keskiviikko 31. elokuuta 2011

Tullibardine Vintage 1992

Välillä on hauska kaataa lasiin jotain uutta ja erilaista. Tullibardine oli ennen tätä itselleni vielä maistamaton merkki ja nyt ensikosketuksen tarjosi tislaamon vuoden 1992 vuosikerta.

Tullibardine Vintage 1992, 46%. Distilled 1992, bottled 2006. (Specially selected bourbon and sherry casks).

Tuoksu on pehmeä ja melko täyteläinen. Havua, pihkaa, sekä tasapainoinen maltaisuus. Makeahkoa kukkaisuutta, toffeeta, hunajaa. Havuisuus tuo hieman ginimäisiä piirteitä. Erikoinen, mutta miellyttävä.

Maku on toffeinen, pihkainen, kukkainen ja myös havu tuntuu maussakin erikoisena vivahteena. Pehmeä ja kevyt maltaisuus. Kuiva heinä, makea pihka, "jännä". Suutuntuma on melko ohut.

Jälkimaku on raikas, hieman kirpeähkö ja keskipitkä. Edelleen "havumetsää", kuivaa mallasta sekä hapokasta marjaisuutta. Taustalla täyteläistä valkosuklaata.

Erikoinen ja "ovelia" makuvivahteita sisältävä viski. Ei nyt ehkä suoraa omalle suosikkilistalle, mutta ei missään nimessä huonokaan, Pisteet "valtavirrasta" poikkeavalle makuprofiilille.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Ben Nevis 14 yo 1992, Cask 2623

Testissä Sherryinen Ben Nevis-pullotus.

Ben Nevis 14 yo, 46%. Distilled Sept. 1992, bottled Jan 2007. Sherry Cask no 2623. 815 bottles.

Tuoksu on hieman kovahko ja maukkaan vahvan sherryisyyden hallitsema. Tummaa suklaata, raikasta mineraalisuutta, pehmeää mallasta, salmiakkilakritsia, sekä pähkinää. Vaatii hieman aikaa lasissa avautuakseen.

Maku on pehmeä ja miellyttävä, suutuntuman ollessa täyteläinen. Sherryisyys on vahvaa ja makeahkoa, mutta taustalla tuntuu reippaasti hapahkoa marjaisuutta, (karpalo). Pehmeä maltaisuus, sekä märkää puuta. Ei juurikaan turpeisuutta.

Jälkimaku tarjoaa sherryä, männynneulasia, pihkaa, sekä taustalta esiin nousevaa hentoa kuivaa turpeisuutta. Suolainen vivahde nousee myös vahvana esiin.

Ihan miellyttävä sherrykypsytetty Ben Nevis, jossa makujen tasapaino säilyy mukavasti. Sherryisyyden taustalla paljon erikoisia makuvivahteita, joista on välillä hieman vaikea "saada kiinni".


torstai 25. elokuuta 2011

BrewDog Abstrakt AB:06


Helsingissä Oluttupa Viiden Pennin hanasta osui eilen lasiin tuhdinpuoleinen Skottiolut.

BrewDog Abstrakt AB:06, 11,2%, Triple Try Hopped Imperial Black IPA

Väriltään mustan oluen tuoksu on paahteinen ja katkeran humalainen. Lakritsaa, yrttejä. Tuhti, mutta miellyttävä.

Maku on alkuun makea ja jopa siirappinen, Runsaan katkera humalointi ja paahteinen maltaisuus tuovat kuitenkin pian tarvittavaa kuivuutta ja särmää. Hyvä tasapaino, eikä alun makeus pääse lyömään "yli".

Jälkimaussa runsas humalointi jyrää ja katkerot nousevat pintaan runsaina, mutta kokonaisuuteen hyvin sointuvina. Kuiva, vahvan paahtunut maltaisuus kantaa makua pitkään.

Vahvojen IPA-oluiden ystäville kokeilemisen arvoinen tuote. Todella vahvasta humaloinnista ja korkeasta alkoholiprosentista huolimatta yllättävänkin helposti nautittava olut. Mukava erikoisuus.



tiistai 23. elokuuta 2011

4 x Port Charlotte

Testissä neljä Bruichladdich-tislaamon pullottamaa vahvan turpeista Port Charlottea.


Port Charlotte PC 5 Evolution, 63,5%. Distilled 2001, bottled 2006. Cask type: Bourbon. 6038 bottles.

