tiistai 30. huhtikuuta 2019

Lagavulin 9 yo Game of Thrones - House Lanniser

Testissä toinen Game of Thrones -pullote.  Tämä sarjan ainoa Islay-viski on peräisin Lagavulinilta.

Lagavulin 9 yo Game of Thrones - House Lanniser, 46%


Tuoksu on tuhdin turvesavuinen ja raikkaan hedelmäinen. Tuoreita luumuja ja kirsikoita. Makeaa yrttisyyttä ja tervaisuutta. Taustalla tuoretta tammea ja savustettua mallasta. Nätti!

Maussa kuivahko turvesavu ja poltettu puu tuntuvat hallitsevina. Hedelmäisyys on runsasta ja tuoksun makeudesta poiketen nyt enemmän hapanta. Kevyt tervaisuus. Täyteläisen maltainen runko tasapainottaa kokonaisuuden. Lääkemäistä suolaisuutta.

Jälkimaussa turvesavu jatkuu vahvana ja mukaan nousee yrttiliköörimäistä katkeruutta. Tammi tuntuu tuoreena ja tanniinisena.

Kokonaisuutena ihan mainio ja melko vivahteikas nuori Laga. Odotuksiin nähden positiivinen ylläri!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Royal Lochnagar 12 yo (+-2017)

Game of Thrones -Lochnagarin perään arvioon tislaamon vakiovalikoiman 12-vuotias.

Royal Lochnagar 12 yo. 40% (+-2017)


Tuoksu on pehmeä ja runsaan maltainen. Kypsää hedelmäisyyttä, puhdasta sammalta, hunajaa, maitosuklaata ja sitruksista hapokkuutta.

Maku on erittäin pehmeä ja melko täyteläinen. Maanläheinen maltaisuus hallitsee. Kypsiä luumuja (sherryä?). Tammi nousee selkeänä esiin.

Tumma hedelmäisyys ja suklaisuus hallitsevat jälkimakua. Maltaisuus on runsasta ja tammi tuntuu hieman palaneena. Mausteisuutta ja ”käsityöhenkinen” rosoisuus.

Yleisesti aliarvostettu Royal Lochnagar on kelpo viski, joskin vanhemmissa pullotteissa on löytynyt vielä parempia yksilöitä, kuten esimerkiksi tämä.

Edellisessä arviossa käsitelty Game of Thrones oli kokonaisuutena puhdaspiirteisempi ja enemmän sitruksinen. Hyviä viskejä kumpikin.

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones – House Baratheon

Diageon Game of Thrones -viskisarja on herättänyt jopa pientä hysteriaa keräilijöiden keskuudessa ja pullot ovat monissa maissa menneet kuin kuumille kiville. Otetaan nyt käsittelyyn sarjan Royal Lochnagar -pullotus.

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones – House Baratheon, 40%


Tuoksu on pehmeän hedelmäinen ja seesteinen. Ananasta, hunajaa ja vaniljaa. Puhdas maltaisuus. Taustalla tuntuu lempeän makea sitrus, sekä mukava mausteisuus.

Maku on erittäin pehmeä ja tasapainoinen. Maukas hedelmäisyys, maltaisuus ja kevyt tammi sulautuvat hyvin yhteen.

Jälkimaussa hapahko hedelmäisyys voimistuu. Tammi tuntuu tuoreena ja puhtaana. Hunajaa ja sitrusta.

Hyvä ja tasapainoinen Royal Lochnagar. Odotetusti ei mikään wow-elämys, mutta ”perussarjassa” oikein miellyttävä. Joissain keskusteluissa on tullut vastaan vihjailuja, että tämä GoT-viski olisi samaa kuin tislaamon perusvalikoiman 12 yo. Tämä huhu ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä rinnakkainmaistelussa erot olivat selvät (ellei sitten perus 12 yo:n resepti ole muuttunut viimeisten parin vuoden sisällä). Tästä lisää seuraavassa arviossani.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Glenfiddich Project XX

Glenfiddich Project XX koostuu tislaamon kahdenkymmenen ammattilaisen valitsemista tynnyreistä, joista master blender Brian Kinsman loi pullotetun sekoituksen. ”Each expert chose a malt which most intrigued them, including whiskies from port pipes, American oak, and bourbon barrels”.

Glenfiddich Project XX, 47%. 


Tuoksu on makean hedelmäinen ja tuoreen tamminen. Vaahtokarkkeja, persikkaa ja kypsää mangoa. kevyt maltaisuus, toffeen ja kahvin vivahteita. Nätti ja puhdaspiirteinen.

Maku on mausteinen ja maltainen. Maustepippuria, kanelia ja inkivääriä. Paahtunut tammisuus. Taustalla kermatoffeen pehmeyttä ja raikasta yrttisyyttä.

Jälkimaussa tammi nousee selkeämmin esiin. Hedelmäisyys kuivahtaa happamaan suuntaan. Raikasta minttua ja valkopippurin terävyyttä. Maltaisuus tuntuu runsaahkona. Keskipitkä loppu.

Kokonaisuutena kivan monimuotoinen Glenfiddich. Positiivinen yllätys.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Beast in Black - Aulanko Areena, Hämeenlinna 19.4.2019


Tällä hetkellä huimaa suosiota nauttiva Beast in Black täytti Aulanko Areenan pitkäperjantaina. Olin kameran kanssa paikalla ja kuvat löytyvät nyt Metalliluolasta:

http://metalliluola.fi/beast-in-black-aulanko-areena-hameenlinna-19-4-2019/



torstai 18. huhtikuuta 2019

Port Charlotte 10 yo

Lisää Islay-viskiä. Lasissa tuore Port Charlotte 10 yo.

Port Charlotte 10 yo, 50%


Tuoksu on makeahko, runsaan vaniljainen ja pehmeän turvesavuinen. Raikasta sitrusta, suolaisuutta ja puhdas maltaisuus. Hyvä tasapaino.

Maku on pehmeäpiirteinen ja tyylikäs. Turvesavu tuntuu tuhtina, mutta ei kuitenkaan liian jyräävänä. Tuoksun tavoin vanilja ja sitrus nousevat selkeinä esiin. Maltaisuutta, minttua, kuivattuja aprikooseja ja hiiltynyttä tammea.

Jälkimaku jatkaa viskin tasapainoista ja seesteistä linjaa. Tammi nousee turpeisuuden takaa nyt vahvemmin esiin. Pituutta voisi olla enemmänkin.

Hyvä ja tasapainoinen Port Charlotte! Vain makukaaren suoraviivaisuus ja jälkimaun lyhyys verottavat kokonaisarvosanaa.


PRODUCT SPECIFICATION

BARLEY PROVENANCE:
100% SCOTTISH BARLEY FROM INVERNESSHIRE REGION

MATURATION PROFILE:
65% 1ST FILL AMERICAN WHISKEY CASKS
10% 2ND FILL AMERICAN WHISKEY CASKS
25% 2ND FILL FRENCH WINE CASKS

PHENOL LEVEL:
40 PARTS PER MILLION

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Kilchoman Sanaig

Lasissa nuorta ja tuhtia Islay-viskiä.


Kilchoman Sanaig, 46%. 

A vatting of 70% oloroso sherry casks and 30% bourbon barrels. (Bottled 22.3.2018)


Tuoksu on raa’ahko ja raskaan turvesavuinen. Ylikypsää hedelmäisyyttä ja makeaa sherryä. Hienoinen poltetun kumin vivahde. Palanut tammi ja runsaahko maltaisuus. Tasapainoa ei oikein löydy.

Maku on runsaan turvesavuinen, palaneen puinen ja kostean maltainen. Yleisilme on jotenkin tympeä. Hapahko sherryisyys. Ylikypsää luumua, tummaa suklaata ja kahvia.

Jälkimaku jatkuu turvesavuisissa, maltaisissa ja ylikypsän hedelmäisissä merkeissä. Ei tästä edelleenkään suurta iloa saa aikaiseksi.

Kokonaisuutena sekava, tympeähkö ja jotenkin raa’ahko Kilchoman. Ei säväytä ei.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

TANK, Wishing Well - Suistoklubi, Hämeenlinna 11.4.2019


Pitkän linjan heavy metallia Britanniasta. TANK jyräsi suistolla vakuuttavasti ja ”New Wave of British Heavy Metal” elää edelleen. Lämppärinä mainio Wishing Well. Kuvat ja raportti nyt Metalliuolassa:

http://metalliluola.fi/tank-wishing-well-suisto-klubi-hameenlinna-11-4-2019/ 


lauantai 13. huhtikuuta 2019

The Glenlivet 12 yo (2018)

Eilisessä arviossa hyväksi havaitun vanhan Glenlivet-pullotteen vertailukohdaksi otetaan nyt käsittelyyn samaisen viskin tuore versio.

The Glenlivet 12 yo, 40% (b. 13.8.2018)


Tuoksu on raa’ahko ja hieman pistävä. Päärynää, kaneliomenaa, tuoretta tammea ja hyvin kevyt maltaisuus.

Maussa päärynäisyys tuntuu hallitsevana. Kuiva kevyt maltaisuus ja tuore tammi. Kirpakkaa sitrusta nousee esiin. Suutuntuma on ohuehko, eikä tästä oikein tarttumapintaa löydy.

Jälkimakua hallitsevat kirpeä sitrus, raaka päärynä ja kuivahko maltaisuus. Maku latistuu pian ja loppuu lyhyeen. Raakuus puskee läpi.

Suutuntumaltaan ohuehko viski, joka on kokonaisuutena lattea ja mitäänsanomaton. Varsinkin jälkimaku petti pahasti. Heikko esitys.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

The Glenlivet 12 yo Unblended All Malt (+-1980)

Lasissa Glenlivetiä vuosien takaa.

The Glenlivet 12 yo Unblended All Malt, 40% (+-1980)


Tuoksu on kuivahkon hedelmäinen, seesteisen tamminen ja ”pölyisen maltainen”. Tumman suklaan katkeruutta nousee taustalta. Vaniljaa, kookosta ja toffeeta.

Maku on pehmeä ja viski suutuntumaltaan mukavan täyteläinen. Tasapainoinen hedelmäisyys, maltaisuus ja paahtunut tammi. Tummaa suklaata, lakritsin suolaisuutta ja vivahteikasta mausteisuutta.

Jälkimaussa esiin nousee sitruksisia sävyjä. Tammi ja maltaisuus pysyvät kauniin puhdaspiirteisinä. Kypsää aprikoosia, suklaata ja sopivasti suolaisuutta.

Nätti ja tasapainoinen Glenlivet. Lajissaan erittäin hyvä vanhan ajan ”perusviski”.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Glen Grant 1974 5 yo

Sitten taas Single Maltia. Lasissa Glen Grant, joka on sekä tislattu, että pullotettu 1970-luvulla. Tällaisiin ei kyllä enää liian usein törmää, kun pullotuksestakin on kulunut jo 40 vuotta. Verrokkina tälle oli vuonna 1967 tislattu ja jo aiemmin arvioitu versio.

Glen Grant 1974 5 yo, 40%


Tuoksu on makean kukkainen ja raikkaan ruohoinen. Vaniljaa, kookosta ja sitrusta. Hyvin kevyt maltaisuus. Yleisilmeeltään tuoksu on kevyempi ja puhdaspiirteisempi kuin 1967:n.

Maku on erittäin pehmeä ja suutuntumaltaan yllättävän täyteläinen. Kukkaisuutta, viinikumimakeisia, makeaa vaniljaa ja kevyt tammi.

Jälkimaussa viski säilyy puhdaspiirteisenä ja maukkaana. Kiva sitruksisuus taittaa happamuudellaan hedelmäistä makeutta. Kevyt maltaisuus nousee lopussa esiin.

Maku jatkoi hyvin tuoksun linjaa ja viski oli kokonaisuutena oikein mainio. 1967:n rosoisuus oli hioutunut pois ja viski oli aavistuksen kevyempi kuin vanhempi veljensä. Parivertailussa 1974 vie niukan voiton puhtaammalla ilmeellään. Mielenkiintoisia viskejä!

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Bonnie Tyler - Kulttuuritalo, Helsinki 6.4.2019

Bonnie Tyler Kulttuuritalon lavalla 6.4.2019

19.9.2018 ostin lipun Helsingin Kulttuuritalolle Women Power -konserttiin, jossa piti esiintyä Kim Wilde ja Katrina (Katrina And The Waves). Toinen vastaava konsertti oli tarkoitus järjestää Oulussa. Tuolloin en olisi arvannut, että tällä lipulla päädynkin Bonnie Tylerin keikalle. Hyviä artisteja kaikki, ei siinä mitään.  Se, kuinka tähän päädyttiin, hakeekin sitten vertaistaan kokemissani konserttijärjestelyissä.

Kaikki alkoi tällä tiedotteella:

Suomessa saadaan kokea huhtikuussa todellista naisrokkareiden juhlaa, kun kaksi alansa huipputähteä saapuu konsertoimaan Helsinkiin ja Ouluun. Women Power -konserteissa nousevat lavalle huikeat Kim Wilde sekä Katrina & The Waves -yhtyeen solisti Katrina Leskanich. Women Power -konsertit pidetään Oulun Club Teatriassa perjantaina 5. huhtikuuta ja Helsingin Kulttuuritalossa lauantaina 6. huhtikuuta.

Tapahtuman järjestäjänä toiminut Menolippu/Eastway Live markkinoi konserttia syksyllä aktiivisesti, kunnes ensin Katrinan nimi putosi mainoksista pois, ilman mitään selitystä. Jatkoa seurasi joulukuun 18. päivä, kun Kim Wilden Facebook-sivulla julkaistiin seuraava tiedote:

We're sorry to announce that the 2 shows in Finland in April are no longer happening. Again, it's beyond our team's control... we really hope to find a promoter who can re-organise some shows in Finland soon. We really want to come and play for you! Please contact the place you bought your tickets for refunds.

Tässä vaiheessa konsertin järjestäjä ei reagoinut asiaan mitenkään, vaan konserttien lipunmyynti jatkui edelleen.  Vasta 15.1.2019 Oulun Club Teatria julkaisi tiedotteen konsertin peruuntumisesta:

Naisrokkareiden Oulun-konsertti peruuntuu

Oulun Club Teatriaan perjantaiksi 5. huhtikuuta suunniteltu mm. Kim Wilden tähdittämä Women Power -konsertti on peruuntunut. Syynä valitettavaan peruuntumiseen ovat artistien aikataulumuutokset. Konsertin järjestäjä, Eastway Live, pahoittelee peruuntumista.

Menolipulta/Eastway Liveltä ei kuulunut edelleenkään mitään infoa tilanteeseen, kunnes viimein 5.2. julkaistiin Helsingin konsertin esiintyjän vaihtuneen:

 Bonnie Tyler korvaa Kim Wilden Helsingissä huhtikuussa!

Monista hiteistään tunnettu maailmankuulu brittilaulajatar Bonnie Tyler korvaa toisen brittitähden, Kim Wilden, huhtikuisessa Helsingin Kulttuuritalon konsertissa. Wilden osuus on peruuntunut, mutta Bonnie Tyler korvaa hänet tässä Women Power -konsertissa 6. huhtikuuta.

Moni seurasi tapahtumia epäuskoisena ja usealta taholta kuului epäilyjä siihen, ettei myöskään Bonnie Tyler keikalle saapuisi. Itselläkin jännitettävää riitti aina konserttipäivään asti, mutta onneksi lopulta homma saatiin kelvollisesti maaliin ja Bonnie Tyler lavalle.

Kyseisen tapahtumajärjestäjän epävakaata tilannetta on ruodittu eri medioissa ja Nalle Österman kirjoitti aiheesta pitkän blogijutun. Itse ainakin nyt toivon, että yritys saa hommat kuntoon ja pystyy järjestämään mielenkiintoisia keikkoja myös jatkossa!


Sitten illan konsertin pariin.


Walesin raspikurkku Bonnie Tyler on ilahduttanut musiikin ystäviä jo vuosikymmenet ja myös uutta musiikkia syntyy edelleen. Tuorein albumi Between the Earth and the Stars julkaistiin pari viikkoa sitten ja nyt Helsingissä oli mahdollisuus kuulla uutuuslevyn kappaleita ensimmäistä kertaa livenä.
Illan setti jakaantui tasaisesti uudemman materiaalin & vanhojen klassikoiden välillä ja mahtuipa mukaan myös klassikkocovereita, kuten CCR:n Have You Ever Seen The Rain ja Janis Joplinin Turtle Blues. Uuden levyn kappaleita kuultiin peräti seitsemän, mikä oli yllätys, mutta varsin positiivinen sellainen.

Salintäyteinen yleisö kuunteli alkuosan keikasta rauhallisesti, selvästi odottaen niitä Tylerin uran suurimpia hittejä. Edes ensimmäisten biisien joukossa soitettu It’s a Heartache ei vielä saanut yleisöä oikein lämpenemään. Potin räjäytti vasta keikan loppupuolella kuultu Total Eclipse of the Heart, jonka myötä tunnelma salissa nousi aivan uusiin lukemiin. Muutamaa kappaletta myöhemmin lämpö nousi entisestään, kun aivan konsertin loppuun oli säästetty vielä pari isoa hittiä. Tyler kertoi, että seuraavaksi kuultava, vuoden 1988 Hide Your Heart -albumille kirjoitettu kappale ei herättänyt mitään suurempaa innostusta ilmestyessään, mutta parisen vuotta myöhemmin siitä muodostui jättihitti Tina Turnerin versiona. The Best oli tietenkin kappaleen nimi.  Käsi ylös kuka muistaa, että Bonnie levytti tämän ennen Tinaa.

Yleisö ei enää pysynyt penkeissään ja lavan edusta täyttyi juhlakansasta. Heti perään kuultu Holding Out For a Hero lisäsi löylyä ja mukavana kontrastina edellisille illan päätti uuden levyn tyylikkään kaunis Older.


Kokonaisuutena illan esitys oli kiva ja lämminhenkinen, rehellinen livekeikka. ”Rockpoliisit” taatusti löysivät virheitä ja välillä oltiin melko kaukana kappaleiden studioversioista, mutta esiintyjien kokemus ja lavakarisma sai kaiken tuntumaan juuri tähän hetkeen oikealle.

Illan erikoisuus: Bonnie kompastui kesken keikan lavamonitorin kulmaan ja kaatui pitkin pituuttaan lavalle. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, eikä laulaja loukannut itseään kaatuessaan.

Illan kuvat tällä kertaa pokkarilla ja puhelimella ©Hannu Juutilainen















lauantai 6. huhtikuuta 2019

Monstress of Guitar: Erja Lyytinen & Jennifer Batten - Pakkahuone, Tampere 4.4.2019


Taiturimaiset naiskitaristit Jennifer Batten ja Erja Lyytinen olivat pääosassa Tampereen Pakkahuoneella, kun Monstress of Guitar -kiertue pysähtyi kaupunkiin.

Jennifer Batten teki aikoinaan mittavan uran Michael Jacksonin kiertuekitaristina ja on sittemmin soittanut muun muassa Jeff Beckin kanssa.
Slidekitaran kuningattareksi tituleerattu Erja Lyytinen valittiin vuoden kitaristiksi European Blues Awardseissa vuonna 2017 ja ihan lähipäivinä julkaistaan hänen uusin albuminsa “Another World”, jolla myös Jennifer Batten vierailee. Ilahduttavasti levy oli jo keikalla ennakkomyynnissä.



Ilta alkoi Battenin soolo-osuudella ja musiikin tukena nähtiin instrumentaalikappaleisiin sovitettu multimediaesitys. Musiikillinen ja kuvallinen matka vei kuulijat maailman ympäri aina Battenin kotikissoista Intian ja Japanin maisemiin, sekä 1950-luvun jazz- ja bluesklubien tunnelmaan. Kappaleiden väleissä Batten kertoi lämminhenkiseen tyyliin tarinoita vuosien varrelta ja odotetusti lopuksi kuultiin pitkä medley Michael Jacksonin tuotannosta, missä mukana olivat muun muassa Billy Jean, Black Or White ja Thriller.





Tauon jälkeen lavan otti haltuun Erja Lyytinen bändeineen ja tuoreen Another World -albumin kappaleisiin painottunut settilista oli maukasta kuultavaa.  Uusi levy vaikuttaa mukavan monipuoliselle ja perinteinen blues on saanut rinnalleen melodista hardrockia, funkia ja jopa progemaisia sävyjä. Ensi kertaa ja livemuodossa kuultuinakin kappaleet säväyttivät ja odotukset albumia kohtaan nousivat korkealle. Tämä täytyy ottaa kuuntelulistalle asap!

