keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Laphroaig 15 yo, the 200th anniversary

Maistelussa Laphroaigin tämän vuoden uutuus, eli vuosien tauon jälkeen tislaamon 200-vuotisjuhlan kunniaksi paluun tehnyt 15-vuotias.

Laphroaig 15 yo, 43%. The 200th anniversary of Laphroaig (2015)


Tuoksu on turvesavuinen, mutta kuitenkin yleisilmeeltään keveä ja ilmava. Vaniljaa, kypsää trooppista hedelmää. Kuiva tuhkaisuus ja kiva suolainen vivahde. Merellinen raikkaus pyörii kokonaisuuden ympärillä.

Maku on erittäin pehmeä ja mukavan kevyehkö. Turvesavuisuus on tuntuvaa, mutta ei nouse liian hallitsevaan rooliin. Kirpakka trooppinen hedelmäisyys, salmiakki, menthol. Tuoretta tammea ja vaniljaa nousee taustalta.

Jälkimaku jatkuu maukkaan turvesavun ja raikkaan hedelmäisyyden yhdistelmänä. Suolaisuutta nousee esiin. Lakritsia ja kevyt yskänlääkemäinen vivahde.

Tasapainoinen, helposti juotava ja maukas Laphroaig. Nykypäivän ikämerkitsemättömien viskien tulvan keskellä tämä 15-vuotias oli varsin positiivinen esitys. Hyvä!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

AC/DC, Vintage Trouble, Santa Cruz - Kantolan Tapahtumapuisto, Hämeenlinna 22.7.2015


Kesän suurin konsertti koettiin Hämeenlinnan Kantolan upouudessa tapahtumapuistossa. AC/DC houkutteli paikalle peräti 55 000 raskaan rockin ystävää ja tapahtuma olikin sitä myötä loppuunmyyty. Omalla kohdallani Kantola toimi megakonsertin paikkana hienosti ja kaikki sujui suuresta väkimäärästä huolimatta ongelmitta. Olimme ajoissa liikkeellä ja hyville katselupaikoilla sijoittautumisen jälkeen oli aikaa nurmikolla loikoiluun ja pienimuotoiseen picnic-evästelyyn. Tunnelma ja väkijoukko alkoi pikkuhiljaa tiivistyä, kun lavalle saatiin illan ensimmäinen esiintyjä Santa Cruz.


Aiemmin pari kertaa näkemäni yhtye ei ole oikein säväyttänyt, eikä tehnyt sitä Kantolassakaan. Bändin kappalemateriaali jää jotenkin valjuksi, vaikka soitto ja esiintyminen ovatkin tällä ryhmällä hyvin hallussa.


Sitten lavalle bluesrockia Los Angelesista – Vintage Trouble. Nyt sitten homma lähti toden teolla käyntiin ja olipa maukas setti. Huikea meno imaisi mukaansa ja tanssijalka alkoi kummasti vipattamaan. Bändin henkeen hyvin sopiva mustavalkoinen livescreeni oli oiva veto ja korosti vintage-tunnelmaa. Laulaja Ty Taylor oli showmies vailla vertaa ja nähtiinpä mieheltä myös sukellus yleisön sekaan. Pitkähkö ”crowd surfing” katsojien käsien päällä kesken kappaleen herätti viimeistään ainakin lavan edustan yleisön! Vintage Trouble tarjoili sellaista herkkua, mitä harvoin lämppäribändeiltä nähdään. Tämä ryhmä klubikeikalle Suomeen, kiitos!




Vintage Troublen setissä kuultiin ainakin seuraavat:

High Times (They Are Coming)
Blues Hand Me Down
Total Strangers
If you loved me
Angel City, California
Run Like the River
Strike Your Light (Right on Me)

Illan odotettu AC/DC-koitos käynnistyi upealla introvideolla, missä bändin nimeä kantava meteoriitti aloittaa matkansa avaruudesta ja päätyy lopulta Hämeenlinnaan. ”Törmäys” lavalle aiheuttaa näyttävän räjähdyksen ja savun seasta esiin astuu yksi maailman kovimmista rockyhtyeistä. Avausbiisi Rock or Bust on käynnissä.


AC/DC koki miehistönvaihdoksia ennen tätä kiertuetta. Kitaristi Angus Youngin, laulaja Brian Johnsonin ja basisti Cliff Williamsin kera lavalla häärivät nyt Malcolm Youngin sairauden myötä kokoonpanoon suvusta nostettu kitaristi Stevie Young sekä rumpaliksi Phill Ruddin tilalle otettu Chris Slade. Slade on tuttu mies jo The Razors Edge -kiertueelta ja hienoahan miehen työskentely on edelleen. Kokonaisuutena täytyykin todeta, että koko bändi suoriutui parin tunnin setistä todella hyvin. Toki ikä jo esiintymisessä näkyy, eli Angus on rauhoittanut edestakaisin juoksenteluaan ja Brian Johnsonin karhea ääni tuntui olevan välillä jo murtumisen rajoilla.


