perjantai 27. kesäkuuta 2014

Glenfarclas Family Cask 1963, Release VIII

Glenfarclas Family Cask 1963, 50,4%. Release VIII. Sherry Hogshead No 179. Bottled 14.10.2011. 194 bottles.


Tuoksu on mehukkaan hedelmäinen ja raikas. Makea puun vivahde tuntuu taustalla. Trooppista kypsää hedelmää. Mausteisuutta, vaniljaa, sekä hennosti tervaa. Kaunis kukkaisuus. Ikäisekseen todella freshinä säilynyt yksilö. Huippu!

Maku on makea ja maukas. Kaunis sherryisyys ja makea tammi sulautuvat hienosti yhteen. Täyteläinen koostumus. Taustalla raikas appelsiininen vivahde. Nahkaa, mustaa teetä, karamellisoitua sokeria. Hieno tasapaino.

Jälkimaussa viski kuivuu sopivasti ja maku jatkuu herkullisena pitkään. Kypsä hedelmäisyys on tyylikästä ja tammi tuntuu nyt kuivempana ja melko runsaana. Tanniinisuutta ja sitruksista happamuutta.

Upea iäkäs Glenfarclas huipputynnyristä! Vahva ja tasapainoinen makuelämys.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Glenfarclas Family Cask 1973, Release VIII

Seuraavaksi lasissa Family Cask vuodelta 1973.

Glenfarclas Family Cask 1973, 56,5%. Release VIII. Sherry Butt No 2598. Bottled 13.10.2011. 456 bottles.


Tuoksua hallitsee todella vahva kuivahko sherryisyys. Tammi tuntuu runsaana taustalla. Tuoretta lakritsia, nahkaa, sekä jotain yrttimäistä. Tasapainoinen, iäkäs ja vahva.

Maku on todella täyteläinen ja miellyttävän pehmeä, vaikka alkoholia on reippaasti. Voimaa riittää upeasti. Runsas sherry on liki tyrmäävää. Lakritsia, rusinaa, kuivattua luumua, vahvaa kaakaojauhetta, espressoa. Tammi on voimakkaana mukana, mutta pysyttelee kuitenkin sopivasti aisoissa.

Jälkimaussa sherry kuivuu ja tammi nousee vielä selvemmin esiin. Tanniinisuutta, hedelmäistä happamuutta, nahkaa. Vahvaa kahvia ja jotain lääkemäistä katkeruutta. Voimakas!

Täyteläinen ja hurjan tuhti Glenfarclas. Laadukas pullote, joskin lopussa tammi on ehkä hieman liian vahvana esillä. Pieni laimennus tosin tuo makeutta esiin ja puu häipyy enemmän taka-alalle. Hieno viski joka tapauksessa.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Glenfarclas Family Cask 1993, Release IX

Jatketaan blogin viskiarvioita Glenfarclasin Family Cask -sarjan pullotteiden parissa. Ensimmäiseksi lasissa herkkua vuodelta 1993.

Glenfarclas Family Cask 1993, 58,7%. Release IX, Sherry Butt No 74. Bottled 20.2.2012. 627 bottles.


Tuoksu on täyteläinen. Vahvaa sherryisyyttä, yrttistä katkeruutta. Tummaa suklaata, makeaa sitrusta. Poltettua sokeria. Klassinen hyvän sherryviskin tuoksu.

Maku on erittäin täyteläinen ja voimakas. Tuhti sherryisyys hallitsee. Moottoriöljymäisiä piirteitä. Hapahkoa, ylikypsää hedelmää, vahvaa kahvia. Sopivasti tammea. Tanniinisuutta. Ei kaipaa vettä vahvuudestaan huolimatta.

Jälkimaussa kuiva sherry jyrää voimalla. Tammi tuntuu taustalla. Happamuutta ja yskänlääkemäistä mausteisuutta ja katkeruutta. Salmiakkia. Pitkä ja täyteläisenä säilyvä.

Vahva ja runsaan sherryn hallitsema, erinomainen Glenfarclas.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Bowmore Gold Reef

Bowmore julkaisi taannoin travel retail-markkinoille uuden kolmen pullon tuotesarjan. Sarjaan kuuluvat ikämerkinnättömät Black Rock ja Gold Reef, sekä 17-vuotias White Sands. Suurta intohimoa eivät nämä pullotteet ole itselleni herättäneet, mutta kun ruotsinlaivan tarjouksesta saatu Gold Reef kotiutui, niin pitihän se heti testata.


Bowmore Gold Reef, 43%,  (travel retail 2014)

Predominately matured in 1st fill ex-bourbon casks.

Tuoksu on kivan mausteinen ja hennon turpeinen. Runsaasti vaniljaa. Raikasta marjaisuutta, nokkosta. Viinikumimakeisia ja kevyt tervaleijonapastillin vivahde. Raikas ja odotuksiin nähden jopa yllättävänkin hyvä.

Maku on hennon turpeinen ja viski yleisilmeeltään kevyehkö. Raikasta herukkaa, vaniljaa. Runsas hedelmäisyys, kevyt tervainen vivahde. Taustalla kiva salmiakkinen vivahde.

Jälkimaussa herukkaisuus voimistuu. Turpeisuus tuntuu kuivahkona ja edelleen kevyenä.  Aavistus tammea. Sitrusten raikkautta ja happamuutta.

Kokonaisuutena Gold Reef ei ole mikään wow-elämys, mutta hintaluokassaan (laivalla tarjous 54€/l) ihan kiva tuote. Odotuksiin nähden tämä oli oikeastaan jopa ihan positiivinen ylläri. Täyteläisyyttä ja makujen syvyyttä olisin kuitenkin kaivannut enemmän.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Uriah Heep - Sibeliustalon Metsähalli, Lahti 11.6.2014


Vuonna 1970 ensialbuminsa Very 'Eavy... Very 'Umble julkaissut brittibändi Uriah Heep on kokenut vuosien varrella lukuisia miehistönvaihdoksia, mutta yhtyeen ura jatkuu edelleen. Alkuperäiskokoonpanosta on jäljellä vain kitaristi Mick Box, mutta tämä ei tahtia haittaa ja yhtye on edelleen mainiossa vedossa. Tuore Outsider-levy julkaistiin juuri ja se onkin varsin pirteä ja tasapainoinen kokonaisuus.

Uriah Heep on keikkaillut ahkerasti ja bändi onkin tuttu vieras maassamme. Vuosien varrella heitetyt Suomen keikat voidaankin helposti laskea kymmenissä. Itse näin tämän klassikkoyhtyeen ensimmäisen kerran ”vasta” 1990 Hämeenlinnan Giants of Rockissa ja hienot muistot ovat tuolta muistissa edelleen.

Heep-historiaa Hämeenlinnan Ahvenistolla 1990

Mutta takaisin tähän päivään ja aurinkoiseen Lahteen. Viisi konserttia sisältänyt tämänkertainen Suomen kiertue päättyi Sibeliustalon Metsähallissa vedettyyn keikkaan. Metsähalli tarjosi erikoiset puitteet illalle, sillä lasiseinäinen ja korkea rakennus poikkeaa täysin totutusta rockmiljööstä. Suuren lasiseinän läpi ilta-aurinko paistoi suoraan lavalle, joten fiilis oli kuin ulkokeikalla.


Uriah Heep onnistui vetämään näissä hienoissa puitteissa varsin hyvän keikan. Saundeiltaan erittäin hyvä konsertti tarjosi runsaslukuiselle yleisölle maukkaan sekoituksen uudempaa materiaalia ja vanhoja klassikoita. Bändin soitto kulki mallikkaasti ja laulaja Bernie Shaw oli mies paikallaan mikrofonin takana - Heepissä jo vuodesta 1986. Heep-perheen uusin jäsen, basisti Dave Rimmer astui viime vuonna syöpään menehtyneen Trevor Boldenin suuriin saappaisiin, mutta keikka hoitui ammattimaisen varmasti.

Uuden albumin ensimmäinen sinkkubiisi One Minute oli hyvä jo levyltä kuunneltuna, mutta livenä kappale sai vielä lisää virtaa nousten illan parhaimmistoon. Klassikko-osastolta Sunrise, Stealin’, July Morning, Gypsy, Look At Yourself yms. soivat edelleen vakuuttavasti 1970-luvun hengessä, mutta tuoreina esityksinä.
Uriah Heep -keikkaa ei voisi kuvitella ilman Lady In Black -klassikkoa, mutta Lahden illassa kappale tuntui hieman pakkopullalle, eikä se lähtenyt oikein lentoon. Tuntui, että biisi soitettiin vain siksi, että se nyt vain kuuluu soittaa joka keikalla.



Encoreiden aluksi haettiin biletunnelmaa lavalle, sillä yleisön kauniimman sukupuolen edustajia kutsuttiin lavalle jammailemaan Free’n’Easyn tahtiin. Ihan hyvä tunnelman nostatus.


Päätöskappaletta ei ollut vaikea arvata ja Easy Livin’ kaikui Metsähallissa räväkkänä ja mukaansatempaavana. Viimeistään The Land of Hope and Glory -loppumusiikin kaikuessa salissa konsertin päättymisen merkiksi, saattoi hyvillä mielin todeta keikan olleen varsin onnistunut. Noin 1t 45min perinteisen ”jytämusiikin” parissa kului kuin siivillä ja sehän on aina hyvän keikan merkki.


Uriah Heep 2014:

Mick Box – kitara, laulu
Phil Lanzon – kosketinsoittimet, laulu
Bernie Shaw – laulu
Russell Gilbrook – rummut
Dave Rimmer – basso, laulu




Uriah Heepin vuodet 1970-1980 on koottu suomalaisvoimin upeaksi kirjaksi. Mika Järvisen teos ”Uriah Heep -Easy Livin’, Ken Hensleyn vuodet 1970-1980” on vertaansa vailla oleva lukukokemus tämän lajissaan merkittävän bändin historiaan. Suosittelen!



torstai 12. kesäkuuta 2014

Within Temptation - Kivenlahti Rock, Espoo 6.6.2014


Hienosti sujuneen Kivenlahti Rockin perjantain päätti hollantilainen Within Temptation. Yhtye on ollut tuttu vieras Suomessa ja viimeksi tämä mainio joukko nähtiin maassamme tuoreimman Hydra-albumin tiimoilta helmikuussa. Tuolloin en paikalla ollut, joten nyt olikin hyvä tilaisuus paikkaukseen ja päästä kuulemaan livenä Hydran materiaalia. Kivenlahdessa nähtiin yhtyeen kesäfestivaalikiertueen avauskeikka.



Intronauhan jälkeen silminnähden hyväntuulinen bändi asteli tyylikkäälle lavalle ja Hydra-levyn avausraita Let Us Burn käynnisti tunnin ja vartin kestäneen hittikimaran. Sharon den Adel oli kaunis keulakuva mustassa asussaan ja kyllähän laulajattaren ääni on livetilanteessa varsin upea. Sharonilta nähtiin näyttävää ja energistä esiintymistä läpi keikan. Lavan suuri taustascreeni oli hieno ja tarjosi keikan aikana maukasta kuvitusta kappaleiden teemoihin. Iltakin hämärtyi keikan aikana juuri sopivasti, joten videot ja valotehosteet pääsivät näyttävästi esiin.



Levyllä Tarja Turusen kanssa esitetty Paradise kuultiin heti alkukeikasta ja vaikka Tarjaa ei livenä lavalla nähtykään, Sharonin ja Tarjan duetto toteutettiin taustanauhan ja videon avulla.


Illan kokonaisuudessa kappaleet keskittyivät pääosin tuoreeseen materiaaliin ja Hydralta kuultiinkin viisi esitystä. Aiemmasta tuotannosta mukaan oli poimittu valikoitu hittikimara ja varsinkin Faster, Stand My Ground ja Mother Earth kulkivat mallikkaasti. Encoreissa kuultiin upea akustinen versio The Unforgiving -albumin ”tanssihitistä” Sinéad. Sharonin herkkä ja heleä-ääninen tulkinta säväytti viilenevässä illassa. Huikea ylläri!

Hyvä keikka niitattiin päätökseen, kuten aina, Mother Earth -levyn vahvalla Ice Queen -klassikolla.




Tämä kolmas näkemäni Within Temptation -keikka oli hyvä ja tyylikäs, tarjoten onnistuneelle festivaali-illalle arvoisensa päätöksen.

 Let Us Burn
Paradise (What About Us?)
Faster
In the Middle of the Night
Fire and Ice
And We Run
Dangerous
Our Solemn Hour
Stand My Ground
Covered By Roses
Mother Earth
----
What Have You Done
Sinéad (acoustic)
Ice Queen

Ensitutustumiseni Kivenlahti Rockiin ansaitsee ainakin näin yhden päivän osalta kokonaisuudestaan kiitettävän arvosanan.


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Sabaton - Kivenlahti Rock, Espoo 6.6.2014


Ruotsalainen Sabaton on kivunnut tuoreella Heroes-albumillaan levymyyntilistojen kärkipäähän monissa maissa. Hyvä niin, sillä Heroes tarjoaa perinteisen hevimusiikin ystäville tukevan rautaisannoksen hyviä melodioita ja tarttuvia kertosäkeitä. Sanoitukset liikkuvat yhtyeelle totutusti sotahistoriassa.

Viime kesänä Saksan Wackenissa näkemäni yhtyeen liveveto oli varsin vakuuttava, joten odotukset Kivenlahden keikkaa kohtaan olivat korkealla. Sabaton ei näitä odotuksia pettänyt, vaan bändi paiskasi ilmoille yhden kovimmista näkemistäni keikoista vähään aikaan.


Introna kuultu Europen The Final Countdown sähköisti tunnelmaa, jonka jälkeen The March To War’n kautta päästiin itse asiaan. Ghost Division jyräsi vastustamattomana avauksena näyttävien pommien paukkuessa. Uuden albumin sinkkuraita To Hell And Back hyppyytti juhlakansaa, jonka jälkeen Ruotsin kansallispäivän kunniaksi Carolus Rex kuultiin ruotsinkielisenä versiona.

Bändi oli lavalla todella energinen ja mukaansa tempaavaa esiintymistä oli ilo seurata. Yhtyeen ja yleisön vuorovaikutus oli ihailtavaa ja hauskat välispiikit saivat monesti hymyn huulille. Laulaja Joakim Brodén mm. nauratti yleisöä James Hetfield -imitaatiolla parin viikon takaiseen Helsingin Metallica-keikkaan liittyen. Kuultiinpa pätkä Seek & Destroytakin. Pyrotehosteita ei myöskään säästelty, vaan näyttäviä liekkejä, pommeja ja kipinäsuihkuja nähtiin tasaisesti koko keikan ajan.






Settilista oli koottu selvästi tätä Suomen keikkaa silmällä pitäen, sillä Sabatonin repertuaarista löytyvät kaikki kolme Suomen sotahistoriaan/sotilaisiin liittyvää kappaletta (White Death, Talvisota, Soldier of 3 Armies) kuultiin.

"Resist And Bite" & "Soldier Of 3 Armies" esitettiin livenä ensimmäisen kerran.

Keikkapäivänä vietettiin Normandian maihinnousun 70-vuotispäivää, joten tästä kertova Primo Victoria sai tällä keikalla erityishuomiota osakseen. Toki kappale kuuluu Sabatonin keikkasettiin käytännössä aina.
Ennen keikan päättänyttä Metal Crüe -rallia yhtyeen laulaja teki vierailun kentälle yleisön eteen bongaten eturivistä pikkupojan, jonka pyysi mukaansa lavalle päätöskappaleen ajaksi. Hienoa yleisön huomioimista ja tilannetajua.

Sabaton osaa ottaa yleisönsä. Tässä on bändi, joka näkee hieman vaivaa esityksiä suunnitellessaan ja huomioi myös ajan ja paikan, sen sijaan että festarikeikasta toiseen vedettäisiin vakiona sama tunnin setti joka paikassa.








