tiistai 29. kesäkuuta 2010

Bowmore 2000 / 2010, Bourbon Barrel, Malts of Scotland

Nuorehkoa ja vahvaa Bowmorea lasissa.

Bowmore 2000/2010,
58.7%, Malts of Scotland,
Bourbon Barrel #800266,
219 Bts.


Tuoksu on tuhti ja täyteläinen. Vahva turpeisuus ja makeahko, hieman tervainen savu hallitsevat. Tuhkaa, kuivaa hedelmää, vaniljaa.

Maku alkaa erittäin kuivana. Tammea, hapokkaita hedelmiä, (omena, rypäle), sekä aavistus sitrusta. Savu on hentoa. Hiljalleen esiin nousee makeampia sävyjä - toffeeta, vaniljaa, kypsiä hedelmiä. Yleisilme säilyy kuitenkin kuivahkona.

Jälkimaku tarjoaa terävää sitrusta, vahvahkoa tuhkaista savua ja vahvaa maltaisuutta. Lopussa hieman outo suolainen vivahde nousee esiin, joka on tuttu joistakin Springbankeista, eikä kuulu omiin suosikkimakuihin.

Vesilisä parantaa makujen tasapainoa ja korostaa savuisuutta.

Kokonaisuutena tämä viski on vahva, aikalailla odotusten mukainen nuorukainen. Ei tarjoa mitään suurta elämystä, mutta ei nyt aivan hutikaan. Rinnalla maisteltu OB Tempest oli raikkaampi, hedelmäisempi ja selkeästi harkitummin "rakennettu" kokonaisuus.

Jälleen osoitus siitä, että pääsääntöisesti Bowmore tarvitsee huomattavasti enemmän ikää erottuakseen omalla herkullisella tyylillään.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 18: UFO - Strangers In The Night


Otetaanpa vaihteeksi kuukauden klassikoksi livelevy, sillä Brittiäisen UFO:n Strangers In The Night on yksi hienoimmista livelevyistä mitä hard rockin saralla on tehty.

Alunperin vuonna 1979 julkaistu live on äänitetty bändin Yhdysvaltain kiertueella loppuvuodesta 1978 ja levy niputtaakin hyvin yhteen bändin siihen astisen tuotannon. Nämä äänitetyt keikat jäivät sillä erää myös kitaristi Michael Schenkerin viimeisiksi yhtyeessä.

Tämä alunperin tuplavinyylinä julkaistu levy sai myöhemmin ansaitsemansa remasteroidun cd-version, johon kappelejärjestys muokattiin vastaamaan paremmin keikoilla esitettyä. Myös pari bonuskappaletta, "Hot'N'Ready" ja "Cherry" lisättiin pakettiin ja ne avaavatkin räväkästi tämän keikkaelämyksen.
Levyn ensimmäinen suuri kohokohta kullaan neljännessä kappaleessa "Love To Love", sillä tämä pitkä balladi on mielettömän upea. Kitaran ja koskettimien harmonia toimii täydellisesti ja myös Phil Mogg venyy hienoon laulusuoritukseen.
"Natural Thing" jatkaa hienoa klassikko-osastoa ja hyvät rockbiisit seuraavat toistaan, kunnes "Doctor Doctor" räjäyttää potin. UFO:n kautta aikain hienoin kappale toimii liveversiona vakuuttavasti. Yksi kaikkien aikojen parhaista hard rock-biiseistä.
Levyn loppupuoli tarjoaa reippaan hittikimaran ja "Lights Out", "Rock Bottom", "Too Hot To Handle" kasvavat livevetoina yli aiempien studioversioiden.

Levyn erikoisuus ja ihmetyksen aihe ovat kappaleet "Mother Mary" ja "This Kid's", jotka ovat editoitu levylle studioversioista lisäämällä taustalle yleisön äänet.

Bändi:

# Michael Schenker – guitar
# Phil Mogg – vocals
# Andy Parker – drums
# Paul Raymond – rhythm guitar, keyboards
# Pete Way – bass

Kappaleet:

2008 remastered cd:

1. Hot 'N' Ready
2. Cherry
3. Let It Roll
4. Love to Love
5. Natural Thing
6. Out in the Street
7. Only You Can Rock Me
8. Mother Mary
9. This Kid's
10. Doctor Doctor
11. I'm a Loser
12. Lights Out
13. Rock Bottom
14. Too Hot to Handle
15. Shoot Shoot

Alkuperäinen tupla-LP:

Side One:

Natural Thing, Out in the Street, Only You Can Rock Me, Doctor Doctor

Side Two:

Mother Mary, This Kids, Love to Love

Side Three:

Lights Out, Rock Bottom

Side Four:

Too Hot to Handle, I'm a Loser, Let It Roll, Shoot Shoot

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Juhannus


Rauhallista juhannusta.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Royal Lochnagar Selected Reserve, "Original version"

Helmikuun alussa maistelussa oli Royal Lochnagarin Selected Reserven vuonna 2007 pullotettu versio, mutta nyt lasissa se "alkuperäinen".

Royal Lochnagar Selected Reserve, 43%, 1990's.

Tuoksu on samettisen pehmeä. Sherryisyys on tuntuvan vahva, mutta se ei kuitenkaan nouse liian hallitsevaksi. Savuisuus on juuri sopivan hentoa ja taustalta erottuu kevyt maltaisuus ja tumman suklaan aromit.

Maku on silkinpehmeä ja viski on mukavan täyteläinen. Sherry, kevyt savu ja kuivahko raikas puu ovat mainiosti sopusoinnussa. Kuivattuja hedelmiä, kaakaota. Tyylikäs.

Jälkimaku on todella miellyttävä, kevyen savuisuuden kietoutuessa hienostuneesti kuivuvan hedelmäisyyden ympärille. Sopiva tammen vivahde.

Maukas, tasapainoinen ja tyylikäs viski kiireettömään nautiskeluun. 43% vahvuus sopii tähän loistavasti, eli näin alkoholi ei pääse "tappamaan" herkkiä makuja. Kokonaisuus on hieman monimuotoisempi kuin 2007 versiossa. Pidän kovasti.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

4 x Edradour osa 2

Edradour ja tislaamon omistajayhtiö Signatory ovat julkaisseet lukemattoman määrän mitä erilaisimmissa viini- yms. tynnyreissä kypsytettyjä / viimeisteltyjä versioita Edradorin viskistä. Tässä niistä pari:

Edradour Straight From The Cask, Savanna Grand Arome Rum Finish. Vintage 1996, 11yo, 57%.



Tuoksu on voimakas ja tiukan rommimainen, (halpa vaalea rommi:). Sitrusta, kuivaa ohraa. Aika raa'an oloinen.

Maku on alkuun raikkaan sitrushedelmääinen ja kevyehkö. Voimaa riittää ja rommi nousee selvästi esiin. Makeaa toffeeta, paahdettua mallasta. Ajan kanssa rommin imelyys nousee liian hallitsevaksi ja viskistä tulee liian äitelä.

Jälkimaku on raikas, voimakkuus kantaa pitkään ja rommisuus säilyttää makeutensa.

Erikoinen, mutta toisaalta mielenkiintoinen. Vahva rommisuus jakaa varmasti mielipiteet, omaan makuuni tämä ei ollut. 2cl annos meni kyllä helposti, mutta lisää ei tehnyt mieli.


Edradour Straight From The Cask, Burgundy Finish. 10 yo, 57,2%.


Tuoksussa viini tuntuu vahvana ja liian kuivana. Mausteisuutta, marjaa, kuivaa mallasta ja ikävää tunkkaisuutta.

Maku on kuiva, tiukka ja yllättävän puinen. Viini dominoi liian vahvana. Kuivaa maltaisuutta ja liikaa puun vaikutusta.

Jälkimaussa kuivuus jatkuu. Tiukan tanniininen ja todella kuivan hedelmäinen.

Liian kuiva ja viinimäinen. Ei toimi ainakaan omalla kohdallani, ei sitten millään.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

4 x Edradour osa 1

Edradour, tuo Skotlannin pienin viskitislaamo on vielä ollut paitsiossa näissä blogijutuissani. Korjataan asia, sillä joku aika sitten maisteltavana oli neljä varsin selkeästi toisistaan poikkeavaa Edradouria. Tässä ensiksi arviot tuon setin "perusversioista":

Edradour 10 yo, 40%

Tuoksussa runsaasti hedelmää, pehmeää turvetta ja mukavaa mausteisuutta. Taustalla häiritsevä "liimamaisuus".

Maku on kuivan hedelmäinen ja pehmeä, jossa maltaisuus tuntuu raippaana taustalla. Runko jää kuitenkin turhan kevyeksi ja maku ohueksi.

Jälkimaku on ihan maukas, kevyen hedelmäinen. Lopussa tuoksun "liima" tunkee esiin.

Helppo & kevyehkö hedelmän & maltaan sekoitus.


Edradour 12 yo, Dougie MacLean's Caledonia Selection, 46%.

Tämän viskin kypsytykseen käytettyjen Oloroso Sherrytynnyreiden vaikutus tuntuu heti tuoksussa. Makea Sherry, tumma suklaa ja mukavan hento savuhuntu.

Maku on 10-vuotiaaseen verrattuna tuhti. Vahva sherryisyys hallitsee täyteläistä runkoa. Tummaa suklaata, luumua, rusinaa. Pehmeä, mutta tuntuva maltaisuus.

Jälkimaku on pehmeä, kauniin hedelmäinen ja sherryisyys kuivahtaa sopivasti. Hento savu luo mukavan vivahteen.

Tuhti ja maukas sherrymonsteri, joka jätti tällä maistamisella itsestään varsin mukavan kuvan.

Ja Edradour-teema jatkuu seuraavassa postauksessa...

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kuninkaallista


Ruotsissa vietettiin eilen näyttäviä kuninkaallisia häitä, mutta on sitä vastaavissa merkeissä juhlittu aiemmin muuallakin ja viskiäkin on juhlien kunniaksi pulloteltu. Maistelussa kolme mielenkiintoista "juhlajuomaa" 24 vuoden takaa:


Linkwood 1959 & 1960, bottled 1986. 40%. A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986. Gordon & MacPhail.

Pehmeä tuoksu on raikkaan hedelmäinen, (appelsiini, luumu). Makea turpeisuus ja kevyt savuisuus. Kahvia, kaakaopapua.

Maku on aivan alkua lukuunottamatta kuivan sherryisyyden hallitsema. Alkumakeus kuivahtaa nopeasti ja kevyt turpeisuus nousee esiin. Tammisuus tuntuu miellyttävänä. Savuisuus on hyvin hentoa, taustalla raikasta sitruksisuutta.

Jälkimaku on pitkä ja pehmeä. Kuivaa sherryä, viljaa, suklaata. Lopussa mukavan raikas tuulahdus.

Helposti lähestyttävä ja "perinteinen". Täyteläisyyttä riittää melko mukavasti. Hyvä ja tyypillinen "vanhan liiton" Linkwood.



Glendronach 1959 & 1960, bottled 1986. 40%. A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986. Gordon & MacPhail.

Tuoksu on kevyt ja hienostunut. Sherrykypsytyksestä kertovaa rusinaa, maitosuklaata, sekä kuivahkoa turvetta. Kevyt puinen vivahde. Hmm.. Glendronachiksi yllättävän hento.

Maku on erittäin pehmeä ja sopivan makea. Tämä viski suorastaan sulaa suuhun. Öljyinen, makea, kevyt sherryisyys, kypsät hedelmät, vivahteikas kukkaisuus ja marjaisuus, (anis, mustikka, herukan lehti) tuovat upean vivahteikkuuden. Maitokahvia, vaniljajäätelöä.. Paljon samoja piirteitä kuin joku aika sitten maistetussa "Samarolissa", mutta vielä vivahteikkaampana. Mukava keveys ja ilmavuus antaa maulle tilaa kehittyä.

Jälkimaku on pitkä ja herkullisuus jatkuu... Sherryisyys säilyy makeahkona ja taustalta nousee esiin kevyt kuivattava tammisuus. Tummaa suklaata..

Huikean pehmeä, todella tasapainoinen ja herkullinen esitys. Hieno Glendronach!



Mortlach 1959 & 1960, bottled 1986. 40%. A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986. Gordon & MacPhail.

Tuoksu on pehmeä ja makea. Runsas hedelmäisyys. Sherryä, raikasta minttua, mallasta. Melko yksioikoinen.

Maku on täyteläinen ja suutuntumaltaan viski on siirappinen. Vahva keskimakea sherry hallitsee voimakasta makua. Kypsää punaista hedelmää, kahvia. Sherry dominoi niin vahvasti, ettei vivahteille jää juurikaan tilaa.

Jälkimaussa on sherryä, sherryä ja sherryä. Yksioikoista, mutta herkullista.

Aito sherrymonsteri. Huikean vahva sherryisyys jyrää kaiken muun alleen, mutta "so what" ..hyvää on.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Deep Purple: Singles & E.P. Anthology '68 - '80 (2CD)


Nopealla ensisilmäyksellä jopa kiinnostavalta näyttää viimeisin Deep Purple-kokoelmajulkaisu
Singles & E.P. Anthology '68 - '80 (2CD).
Levyille on koottu kattava setti musiikkia bändin legendaarisimmilta vuosilta ja mukana siis otsikon mukaan Singleiltä ja EP:iltä poimittuja kappaleita, eli paljon bändin albumeilla julkaisematonta materiaalia.

Ensisilmäyksen jälkeen tämän levyn kiinnostavuus haihtuu kuitenkin valitettavan pian. Käytännössä kaikki kappaleet löytyvät jo aiemmilta DP:n remaster-levyiltä tai muilta julkaisuilta, joten sinänsä mitään uutta ei tämä kokis faneille tarjoa.

On toki hyvä, että hieman peruslevyversioista poikkevaakin materiaalia kokoelmalla julkaistaan, mutta kenelle tämä on tehty? Satunnainen Deep Purple-kokoelmalevyn ostaja tuskin tätä erilaisuutta arvostaa, vaan haluaisi kappaleet mieluiten "perusmuodossaan". Toisella puolella bändin fanit, jotka saavat näistä erilaisista versioista paremmin kiinni, omistavat varmasti nämä kappaleet jo entuudestaan. Joten käytännösä täysin turha julkaisu on kyseessä, siitäkin huolimatta että sillä oleva MUSIIKKI ON LOISTAVAA.

Kuinkahan monta sataa Purple-kokoelmaa on jo julkaistu? Loputon suo, jossa kuluttajan kannattaa olla tarkkana..

CD 1:
1. Hush (4.23)
2. One More Rainy Day (3.37)
3. Kentucky Woman (4.41)
4. Wring That Neck (5.11)
5. Emmaretta (2.57)
6. The Bird Has Flown (US b-side) (2.50)
7. Help (French a-side) (5.58)
8. Hallelujah (3.41) 9. April Part 1 (3.56)
10. Speed King (Dutch a-side, piano version) (4.20)
11. Black Night (3.26)
12. Living Wreck (German b-side) (4.27)
13. Strange Kind Of Woman (3.50)
14. I’m Alone (3.05)
15. Fireball (3.21)
16. Demon’s Eye (5.18)
17. Never Before (3.27)
18. When A Blind Man Cries (3.29)
19. Lazy (Japanese b-side) (2.30)

CD 2:
1. Smoke On The Water (studio) (US a-side edit) (3.50)
2. Smoke On The Water (live) (US b-side edit) (4.33)
3. Woman From Tokyo (2.44)
4. Black Night (live) (German b-side) (4.55)
5. Might Just Take Your Life (3.31)
6. Coronarias Redig (4.52)
7. Burn (US/Japan 45 edit) (4.47)
8. Stormbringer (Italian a-side) (4.05)
9. You Keep On Moving (4.27)
10. Love Child (3.03)
11. Gettin’ Tighter (US a-side/Italian b-side) (3.33)
12. Child In Time (live) (9.52)
13. Painted Horse (5.14)
14. Mistreated (live edit) (9.21)
15. The Bird Has Flown (3.03)
16. Grabsplatter (4.30)

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Dailuaine 35 yo 1971, DL OMC


Vaihteeksi iäkästä Speyside-alueen viskiä maistelussa:

Dailuaine 35 yo, distilled Dec 1971, bottled Apr. 2007. Bottled at natural cask strenght 45,6%. Douglas Laing Old Malt Cask, refill hogshead, 152 bottles. DL ref 3519.


Tuoksu on pehmeä ja hyvin mieto. Melko kuiva maltaisuus ja voimakas tammisuus tuntuvat päällimmäisenä. Taustalla vaniljaa, kuivattuja hedelmiä, sekä aromaattista "parfyymimaisuutta".

Maku on todella pehmeä ja kauniin mausteinen, sekä suutuntumaltaan runsaan öljyinen. Hedelmäisyys tuo tarvittavaa makeutta tyylikkääseen tammisuuteen. "Hedelmäkaramellia". Tasapainoinen ja hienostuneen kevytpiirteinen.

Jälkimaku on pitkä, tyylikäs ja mukava vivahteikkuus jatkuu. Kokonaisuus ei kuivu liikaa.

Tyypillinen iäkäs Speysiden viski. Maukasta, mutta ei kuitenkaan aivan "wow"-elämys. Hyvä tynnyri kuitenkin.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Lagavulin 21 yo


Jatketan toisella Lagavulinilla..

Lagavulin 21 yo. 56,5%. Distilled 1985, bottled 2007. 6642 bottles.

Tuoksu on huumaavan vahva. Todella tervaista savua löytyy runsain mitoin, mutta joukossa on myös tasapainottavana elementtinä kaunis puun vivahde. Suolaisuus ja makea hedelmäisyys maustavat mielenkiintoisesti. Hieno!

Maku on todella pehmeä ja täyteläinen. Huikean tervainen savu, (Sisu-pastilli), saa seurakseen herkullisen kypsien hedelmien kirjon, luumua, rypäleitä, viikunaa.. Aivan loistava maukujen keskinäinen harmonia. Alkoholi ei nouse missään vaiheessa häiritsevästi esiin, mutta makua riittää..

Jälkimaku on upean pitkä ja herkullinen. Kaunis, vahva savu, sekä hieman kuivuva hedelmäisyys ja alta nouseva kaunis ja puhdas tammen vivahde luovat upean ja vahvan kokonaisuuden. Tämän maun ei toivoisi loppuvan ollenkaan.. Wow.

Paljon tätä viskiä on muuallakin kehuttu, eikä suotta. Islay-viskien aatelia ja "elämää suurempi" Lagavulin. Kiistaton klassikko! Eipä siis ihme, että aikoinaan tämä erä myytiin hetkessä loppuun ja nykyään hintapyynnöt ovat jo hurjan kovia. Upea viski! Onneksi kotona on vielä yksi täysi pullollinen:)

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Lagavulin 12 yo, 2004 release


Vaihteeksi lasissa tuhtia Islay-tavaraa.

Lagavulin 12 yo, 58,2%. Special Release, bottled 2004.

Tuoksu on vahvan savuinen ja merellisen raikas. Kuivaa yrttisyyttä ja mallasta, tuhkaa. Vähän on tasapaksu ja liiankin savun hallitsema.

Maku on melko täyteläinen, voimakkaan savuinen & suolainen, mutta kovin yksioikoinen "turvejyrä". Hento makeus ja vahva suolaisuus eivät oikein asetu tasapainoon. Kuitenkin tämä viski onnistuu toimimaan suhteellisen hyvin tällä voimallisuudella ja suoraviivaisuudellaan.

Jälkimaussa tyly meininki jatkuu, palanutta puuta, tuhkaa. Savuisuus jyrää jopa hieman kitkeränä, (poltettua autonrengasta). Jälleen suolaisuutta ja hieman sitruksista kirpeyttä.

Suoraviivainen "pölkyllä päähän" savupommi. Toimii tietyllä lailla vahvuudellaan, mutta mitään sen suurempaa vivahteikkuutta tästä on ihan turha etsiä. Ei oikein jaksa innostaa.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Bowmore 28 yo 1980 / 2009, Signatory


Vaihteeksi osui lasiin iäkäs Bowmore:

Bowmore 1980, 28 yo, 44.7%,
distilled 13.11.1980, bottled 16.9.2009. Bourbon Barrel no 8055. Signatory Cask Strength Collection, 200 bottles.


Tuoksu on täyteläinen ja makean turpeinen. Savuisuus on pehmeää ja sopivan hentoa. Makeaa kukkaisuutta, (laventeli).

Maku on makea, toffeinen, hennon savuinen. Laventeliöljy tuntuu pehmeänä ja sulautuu hyvin kokonaisuuteen. Turpeisuus tuntuu täyteläisenä ja "kosteana" taustalla.

Jälkimaku on maukkaan hedelmäinen ja raikas herukka nousee ryhdikkäästi esiin. Maltaisuus ja kevyt savu kuivuvat sopivasti.

Kokonaisuus on hyvä, ajalleen tyypillinen Bowmore, joka ei erotu muista vastaavista pullotteista aivan huipuksi, mutta ei missään nimessä petäkään. Jokseenkin "helppo" ja tasapainoinen tuote. Melko alhaisesta alkoholiprosentista huolimatta pieni vesilisä avasi makua mukavasti.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Bruichladdich Infinity 3


Testissä Bruichladdichin Infinity-sarjan kolmas osa:

Bruichladdich Infinity (3),
Edition_3.10,
50%


"Exclusively Spanish Quercus Alba, mainly refill Sherry and Ribero (tempranillo) casks, were selected for this multi-vintage single malt - from several ages, styles and peat levels."

Pehmeä & täyteläinen tuoksu on - kuten jotenkin arvella saattoikin - todella viinimäinen ja makea.
Hento savuisuus jää selvästi taka-alalle, mutta yhdessä pehmeän turpeisuuden kanssa se yrittää edes hieman taistella hedelmäistä makeutta vastaan.

Maku on äitelän makea, sisältäen runsaasti ylikypsien hedelmien aromeja. Savuisuus / turpeisuus on pehmeää ja se sulautuu hyvin kokonaisuuteen. Viinit kuitenkin hallitsevat kokonaisuutta täysin.

Jälkimaku on pehmeä. Hedelmäinen makeus jatkuu, muuttuen kuitenkin enemmän kuivattujen sekahedelmien suuntaan. Pientä kuivattavaa hapokkuutta ja aivan lopussa kuiva turvekin pääsee jo nousemaan hieman esiin.

Aikalailla odotusten kaltainen tuote tämä oli. Erikoinen ja hurjan vahvasti viinien hallitsema. Todella makean viskin ystäville kokeilumielessä varmaan jees, muuten hieman liian outo. Alkuperäinen ensimmäinen Infinity oli vielä varsin hyvä ja maukkaan sherryinen kokonaisuus, mutta koko ajan tunnutaan nyt luisuvan mitä ihmeellisimpiin tynnyrikokeiluihin..

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Glendronach 16yo 1992, Versailles Dranken Nijmegen Holland


Ja iäkkäämpien Glendronachien jatkoksi vielä yksi hieman nuorempi versio vuodelta 1992:

Glendronach 16yo 1992/2009, 60.8%, OB for Versailles Dranken Nijmegen Holland, 306 Bts.

Tuoksu on vahva, jota kuivahko sherryisyys hallitsee. Vahvaa kahvia, rusinaa, kaakaopapua. Kuivattuja hedelmiä sekä joku raikas vivahde.

Maku on alkuun yllättävänkin pehmeän tuntuinen mutta todella vahva. Kuivahkoa sherryä riittää huikeasti, joskin taustalla kummittelee tiukka puumaisuus, joka hallitseekin yllättävän vahvana sherryn läpi. Yli 60% vahvuus on ehkä hieman liikaa, eli vettä joutuu käyttämään apuna. Veden kera esiin nousee yskänlääkettä ja tervaa..

Jälkimaussa sherry kuivuu entisestään ja kuiva puu jää "elämään". Pituutta riittää, mutta loppu on kyllä sherryviskiksi käsittämättömän kuiva.

Järisyttävän vahva ja paikoin hyviä elementtejä omaava viski, joka kuitenkin kärsii liiasta kuivuudesta varsinkin lopussa. Ei yltänyt rinnakkainmaistelussa saman vuoden Cask 401:n tasolle.

(Kuva: Whiskysamples)

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Glendronach Grandeur


Ja vielä yksi iäkäs Glendronach, tällä kerralla kyseessä varsin tuore pullotus:

Glendronach Grandeur, 31 yo, 45,8%, Released 2010.
1013 bottles.


Tuoksussa kuivahkoa puuta ja sherryn vaikutus on varsin maltillinen. Pehmeää turpeisuutta ja mukavaa mausteisuutta, (kaneli). Yllättävän kuiva.

Maku yllättää ollen vahvan suolaisen ja vetisen turpeinen ja vain kevyen sherryinen. Koostumus on pehmeä ja täyteläinen. Tyylikäs tammen vivahde ja runsas maltaisuus.

Jälkimaku on kuivan sherryinen, pitkähkö, mutta jää kuitenkin jotenkin vaisuksi.. Salmiakkia nousee esiin lopussa.

Erikoinen ja erilainen Glendronach. Sherry yllättävän piilossa ja "märkä turpeisuus" vähän häiritsee. Kuitenkin hyvää, mutta ei kaikilta osin aivan tasapainossa. Jotain jää uupumaan..

(Kuva: whiskysamples.eu)

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Glendronach 1970, Samaroli


Jatketaan Glendronachin parissa ja otetaan käsittelyyn eilisen mielipiteitä jakaneen Cask 705:n jälkeen versio, jossa ei ollut "sulkeutuneisuudesta" tietoakaan..

Glendronach 1970, 43%, bottled 1990. Sherry Wood Casks. Duthie's for Samaroli, 480 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja hienostunut. Vahva, mutta tasapainoinen sherryisyys, kevyt puun vivahde ja tasapainoinen maltaisuus. Makeaa rusinaa. Lupaa hyvää makua ajatellen. mmm..

Maku on pehmeä ja Sherrykypsytetyksi viskiksi melko kevyt. Kauniisti kypsynyt kokonaisuus, johon sherryisyys luo sopivan kevyen pohjan. Näin tilaa jää myös muille vivahteille: Kaakao, karamellisoitu appelsiinin kuori, kuivatut makeat hedelmät ja kuivahko tammi sulautuvat kauniiksi kokonaisuudeksi. Aavistus tuhkaista savuisuutta.

Jälkimaku on mausteinen, kuivan sherryinen ja sopivasti tammen sävyttämä, edelleen kevyehkö ja tyylikäs.

Kaunis ja herkullinen Glendronach, jossa kaikki tuntui olevan sopivasti balanssissa. Yksi vika tosin maistellessa löytyi: Tämä viski nimittäin loppui lasista aivan liian pian:) Lisää...

(Kuva: Whiskysamples)

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Glendronach 37 yo 1972 cask 705


Jatketaan vuodessa 1972 ja sieltä löytyy tällä kerralla vahvaa Sherrykypsytystä:

Glendronach 37 yo, 1972 / 2009, 53,3%. Oloroso Sherry Butt #705. OB for La Maison du Whisky.


Tuoksu on kirpeän marjainen ja mekean hedelmäinen. Tuoreita yrttejä, (sitruunamelissa, minttu). Sherryisyys on vahvaa ja vivahteikasta. Todella voimakaspiirteinen ja tuhti pakkaus.

Maku on tuoksun tavoin todella vahva ja mukavan vivahteikas. Voimakkaan rusinaista sherryä ja kuivaa mausteisuutta. Puu npusee keskivaiheella sopivasti esiin. Raikasta minttua pienenä vivahteena taustalla. Kahvia, kuivaa turvetta.

Sherry kuivuu reippaasti, kuten yleensäkin näin iäkkäissä viskeissä. Tasapaino säilyy kuitenkin hyvin, vaikka pitkä kypsytys tuokin loppuun tiukan tanniinisen vivahteen.

Vahvan makuinen ja todella hyvä viski, jossa sherrykypsytys toimii. Hyvä tynnyri on antanut viskille sopivan tuhdin sherryisyyden, mutta puu pysyy hyvin piilossa.
Vesilisä avasi makukaarta huomattavasti ja vasta sitten viski puhkesi täyteen kukkaansa. Kokonaisuutena ehkä hieman kuivempi ja suoraviivaisempi kuin saman vuoden Cask 719, tosin vesilisän kanssa puntit saattaisivat olla rinakkain maistellessa aika tasan.

(Kuva: Whiskysamples)

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Glengoyne 1972 / 2010, The Nectar of the Daily Drams


Jatketaan vuodella 1972 ja otetaan käsittelyyn selvästi eilistä Glen Grantia kevyempi tuote.

Glengoyne 37 yo distilled 1972, bottled 2010, 52%, The Nectar of the Daily Drams.

Tuoksu on kevyt, savuton. Hapahkoa, sekä myös makeaa hedelmää, vaniljaista toffeeta. Taustalla mentholin raikkautta. Hento puun vivahde.

Maku on pehmeä, makean trooppisen hedelmäinen ja puhtaan viljainen. Jälleen vaniljaa ja toffeeta.

Jälkimaku on yllättävän voimakas ja terävähkö. Viskissä koko ajan tiukasti läsnä ollut mukava hedelmäisyys säilyy maukkaana, jonka takaa esiin nousee sopiva tammisuus kertomaan korkeasta iästä. Tasapaino säilyy hyvin loppuun asti.

Nätisti ikääntynyt viski. Helppoa & kevyttä nautittavaa. Ikäisekseen melko nuorekkaan tuntuinen. Omaan makuuni kuitenkin ehkä kokonaisuutena hieman liian "höyhensarjalainen".

(Kuva: whiskysamples.eu)

torstai 3. kesäkuuta 2010

Glen Grant 1972, Duncan Taylor for The Whisky Fair


Maistelussa viime vuoden The Whisky Fair-tapahtumassa todella paljon kehuja kerännyt pullote:

Glen Grant 36 yo, 56,3%.
distilled May 1972,
bottled Jan 2009.

Duncan Taylor for The Whisky Fair.
209 bottles.


Tuoksu on hieno sekoitus sherryä, kevyesti tervaista puuta ja moninaisia hedelmiä. Taustalla mukava ripaus todella pehmeää turvesavua.

Maku on hieno, järisyttävän vahva ja herkullinen. (Vahva nimenomaan makujen suhteen, sillä alkoholi ei häiritsevästi tunnu). Maukasta sherryisyyttä ja sopiva, makeahko puun vivahde. Raikasta sitrushedelmää tuomassa hieman kirpeytttä. Tuhdin täyteläistä mallasta, suklaakakkua. Todella hieno makujen tasapaino. Esiin nousee koko ajan uusia makuja, mutta nämä sulautuvat lopulta varsin hienosti ehjäksi kokonaisuudeksi.

Jälkimaku jatkaa vahvaa profiilia ja kyseessä onkin todella intensiivinen ja selkeä makupaletti. Sherry, turve, voimistuva ja kuivuva puu, sekä pehmeä turve. Kevyt minttuinen henkäys. Voimakas maku jaksaa kantaa upean pitkään..

Kovasti tätä viskiä oli siis kehuttu eikä suotta, kyseessä on aivan loistava Glen Grant. Vahva, tasapainoinen ja tyylikkään iäkäs. Huikean hyvä viski kertakaikkiaan.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kilkerran


Vaihteeksi maistelussa nuorta viskiä Campbeltownista. Kyseessä on maaliskuussa 2004 avatun Glengyle-tislaamon tuote. Tislaamon viski pullotetaan nimellä Kilkerran.

Kilkerran Single Malt, 46%

Viskin tuoksu on nuoren oloinen ja "raaka". Terävyyden alta löytyy puhdasta maltaisuutta ja aavistus makeutta, sekä hapahkoa omenaa. Mitäänsanomaton ja "kypsymätön".

Viski on koostumukseltaan öljyinen ja maku on pehmeä. Hyvin kevyt aavistus savuisuutta ja makeahkoa maltaisuutta. Yksinkertainen ja "keskeneräinen".

Jälkimaku on lyhyt ja terävä, kevyt mitäänsanomaton linja jatkuu.

Vaisu esitys ja ainakin vielä kovin mitäänsanomaton viski. Jopa mielenkiinnottomampi kuin muutama vuosi sitten maistamani 3kk ikäinen "Cask Sample":)