Parhaimmillaan AC/DC on kuitenkin niin tehokas rockkone, että oksat pois. Setin hittikimarasta esiin nousivat vahvat Rock’n’Roll Train, Sin City, T.N.T. ja Whole Lotta Rosie . Hieno kaaren muotoinen lavarakennelma täydensi pakettia ja showelementtejä käytettiin maltillisesti. Toki kaikki AC/DC-keikkojen perusjutut nähtiin, kuten ”hells bell” ja valtava Rosie-nukke.



Taustalla pyörineet videot olivat koko keikan ajan upeaa katseltavaa. Let There Be Rockin aikana nähtiin Anguksen pitkä kitarasoolo pyöreällä nostolavalla. Ilta päättyi odotetusti yhteen maailman parhaista konsertin lopetuskappaleista: For Those About To Rock niittasi tykinlaukausten ja ilotulituksen kera iltamat päättyneeksi.





AC/DC on ja pysyy vahvana vuodesta toiseen. Vuodet kuitenkin vääjäämättä vähenevät ja jos tämä jäi yhtyeen viimeiseksi Suomessa nähdyksi keikaksi, niin lopetus oli ainakin tämän legendaarisen Aussipumpun arvolle sopiva. We Salute You!

        Rock or Bust
        Shoot to Thrill
        Hell Ain't a Bad Place to Be
        Back in Black
        Play Ball
        Dirty Deeds Done Dirt Cheap
        Thunderstruck
        High Voltage
        Rock 'n' Roll Train
        Hells Bells
        Baptism by Fire
        You Shook Me All Night Long
        Sin City
        Shot Down in Flames
        Have a Drink on Me
        T.N.T.
        Whole Lotta Rosie
        Let There Be Rock
        -----------
        Highway to Hell
        For Those About to Rock (We Salute You)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Battle Beast - Suiston festariterassi, Hämeenlinna 17.7.2015


Hämeenlinnan Suistoklubi esitteli Wanajafestivaaliviikonloppuna uuden festariterassinsa. Verkatehtaan idylliselle sisäpihalle rakentunut keikkapaikka olikin ensikokemuksen perusteella varsin toimiva ja näyttävä. Suiston mukaan yleisöä oli paikalla vajaat 1000 henkeä, joten puitteet illan keikalle olivat enemmän kuin kunnossa. Battle Beast ottikin yleisönsä jälleen taattuun tyyliinsä.


Itselleni tämä BB-keikka oli jo kolmas alle vuoden sisään, joten tuttua juttua oli luvassa. Settilista olikin lähes identtinen maaliskuun Nosturin keikan kanssa. Bändi tekee työtään varsin hyvällä sykkeellä ja homma on säilynyt tuoreena ja viihdyttävänä. Laulaja Noora Louhimo oli jälleen aivan huikea, samoin saundit läpi keikan olivat ihailtavan hyvät. Mutta ehkä suurin juttu Battle Beastissa on se, että yhtyeellä on käytettävissään hemmetin laadukas valikoima perinteisiä heviralleja. Näistä kappaleista voisi moni alan bändi olla ylpeä. Reipas Far Far Away käynnisti bileet ja siitä mentiinkin tunti ja vartti eteenpäin kovalla sykkeellä keikan päättäneeseen Out Of Control’iin asti. Puolivälin kieppeillä kuultu Louhimon upeasti tulkitsema Sea Of Dreams on ehdoton heviballadiklassikko!


Battle Beast tarjosi jälleen maukasta heviviihdettä ja 8€ hintaiselle ennakkolipulle sai enemmän kuin hyvän vastineen.






maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pori Jazz Festival 16.7.2015

Kylie Minogue, Caro Emerald, John Hiatt and the Combo, Candi Staton


Tämän vuoden Pori Jazzin torstain ohjelma vaikutti sen verran kiinnostavalle, että paikalle oli lähdettävä. Konserttipäivän aamuna kaadettiin kuitenkin heti kylmää vettä niskaan, sillä viime vuoden lopulla Tavastialla loistanut Beth Hart oli joutunut perumaan esiintymisenä viime hetkillä. Laulajan ääni oli mennyt edellisen keikan jälkeen, eikä esiintymisestä olisi tullut mitään.  No, monta hyvää esitystä oli kuitenkin luvassa huipentuen loppuillan Kylie Minoguen show’hun.  Keskityimme päälavan tarjontaan ja paikalle saavuttuamme ensimmäisenä vuorossa oli pitkän linjan soul-laulaja Candi Staton, joka oli siirretty pienemmältä lavalta päälavalle Beth Hartin tilalle.


Candi Staton yhtyeineen olikin hyvä avaus festivaalipäivällemme. 1960- ja 1970-lukujen soulkappaleet soljuivat mukavasti ja 75-vuotiaan Statonin ääni oli hyvässä kunnossa. Tasokas yhtye ja mainiot taustalaulajat täydensivät kokonaisuuden. Kuultiin monta itsellenikin tuttua kappaletta, mm. Stand By Your Man / Stand By Me, sekä Elviksen tuotannosta tutut In The Ghetto ja Suspicious Minds.



Seuraavana vuoron sai John Hiatt and the Combo. Blues, folkrock ja country olivat vahvoina läsnä ja tiivistunnelmainen keikka oli mukavaa seurattavaa. Hiattin esiintymisestä tuli ajoittain mieleen Bruce Springsteen ja tyylikäs Amerikan rokki piti hyvin otteessaan. Leppoisiin välispiikeihin saatiin myös Suomi-väriä, kun NHL-seura Nashville Predatorsin maalivahti Pekka Rinne sai kehut Hiattilta.




Sitten olikin aika vakiinnuttaa paikka loppuillaksi aivan päälavan edestä, kun vuorossa oli hollantilaislaulajatar Caro Emerald. Keski-Euroopassa todella suosittu, kaksi hienoa albumia julkaissut artisti on vielä Suomessa melko tuntematon, mutta ainakin oman musiikkisydämeni hän on jo onnistunut valloittamaan.


Kuultiin upea keikka, jossa pop, jazz, soul, tango ja lattarifiilikset sekoittuivat maukkaaksi kokonaisuudeksi. Kappaleista säväyttivät Liquid Luch, Tangled Up, Quicksand, A Night Like This, sekä tulevalta levyltä maistiaisena kuultu Helicopter Boy. Caro Emerald on valovoimainen esiintyjä, jolle iso ja monipuolinen yhtye loi hienon taustan. Hyväntuulista kesämusiikkia, wau!





Australialaisen pop-prinsessa Kylie Minoguen musiikki on itselleni tuttua jo 1980-luvun ensialbumista lähtien, eli hevimieheltä löytyy siis myös se kevyempi puoli.


Illan keikalta oli lupa odottaa läpileikkausta Kylien uraan ja aivan loistava festarishow tästä saatiinkin. Lava oli iltahämärässä näyttävä ja Kylien kanssa lavalla nähtiin runsas joukko erilaisiin fantasia-asuihin pukeutuneita tanssijoita. Illan tähtenä loisti kuitenkin huikean säteilevä Kylie. Seksikäs, viihdyttävä ja iloinen esiintyminen vei mukanaan ja settilista oli yhtä suurta ilotulitusta.



Kappaleista ei valittamisen aihetta löydy ja esim. Can’t Get You Out of My Head on hemmetin tehokas livebiisi! Myös vaikkapa Your Disco Needs You, The Loco-Motion ja On a Night Like This toimivat livetilanteessa hienosti. Ensialbumin hitti I Should Be So Lucky kuultiin ilman säestystä ja kun jazz-festivaalilla oltiin, niin jazziakin saatiin. Diana Krall’in tunnetuksi tekemä klassikko Peel Me A Grape oli Kylien käsittelyssä maukas suvantovaihe ja ylläri keikan keskellä.


Into The Blue -kappaleeseen päättynyt noin 1t.40min. kestänyt viihdeshow täytti odotukset ja kotimatkalle sai poistua hymyssä suin. Kylie Minogue tarjosi yhden kuluvan vuoden viihdyttävimmistä keikoista!

Kylie Minogue Setlist Pori Jazz Festival 2015 2015, 2015 Summer Tour







Olipa upea festaripäivä ja alueen ympärillä pyörineet tummat pilvetkin malttoivat olla satamatta paria pisaraa lukuun ottamatta. Ehkä illan aikana nähtyjen artistien huikea valovoima oli se tekijä, joka sai ennusteissa luvatun sateen pysymään poissa. Kiitos loistavat esiintyjät ja 50-vuotias Pori Jazz!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ledaig 42 yo Dùsgadh 1972

Mainion Ledaig 18 yo:n jälkeen lasissa vanhin koskaan pullotettu Tobermoryn tislaamon turvesavuinen viski. Ledaig 42 yo on tislattu vuonna 1972 ja viskin kypsytykseen on käytetty useita erilaisia tynnyreitä.

