Vuonna 1970 ensialbuminsa Very 'Eavy... Very 'Umble julkaissut brittibändi Uriah Heep on kokenut vuosien varrella lukuisia miehistönvaihdoksia, mutta yhtyeen ura jatkuu edelleen. Alkuperäiskokoonpanosta on jäljellä vain kitaristi Mick Box, mutta tämä ei tahtia haittaa ja yhtye on edelleen mainiossa vedossa. Tuore Outsider-levy julkaistiin juuri ja se onkin varsin pirteä ja tasapainoinen kokonaisuus.
Uriah Heep on keikkaillut ahkerasti ja bändi onkin tuttu vieras maassamme. Vuosien varrella heitetyt Suomen keikat voidaankin helposti laskea kymmenissä. Itse näin tämän klassikkoyhtyeen ensimmäisen kerran ”vasta” 1990 Hämeenlinnan Giants of Rockissa ja hienot muistot ovat tuolta muistissa edelleen.
 |
| Heep-historiaa Hämeenlinnan Ahvenistolla 1990 |
Mutta takaisin tähän päivään ja aurinkoiseen Lahteen. Viisi konserttia sisältänyt tämänkertainen Suomen kiertue päättyi Sibeliustalon Metsähallissa vedettyyn keikkaan. Metsähalli tarjosi erikoiset puitteet illalle, sillä lasiseinäinen ja korkea rakennus poikkeaa täysin totutusta rockmiljööstä. Suuren lasiseinän läpi ilta-aurinko paistoi suoraan lavalle, joten fiilis oli kuin ulkokeikalla.
Uriah Heep onnistui vetämään näissä hienoissa puitteissa varsin hyvän keikan. Saundeiltaan erittäin hyvä konsertti tarjosi runsaslukuiselle yleisölle maukkaan sekoituksen uudempaa materiaalia ja vanhoja klassikoita. Bändin soitto kulki mallikkaasti ja laulaja Bernie Shaw oli mies paikallaan mikrofonin takana - Heepissä jo vuodesta 1986. Heep-perheen uusin jäsen, basisti Dave Rimmer astui viime vuonna syöpään menehtyneen Trevor Boldenin suuriin saappaisiin, mutta keikka hoitui ammattimaisen varmasti.
Uuden albumin ensimmäinen sinkkubiisi One Minute oli hyvä jo levyltä kuunneltuna, mutta livenä kappale sai vielä lisää virtaa nousten illan parhaimmistoon. Klassikko-osastolta Sunrise, Stealin’, July Morning, Gypsy, Look At Yourself yms. soivat edelleen vakuuttavasti 1970-luvun hengessä, mutta tuoreina esityksinä.
Uriah Heep -keikkaa ei voisi kuvitella ilman Lady In Black -klassikkoa, mutta Lahden illassa kappale tuntui hieman pakkopullalle, eikä se lähtenyt oikein lentoon. Tuntui, että biisi soitettiin vain siksi, että se nyt vain kuuluu soittaa joka keikalla.
Encoreiden aluksi haettiin biletunnelmaa lavalle, sillä yleisön kauniimman sukupuolen edustajia kutsuttiin lavalle jammailemaan Free’n’Easyn tahtiin. Ihan hyvä tunnelman nostatus.
Päätöskappaletta ei ollut vaikea arvata ja Easy Livin’ kaikui Metsähallissa räväkkänä ja mukaansatempaavana. Viimeistään The Land of Hope and Glory -loppumusiikin kaikuessa salissa konsertin päättymisen merkiksi, saattoi hyvillä mielin todeta keikan olleen varsin onnistunut. Noin 1t 45min perinteisen ”jytämusiikin” parissa kului kuin siivillä ja sehän on aina hyvän keikan merkki.
Uriah Heep 2014:
Mick Box – kitara, laulu
Phil Lanzon – kosketinsoittimet, laulu
Bernie Shaw – laulu
Russell Gilbrook – rummut
Dave Rimmer – basso, laulu
Uriah Heepin vuodet 1970-1980 on koottu suomalaisvoimin upeaksi kirjaksi. Mika Järvisen teos ”Uriah Heep -Easy Livin’, Ken Hensleyn vuodet 1970-1980” on vertaansa vailla oleva lukukokemus tämän lajissaan merkittävän bändin historiaan. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti