torstai 30. huhtikuuta 2009

SOTWblogin Port Ellen-viikko, Torstai.


Päivän fakta:
1900-luvun alun jälkeen tislaamon toiminta ei ollut kovinkaan ruusuista ja se olikin kokonaan kiinni 1929 - 1966. 1966 Aloitettiin remontti, mikä kesti 18kk, jonka jälkeen tislaamo avattiin 1.4.1967.

Päivän viskit:

Port Ellen 4th. Release, 25yo, 56,2%, distilled 1978, bottled 2004. (5100 bottles).

Tuoksu voimakas, hyökkäävä, jodinen, suolainen. Aavistus sitrusta ja savua.
Koostumus todella öljyinen.
Maku on täyteläinen ja erittäin vahvan savuinen. aavistus mentholia, sopivasti makeutta.
Jälkimaku on pitkä, kuiva puu nousee esiin sopivana vivahteena.
Kokonaisuutena hyvin balanssissa ja voimaa riittää!
Pieni vesilisä tekee hyvää avaten makuja upeasti.

Port Ellen 7th. Release, 28yo, 53,8%, distilled 1979, bottled 2007. (5274 bottles).

Tuoksu melko pehmeä, hedelmäinen, pyöreä. Merellistä raikkautta ja aavistus savua.
Maku on pehmeä, kuivan hedelmäinen ja kevyen savuinen.
Koostumus ei ole niin öljyinen kuin 4th Releasessa.
Jälkimaku on jälleen pitkä ja tasapainoisen pehmeä.
Kokonaisuutena melko kevyt OB-Release, ei tämän sarjan parhaimmistoa.
Pieni vesilisä korostaa viskin kuivuutta ja tuo mukaan jotain yrttimäisiä piirteitä.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

SOTWblogin Port Ellen-viikko. Keskiviikko

Päivän fakta:
Port Ellen oli ensimmäinen single malt, jota vietiin Skotlannista Amerikkaan, n1840. Tämän takana oli John Ramsay, joka nousi Port Ellenin myötä hyvin vahvaksi vaikuttajaksi Islaylla ja loi Port Ellenistä saaren tärkeimmän sataman. Ramsay kuoli vuonna 1892. Ramsayn ajalta on nykypäivään säilynyt viskiäkin, ainakin pullo vuodelta 1891, mikä myytiin MacTearsin huutokaupassa vuonna 2001 hintaan 11.000 puntaa.

Päivän viski:

Port Ellen Douglas Laing & Co. advance sample DL Ref 4673 (200 ml), sherry butt, 50%. 25yo, November 1982 / September 2008.

Tuoksu on kuivan savuinen ja täyteläisen sherryinen.
Maku avautuu hyvin, "tumma" hedelmäisyys yhdistettynä sopivan vahvaan savuisuuteen on toimivan tuntuinen yhdistelmä. 25-vuoden kypsytys tammitynnyrissä tuo oman elementtinsä, sillä puu tuntuu kuivana kontrastina sherryn makeudelle. Kokonaisuus säilyy melko hyvin tasapainossa ja lopputulos on hyvä, joskin parempiakin sherrytynnyreitä on tullut Port Elleniltä vastaan. Jälkimaku on kuivan savuinen ja erittäin voimakas.
Tähän viskiin kaipaisin hieman lisää täyteläisyyttä ja tasapainoa, mutta tällaisenaankin kyseessä on kuitenkin ihan hyvä ja vahva Sherry-Ellu.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

SOTWblogin Port Ellen-viikko, Tiistai

Päivän fakta:
Tislaamo on nimetty Port Ellenin kaupungin perustajan Walter Frederick Campbellin vaimon Eleanorin ("Ellen") mukaan.

Päivän viski:
Eilisen iäkkään tuotteen vastapainoksi nuorehkoa tavaraa,
Port Ellen 14yo, 64,1%, distilled March 1979, bottled July 1993, One Hogshead of 243 bottles, cask no 1848. Wilson & Morgan Barrel Selection.
Tuoksu kuivan savuinen, hieman tervainen ja täyteläisesti hedelmäinen.
Maku on huikean voimakas! Korkeista prosenteista huolimatta alkoholi pysyy yllättävän hyvin hallittavissa, eikä vedellä laimennus ole välttämättä tarpeen lainkaan.
Kuiva ja vahva savuisuus hallitsee tätä täyteläistä viskiä, mutta taustalla erottuu myös makeampia hedelmäisiä elementtejä, sekä aavistus tervaista puuta.
Kuiva jälkimaku pehmenee mukavasti loppua kohden ja on pitkähkö.
Tasapainoinen kokonaisuus.

Tämä erittäin hyvästä tynnyristä pullotettu viski on loistava esimerkki hyvästä nuorehkosta Port Ellenistä.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

SOTWblogin Port Ellen-viikko. Maanantai

Tällä viikolla olisi tarkoituksena kahlata läpi muutama Port Ellen-pullote ja jotain pientä tislaamotietoutta siinä sivussa.


Päivän fakta:
Tämä Skotlannissa Islayn saarella sijainnut tislaamo perustettiin vuonna 1825.

Päivän viski:
Testissä kypsytysiältään toistaiseksi vanhin kohdalleni osunut Port Ellen.

Port Ellen 30yo 1978/2008, 54,2%, Douglas Laing Platinum Selection
. Tislattu 9/1978 ja pullotettu 11/2008, pullomäärä 423 pulloa.

Tuoksu on merellisen raikas ja yllättävän nuorekas, sekä hennon savuinen.
Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen.
Maku on yllättävä, lähinnä makeutensa vuoksi, sillä harvoin PE:ssä makeus on näin vahvana esillä. Muuten mennään tuttua rataa, raikasta meri-ilmaa ja sopivan voimakkaasti savua.
Pitkä jälkimaku on kuivahko ja miellyttävän turpeinen. Port Elleneille tyypillinen vahva savuisuus nouseekin voimakkaimmin esiin vasta tässä jälkimaussa.
Varsin tasapainoinen ja kauniisti ikääntynyt PE, "yli-ikäisyydestä" ja puumaisuudesta ei ollut tietoakaan ja vastaaville tynnyreille voikin ennustaa hyvää tulevaisuutta vielä monien vuosien päähän...

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Olipa kerran...

Daniel Lernerin Mallasviski ja Skottiviski on aika kamala viskikirja, mutta kirjan lopusta löytyy listattuna tasan kymmenen vuoden takainen Alkon viskivalikoima, jota onkin hauska verrata vaikkapa nykyään Alkon hyllystä löytyviin tuotteisiin. Tässä siis Alkon mallasviskit kymmenen vuotta sitten, huhtikuussa 1999. (Pullotteiden kirjoitusasu suoraan kirjasta, T = toimitusmyynnissä):

- Aberlour Single Malt 10 Years T
- Auchentoshan 10 Years Old
- Blaimhor 8 Years Old Vatted Malt
- Cardhu Highland Single Malt Whisky 12 Years
- Cheveleff Whisky
- Glenfarclas 105
- Glenfarclas 15 Years Old T
- Glenfarclas 21Years Old T
- Glen Grant Pure Malt
- Glen Parker Single Malt Scotch
- Glengoyne Single Malt 17 Years Old
- Glenmorangie Madeira Wood Finish
- Glen Ord Single Malt 12 Years
- Glenfiddich Pure Single Malt Scotch
- Highland Park Single Malt 12 Years Old
- Johnnie Walker Pure Malt Scotch Whisky 15 years
- Lagavulin Single Islay Malt 16 years
- Laphroaig Single Islay Malt Scotch väh. 10 v.
- The Macallan Single Malt 12 Years Old
- Mallas Viskiä
- Speyburn Single Malt Scotch Whisky 10 vuotta
- Springbank 12 Years Old

Kyllähän tuolta muutama pullo löytyy jotka mielellään näkisi valikoimassa vielä nykyäänkin...

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Chickenfoot cd


Tästä rockin superkokoonpanosta kirjoittelinkin jo joku aika sitten täällä ja viikko sitten sain tulevan Chickenfoot-nimeä kantavan cd:n promoversion kuunteluun. Levy on viikon aikana pyörinyt useasti soittimessa ja varsin tuhtia sekä perinteitä kunnioittavaa hard rockia on tarjolla.
CD:n soundeihin on selkeästi nähty vaivaa ja hyvin tehtyä levyä on ilo kuunnella.

Avausbiisi Avenida Revolution kulkee kuin boogiejuna ZZ Topin hengessä. Soap On A Rope on tyyliltään tuttua Sammy Hagarin soololevyjen ystäville ja Sexy Little Thing tarjoilee hieman itämaista fiilistä, vahvan riffin ja väliosassa pienen bluestuokion. Oh Yeah on vahvaa bluesrockia, mutta seuraavat Runnin' Out ja Get It Up ovat hieman tasapaksuja perusvääntöjä. Tämän pienen suvantovaiheen jälkeen Dawn The Drain iskee järisyttävän vahvalla kitarariffillä, loistava biisi. Pirteä ja levyn tarttuvimman melodian omaava My Kinda Girl toimii hienosti Van Halenin hengessä ja pakollinen tunteilubiisi Learning To Fall sisältää kaikki heavyballadikliseet mutta yllättäen kestää usemmankin kuuntelukerran. Turnin' Left on jälleen keskitason perusrockia ja levyn päättävä Funkyrytminen Future Is The Past on sekoitus Hagarin monien soolobiisien kepeää raikkautta ja Red Hot Chili Peppersien funkya otetta, kunnes loppupuolella Satrianin vahva kitarointi ottaa vallan.

Kokonaisuutena siis varsin hyvä setti jonka mielellään työntää soittimeen uudestaan ja uudestaan. Kauppoihin kesäkuun alussa.

Kuvassa "heat sensitive digipack". "Perusversion" kannen pohjaväri on musta.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Kuukauden levyklassikko 4: Led Zeppelin - IV



Led Zeppelinin paluu keikkalavoille lähes alkuperäiskokoonpanossa taisi jäädä vain yhden Lontoon keikan (2007) mittaiseksi ja laajempi kiertuesuunnittelu on mitä ilmeisimmin taas kerran haudattu. No, musiikki elää levyiltä ja tämä 1971 julkaistu Led Zeppelin IV, (virallisestihan tämä levy on nimetön), on paikkansa kuukauden levynä ansainnut.
Levyn avaava kaksikko Black Dog ja Rock and Roll jyräävät vastustamattomasti ja lukeutuvat "heavyn" klassikkosarjaan. Varsinainen jättipotti levyllä on kuitenkin Stairway to Heaven, upea teos ja varmasti yksi tunnetuimpia rockbiisejä maailmassa. Levyltä löytyy myös bändin ja ajan hengen mukaan myös hieman mutkikkaampaakin materiaalia ja psykedeelisiäkin sävyjä sisältävät kappaleet avautuvat vasta usean kuuntelun jälkeen. Vastapainoksi rosoisuudelle Going To California soi akustisena ja herkkänä. Monimuotoinen ja upea levy, kuten toki olivat jo aiemmatkin kolme Zeppelin-julkaisua.

1. Black Dog
2. Rock 'n' Roll
3. Battle Of Evermore
4. Stairway To Heaven
5. Misty Mountain Hop
6. Four Sticks
7. Going To California
8. When The Levee Breaks

* Jimmy Page – akustinen kitara, sähkökitara, mandoliini
* Robert Plant – laulu, huuliharppu
* John Paul Jones – syntetisaattori, bassokitara, kosketinsoittimet, mandoliini, nokkahuilu
* John Bonham – rummut

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Bowmore 17yo


Jatketaanpa Bowmoren parissa, mutta tällä kertaa uudemmalla tuotannolla. Maistelussa nykyisin pääasiassa travel retail-myyntiin suunnattu Bowmore 17yo 43%:
Hieman pistävässä tuoksussa runsaasti kermatoffeeta ja aavistus sherryistä makeutta.
Maku on pehmeä ja runsas. Hedelmäinen makeus hallitsee aluksi, kunnes kevyt ja kuivahko savuisuus nousee esiin ja hallitsemaan maun "loppukaarta".
Hento laventelisuus kuljettaa hitaasti hiipuvaa jälkimakua ja viski on kokonaisuutena varsin maukas sekä tasapainoinen. Jotain pientä lisävivahdetta jäin kuitenkin tällä kerralla kaipaamaan, mutta näinkin viski on toki upean herkullinen, mutta hieman tasapaksu verrattuna vaikkapa eiliseen 21-vuotiaaseen.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Bowmore 21yo


Testissä Bowmore 21yo 43% (vanhempi versio).
Tuoksussa pehmeää täyteläistä savua, maukasta sherryisyyttä, sekä sopiva aavistus kirpeyttä.
Viski on huikean pehmeä, täyteläinen ja tasapainoinen. Mukava makeus luo pohjan jota hento savu täydentää ja lopussa esiin nousevat raikkaan herukkaiset aromit.
Jälkimaku jatkuu herukkaisena ja kevyen sherryisenä pitkään...
Kerrassaan upea ja herkullinen viski.


lauantai 18. huhtikuuta 2009

Ardbeg 17yo


Eilen illalla tuli pyöräytettyä laseissa muutama herkullinen viski ja niistä yhtenä oli pitkästä aikaa maistelussa Ardbeg 17yo 40%:

Tuoksu on tyylikäs. Pehmeää hentoa savua, aavistus hunajaista makeutta, sekä kirpeää marjaisuutta.
Maku on pehmeä, hentoprofiilinen ja "kaunis". Kevyt kuivahko savuhuntu leviää tasapainoisen makeuden päälle ja marjainen kirpeys tuo vivahdetta. Pienenä miinuksena tämän "vain" 40% viskin jälkimaku ei aivan jaksa kantaa loppuun asti, vaan se haihtuu hieman turhan nopeasti.

Kokonaisuutena herkkä ja tyylikäs viski, joka ainakin itsellä on vaatinut useita maistelukertoja avautuakseen kunnolla. Vuosia sitten en edes ostanut pulloa, kun tämä tuntui kovin vaisulta muihin Ardbegeihin verrattuna. Monta vuotta myöhemmin "löysin" tämän viskin uudelleen ja totesin kyseessä olevan kuitenkin varsin hieno ja erilainen tuote ja niinpä pullo löysi tiensä myös omaan kaappiinkin. Upean erilainen Ardbeg!

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Bunnahabhain 1997 (Signatory)


Maistelussa Bunnahabhain 9yo, 1997, 59%, Refill Sherry Butt, Cask no 5272, 645 bottles. (Signatory).

Tuoksu on raaka, tuhdin savuinen, (sherryä & poltettua kumia).
Maku on sekoitus nuorta raikkautta (raakuutta), Sherryistä makeutta ja voimakasta savua. Maut risteilevät suussa ihan hujan hajan eikä kunnollista tasapainoa löydy millään. Jälkimaku on lyhyehkö ja vahvan savuinen.
Pieni vesilisä tasapainottaa makuja hieman, mutta kovin "keskeneräinen" vaikutelma tästä viskistä jäi. Muutama vuosi lisää tekisi tälle varmaan hyvää. ...mutta tarvitaanko ylipäätään markkinoille näitä "heavily peated" versiota Bunnasta?
Omasta mielestäni ei.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Laphroaig 18yo

Laphroaigin perus-sarjassa tapahtuu muutoksia, kun kauan valikoimassa ollut 15yo poistuu ja sen seuraajaksi on julkaistu kolme vuotta vanhempi versio. Ensikokemuksen perusteella uusi 18yo jatkaa 15yo:n kevyehköä linjaa, mutta tuntuu sentään hieman tuhdimmalle kuin edeltäjänsä. Tässä kokemukset:

Laphroaig 18yo 48%


Tuoksu on maanläheinen, kevyen savuinen, aavistuksen tervainen ja raikas.

Suutuntuma on erittäin pehmeä, kevyt ja 48% huolimatta jopa hieman vetinen.
Maku on erikoinen, Laphroaigille tyypillistä savua, yllättäviä yrttimäisiä vivahteita ja merellistä raikkautta.

Jälkimaku on lyhyehkö ja hieman ponneton.
Mitä kauemmin viski oli lasissa, niin sitä selvemmin alun merellinen raikkaus hävisi paljastaen hieman tunkkaisen ja mitäänsanomattoman rungon.

Kokonaisuutena kuitenkin todella pehmeä ja helposti juotava viski, jonka makuprofiilin keveys yllätti. Aivan juotavaa, mutta ei missään tapauksessa mikään suuri elämys. Ei omalle ostoslistalle.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Onko lasilla väliä?


Aina aika ajoin nousee esiin keskustelua siitä, minkälaisesta lasista viski tulisi nauttia. Jokaisella on tietysti omat tottumuksensa eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Parin hengen "testiryhmällä" päätimme kuitenkin ottaa selvää onko lasilla väliä? Riviin viisi erilaista lasia ja testiviskinä sai toimia Bowmore 15yo Mariner, 2cl/lasi.

Heti alkuun suurimmat erot ilmenivät tuoksussa, lasi numero 1 oli varsinainen "aromipesä", kun taas laakeissa malleissa 4 ja 5 aromit tuntuivat hukkuvan aivan taivaan tuuliin. lasit 2 ja 3 olivat tasaisen hyviä.
Sitten maku: Alkuun suuria eroja ei tuntunut löytyvän, mutta laseissa 1-3 oli havaittavissa "tuoksun siirtymistä" myös makuun ja näiden kokonaisvaikutelma oli selvästi monipuolisempi kuin numeroissa 4 ja 5. Jälleen numero 1 antoi parhaat aromit.
Mitä kauemmin juomat laseissa olivat, sitä selvemmiksi erot kävivät. Noin puolen tunnin jälkeen varsinkin lasissa numero 5 ollut viski alkoi maistua jo selvästi väljähtyneelle, kun taas numero 1 ei ollut menettänyt alkuasetelmasta mitään, vaan tuoksu ja maku olivat päinvastoin kehittyneet parempaan suuntaan.

Kokonaisuutena siis lasi numero 1 oli selkeästi paras, 2 ja 3 antoivat keskenään hyvin samankaltaisen tunteen ollen ihan hyviä laseja, mutta lasit 4 ja 5 pilaavat totaalisesti hyväksi aiotun viskinautinnon, niin nopeasti aromit niistä haihtuvat. Lasilla on siis väliä.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Hanoi Rocks Tavastia 8.4.2009





Tänään sunnuntaina päättyy yksi aikakausi suomalaisen rockmusiikin historiassa, kun legendaarinen Hanoi Rocks on ilmoittanut soittavansa viimeisen keikkansa. Bändi on urakoinut näiden jäähyväiskeikkojen tiimoilla oikein urakalla, soittaen Helsingin Tavastialla tämän viikon tiistaista lähtien kuutena päivänä peräkkäin peräti kahdeksan loppuunmyytyä keikkaa. Tänään on siis lopullisten jäähyväisten aika, mutta itse olin paikalla keskiviikkoiltana ja hyvältähän tuo kuullosti. Bändi hoiteli n. 1t.45min. setin ammattimaisella varmuudella ja illan aikana kuultiin tietysti lähes kaikki vanhemmat klassikot, mutta myös paljon uudempaa materiaalia. (viimeisin "Street Poetry" on muuten erittäin hyvä levy). Kitaristi Andy McCoy oli lavalla terävässä kunnossa, ei merkkiäkään liiallisesta alkoholin nauttimisesta tai muusta sekoilusta. Taitaakin olla niin, että median edessä Andy on omaksunut tyylikseen tietynlaisen "sekoilun", mutta lavalle nousee aina skarppi ja taitava muusikko. Laulaja Mike Monroella riittää energiaa liikkua taukoamatta ja lauluäänikin oli hyvässä kuosissa. Koko bändin suoritus oli varsin onnistunut ja näin ollen ilta oli varsin viihdyttävä. Hanoi Rocks lopettaa hyvissä voimissa...

Illan setti:

Obscured
Hypermobile
Street Poetry
Fashion
Mystery City
Love's An Injection
Whatcha Want
Problem Child
Mental Beat
People Like Me
Power of Persuasion
A Day Late
I Can't Get It
Self Destruction Blues
Until I Get You
Beer And A Cigarette
Boulevard
Cheyenne/Don't You Ever
11th St. Kidzz
Malibu Beach
High School
Tragedy
-----------------------
Oriental Beat
Taxi Driver
Up Around The Bend

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Pitkäperjantain pitkä Ardbeg-vertailu


Pitkäperjantain iltana oli erään fanaattisen Ardbeg-harrastajan kanssa ilo maistella muutamia kyseisen tislaamon viskejä. Teemaksi otimme 1970-luvun Single Cask-pullotteet. Kahdeksan erilaista versiota tuli testattua, kolme Bourbon- ja viisi Sherrykypsytettyä.
Tässä hieman mietteitä maistelluista, aloitetaan "Bourbonkolmikolla":

Single Cask 2739, 1974/2004, 53,7%, Bourbon Hogshead, 134 bottles, (OB):

Tuoksu pehmeän savuinen, "perus" Ardbegia.
Maku on vahva, täyteläinen ja voimakkaan savuinen. Pitkä ja lämmittävä jälkimaku.
Melko perustavaraa, jos sellaista ilmausta nyt sallittaneen käytettävän.

Single Cask 2741, 1974/2005, 51,9%, Bourbon Hogshead, 122 bottles, (OB):

Tuoksu on erikoinen! Giniä!?. Katajanmarja ja savuisuus hallitsevat.
Maku on alkuun erittäin raikas ja taas hieman ginimäinen, kunnes kuivahko puun vivahde nousee vahvana esiin. Jälkimaku yllätten makeutuu ollen mukavan tervaisuuden sävyttämä.
Erikoinen mutta mielenkiintoinen tuote.

28yo, 1972/2000, 50%, (Douglas Laing Old Malt Cask):

Tuoksussa makeutta ja kuivahkoa savua sopivassa suhteessa, upea!
Maku tarjoaa loistavaa vivahteikkuutta, savua, mausteisuutta ja sopivaa makeutta.
Jälkimaussa kuiva savuisuus nousee tyylikkäästi esiin ja maku jatkuu ja jatkuu...
Loistava viski!

Sitten "Sherrysarjaan":

29 yo 1975/2004, 47,3%, 255 bottles, (Douglas Laing Platinum Selection):

Tästä kirjoitinkin oman juttunsa muutama päivä sitten ja hyvälle maistui nyt myös muiden Begien seurassa.

Single Cask 4703, 1975/2002, 47,6%, Sherry Hogshead, 240 bottles, (OB):

Tuoksu savuinen ja makea.
Maku täyteläinen, huomattavan makea ja vahvan savuinen.
Jälkimaku on yllättävän lyhyt.
Tämä on sellainen "helppo - Kaikki tykkää-viski").

Single Cask 2392, 1976/2000, 55%, Sherry Butt, 528 bottles, (OB, Arbeg Committee release 2000):

Tuoksu kuivan savuinen.
Maussa mahtava täyteläisyys, upea tasapaino ja järjettömän pitkä jälkimaku.
Hieno viski!

Single Cask 2396, 1976/2002, 53,5%, Sherry Butt, 492 bottles, (OB, Italy):

Tuoksu kuivan sherryinen, savua hyvin vähän.
Maku ei ihan vastaa tuoksua, sillä viski on makea ja herkullinen, savuakin löytyy sherryn alta sopivasti.
Jälkimaku on kuitenkin turhan lyhyt ja voimaton.

Single Cask 2398, 1976/2004, 51,4%, Sherry Butt, 504 bottles, (OB, Feis Ile 2004):

Tasapainoinen ja herkullinen tuoksu. Huikean pehmeä suutuntuma. Hienostunut ja tyylikäs kokonaisuus, jossa sopivasti makeutta ja kuivaa savua. Herkullinen jälkimaku jatkuu tasapainoisesti kuivan savuisena pitkään...
Hyvää.

Siinä illan anti lyhykäisyydessään. Mielenkiintoisia tuotteita ja huomionarvoista oli se, kuinka suuria eroja eri tynnyreiden väleillä onkaan. Samoin Douglas Laingin pullotteiden huikean korkea laatu oli ilahduttavaa, Bourbon-version rankkasin kolmikon parhaaksi ja ei hännille jäänyt myöskään tuo Sherryinen tuotos.
Joissakin viskeissä käytössämme oli vain samplepullot, joten kuvaan ei tällä kertaa saatu koko kattausta, pahoittelen.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

DL Provenance-sarjan uusi ilme

Douglas Laingin Old Malt Cask-sarjan pullot kokivat ulkoasumuutoksen jo joitakin aikoja sitten ja nyt on Provenance-sarjan vuoro. Pääsiäistunnelmaan näillä voi ainakin tuudittautua, sillä uusittu värimaailma on kuin suoraan pääsiäismunista lainattu. Itselle nämä uudet pullot tuovat mieleen ennmminkin jonkun makusiirapin tai limonadin kuin viskin:)

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Re-release - Mitä ihmettä?

Eilinen Ardbeg tarjosikin sopivan aasinsillan tähän aiheeseen, sillä alkuvuoden aikana on viskimaailmassa törmätty jo muutamaan otteeseen ainakin minulle entuudestaan outoon käsitteeseen, "Re-release". Eli jostain syystä varastoon jääneitä / tarkoituksella jätettyjä? vanhoja pulloja on tuunattu nyt uuteen uskoon ja laitettu myyntiin. Esimerkkeinä pullot Highland Parkilta ja Douglas Laingilta:

Highland Parkin 1977 Bicentenary julkaistiin alunperin jo vuonna 1998 ja nyt 2009 pulloja "löytyi" Japanilaisesta varastosta. Pientä tuunausta pulloille, uutta hienoa boxia peliin ja "uusi" julkaisu oli valmis. Alkuperäinen hinta vuonna 1998 oli £70, mutta "Re-release ei luonnollisestikaan irtoa enää yhtä halvalla, vaan puntia saa latoa tiskiin samasta viskistä nyt £250.

Sitten tapaus kaksi: Erään kuulemani huhun mukaan Douglas Laingin varastosta "löytyi siivotessa" pari laatikkoa vuoden 1975 Ardbegia (29 ja 30yo). No, mitä siis tehdä? Nämä pullotettiin kokonaan uudestaan ja pakattiin uusiin hienompiin laatikoihin, että saatiin ne myyntiin yhdenmukaisena yhtiön muiden nyt myynnissä olevien tuotteiden kanssa. Ja taas hintaa lisää..

Hieman tuntuu oudolta tällainen toiminta, sillä vastaavien yleistyessä ollaan pian aikamoisessa viidakossa oikeasti uusien ja sitten näiden "uusien vanhojen" pullotusten kanssa. Kaikkea ne keksii.. Kuvissa vasemmalla alkuperäiset ja oikealla "uusintajulkaisut":




maanantai 6. huhtikuuta 2009

Ardbeg 29yo 1975 Douglas Laing Platinum Selection


Ardbeg 29 yo 1975/2004, 47,3%, 255 bottles, Douglas Laing Platinum Selection.

Tätä pullotetta on aikoinaan ilmeisesti jäänyt Douglas Laingin varastoon tms, sillä nyt alkuvuodesta 2009 samaista pullotetta on ilmestynyt kauppoihin uudelleen pullotettuna ja pakattuna maininnalla "re-release".
Nyt kuitenkin maistelussa se alkuperäinen vihreässä pullossa ja laatikossa oleva tuote. (Uudessa kirkas pullo ja puuboxi).