Tuoksu on voimakas, savuinen ja raikas. Alkoholi tuntuu liikaa.

Maku on makeahko, mutta "raaka". Runsas savuisuus. Puu, pahvi tms. nousee esiin turhan voimakkaana ja luo tympeän "sivumaun".

Jälkimaku kuivuu ja puu korostuu entisestään. Tympeä, kuivan savuinen, terävä ja alkoholinen.

"Keskeneräinen" ja tasapainoton "raakile".



Port Charlotte PC 6 Cuairt-Beatha, 61,6%. Distilled 2001, bottled 2007. Cask type: Bourbon/Madeira. 18000 bottles.

Tuoksu on vahvan savuinen, mentholinen, suolainen ja täyteläisempi kuin PC 5.

Maku on "raaka" ja alkuun ällömakea. Savuisuus nousee vahvana esiin ja taittaa makeutta hieman. Kuitenkin kokonaisuus on tympeä, sekava ja hajanainen runsaan turvesavun ja makean hedelmäisyyden hallitsema viritys.

Jälkimaku on tunkkaisen savuinen, "kuvottava" ja turhan rajusti kuivuva.

Sekava ja outo. Alun ällömakeus ja lopun hyvin kuiva turve sotivat pahasti toisiaan vastaan.


Port Charlotte PC 7 Sin An Doigh Ileach, 61,0%. Distilled 2001, bottled 2008. 24000 bottles.

Tuoksu on vahva, hedelmäinen & savuinen. Makeahko.

Maku on runsaan hedelmäinen, makea. Savua, kuivaa turvetta sekä runsaasti kypsää hedelmäisyyttä melko hyvässä tasapainossa. Suolaisuutta, raikasta merellisyyttä.

Jälkimaku on terävä, suolainen ja savuinen. Hedelmäisyys kuivuu hurjasti, (liikaa). Loppu on hieman hapan ja tanniininen.

Parempi kuin edelliset, mutta edelleen hieman sekava kokonaisuus.


Port Charlotte An Turas Mor, 46%. Bottled 2010. Cask type: American Oak Cask.

Tuoksu on vahva ja kuivahko savuisuus hallitsee. Hiiltä, vaniljaa, sekä kevyt hedelmäisyys. Taustalla mukava raikkaus. "Perus".

Maku on pehmeä ja melko täyteläinen. Maukas, makeahko savuisuus, (makkaranpaistoa nuotiolla). Raikas hedelmäisyys, sekä vaniljainen puu, (jäätelötikku). Öljyinen suutuntuma. Hieman kuminen. "Perus".

Jälkimaku on makeahko, kuminen ja savuinen. "Perus".

Ihan ok ja taas askel eteenpäin näissä PC-julkaisuissa. Jotain omaa luonnetta ja vivahteikkuutta tosin kaipaisi rutkasti lisää. Erikoista kyllä, että parhaat Port Charlotte-pullotukset ovat toistaiseksi löytyneet yksityisiltä pullottajilta.


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Glen Keith 40 yo 1970, The Whisky Agency

Iäkästä viskiä lasissa..

Glen Keith 40 yo, Distilled 1970, Bottled 2010, 45,1%, The Whisky Agency ‘Landscapes’, Ex-Bourbon Hogshead, 215 bottles.


Tuoksu on "kaunis" ja tasapainoinen. Pehmeää maltaisuutta, tammea, raikasta marjaisuuta sekä hedelmää, (ananas). Taustalla vahva vaniljaisuus. Seesteinen ja tyylikäs.

Maku on pehmeä, makeahkon hunajainen ja melko kevytpiirteinen. Runsas kuivahko maltaisuus, tammi, sekä makeutta tuova hedelmäisyys ovat sulautuneet kauniisti yhteen. Taustalla raikas, marjainen vivahde. Tyylikäs, mutta hivenen yksioikoinen.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja mukavan makeahkona. Kuivahko tammisuus tuntuu kuivattavana taustalla.

Glen Keith 40 yo on viski, jossa ei ole oikeastaan mitään vikaa, mutta ei tästä kuitenkaan suurta elämystäkään muodostunut. Tämän ikäiseltä tuotteelta odottaisi jotain "erityistä", mutta tässä joutuu tyytymään "vain" kultaiseen keskitiehen. Tämä sinänsä hyvä viski kaipaisi enemmän omaa luonnetta, nyt kokonaisuus on liian persoonaton.

kuva: Whiskysamples

torstai 18. elokuuta 2011

Strathisla 30 yo, Gordon & MacPhail

Tarkastelun alla Gordon & MacPhailin pullottama iäkäs Strathisla.