Sabaton tarjosi Espoossa todella rautaisen ja viihdyttävän tunnin!

Tämän loistokeikan jälkeen olikin sopiva väli vetää hieman henkeä, moikata paikalla olevia tuttuja ja odotella illan päättänyttä Within Temptationia…

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Anette Olzon - Kivenlahti Rock, Espoo 6.6.2014


Ex- Nightwish-solisti Anette Olzon tekee pienen tauon jälkeen paluuta musiikkimaailmaan tuoreen Shine-sooloalbuminsa myötä. Irtiotto Nightwishiin on selkeä, sillä Shinella musiikki on kevyttä ja melodista poprockia. Pariin kertaan kuunneltuna levy ei oikein säväyttänyt, mutta kuinka on asianlaita livetilanteessa?

Vahvan Metsatöllin jälkeen Kivenlahti Rockin esiintymisvuorossa oli siis Anette Olzon (SWE). Tämä keikka sai kunnian olla ensimmäinen uuden soolobändin kanssa, joten jännitystä oli ilmassa.


Settilista keskittyi luonnollisesti Shine-levyn kappaleisiin ja kyllähän tätä oli ihan mukava kuunnella. Anetten hieno ääni pääsi hyvin oikeuksiinsa uuden materiaalin parissa, joskin läpi keikan pientä hermostuneisuutta oli havaittavissa. Ilman virheitäkään ei selvitty, sillä yhden kappaleista (Invincible) Olzon lopetti kesken, koska laulu ei vaan mennyt kuten piti. Laulajatar pyysi mokaansa anteeksi bändiltään ja yleisöltä, jonka jälkeen kappale yritettiin aloittaa alusta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta oli todettava, että ”tämä ei nyt vaan toimi, eli hypätään seuraavaan kappaleeseen”. Tekevälle sattuu ja varsinkin uuden, ennen esittämättömän materiaalin parissa näin voi käydä. Ei siinä mitään, tilanteesta selvittiin ja keikka vietiin loppuun taas hyvissä merkeissä. Shine-albumin kappaleiden lisäksi kuultiin ainakin yksi Björk-cover sekä kaksi uutta, vielä julkaisematonta biisiä. Näistä varsinkin ”Hiding From The Past” (tai jotain sinnepäin) oli setin vahvin esitys. Hyvä ja vahvatunnelmainen veto.


Kokonaisuutena keikasta (kuten levystäkin) jäi kappaleiltaan hieman valju kuva, mutta Olzonin upeaa ääntä oli kyllä toisaalta ihan ilo kuunnella.

Setti (lähde: setlist.fm):

Hear Me 
Falling 
Shine 
Like a Show Inside My Head 
Floating 
Moving Away 
Hiding From The Past 
Strong 
Invincible 
Play Dead (Björk cover)
One Million Faces 
Lies




Hieman myöhemmin festivaalin toisella lavalla Olzon nähtiin vielä duetoimassa The Rasmuksen Lauri Ylösen kanssa kappaletta October & April.

Seuraavana katsomisvuorossa oli meille illan odotetuin esitys, eli Sabaton. Tämän ”ruotsalaisarmeijan” pyroilla kyllästetystä showsta tarkemmin Kivenlahti Rock-raporttini seuraavassa osassa…

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Metsatöll - Kivenlahti Rock, Espoo 6.6.2014

Espoon Kivenlahti Rock 2014 tarjosi lämpimänä ja pääosin aurinkoisena perjantaina hyvän kattauksen kiinnostavia yhtyeitä. Tapahtuma oli kaksipäiväinen, mutta olimme paikalla vain perjantain. Itselleni päivän odotetuimmat bändit olivat ruotsalainen Sabaton sekä hollantilainen Within Temptation. Mielenkiintoa herätti myös ex-Nigthwish vokalisti Anette Olzonin ensimmäinen soolokeikka. Illan aikana esiintyivät myös Indica (ihan kivaa "tyttöpoprockia"), supersuosittu Cheek, The Rasmus, sekä brittiläinen UB40, mutta nämä jäivät osaltani vähälle huomiolle. Päivän ensimmäinen tarkemman tarkastelun kohde oli kuitenkin virolainen Metsatöll.


Aivan 1990-luvun loppumetreillä perustettu Metsatöll ammentaa musiikkiinsa raskaita riffejä maustettuna folkvivahteilla ja tällä konseptilla on syntynyt melko uniikkia tuotantoa. Tuorein, tänä vuonna julkaistu levytys kantaa nimeä Karjajuht ja näytteitä siitä kuultiin luonnollisesti myös tällä keikalla.

Bändi otti yleisönsä hyvin. Vahva ja mukaansa tempaava esitys oli mukavaa seurattavaa ja musiikki soi sopivan kovaa ja raskaasti. Paikoin yhtye tuo mieleen kitaravyörytyksessään Trio Niskalaukauksen, jota erilaiset ”perinnesoittimet” sävyttävät. Kanteleella, säkkipillillä ja huiluilla luodaan tarttuvaa kansanmusiikkitunnelmaa. Viron kieli, jota harvemmin rockbändiltä kuulee, tuo kappaleisiin omaleimaisuutta. Osa välispiikeistä vedettiin tosin ihan sujuvasti suomeksi.



Tunnin annos oli viihdyttävä, mutta samalla myös melko raskas seurattava, koska yhtyeen tuotanto ei kokonaisuudessaan täysin tuttua ole. Metsatöll oli kuitenkin liikkeellä hyvällä työmoraalilla ja sai varmasti taas muutamia uusia ystäviä katsojien joukosta.

Metsatöllin jälkeen vaihdettiin kevyempään poprockiin, kun esiintymisvuorossa oli Anette Olzon. Tästä tarkemmin lähiaikoina tulevassa jutussa…

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Glenfarclas 30 yo

Heikohkon Glenfarclasin 18-vuotiaan jälkeen lasiin klassisempaa ja tuhdimman sherryistä viskiä samalta tislaamolta.

Glenfarclas 30 yo, 43%


Tuoksu on pehmeä, mokkainen ja sherryinen. Kuivattuja sekahedelmiä, nahkaa, tammea. Taustalla hapahkoa marjaisuutta.

Maku on todella pehmeä ja kauniin sherryinen. Kahvia, mehukasta hedelmää (kypsä luumu). Makeaa appelsiinia, tyylikäs tammen vivahde. Taustalla makeutta sopivasti leikkaavaa happamuutta. ”Suussa sulava”.

Jälkimaku on tyylikäs ja pituuttakin riittää mukavasti. Kuivahko sherry hallitsee. Nahkaa, tammea, hapahkoa hedelmäisyyttä.

Tyylikäs ja suussa sulavan maukas viski. Nätti kokonaisuus, joskin vahvuutta ja täyteläisyyttä olisi voinut olla enemmänkin.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Glenfarclas 18 yo

Kasvavana viskitrendinä näyttää olevan se, että lentokentille ja laivoille tehdään yhä enemmän omia "travel retail exclusive" -pullotteita. Testissä Glenfarclasin viritys.

Glenfarclas 18 yo, 43%. (Travel Retail Exclusive)


Tuoksu on pehmeän maltainen, trooppisen hedelmäinen ja makean mausteinen. Sherryisyys on kevyttä ja raikasta. Tuoretta tammea.

Maku on pehmeä ja kevyehkö. Maltillinen sherryisyys, makea maltaisuus. Suutuntuma on yllättävän ohut. Puhdas tammen vivahde. Vaniljaa, aprikoosia.

Jälkimaku latistuu kovin mitäänsanomattomaksi. Makea hedelmäisyys yrittää sinnitellä päällimmäisenä, mutta taustalta nousee esiin myös sitruksista happamuutta. Tammi tuntuu edelleen tuoreena.

Tämä viski ei tarjonnut sitä, mitä Glenfarclasilta on yleensä totuttu näkemään. Ponneton ja jopa aika heikko esitys.