keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Bowmore 1985 26 yo

Bowmore 1985 26 yo, 52,3%. Ex-Sherry & ex-Bourbon casks. 750 bottles. Bottled 2012.


Tuoksu on hentopiirteinen, muttei kuitenkaan liian kevyt. Kypsää trooppista hedelmää, suklaata, kypsää luumua, toffeeta. Maltillinen sherryisyys, raikas sitruksisuus, hento makea kukkaisuus. Mustaherukanlehteä, tervaa. Kaunis turvesavuisuuus nousee taustalta esiin. Hyvä!

Maku on mukavan vahvapiirteinen ja se suorastaan yllättää voimallisuudellaan. Runsas hedelmäisyys sekä sopivan vahvana tuntuva tammi hallitsevat. Kypsää luumua, aprikoosia. Turvesavuisuus on taustalla, mutta mukavan tuhtina. Herukkaista kirpeyttä, tummaa suklaata. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku on todella pitkä! Hedelmäisyyden makeus taittuu kirpakaksi (sitrus). Tammi tuntuu tyylikkäänä ja turpeisuus tuo hienon ja vahvan lisänsä kokonaisuuteen. Täyteläisyys säilyy mahtavasti ja maku jatkuu ja jatkuu...

Loistava ylläri. Tämän viskin makuprofiili on rotevampi kuin tämän sarjan edellisissä 1981 ja 1982 vintageissa. Makujen vahvuus ja tasapaino ovat upeat. Sherry- ja Bourbontynnyreiden yhdistelmä on onnistunut aivan esimerkillisesti. Yksi parhaista, tai oikeastaan jopa paras maistamistani 1980-luvun Bowmoreista!


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

The Macallan 18 yo 1978

The Macallan 18 yo 1978, 43%, bottled 1996. Matured in Sherry wood.


Tuoksu on syvä ja voimakkaan sherryinen, johon runsaahko tammi sulautuu saumattomasti. Kuivattuja sekahedelmiä, tummaa suklaata, kahvia. Ylikypsää luumua. Täyteläinen, voimakaspiirteinen ja pehmeä.

Maku tarjoaa vahvaa kaakaota, tuhtia sherryisyyttä, sekä tammea. taustalla pehmeä maltaisuus. Raikkaan minttuinen vivahde. Todella täyteläinen "body".

Jälkimaussa sherryisyys kuivahtaa hieman hapokkaaksi ja kevyen tanniiniseksi. Tammea, suklaata. Pitkä, pehmeä ja tasapainoinen. Ei liian makea.

Todella hyvä Macallan. Vertaillessa vuosikertoihin 1979 ja 1980, nyt maistettu 1978 tarjosi enemmän maun "syvyyttä" ja tammea. Myöskään viski ei ollut aivan niin makea kuin nuo seuraavat vintaget. Tasapainoinen kokonaisuus, jopa hieman parempi kuin hieno 1980-versio. Tässä testissä 1979 tuntui jäävän hieman väliinputoajaksi (vaikka hyvää on sekin).


perjantai 23. marraskuuta 2012

Glenglassaugh 1973 The Family Silver

Glenglassaugh 1973 The Family Silver, 40%. (OB), bottled +-1998


Tuoksu on tyylikäs ja pehmeä. Makeaa trooppista hedelmäisyyttä, lehtipuun versoja, aamukasteista ruohoa, viiniä (sherry). Kevyt maltaisuus ja hento tammi. Hieno!

Maku on kevytpiirteinen, mutta maukas. Makea "viinimäinen" hedelmäisyys (sherryä), kevyt tammi. Mineraalisuutta, pehmeää mallasta, mustaherukanlehteä, suklaata , nokkosta. Maku kasvaa mukavasti ajan myötä.

Jälkimaku on tasapainoinen ja miellyttävä. Makukaari ei enää lähde nousemaan, vaan hiipuu hiljalleen. Kypsää hedelmää, tammea, kevyttä turpeisuutta. Suolainen vivahde sekä raikasta marjaisuutta.

Miellyttävä ja tyylikäs viski. Hyvä makujen tasapaino. Loistava Glenglassaugh!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

SUISTO LIVE 15.11.2012: Jemina & Selina Sillanpää feat. Tim Ries (The Rolling Stones)


Viime viikon torstai-iltana Hämeenlinnan Suistoklubilla nähtiin Jemina & Selina Sillanpään "Rajamailla" levynjulkaisukiertueen avauskeikalla harvinainen vieras. Tim Ries on kovan luokan muusikko, joka on toiminut jo pitkään mm. The Rolling Stonesin saksofonistina ja hän nouseekin vielä loppuvuodesta Rollareiden kanssa lauteille Lontoossa ja New Yorkissa.


Illan Suiston keikasta löytyy kattava raportti Keikkaguru-blogissa, johon "lisäyksenä" omalta osaltani tässä muutama kuva illasta.

Tim Riesin tuottamalta Rajamailla-albumilta lohkaistun "Pedot"-videon voi katsastaa täältä.









tiistai 20. marraskuuta 2012

Bunnahabhain 1968 The Family Silver

Bunnahabhain 1968 The Family Silver, 40%. (OB). Bottled +-1998


Tuoksu: Runsasta sherryisyyttä, lakritsia, raikasta marjaisuutta, tummaa suklaata, "vanhaa" puuta. Täyteläinen ja syvä. Taustalla makeaa kukkaisuutta. Hieno ja tasapainoinen.

Maku: Todella pehmeä ja tasapainoinen. Keskimakea sherryisyys on hallitseva piirre. Suklaata, tammea. Tyylikäs, hento turpeisuus. Hapahkoa hedelmäisyyttä (kuivattu luumu), aavistus suolaisuutta.

Jälkimaku: Viski kuivahtaa sopivasti. Sherryisyys säilyy hallitsevana. Kaunis tammi. Sitrusta, viinimäistä tanniinisuutta. Miellyttävän pitkä.

Tyylikäs vanha Bunna. Maku on mukavan intensiivinen ja se pitää otteessaan kiehtovalla tavalla. Vivahteikkuutta olisi toki voinut olla enemmänkin, mutta eipä tässä mitään vikaa ole näinkään. Hieno viski!


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Probably Speyside's Finest Distillery 1967 41 yo DL OMC

Maistelussa iäkäs viski Douglas Laingilta ja elleivät viskimaailman kirjat ole aivan sekaisin, pullon sisältö on peräisin Glenfarclasin tislaamolta.

Probably Speyside's Finest Distillery 1967 41 yo, 50%.  Distilled Nov. 1967, bottled Sept. 2009. Sherry Butt, Douglas Laing Old Malt Cask, DL ref 5515. 456 bottles.


Tuoksu on aromikas ja runsaan hedelmäinen. Tyylikäs syvä sherryisyys, kaunis tammi. Mustaa teetä, tummaa suklaata, nahkaa, karamellisoitua appelsiinia. Hieno!

Maku on pehmeä ja maukas. Maut tuntuvat mukavan vahvapiirteisinä. Kuivahko, täyteläinen sherryisyys sekä runsas, mutta hienon tasapainoinen tammi. Suklaata, lakritsia, viikunaa, tuoretta luumua.

Jälkimaku kääntyy hieman kirpeän/happaman hedelmäiseksi. Tammi tuntuu upean tyylikkäänä ja sulautuen täydellisesti sherryisyyteen. Makeaa sitrusta. Sherryisyys on kuivaa ja vahvapiirteistä. Pitkä!

Tyylikäs ja herkullinen viski, jossa kaikki palaset ovat loksahtaneet hienosti paikoilleen. Esimerkillisen tasapainoinen makumaailma. Loistava pullotus!


perjantai 16. marraskuuta 2012

Joe Lynn Turner - Klubi, Tampere 14.11.2012


Mm. Rainbown sekä Deep Purplen vokalistina tunnetuksi tullut Joe Lynn Turner esiintyi keskiviikko-iltana Tampereen Klubilla. Sen verran harvinaista herkkua oli jälleen tarjolla, että sinnehän oli lähdettävä.
Pari keikkaa sisältävällä Suomen "kiertueella" Turnerin taustalla musisoinnista vastasivat kotimaisista rockpiireistä tutut nimet:

Klaus Wirzenius, basso
Okke Komulainen, koskettimet
Mika “Lamppari” Lamminsivu, kitara
Rolf Pilve,rummut



Kuten arvata saattoikin, illan settilista oli koottu pelkästään Rainbown ja Deep Purplen kappaleista, joten yleisölle tarjottiin todellinen klassikkokimara. Bändi oli loistava, kuten myös illan tähti Joe Lynn Turner, hittien seuratessa toisiaan. Pitkä keikka huipentui lopussa kuultuihin Deep Purplen merkkiteoksiin Burn ja Smoke on the Water. Mutta ei siinä vielä kaikki. "Smoken" jälkeen bändi palasi vielä lavalle ja oli illan todellisen herkkupalan vuoro. ZZ Topin "Tush" soi komeasti ja biisi venyi pitkäksi jamitteluksi, missä soittimetkin vaihtoivat "omistajaa". Joe Lynn Turner tarttui kitaraan, kun taas "Lamppari" sai käteensä basson. Huikeaa ja spontaania viihdyttämistä, jossa Turner näytti, että kyllä kitaran soittokin luonnistuu. Vielä tämäkään ei yleisölle, eikä bändille riittänyt, vaan perään rymisteltiin vielä rock'n'rollin tahdissa. Chuck Berryn "Johnny B. Goode" toimi hienona päätöksenä tälle loistavalle illalle. 
Yli kaksi tuntia laatumusiikkia ja kotimatkalle sai lähteä jälleen iloisin mielin. Hienoa!




17. Tush, 18. Johnny B. Goode

tiistai 13. marraskuuta 2012

Imaginaerum by Nightwish - Hartwall Areena, Helsinki 10.11.2012


Ennakkoasetelmat illan Nightwish-tapahtumaan olivat mitä mielenkiintoisemmat. Hartwall Areenalla tultaisiin näkemään yhtyeen uusi laulajatar, hollantilainen Floor Jansen, sekä konsertin jälkeen vuoronsa saisi uuden Imaginaerum-elokuvan maailman ensi-ilta.

Floor Jansen tuli Nightwishin laulajaksi pikaisella aikataululla, edeltäjänsä Anette Olzonin ja yhtyeen teiden erottua kesken syksyn Yhdysvaltain kiertueen. Jansen oli ainakin itselleni varsin tervetullut valinta bändiin, sillä laulajattaren aiempaa yhtyettä After Forever'ia on tullut jonkun verran kuunneltua ja näin myös bändin 2000-luvun alkupuolella kertaalleen keikallakin.


Illan konsertista kehkeytyikin varsin kovatasoinen kaikin puolin. Settilista oli erittäin hyvä, valot ja pyrotehosteet upeat, bändi hyvässä vireessä ja Floor Jansenin laulu kertakaikkiaan upeaa.
Jansenista Nightwish onkin saanut näyttävän ja valovoimaisen keulakuvan, joka esiintymisellään otti areenan suurella lavalla tilan ja yleisönsä haltuun varsin näyttävästi. Täytyykin toivoa, että pesti bändissä tulee jatkumaan meneillään olevan Imaginaerum-kiertueen jälkeenkin.


Nightwish on nykyään musiikillisesti varsin monipuolinen rockyhtye ja tästä saatiin hyvä osoitus keikan keskivaiheilla kuullussa Slow, Love, Slow-kappaleessa. Hidas tunnelmapala vei katsojat hämyisen jazzklubin maailmaan ja toi tyylikkään suvantovaiheen raskaamman materiaalin keskelle.
Instrumentaali Last of the Wilds antoi hengähdysaikaa laulajalle ja viereilevina muusikkoina lavalla nähtiin viulisti Pekka Kuusisto, sekä Troy Donockley pilleineen. Heti perään kuullun Arabesquen aikana tulitaitelijat loivat näyttäviä kuvioita muuten pimeällä estradilla.
Loppukeikan ajaksi pistettiin jälleen rockvaihde päälle ja kun viimeisenä kuultu Last Ride of the Day päättyi näyttävään ja Nightwishin tyyliin sopien mahtipontiseen ilotulitukseen, ei voinut olla kuin erittäin tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa. Kiitos Nightwish, Kiitos Floor Jansen.


1. Taikatalvi
2. Storytime
3. Dark Chest of Wonders
4. Amaranth
5. Scaretale
6. Ever Dream
7. Slow, Love, Slow
8. I Want My Tears Back
(With Troy Donockley and Pekka Kuusisto)
9. Last of the Wilds
(With Troy Donockley and Pekka Kuusisto)
10. Arabesque
(With pyro dancers)
11. Planet Hell
12. Ghost River
13. Song of Myself
14. Ghost Love Score
15. Last Ride of the Day





Tauon jälkeen vuorossa oli kohuttu Imaginaerum elokuva. Valitettavasti tämä musiikkivideomainen leffa ei tehnyt yhtä hyvää vaikutusta kuin illan keikka.
Imaginaerum on järjettömän sekava, erilaisissa fantasiamaailmoissa poukkoileva sekamelska, jonka heppoisesta juonesta huolimatta ainakin itse putosin kärryiltä niin monta kertaa, että katsominen alkoi olla todella turhauttavaa. Henkilöhahmot jäivät täysin "vieraiksi" eikä leffan ajatus ja juonen päämäärä kirkastunut missään vaiheessa.
Nightwishin jäsenet nähdään myös elokuvan muutamissa kohtauksissa, mutta nämäkin osuuden tuntuivat kovin teennäisiltä ja päälleliimatuilta. Yksi oudoimpia pitkään aikaan näkemiäni elokuvia, jossa hyvää oli lähinnä vain sen musiikki.




lauantai 10. marraskuuta 2012

Glenfarclas 105 20 yo

Tarkastelussa Glenfarclas 105:n uusi 20-vuotias erikoisjulkaisu. Tämä on toinen iäkäs 105, sillä aiemmin tislaamo on julkaissut kyseisestä viskistä peräti 40-vuotta kypsytetyn version. (Alkuperäinen 105 on kypsytysiältään noin 10-vuotiasta.)

Glenfarclas 105 20 yo, 60%. (2012, 4000 bottles)


Tuoksu on voimakas ja lääkemäinen. Kuivaa sherryä, nahkaa, haavanpuhdistusainetta, tummaa suklaata, appelsiinia.
Vesilisä avaa tuoksua huomattavasti: Toffeeta, kuivaa sherryä, kahvia, kosteita puunlehtiä. Lääkemäisyys säilyy edelleen vahvana. Kokonaisuus on laimennuksesta huolimatta jotenkin sulkeutunut ja "vaikea".

Maku on kypsän hedelmäinen (luumu) ja "tulinen". Vahva alkoholiprosentti tuntuu ja makuprofiilista on hankala saada otetta. Sherryisyys on ehkä yllättävänkin kuivaa ja ohutta. Sitrusta (greippi), lakritsia, yskänlääkettä, tammea.
Vesilisä pehmentää mukavasti ja parantaa juotavuutta, muttei oikeastaan tuo makupuolelle mitään uutta.

Jälkimaku jatkuu todella vahvana ja voimaa riittääkin mukavan pitkään. Kuiva sherryisyys ja sitrusten happamuus hallitsevat. Lopussa lääkemäisyys nousee taas selvänä esiin.

Kokonaisuutena erittäin vaikeasti lähestyttävä viski. Yrityksistä huolimatta en tähän oikein tarpeeksi otetta saanut ja kokonaisuus jäi pettymykseksi.
Monet alhaisemmalla alkoholiprosentilla pullotetut Glenfarclasit ovat tarjonneet selvästi parempia makuelämyksiä kuin mihin tämä uutuus nyt pystyi. Outo tapaus, joka jäi valovuoden päähän parhaista maistamistani tämän hienon tislaamon tuotteista.




keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Accept, Metsatöll - Pakkahuone, Tampere 6.11.2012

Accept

Kuten on täälläkin tullut todettua, saksalainen heavylegenda Accept on tehnyt vahvan paluun metallikartalle ja tästä hienona osoituksena on yhtyeen nykykokoonpanon toinen albumi Stalingrad.
Kun bändi saapui nyt jälleen maahamme, oli matka Tampereen Pakkahuoneelle selviö, vaikka tämä olikin jo kolmas Accept-keikkani reilun kahden vuoden sisään.

Illan aloitti virolainen Metsatöll, jonka "kansanmusiikkihenkinen" raskas rock oli ihan mukavaa kuultavaa. Perinteisen kitara-basso-rumpu-akselin lisäksi lisäväriä ja omaleimaisuutta luotiin esim huilulla, säkkipillillä ja kanteleella. Kappalemateriaalin tasapaksuus alkoi tosin setin loppupuolella hieman vaivaamaan.

Metsatöll


Accept oli jälleen kerran todella vakuuttava. Laulaja Mark Tornillo on nyt viimeistäänkin täyttänyt täydellisesti Udo Dirkschneiderin jättämän aukon yhtyeen keulassa ja tuntuukin, että myös muu yhtye on saanut jostain uutta virtaa tekemiseensä.
Koko parin tunnin setin ajan Acceptista välittyi vilpitön esiintymisen ilo ja lavalla tuntui olevan todella työlleen omistautunut joukko.


Settilista oli kasattu mukavasti kattamaan niin uudemman tuotannon, kuin vanhat klassikotkin. Tuoreimman albumin "hitit" Stalingrad ja Shadow Soldiers nousivat illan kohokohtien joukkoon.

Viime kesän Sauna Open Air-keikalta sairausloman vuoksi puuttunut kitaristi Herman Frank oli nyt mukana tuoden täyteläisyyttä äänimaailmaan. Soolokitaristi Wolf Hoffmannin, sekä basisti Peter Baltesin huikeaa työskentelyä on taas ilo seurata keikasta toiseen.


Bändi soitti todella kovaa, mutta hyvillä soundeilla ja kaksi tuntia kului kuin siivillä.
Accept oli odotetun vahva ja keikka oli perinteisen heavyn juhlaa alusta loppuun.

- Hung, Drawn and Quartered
- Hellfire
- Restless and Wild
- Losers and Winners
- Stalingrad
- Breaker
- Bucket Full of Hate
- Monsterman
- Shadow Soldiers
- Neon Nights
- Bulletproof
- Aiming High
- Princess of the Dawn
- Up to the Limit
- No Shelter
- Pandemic
- Fast as a Shark

- Metal Heart
- Teutonic Terror
- Balls to the Wall







sunnuntai 4. marraskuuta 2012

3 x BenRiach 1976

 BenRiach-viikonlopun päätteeksi kolme Single Caskia vuodelta 1976.

Kuten aiemminkin tässä blogissa olen todennut, on vuosi 1976 ollut BenRiachille varsin hyvä ja kyseisen vuoden parhaat tynnyrit ovat olleet varsin loistavia.
Tislaamon tämän vuoden Single Cask-julkaisuissa oli mukana peräti kolme vuoden 1976 tynnyriä, joten otetaanpa selvää onko laatu säilynyt edelleen korkeana.


BenRiach 35yo 1976/2012, 59.0%, "Classic Speyside", Sherry Butt 6967, 339 Bts.


Vahva ja terävä tuoksu on runsaan tammen ja täyteläisen sherryisyyden yhdistelmä. havua, lakritsia, minttua.

Maku on tuhti ja täyteläinen. Runsas sherryisyys hallitsee. Tammi tuntuu (liian) vahvana taustalla, suklaata, kahvia. Hieman sekava.

Jälkimaussa puu nousee liian hallitsevaan rooliin. Sherryä, appelsiininkuorta. Hedelmäisyys kuivuu liikaa. maku on pitkä, mutta liikaa tammen hallitsema.

Vesilisä parantaa makujen tasapainoa, muttei pelasta heikkoa jälkimakua. Yli-ikäinen? Selvä pettymys.


BenRiach 35yo 1976/2012, 54.9%, Peated, Hogshead 8804, 232 Bts.


Tuoksu on tuhti ja vahvan turvesavuinen. Hiiltä, tuhkaa, tammea. Ylikypsiä trooppisia hedelmiä, vaniljaa. Turvesavuisuus ei ole ihan tasapainossa muiden aromien kanssa ja tästä jää jotenkin epäpuhdas vaikutelma. Savuisuudessa on samaa esanssimaisuutta kuin joissain maistamissani nuoremmissa yksilöissä (esim. 10 yo Curositas).

Maku on kevyehkö ja pehmeä. Makeaa vaniljaa, aprikoosia, ananasta. Tuhti makeahko turvesavuisuus. Kevyesti tammea.

Jälkimaussa tuntuvat kuiva turvesavuisuus, vanilja, kuivatut hedelmät. Sitrusta, appelsiinimarmeladia. Loppu muuttuu todella kuivaksi.

Vesi lisää tasapainoisuutta ja tuo maut selvemmin esiin. Viski on makeassa savuisuudessaan kuitenkin  jotenkin esanssinen ja keinotekoisen oloinen. Parempi kuitenkin kuin yllä oleva sherry cask, mutta ei tämäkään hurraahuutoja saa aikaan.


 Benriach 35yo 1976/2012, 54.1%, PX Sherry Finish, PX Sherry Barrel 5317, 204 Bts.


Tuoksu on makean hedelmäinen (Tuore luumu, persikka). Hunajaa, toffeeta, pähkinävoita, herukanlehteä.

Maku on makean hedelmäinen ja tasapainoisen sherryinen. Vahva, mutta pehmeä. Tammea sopivasti. Sitruksista happamuutta, mustaherukkaa.

Jälkimaku kuivahtaa sopivasti. Hapahko hedelmäisyys, tammi, hyvin hento turpeisuus. Hyvä tasapaino ja pitkään kestävä maku.

Veden kera tämä viski avautuu kauniiksi ja vivahteikkuus lisääntyy. Myös herkullinen mehukkaiden hedelmien makeus korostuu.

Kolmikon selvästi paras (ja ihan hyvä) viski, mutta liki 400€ hintaisena liian kallis.

Kokonaisuutena pettymyksiä koko kolmikko. #5317 pääsi lähimmksi odottamaani tasoa, mutta parhaisiin maistamiini jäi silläkin matkaa. Ei löytynyt siis helmiä näistä, joten taitaapa olla niin, että parhaat vuoden 1976 tynnyrit on jo nähty?









lauantai 3. marraskuuta 2012

BenRiach 34 yo 1977, Rioja Finish. Cask #2588

Alkolle pullotettu vuoden 1993 Rioja Finish oli varsin tasapainoinen ja maukas tuote. Nyt testissä vastaava tynnyriviimeistely, mutta huomattavasti iäkkäämpänä versiona.