Strathisla 30 yo, 43%. Gordon & MacPhail.

Tuoksu on kuivan sherryinen ja hieman kitkerään vivahtava. Sherry hallitsee ja taustalla tuntuu hieman tammea sekä raikkaita yrttejä. Ihan ok, mutta hieman tasapaksu ja yllätyksetön.

Maku on pehmeä ja tyylikkään sherryinen, mutta ei kovinkaan täyteläinen. Sherry tuntuu kevyehkönä, jonka takana kuiva maltaisuus ja tammisuus muodostavat vahvan rungon. Alun hedelmäinen makeus kuivahtaa nopeasti melko happamaksi.

Jälkimaku on jo hyvin kuiva, sherryisyyden ollessa edelleen hallitsevassa roolissa, mutta erikoisen hapahkona. Kuiva tammi nousee loppua kohden koko ajan enemmän pintaan.

Ihan hyviä piirteitä, maukasta sherryisyyttä ja pehmeä suutuntuma. Valitettavasti kokonaisuus jää turhan yksiulotteiseksi ja jälkimaku kuivuu omaan makuuni liikaa. Tämä maistelukerta vahvisti selkeästi kevään Skotlannin matkalla Dufftownin viskikaupassa tekemäni havainnot.


maanantai 15. elokuuta 2011

Ardbeg Alligator

Testissä uusin Ardbeg-julkaisu.

Ardbeg Alligator, 51,2%. Committee Release, 2011.

Tuoksu lupailee hyvää, ollen mukavan pehmeä ja täyteläisen tuntuinen. Runsas turvesavuisuus hallitsee - kuten olettaa saattaakin. Pehmeä hedelmäisyys on "kypsää", eli ei niin raa'ahkoa ja pistävää kuin esim. Ardbegin edellisessä julkaisussa Rollercoasterissa. Maitosuklaata, lakritsia, sekä taustalla ripaus raikasta minttua.

Maku on kuivahko, todella voimakaspiirteinen, (silti suutuntumaltaan yllättävän pehmeä) ja savuinen. Runsaasti toffeeta, palanutta puuta sekä vaniljaa. Taustalla mausteisuutta - muskotti, pomeranssi, inkivääri. Mentholin vivahde tuo raikkautta. Hyvä makujen tasapaino.

Jälkimaku on raikkaan hedelmäinen ja edelleen tuhdin turvesavun kyllästämä. Tervaisuutta nousee kauniisti esiin. Aivan lopussa maku kuivahtaa tanniiniseksi ja "tiukahkoksi".

Alligator on askel parempaan suuntaan, kun ajatellaan näitä viimevuosien uusia nuoria Ardbegeja. Ero esimerkiksi jo ylläkin mainittuun Rollercoasteriin on huomattava. "Gator" on täyteläisempi, pehmeämpi, maukkaampi ja oikeastaan joka osa-alueella miellyttävämpi. Toki "nuoruus" ja tietty yksioikoisuus vaivaa tätäkin pullotetta, mutta kun iäkkäämpää tavaraa ei tislaamolla tällä hetkellä juurikaan ole, niin "näillä mennään".

lauantai 13. elokuuta 2011

The Famous Grouse Cola

Viikonloppukevennyksenä arvioinnissa jotain erilaista..

The Famous Grouse Cola, 6%, (Scotch Whisky Mixed Drink)

Tuoksu tarjoaa colaa, colaa ja colaa:) Vain hyvällä mielikuvituksella saattaa löytää jotain viskiin viittaavaa.

Maku on "yllätys": Runsaasti colaa! Nyt kuitenkin myös viski nostaa päätään esiin ja oikeastaa aika mukavalla tavalla. Hento savuisuus sointuu colaan yllättävän hyvin ja paketin täydentää makea maltaisuus.

Jälkimaku tarjoaa lisää colaa, jota maukas kevyt turvesavun häivähdys maustaa.

Hmm.. Viskistä ollaan todella kaukana, mutta ihan maukas maustettu cola-juomahan tämä on. Sitä jäin vain miettimään, että mikähän mahtaa olla tämänkaltaisen tuotteen ns. kohderyhmä? "Perinteisten limuviinojen" käyttäjäkuntaa tämä tuskin viehättää ja eipä viskinystävänkään makuhermoille tästä "viskimielessä" nautintoa synny. Jään odottamaan, että koskahan kaupan hyllyltä löytyy vaikkapa tuhdimpaa Ardbeg Colaa :)

perjantai 12. elokuuta 2011

Glenlivet 33 yo 1969, Douglas Laing

"Perus" Glenlivetin jälkeen käsittelyyn hieman iäkkäämpi Douglas Laing-pullotus samalta tislaamolta.

Glenlivet 33 yo 1969. 57,4%. Bottled 2002. Douglas Laing Platinum Selection, 199 bottles.

Tuoksu on voimakas. Kypsää hedelmäisyyttä, (Sherryä?). Suklaata, toffeeta. Raikas kukkaisuus.

Maku on täyteläinen, "mehukas" ja maukas. kaunis kypsä hedelmäisyys, (sherryisyys?) ei ole liian hallitsevaa, vaan Glenlivetin kevyehköt ominaispiirteet erottuvat mukavasti. Hunajaa, heinää, kuivaa viljaa, makeita hedelmiä, sekä taustalla hapahko kevyt turpeisuus.

Jälkimaussa hedelmäisyys kuivahtaa hieman happamaan suuntaan, tammi nousee nätisti esiin ja maku hiipuu hiljalleen tyylikkäänä.

Hieno, varsin tyypillinen iäkäs Glenlivet. Ei kovin vivahteikas, mutta "yksinkertaisuudessaan" varsin toimiva ja selkeä viski. Pidin paljon.

kuva: whiskysamples.eu




keskiviikko 10. elokuuta 2011

The Glenlivet 12 yo

Lasissa klassista Speysiden alueen viskiä, eli The Glenlivetin "perusversio".

The Glenlivet 12 yo, 40%. (2011)

Tuoksu on kevyt ja kauniin hedelmäinen. Kaneliomenaa, sitrusta, kypsää banaania, vaniljaa. Taustalla tasapainoinen maltaisuus. "Raikas hedelmäsalaatti".

Maku on pehmeän maltainen ja makean hunajainen. Raikas hedelmäisyys - omena, sitrus, kuivattu aprikoosi.. Vaniljaa, toffeeta. Virkistävää kukkaisuutta. Kevyt, mutta raikas ja "tuore".

Jälkimaku jatkuu trooppisten hedelmien hallitessa. Kukkaisöljyä. Loppu muuttuu hieman pistäväksi ja maku jää lyhyeksi.

Ihan miellyttävä ja kevyt "perusviski". Plussaa mukavan hedelmäisestä tuoksusta ja puhtaan raikkaasta mausta, miinusta lyhyestä ja hieman kitkerästä lopusta.


lauantai 6. elokuuta 2011

Bowmore 15 yo Laimrig (2011 Release)

Maistelussa uusi Bowmore Laimrig. Edeltäjänsä tavoin myös tämä pullotus on tehty Ruotsin markkinoille. Arviossani vertailukohtana on vuonna 2009 julkaistu ensimmäinen Laimrig.

Bowmore 15 yo Laimrig, 54,4%. Sherry Cask Finished. Released 2011. 15000 bottles.

Tuoksu on täyteläinen ja pehmeämpi kuin 2009 versio. Kevyt tervaisuus, runsas kuivahko sherryisyys, sekä hento turvesavu hallitsevat. Taustalla suolainen lakritsaisuus sekä raikas kukkainen vivahde. Parempi kuin 2009.

Maku on pehmeä, täyteläinen ja kuivan sherryinen. Hedelmäisyys on kypsää, "pyöreää" ja hapahkoa, johon taustan tervaisuus tuo juuri riittävästi makeutta. Savuisuus on hennompaa kuin 2009-versiossa. Raikas kukkaisuus ja yrttisyys tuovat vivahdetta taustalle. Todella helposti juotava viski.

Jälkimaku jatkuu runsaan sherryisenä, mutta myös jännän suolaisena, (salmiakki, lakritsi). Tammisuus nousee hieman esiin ja loppu kuivahtaa reilusti mutta tyylikkäästi.

Pehmeämpi, täyteläisempi ja maukkaampi kuin 2009-versio. Oikein hyvä tuhdin sherryinen Bowmore.