maanantai 28. elokuuta 2017

Highland Park Valkyrie

Highland Parkin uutuusviski kantaa nimeä Valkyrie ja se aloittaa tislaamon kolmeosaisen ”Viking Legend” -sarjan. Viski on vallitsevan nykytrendin mukaan ikämerkitsemätön ja sen on kerrottu olevan turvesavuisempi kuin Highland Parkit yleisesti ovat. Katsotaan, mitä pullosta löytyy.

Highland Park Valkyrie, 45,9% (2017)


Tuoksu tarjoaa mehukasta hedelmäisyyttä ja runsaasti maitosuklaata. Tammea, kermatoffeeta ja kevyesti tervaisuutta. Lämmin turvesavun tuulahdus sekä lakritsin suolaisuutta.

Maku on pehmeän hedelmäinen ja maukkaan sherryinen. Tuoksun tavoin myös suklaa on vahvana läsnä. Maltaisuutta, tyylikäs turvesavun vivahde ja makeaa sitrusta (appelsiini).

Jälkimaussa tammi nousee hedelmäisyyden takaa esiin ja maku tuntuu nyt selvästi kuivempana. Maltaisuus, sitrus ja suolaisuus säilyvät mukana. Tumman suklaan katkeruutta ja pehmeä savuisuus.

Kokonaisuutena Valkyrie on maukas Highland Park ja onnistui jopa ylittämään varovaiset odotukseni. Hintaluokassaan (n.70e) oikein hyvä ostos.


lauantai 26. elokuuta 2017

Wolfburn Hand Crafted & Aurora

Aivan Skotlannin mantereen pohjoisreunalla sijaitsevassa Wolfburnin uudessa tislaamossa aloitettiin tislaus vuonna 2013. Edellisen kerran paikalla ja samalla nimellä toimi tislaamo 1800-luvulla, joten historian havinaakin on tässä projektissa mukana. Ensimmäiset nuoret viskit on jo nyt saatu pulloon, joten katsotaanpa mitä heillä on tarjottavana.


Wolfburn Hand Crafted 3 yo, 46% (2016)


Tuoksu on nuori ja raikas. Raakaa omenaa, sitrusta ja vaniljaa. ”New make” puskee pahasti läpi. Hennosti turpeisuutta.

Maku on makeahko ja runsaan vaniljainen. Kevyt maltaisuus ja raikas hedelmäisyys. Suuntuntuma jää ohueksi. Kevyt turvesavu ympäröi kokonaisuutta.

Jälkimaku on sitruksinen ja kirpakka. Toffeista makeutta ja kuivaa maltaisuutta. Ohut ja mitäänsanomaton.

Tämä Wolfburn on selkeästi vielä raakile ja eipä tästä juuri mitään johtopäätöksiä tislaamon suhteen kannata lähteä tekemään.


Wolfburn Aurora, 46% (2016)


Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, mutta kovin raa’an oloinen. Appelsiinia, vaniljaa, minttua ja toffeeta. ”Hedelmäviina”.

Maku on raa’an hedelmäinen ja nuoren viskin raakuus hallitsee. Täyteläisyyttä ja öljyisyyttä on jonkun verran. Makumaailma on kuitenkin kevyt ja mitäänsanomaton.

Jälkimaku on yksinkertaisesti heikko.


Hmm, tämä Wolfburn tuntui ennemmin joltain hedelmäviinalta kuin viskiltä. Pitkä matka on vielä tislaamolla edessä…

keskiviikko 23. elokuuta 2017

GlenDronach Peated

Testissä GlenDronach-tislaamon turvesavuinen versio.

GlenDronach Peated, 46% (2015)


Tuoksu on kovin nuoren oloinen ja hieman pistävä. Omenaa, päärynää, vaniljaa ja hennosti turvesavua. Tuoreen tammen raikkautta.

Raa’an oloinen maku on suoraa jatkoa tuoksulle. Omena ja päärynä tuntuvat vahvoina, sitruksen tuodessa happamuutta. Turvesavu pyörii kevyenä ympärillä. Tammi tuntuu yllättävänkin voimakkaana.

Jälkimaku on hapahko, kirpeän sitruksinen ja kevyesti turpeinen. Pahvinen vivahde maistuu taustalla.

Ei säväytä tämä. Vaatimaton ja raa’ahko makuprofiili jätti aivan liikaa toivomisen varaa ja kokonaisuus on iso pettymys. Paha floppi GlenDronachin yleensä hyvien pullotusten joukossa.

maanantai 21. elokuuta 2017

Turisas - Hämeen keskiaikafestivaali, Hämeenlinna 19.8.2017


Hämeenlinnalaislähtöinen Turisas palasi pitkästä aikaa kotitantereelleen esiintyen Hämeen keskiaikafestivaalin lauantai-illassa linnapuiston lavalla. Kotiinpaluu oli mainio ja tunnin setti tarjosi kattavan läpileikkaukseen yhtyeen urasta. Illan kuvagalleria katsottavissa nyt Metalliluolassa:

http://metalliluola.fi/battle-metal-turisas-hameen-keskiaikafestivaali-19-8-2017/

The March of the Varangian Guard
A Portage to the Unknown
To Holmgard and Beyond
Rex Regi Rebellis
One More
Battle Metal
We Ride Together
Stand Up and Fight
Rasputin



lauantai 19. elokuuta 2017

Deep Purple Helsingissä 19.8.1987


Tasan 30 vuotta sitten koettiin varsin mieleenpainuva konsertti, kun Deep Purple toi The House of Blue Light -kiertueensa Helsingin jäähalliin. Muistorikkaan illan tapahtumiin pääsee hyppäämään alla olevasta linkistä:

http://metalliluola.fi/deep-purple-helsingissa-30-vuotta-sitten-katso-kuvat-fanien-muistoja-ja-kokonainen-keikkataltiointi/


perjantai 18. elokuuta 2017

Glenfarclas 2000/2015, Matured in Oloroso Sherry Casks

Sitten pitkästä aikaa viskilasillisen äärelle. Saksalaisesta marketista löytyi kohtuulliseen 50€ hintaan ihan mielenkiintoisen oloinen Glenfarclas, joten testataanpa.

Glenfarclas 2000, 46%. Bottled 2015. Matured in Oloroso Sherry Casks.


Tuoksu on makea, hieman siirappinen ja vahvan rusinainen. Maltaisuus tuntuu selkeänä ja kuivahkona. Punaherukan happamuutta ja kevyesti tammea.

Maku on pehmeä, makeahko ja runsaan maltainen. Sherryisyys tuntuu ylikypsän hedelmäisenä ja rusinaisena. Vaahterasiirappia, tammea ja appelsiininkuorta.

Jälkimaku jatkuu ylikypsän hedelmäisyyden hallitessa. Viikunaa, persikkaa, aprikoosia. Maltaisuus ja tammi tuovat kuivuutta. Hapan marjaisuus (herukka) nousee lopussa vahvana esiin. Sitrusten kirpeyttä.

Hintaluokassaan ihan hyvä sherryinen perusmallasviski, mutta eipä tästä kuitenkaan sen suurempaa elämystä muodostu. Kohtuuhintaista ja helppoa juotavaa kuitenkin, mikä sekään ei nykypäivän viskimaailmassa itsestäänselvyys ole.

tiistai 15. elokuuta 2017

Giants of Rock 30 vuotta!


Ensimmäinen Giants of Rock -festivaali järjestettiin Hämeenlinnassa tasan kolmekymmentä vuotta sitten, eli 15.8.1987. Esiintyjälistalta löytyivät muun muassa DIO sekä Helloween. Tapahtuman 30v. juhlan kunniaksi Metalliluola kokosi tapahtumasta upean kuvagallerian. Käykää katsomassa!

http://metalliluola.fi/ensimmainen-giants-of-rock-valtasi-hameenlinnan-ahveniston-30-vuotta-sitten/


maanantai 14. elokuuta 2017

Wacken Open Air 2017: lauantai 5.8.2017

Rage, Beyond the Black, Max & Igor Cavalera, Powerwolf, Alice Cooper, Amon Amarth, Avantasia.


Wackenin lauantai oli jälleen pitkä päivä ja bänditarjonnaltaan varsin mielenkiintoinen. Myöhään venyneen perjantai-illan jälkeen otettiin aikainen startti, koska jo klo 12 vuorossa oli legendaarinen Rage.

Näin Ragelta kokonaisen keikan viimeksi Hämeenlinnan Giants of Rockissa vuonna 1991, joten nyt olikin korkea aika päivittää tilanne. Bändi ja aikaan nähden todella runsas yleisö olivat hyvin hereillä ja kuultavaksi saatiin vallan erinomainen veto. Don’t Fear the Winter -klassikolla aloitettiin ja setissä livedebyytin sai tuoreimman Rage-albumin nimikappale Season of the Black. Higher Than the Sky yhdistyi sulavasti Dio-tribuuttiin Holy Diver. Kova veto!





Perinteisestä hevimätöstä siirryttiin välittömästi melodisen ja sinfonisen metallin maailmaan. Saksalainen Beyond the Black tarjosi hienon ja pyrojen sävyttämän tunnin. Yhtye toi mieleen Within Temptationin ja laulaja Jennifer Habenin äänestä löytyi yhtäläisyyttä WT:n Sharon den Adeliin. Bändin tribuutti Lemmylle, koskettavan kaunis Love Me Forever oli yksi koko festivaalin upeimmista hetkistä. Kyyneleet eivät olleet kaukana.  Tämä bändi äkkiä klubikeikalle Suomeen!










Roots Bloody Roots, eli seuraavana vuorossa oli Max ja Igor Cavaleran Return to Roots -keikka. Tuoreessa muistissa oli joulukuulta herrojen raivokas veto Hämeenlinnan Aulangolla ja aivan vastaavaan tunnelmaan ei nyt auringon paisteessa Wackenin isolla lavalla ylletty. Hyvä keikkahan tämä oli, mutta setti olisi varmaankin toiminut paremmin vaikkapa pienemmällä telttalavalla.





Myös Powerwolf oli loistava taannoin Tampereen Klubilla ja hienosti homma toimi nyt myös Wackenin päälavalla. Viihdyttävää esiintymistä ja tarttuvia melodioita tällä bändillä riittää, joten helppohan tämän parissa oli viihtyä. Hieno tunnelma!






Alice Cooperiin voi aina luottaa. Jälleen huikea ja viihdyttävä show, kuten Cooperin kohdalla on aina totuttu näkemään. Tarttuvat kappaleet ja tutut showelementit giljotiineineen pitivät otteessaan ja koko bändin työskentely oli ihailtavaa seurattavaa. Myös Cooperilta nähtiin kunnianosoitus Lemmylle ja Motörhead-klassikko Ace of Spades oli oiva päätös keikalle.











Seuraavana myös Amon Amarth tarjoili viikinkimetalliaan totutun vahvasti. Hieno lava ja pyrot täydensivät esitystä pimenevässä illassa. A Dream That Cannot Be -kappaleessa vierailevana laulajana nähtiin Doro Pesch ja tämä esitys nousikin keikan kohokohdaksi.





Avantasia päätti osaltamme tämän vuoden festivaalin ja upeasti päättikin. Tobias Sammet oli kerännyt taas kokoon hienon joukon laulajia ja mukana olivat nyt mm. Eric Martin,  Geoff Tate, Bob Catley ja Jorn Lande. Kuultiin vahva läpileikkaus aina ensialbumi Metal Operasta tuoreimman Ghostlights-levyn kappaleisiin ja näyttävään ilotulitukseen päättyneeseen keikkaan olikin hyvä päättää myös meidän Wacken Open Air 2017.













Kiitos bändit, kiitos Wacken, nähdään taas ensi vuonna!