Ledaig 42 yo Dùsgadh 1972, 46,3%. 500 bottles.


Lasissa olevasta "nektarista" nousee heti esiin huikea aromikkuus. Mustaherukkaa (aah), runsas sherryisyys, sekä paahtunut ”tumma” tammi. Makeahko yrttisyys, tuhti espresso. Tuoksu, jonka parissa viihtyisi vaikka kuinka kauan.

Maku on mukavan pehmeä, pyöreä ja täyteläinen. Sherryisyys hallitsee maukkaana. Kypsä appelsiini, tammi, poltettu puu. Turvesavuisuus tuntuu näin iäkkäälle viskille jopa yllättävänkin runsaana.

Jälkimaku kuivuu reippaasti ja tammi nousee selkeämmin esiin – ei kuitenkaan liian hallitsevana. Myös sherry tuntuu nyt kuivempana ja happamana. Raikasta yrttisyyttä, vahvaa kahvia. Turvesavu on edelleen poikkeuksellisen tuntuvaa. Pitkä ja tyylikäs.

Kauniisti ikääntynyt viskiharvinaisuus, jonka makupaletti on varsin upea ja tasapainoinen. Vahvassa sherryisyydessä on yhtymäkohtia vanhoihin Macallaneihin. Huippuviski, mutta luxustuotteen nelinumeroinen hinnoittelu pitää huolen siitä, että omaan kaappiin ei pulloa tule päätymään.

Kuulemani mukaan tätä viskiä olisi tulossa syksyllä yksi pullo ravintolamyyntiin myös Suomessa, eli aiheesta kiinnostuneiden harrastajien kannattanee pitää silmät ja korvat auki… 
 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Ledaig 18 yo

Skotlannin länsirannikolla sijaitseva Isle Of Mull –saari kätkee sisäänsä tislaamon nimeltä Tobermory. Tislaamon turvesavuiset viskit kantavat nimeä Ledaig ja keväällä markkinoille saatiin varsin mielenkiintoinen uutuus, Ledaig 18 yo. Katsotaan, mitä pullosta löytyy…

Ledaig 18 yo, 46,3%. (2015)


Tuoksu on tuhti ja intensiivinen. Tumma suklaa tuntuu voimakkaana. Kiva turvesavuisuus. Vahva kaakao, kevyt kuivahko sherry. Mukava tammen vivahde. Mausteisuutta nousee esiin. Hyvä!

Maku on maukas ja pehmeä. Turvesavuisuus on heti runsaana läsnä. Jännä tuhkaisuus. Kypsä hedelmäisyys, maukas sherry. Tammi tuo vivahdetta.

Jälkimaku on pitkähkö ja maukkaan turvesavuinen. Puuhiiltä, kuivattuja sekahedelmiä. Tammi on melko runsasta, mutta tyylikästä ja kokonaisuuteen sopivaa.

Tasapainoinen ja nätti Ledaig. Erittäin positiivinen yllätys. Hyvää!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ardbeg Kildalton (2014)

Testissä viime vuonna julkaistu Ardbegin erikoispullote Kildalton. Tätä hieman hämäävästi nimettyä pullotetta ei pidä sekoittaa Ardbegin vuosina 1980- ja 1981 tislattuihin turpeettomiin Kildaltoneihin, sillä tässä uudessa versiossa turvesavuisuus on tislaamolle tyypillisesti vahvana läsnä. Viski on pullotettu ilman ikämerkintää, kuinkas muuten. Hintaa pullolla on/oli tislaamokaupassa £120.


Ardbeg Kildalton, 46%. 2014. (Bottle code L13 218)


Tuoksu on raikas ja sitruksinen. Omenaa, hedelmächutneyta, bbq-savua. Vanilja ja suolainen salmiakki nousevat taustalta. Nuoren viskin hieman raa’ahko yleisilme.

Viskin suutuntuma on pehmeä ja alkuun kivan kermainen. Täyteläisyys kuitenkin katoaa pian ja runko jää valitettavan ohueksi. Runsas kuivahko turvesavu hallitsee. Tuhkaa, puuhiiltä, reipas suolaisuus. Kypsää banaania, toffeeta. Jotenkin kypsymätön ja keskeneräisen oloinen.

Jälkimaku on savuinen, raikas ja kirpeän sitruksinen. Loppu on raa’ahko ja jotenkin tympeä.

