Tuskan sunnuntaita vietettiin aurinkoisessa ja ihan mukavan lämpimässä kesäsäässä. Olimme paikalla jo heti iltapäivästä ja ensimmäiseksi kohdalle osui Warmenin keikka.
Warmen paiskasikin ilmoille sellaisen avauksen, että oksat pois. Thunderstonesta tuttu Pasi Rantanen lauloi setin alkupuolen ja upeasti vetikin. Vahva ääni istui perinteisiin heviralleihin kuin nenä päähän. Muutaman kappaleen jälkeen mikrofonin varteen saapui Jonna Geagea ja keikka jatkui viihdyttävissä merkeissä. Jonnan jälkeen oli loppuhuipennuksen vuoro, kun mikrofonin nappasi parin biisin ajaksi Chilren of Bodomin Alexi Laiho. Todella kova keikka tältä vain harvoin esiintyvältä yhtyeeltä. Tämä kyllä kannatti nähdä.
Mokoma lienee tuttu kaikille vähänkin metallimusiikkia seuranneille ja kyllähän yhtyeen uusin Elävien Kirjoihin -albumi on varsin hyvä ja listoillakin menestynyt teos. Keikalla saatiin tuhti annos Mokoma-tuotantoa ja väkeä kentällä alkoi olla jo reippaasti. Omaan makuuni bändiltä löytyy muutama todella hyvä kappale, mutta pieni tasapaksuus vaivaa muutoin. Mokoma meni nyt sopivana välipalana ennen seuraavaa esitystä.
The Sirens oli itselleni yksi koko festivaalin odotetuimmista. Kolmen laulajattaren muodostamaan trioon kuuluvat Anneke Van Giersbergen, Liv Kristine ja Kari Rueslåtten. Luvassa oli materiaalia kolmikon soolotuotannoista sekä vanhempaa bändimatskua mm. The Gatheringilta ja Theatre of Tragedylta.
Trion tyylikästä, hyväntuulista ja pirteää esiintymistä oli ilo katsella ja kuunnella. Tyttöjen taustabändi jäi nyt todellakin taustalle, mutta ammattimaisen varmasti soitto kulki. Lauluvuorot vaihtuivat lennosta ja setti oli rakennettu varsin toimivaksi kokonaisuudeksi. The Gatheringin tuotannosta poimittu Strange Machines oli järisyttävän kova. Huikeaa aurinkoisen kesäpäivän viihdettä!
Opeth esitti progemetalliaan seuraavana. Enpä ole pahemmin yhtyeen tuotantoon perehtynyt, mutta ihan hyvällehän tämä kuulosti. Kappaleiden tuntemus olisi varmasti avannut keikkaa vielä paremmin, nyt bändin esitys meni itseltäni hieman ohi.
Stratovarius tarjoili festarikansalle herkkua nimeltä Visions, sillä tuo yhtyeen klassikkoalbumi soitettiin kokonaisuudessaan. Visionsin parissa Strato kuulostikin paremmalle kuin aikoihin! Albumin kappalejärjestystä oli muutettu livesetissä ja hyvinhän se toimi näinkin, mutta ehkä kuitenkin itse olisin toivonut kuulevani kappaleet levyn alkuperäisessä järjestyksessä.
Forever Free
The Kiss of Judas
Legions
Before the Winter
The Abyss of Your Eyes
Holy Light
Paradise
Coming Home
Visions (Southern Cross)
Black Diamond
Alice Cooper sai kunnian päättää tämän vuoden Tuskan. Viimeksi näin Cooperin lavalla parisen vuotta sitten ja tuon hienon Wacken-keikan pohjalta odotukset olivat nyt korkealla. Upea show tästä saatiinkin. Kuultiin hyvä, mutta yllätyksetön best of -setti + jo Wackenista tutut klassikkocoverit Doorsilta, Beatlesilta, Jimi Henrixiltä ja Wholta. Lisämausteena mukana olivat kaikki Cooperin keikoille tyypilliset showelementit. Homma pelitti auringonpaisteessakin vallan mainiosti ja viihdearvo säilyi korkeana koko puolentoista tunnin keikan ajan. Kolmen kitaristin tarjoamasta äänimaisemasta ei syvyyttä puuttunut ja etenkin Wackenissa nähdyn Orianthin seuraajaksi pestattu Nita Straus oli säteilevä. Cooperilla tuntuu olevan nyt kyky löytää yhtyeeseensä lahjakkaita naiskitaristeja. Illan viimeisenä kappaleena kuullun School’s Out’in aikana Cooperin seuraksi lavalle saapui myös Michael Monroe ja herrojen duetto olikin varsin oiva päätös illalle. Alice Cooper tarjosi juuri sitä mitä odotettiinkin, eli suurta ja mukaansatempaavaa heviteatteria.
Hello Hooray
House of Fire
No More Mr. Nice Guy
Under My Wheels
I'll Bite Your Face Off
Billion Dollar Babies
Lost in America
Hey Stoopid
Dirty Diamonds
Welcome to My Nightmare
Go to Hell
Wicked Young Man
He's Back (The Man Behind the Mask)
Feed My Frankenstein
Ballad of Dwight Fry
Killer
I Love the Dead
Break On Through
Revolution
Foxy Lady
My Generation
I'm Eighteen
Poison
-----------
School's Out
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti