suuria tunteita.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Highland Park Harald

Lisää Highland Parkia...

Highland Park Harald, 40%.  American and European oak casks.


Tuoksussa huomio kiinnittyy nättiin sherryisyyteen. Tyylikäs tammi ja kiva paahteisuus säestävät taustalla. Hentoa turvesavuisuutta, puuhiiltä ja kuivaa yrttisyyttä.

Maku on täyteläisen pehmeä ja maukas. Sherry hallitsee makeana ja kivan runsaana. Suuntuntuma on öljyinen. Suklaata ja mehukasta hedelmäisyyttä. Pehmeä maltaisuus pyörii taustalla.

Jälkimaussa makeus säilyy yllättävän hyvin. Suklaa nousee nyt kypsän hedelmäisyyden takaa hallitsevaksi. Paahtunutta tammea ja turpeisuutta.

Maukas sherryinen Highland Park. 40% pullotusvahvuudessa erittäin helposti lähestyttävä tuote ja monien muiden nykypäivän ikämerkitsemättömien tuotteiden joukossa positiivinen yllätys. Tätä kuluisi pullollinen helposti.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Highland Park 17 yo ICE Edition

Highland Parkin tämän kevään uutuusviski kantaa nimeä ICE. Nimestään huolimatta viski ei ole suinkaan tarkoitettu nautittavaksi jäiden kera, vaan nimi on napattu muinaisesta mytologiasta kuten monissa muissakin tislaamon pullotteissa. Tarina löytyy ainakin HP:n kotisivuilta. Viski on ilahduttavasti 17 yo ikämerkitty ja se on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä, joiden päätyihin on käytetty uutta tammea.


Highland Park 17 yo ICE Edition, 53,9% (2016)


Tuoksu on puhtaan raikas. Sitrusta, vaniljaa ja kermatoffeeta, sekä tuoretta tammea. Trooppinen hedelmäisyys on runsasta ja siitä löytyy jopa 1960-luvun Bowmoremaisia piirteitä. Taustalla herukanlehteä ja hunajaista makeutta.

Maku on miellyttävän pehmeä, vaikka prosentteja on reippaasti. Vesilisää ei välttämättä kaivata. Suuntuntuma on kermaisen täyteläinen. Makeaa toffeeta, raikasta trooppista hedelmäisyyttä. Tammi sulautuu kokonaisuuteen tuoreena ja puhdaspiirteisenä.

Jälkimakua hallitsevat kaunis puu, hedelmäisyys, vanilja, toffee ja nyt esiin nouseva kookos. Viskin makeus säilyy kivasti. Vahvuutta ja makua riittää pitkään.

Kokonaisuus on vahvapiirteinen, tyylikäs ja maukas. Todella positiivinen yllätys viskiltä, jonka suhteen ennakko-odotukseni olivat varsin varovaiset.

Tuote on siis hyvä, mutta kritisoitavaakin löytyy. Vallitsevan nykytrendin mukaan tämänkin pullon myyntihinta tulee olemaan melko kova ja ainakin itse joudun koko ajan enemmän ja enemmän painimaan ostopäätösten kanssa. Vaikka viski on laadukasta, niin ovatko harrastajat silti valmiita sijoittamaan pulloihin jatkuvasti kasvavia summia? ICE:n hintalappu sijoittunee +-250 euron kieppeille. Hintojen nousu ei toki liity vain Highland Parkiin, vaan yleisesti viskien hintataso on vaan viime vuosina kohonnut merkittävän paljon.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Tukholma 10.3.2016: Highland Parkia ja Bourboneita

Torstai 10.3. tuli vietettyä keväisessä Tukholmassa hyvien viskien parissa. Orkneyn saarella sijaitsevan Highland Park -tislaamon uutuusviski kantaa nimeä ICE ja osallistuin tämän uutuuden lanseeraustilaisuuteen. Tilaisuuden oli saapunut vetämään monille viskiharrastajille tuttu Senior Brand Ambassador Martin Markvardsen ja homma hoituikin sutjakkaasti ja varmaotteisesti alusta loppuun. Päivä tarjosi mukavaa jutustelua, mainion kuuden viskin kattauksen ja hyvää seuraa. Tässä muutama tunnelmakuva päivältä ja ICE:n arvioon palataan sitten seuraavassa postauksessa.






Martin Markvardsen & HP Ice Edition

Highland Park -session jälkeen oli aikaa hieman vilkuilla kaupunkia ja vannoutuneena skottiviskien ystävänä löysin itseni yllättäen paikasta, jonka valikoimasta löytyy lähemmäs 300 bourbonia/muuta jenkkiviskiä. SADDLE & SABRE Saloon & Steakhouse on lämmintunnelmainen ja idyllinen ravintola, jossa viskielämysten lisäksi myös ruokapuoli on kunnossa. Tuhti pihvi oli erinomainen! Suosittelen.