Viski on väriltään tumma ja kuparin punertava, eli Sherrytynnyristä on kyse.
Tuoksu on aivan upea. Pehmeää savua, herkullista sherryistä makeutta ja vivahteikasta mausteisuutta, esim. kanelia. Tätä voisi pelkästään tuoksutella vaikka kuinka kauan. Vaan maistetaan nyt kuitenkin...
Maku on pehmeä. Korkea ikä on kuivattanut Sherryisyyttä sopivasti ja tämä yhdistettynä vahvaan mutta pehmeään savuisuuteen luo mukavan tasapainoisen kokonaisuuden. Maussa riittää myös vivahteita, mausteisuutta ja myös jotain raikasta (ehkä eukalyptus) häivähtää hetken ajan taustalla. Puun vaikutuksen huomaa myös hentona, mutta varsinaisesti kunnolla esiin se ei nouse missään vaiheessa, hyvä niin. Pitkä jälkimaku tarjoaa kuivaa savua ja hedelmäisyyttä.
Tyylikäs ja herkullinen nautiskeluviski, jonka lähin "sielunkumppani" Ardbegin tislaamopullotteista voisi olla Lord Of The Isles, sisältäen hyvin paljon samoja elementtejä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Caol Ila 15yo Flora & Fauna

Kun tuo parin päivän takainen "turpeeton" Ila ei oikein maistunut, niin kokeillaan jotain muuta ja "pelastetaan tislaamon maine":)

Caol Ila 15yo 43% Flora & Fauna

Tuoksussa pehmeää savua , raikasta hedelmää (päärynä) ja makeahkoa maltaisuutta.
Maku on hedelmäinen ja pehmeästi mutta sopivan voimakkaasti savuinen. Tämä viski on erittäin helposti lähestyttävä ja nautittava kokonaisuus.
Jälkimaku monille viskeille tyypillisesti kuivuu huomattavasti ja savuisuus voimistuu.

Tasapainoinen ja herkullinen viski. Maukas esimerkki hyvästä ja tyylikkäästä Caol Ilasta. Kyllä ennen osattiin... Valitettavasti nykyisistä Caol Ila-pullotuksista ei samaa hienostuneisuutta ja tyylikkyyttä enää näin selkeästi löydy.

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Springbank 1919

Pari pulloa harvinaista Springbank-viskiä vuodelta 1919, (tislattu 1919, pullotettu 1970), on vaihtanut omistajaa. Kolmas pullo samaa tavaraa olisi vielä myynnissä, tasarahalla £50, 000. Hurjaa on hinnoittelu näillä pullovanhuksilla. Myynnistä uutisoi Fine Expressions, koko juttu luettavissa täällä.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Caol Ila Unpeated

Samplepullon loput lasissa, eli jo muutamaan kertaan parin eri vuoden versionakin maistamani turpeeton Caol Ila.

Caol Ila 8yo Unpeated 64,9%, bottled 2007.

Tuoksu on terävä, raikkaan sitruksinen.
Maku on voimakas, kuten jo prosenteista arvata saattaa. Tämän viskin maut ovat kuitenkin hentoja, merellisen raikkauden hallitessa.
Jälkimaku on lyhyt ja "kehittymätön".
Kokonaisuutena ainakin itselle täysin turha tuote ja ymmärrän hyvin miksi nämä savuttomat Caol Ilat ovat vuosikausien ajan menneet pelkästään blended-viskin raaka-aineeksi.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Emerson, Hughes, Bonilla: Live from California

Keith Emerson, Glenn Hughes, Marc Bonilla: Boys Club Live From California on juuri cd:nä julkaistu konserttitaltiointi vuodelta 1998. Musiikki on sekoitus rockia, progea, jazzia, yms. ja tarjoaakin hämmentävän kokemuksen. Pääosan varastavat instrumentaalibiisit ja lauluosuudet hoitava Glenn Hughes jää valitettavasti taka-alalle muutamalla laulamallaan kappaleella. Keith Emersonin koskettimet vievät levyllä päähuomion saaden ruhtinaallisesti tilaa lähes kappaleessa kuin kappaleessa. Muutama biisi erottuu joukosta, esim. "A Whiter Shade Of Pale" kulkee komeasti ja "Nutrocker" tarjoaa riemukasta "klassista". "Cover Me" levyn raskaimpana raitana lukeutuu myös parhaimmistoon. Muuten tämä levy ei ole minua varten, luulen jonkun muun arvostavan tätä "taiteellisuutta" huomattavasti enemmän.

1. Afterburner
2. Long Journey Home
3. Hoedown
4. A Whiter Shade Of Pale
5. White Noise
6. Cover Me
7. Nutrocker
8. Tarkus
9. Dreams
10. Middle Of A Dream