Huh. Yksinkertainen, (liian) nuori ja mitäänsanomaton esitys. Jos tämä on parasta, mitä Ardbeg tällä hetkellä pystyy tarjoamaan hintaluokassa 150-200€, niin voi voi. Jos taas tarkoituksena on karkottaa tislaamon vanhat fanit, niin siinä tällaisilla pullotteilla onnistutaan varsin helposti.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Mortlach 1949, Gordon & MacPhail

Lasissa todella iäkäs viski Mortlachin tislaamolta. Pullottajana Gordon & MacPhail.

Mortlach 1949, bottled 2001. 40%. Gordon & MacPhail


Tuoksu on kauniin hedelmäinen. Hedelmäkerkkien makeutta, runsas trooppisten hedelmien kirjo. Makeahko raikas marjaisuus, suolainen salmiakin puraisu. Tammi tuntuu iäkkäänä taustalla. Tyylikäs iäkkään viskin tuoksu.

Maku on pehmeä ja maukas. Suuntuntuma on kermaisen täyteläinen. Lakritsi, viinikumimakeiset, suklaatoffee. Runsas mausteisuus, tammi, kuivahko raikas yrttisyys.

Jälkimaussa tammi nousee enemmän esiin. Siitä huolimatta hedelmäisyys säilyttää tuoreutensa. Loppua kohden kuivuva makuprofiili päättyy vahvan mustaherukkaisen vivahteen noustessa esiin.

Iäkäs nautiskeluviski. Monimuotoinen kokonaisuus, joka elää reippaasti eri maistelukerroilla. Makujen tasapaino ja tietty rauhattomuus jäi hieman vaivaamaan. Kokonaisuutena kuitenkin oikein hyvä viskivanhus.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ämyrock 2015: Kari Peitsamo, Seremonia. Hämeenlinnan kaupunginpuisto 27.6.2015

Tuskaviikonloppuna jäi aikaa poiketa myös Ämyssä. Tämä legendaarinen ilmaisfestivaali on järjestetty Hämeenlinnan kaupunginpuistossa jo vuodesta 1974 lähtien, joten tämän vuoden tapahtuma oli järjestysnumeroltaan 41. Päivän ja illan aikana ehdimme seuraamaan pari keikkaa, eli iltapäivästä esiintyneen Kari Peitsamon ja illalla tapahtuman päättäneen Seremonian.

Kari Peitsamo on nähty Ämyssä melkein aina vuodesta 1979 lähtien. Kunnioitettavaa omistautumista!


Tällä kerralla keikka sujui leppoisasti yleisön huutelemia toiveita toteutellen ja kuultiinkin pitkähkö kimara Peitsamon uralta. Setissä mukana olivat ainakin seuraavat kappaleet:

Kiinalaisten Kiitosjuhla 
Pallo
Urgent Need to Poo-Poo in 1977 
Oliivin Vihreä Dodge Dart vm. -75 
Uskon Beatleksiin 
Ämy 25 v. 
Jatsin Syvin Olemus
Kuu
Rock’n’roll Ei Kuole Koskaan
Tuhatkaunon Tapaus
Vedestä Nousee Kasvi
Perseitä, Perseitä, Perseitä
Mekaaninen Susi
Kari Vanhana

Runsaista yleisötoiveista johtuen setti muodostui kuitenkin hieman sekavaksi ja parempiakin vetoja mieheltä on täällä vuosien varrella nähty. Peitsamo kuitenkin kuuluu Ämyyn, se on fakta!


Peitsamon keikkaa oli seuraamassa myös tämän vuoden euroviisuedustajamme Pertti Kurikan Nimipäivien laulusolisti Kari Aalto. Myöhemmin Aalto oli esiintynyt Ämyn lavalla vierailevana laulajana punkyhtyeiden Karanteeni ja Rikoslaki keikoilla. Harmillisesti nämä setit missasin muista kiireistä johtuen.

Illaksi ehdin kuitenkin takaisin kaupunginpuistoon kuuntelemaan festarit päättäneen Seremonian keikan. Edellisen kerran näin yhtyeen vuonna 2012 Suistolla ja tuolloin bändin vanhakantainen doom toimi ihan hyvin. Nyt yhtyeellä on jo kolmen julkaistun albumin myötä kasassa laajempi kappalemateriaali, mikä tuo monipuolisuutta myös livesettiin. Vahvatunnelmainen keikka olikin taas hyvä ja jyräävät riffit pitivät kuulijan tiukasti otteessaan. Synkkä ja raskas musisointi toi jälleen mieleen 1970-luvun Black Sabbathin ja Seremonia tarjosikin setissään varsin maukasta retroilua. Kyllähän näin hyvän materiaalin parissa oli helppo viihtyä. Vahva veto.







Edit 7.7.2015: Peitsamon kappalelistaa täydennetty.