BenRiach 34yo 1977/2012, 44.1%, Rioja Finish, Rioja Barrel no. 2588, 280 Bts.


Tuoksu on tuoreen hedelmäinen, raikas, täyteläinen, sopivasti viininen ja kevyen tamminen. Hieman suolaisuuta, sammalta. Todella paljon samankaltainen kuin Alkon nuorempi versio.

Maku on maukas ja runsaan hedelmäinen. Suutuntuma tuntuu melko ohuelle. Viinikypsytys tuo kivan happamuuden, mutta myös samalla makeutta. Tammi tuntuu sopivana, eikä se nouse missään vaiheessa liian hallitsevaksi. Silkkisen pehmeä "body".

Jälkimaku on kirpeän hedelmäinen (sitrus), hapokkaan viinimäinen ja kuivan tamminen. Edelleen tyylikäs, mutta hieman maku tuntuu jäävän ohueksi.

Hienostuneempi, tyylikkäämpi ja siten hieman parempi kuin 1993-versio. Täyteläisyyttä olisi voinut olla enemmän, mutta hyvä iäkäs Benriach tämä silti on. Aivan huipulle on kuitenkin vielä pitkä matka, sillä esim. vuoden 1976 parhaisiin tynnyreihin verrattuna tasoeroa jää kuitenkin melko paljon. Pullon hinta, n. £250 on vahvasti yläkanttiin.


perjantai 2. marraskuuta 2012

BenRiach 17 yo 1995, Bottled for William K

Sitten taas viskien pariin ja tämä viikonloppu omistetaan Benriach-tislaamolle. Tarkastelussa on muutama uusi pullote tältä mainiolta tislaamolta ja näistä ensimmäisenä vuoron saa Oluthuone William K:lle pullotettu turpeinen versio.

BenRiach 17 yo 1995, 55,7%. Bottled Sept 2012. 
Peated, Tawny Port finish. Cask no. 3115
Selected and bottled exclusively for Oluthuone William K 
286 bottles


Tuoksua hallitsee miellyttävä, makea savuisuus. Portviini tuo runsasta hedelmäisyyttä, mutta myös viinimäistä happamuutta. Tammea, pihkaa, tervaleijonaa, makeaa sitrusta.

Maku on makean viinin ja turvesavuisuuden tasapainoinen yhdistelmä. Maitosuklaata, karamellisoitua sitrusta, tammea. Täyteläisyyttä saisi olla hieman enemmän.

Jälkimaussa hedelmät, viini ja turvesavuisuus kulkevat edelleen sulassa sovussa. Taustalta nousee kuivahko tammi sekä kirpeä sitruksisuus. Loppu muuttuu hieman pistäväksi.

Hyvä ja tasapainoinen makuprofiili, joskin täyteläisyyttä ja makujen intensiivisyyttä jäin kaipaamaan enemmän. Turvesavuisuus ja Port ovat hyvin sopusoinnussa keskenään. Makuprofiililtaan täysin erilainen viski kuin kevään Alkon turpeeton Rioja finish, mikä onkin hyvä osoitus tislaamon monipuolisuudesta. Benriach toimii hienosti sekä turpeettomana että turpeisena.

William K on valinnut Benriachin monipuolisesta valikoimasta hyvän tynnyrin ja tämä viski kannattaa kyllä maistaa jos kohdalle osuu.

Hyvässä muistissa on vielä myös pari vuotta sitten julkaistu Pikkulinnun juhlapullotus, josta löytyy paljon samankaltaisuutta tämän William K: n tynnyrin kanssa. Pikkulinnun pullotteen täyteläisyyden ja maun "lihaisuuden" ansiosta rankkaisin sen kuitenkin hieman tätä William K:ta edelle, joskin varsin maukasta turpeista Benriach-linjaa kumpikin edustavat.