Amerikan mantereen viskeistä löytyi hienoja makuja ja uusia elämyksiä, joista mieleenpainuvimpana oli Japanin markkinoille pullotettu Very Olde St. Nick – 24 yo Ancient Rare Whiskey. Suussasulava ja vivahteikas herkku!


keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Glen Garioch 12 yo The National Trust for Scotland

Maistelussa vuonna 2003 julkaistu Glen Garioch -pullotus.

Glen Garioch 12 yo The National Trust for Scotland, 43%


Tuoksu tarjoaa kypsää hedelmäisyyttä, marjahilloa ja taatelia. Maltaisuus ja tammi tuovat hieman kuivempaa ilmettä. Taustalla suklaata, sekä kauniin hento turvesavun vivahde.

Maku on pehmeä, maukkaan suklainen ja lempeästi kevyen turvesavuinen. Suutuntuma on melko täyteläinen. Lakritsia, kukkaisuutta, tervaa ja kevyt yskänlääkemäinen vivahde.

Jälkimaku jatkuu tasapainoisena ja pehmeänä. Runsas hedelmäisyys, kuivahko tammi ja hento turvesavuisuus toimivat hyvin yhdessä. Maussa riittää pituuttakin ihan mukavasti.

Maukas ”perinteinen” mallasviski. Ikäluokassaan varsin kypsä ja hyvä kokonaisuus.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Dirkschneider, Anvil - Tavastia, Helsinki 1.3.2016


Udo Dirkschneiderin U.D.O.-yhtye nähtiin maassamme viimeksi viime vuonna ja tuolloin olin katsomassa ihan mainion vedon Lahdessa.  Tämän vuoden kiertueella bändi on sama, mutta nimi on vaihtunut U.D.O.sta Dirkschneideriksi. Syy tilapäiseen nimenvaihtoon on se, että erotuksena normaaleista U.D.O.-seteistä tällä kiertueella kuullaan vain Acceptin tuotantoa. Udon kertoman mukaan tämän kiertueen jälkeen hän keskittyy vain omaan soolotuotantoonsa ja Accept-vedot jäävät keikkaseteistä lopullisesti pois.
Kiertueelle lämppäribändiksi valittiin kanadalainen pitkän linjan Anvil, joten ennakkoasetelmat olivat varsin mainiot.

Anvil aloitti oman tuntinsa jopa hieman illan aikataulusta edellä ja bändi oli jälleen kerran ihan oma itsensä. Laulaja-kitaristi Lipsin johtama trio viihdytti yleisöä Anvil-klassikoilla, mutta myös tuoretta materiaalia kuultiin. Vasta julkaistun Anvil Is Anvil -albumin Zombie Apocalypse ja Die For A Lie olivat jykeviä vetoja. Keikan lopuksi Lips yllätettiin synttärionnitteluilla ja kakulla, miehen täyttäessä pyöreät 60 vuotta. Myös Lipsin vaimo saapui juhlistamaan merkkipäivää.

March of the Crabs
666
School Love
Badass Rock 'n' Roll
Winged Assassins
Free as the Wind
Zombie Apocalypse
Mothra
Swing Thing
Die For a Lie
Metal on Metal








Dirkschneiderin setti koostui Accept-klassikoista aina 1980-luvun alusta vuoden 1986 Russian Roulette -levyyn asti. Harmillisesti 1990-luvulla julkaistut kolme albumia sivuutettiin tyystin. Kyllähän sielläkin muutama kova veto olisi ollut.

Klassikkokimara aloitettiin kaksikolla Starlight/Living For Tonite ja soundit olivat heti alusta lähtien mainiot. Hitit seurasivat toisiaan ja Udon ääni oli entisellään – karheana ja persoonallisena. Acceptin alkuperäislaulajasta ja hyvästä bändistä huolimatta jotain tuntui kuitenkin puuttuvan. Acceptin soundissa erittäin tärkeä osa on aina ollut kitaristi/basisti -kaksikolla Wolf Hoffmann/Peter Baltes ja näiden herrojen puuttuminen sai aikaan sen, että esityksestä tuli ajoittain hieman coverbändifiilis. Myöskään tunnelma yleisössä ei noussut ihan odottamaani hurmokseen.



Paljon hyvääkin toki koettiin ja vaikkapa kappaleet kuten Neon Nights, Midnight Highway, Wrong Is Right ja I’m a Rebel olivat timantteja. Kaksi tuntia oli tuhti setti ja makeaa tuli mahan täydeltä ähkyksi asti. Heti keikan jälkeen mietin, että hieman lyhentämällä setti olisi voinut toimia tiiviimpänä vielä paremmin kuin nyt.

Kokonaisuudessaan ilta tarjosi kolmen tunnin metalliannoksen, joten rahalle sai kyllä vastinetta riittämiin. Ehkä kuitenkin Udo bändeineen on nykyään vahvimmillaan oman materiaalinsa parissa, kun taas Wolf Hoffmannin luotsaama nyky-Accept on lyömätön Accept-materiaalin parissa.