Lyytinen on paitsi loistava kitaristi, myös valloittava esiintyjä. Hymy irtoaa herkästi ja esiintymisestä välittyy aito soittamisen ilo. Vähäeleinen bändi teki taustalla takuuvarmaa työtä ja äänentoistollisesti keikka oli mitä miellyttävin.



Illan lopuksi lavalle Erjan kaveriksi saatiin myös Jennifer Batten ja muutaman biisin yhteisosuus oli kahden taitavan kitaristin huimaa näytöstä. Illan viimeinen ”hidas” oli napattu Jeff Beckin tuotannosta ja veikkaan, että yhtäkään pettynyttä katsojaa ei tämän jälkeen salista poistunut. Yleisöä olisi Pakkahuoneelle mahtunut runsaasti enemmänkin ja kotiin jääneet missasivat kyllä nyt erittäin laadukkaan konsertin.















Kuvat ja teksti ©Hannu Juutilainen


perjantai 5. huhtikuuta 2019

Bell’s 21 yo Royal Reserve (1980’s)

Blenditastingin arvioiden perään vielä yksi sekoiteviski, eli Bell’s 21 yo.

Bell’s 21 yo Royal Reserve, 40% (1980’s)


Tuoksu on paahtuneen tamminen ja kypsän hedelmäinen. Runsas vanilja ja puhdas viljaisuus. Tumman suklaan katkeruutta.

Maku on kevyehkö ja lääkemäisen suolainen. Runsaahko tammi, ohut maltaisuus ja hapan marjaisuus. Makeaa kypsää hedelmää.

Jälkimaku kääntyy enemmän happamaan suuntaan. Tammi tuntuu puisena ja melko voimakkaana. Jyväviskin rasvaisuus nousee kevyesti esiin.

Kokonaisuutena kohtuullisen hyvä blendi, mutta ei aivan niin tasapainoinen kuin tastingsetissä ollut 20 yo.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

The Local Whisky Club ja historialliset blendit (osa 2), 30.3.2019


The Local Whisky Clubin ”historialliset blendit osa 2” tarjosi viisi yli 20 vuotta kypsytettyä viskiä + yllätyksenä mukaan saatiin vielä yksi 12-vuotias (joka ei ehtinyt tuohon yhteiskuvaan mukaan).
Kattauksessa olivat mukana maistelujärjestyksessä seuraavat viskit:

Grant’s Royal 12 yo, 43%, 75cl (1980’s)
Bell’s 20 yo Royal Reserve, 43%, 75cl (1970’s-1980’s)
King of Scots 25 yo, 43%, 43% (Douglas Laing, 1980’s-1990’s)
J&B 20 yo, 43%, 75cl (1980’s)
Hallmark 21 yo, 43% (Morrison Bowmore, +-1998)
Whyte and Mackay 21 yo Masters Reserve, 43% (+-2000?)


Maistelussa viskit jakaantuivat jopa yllättävänkin selvästi kahteen osaan ja kärkikolmikko erottui käytännössä yksimielisesti.

Häntäpäähän jäivät Grant’s, Hallmark ja King of Scots. Yksikään tästä kolmikosta ei saanut ääniä illan parhaita viskejä valittaessa. Grant’sin makuprofiilin likaisuus ja rosoisuus herätti keskustelua ja ”autotalliviski” oli jokseenkin osuva termi tälle. Hallmarkin kohdalla Morrison Bowmore ei ollut laadun tae, vaan kovin oli heikko tämän blendin esitys. Myöskään tastingin iäkkäin viski, Douglas Laingin King of Scots ei juurikaan kehuja kerännyt.

Illan kolmospaikalle äänestettiin Whyte and Mackay, jonka sherryisyys oli viehättävää, mutta illan enemmistön mielestä ei kuitenkaan niin, että kirkkaimmista mitaleista se olisi taistellut.

Kärkikaksikko erottui selkeästi ja kakkospaikan nappasi ”virheetön” ja puhdaspiirteinen Bell’s. Illan ykkönen oli kuitenkin lopulta muutaman äänen erolla J&B, josta ei tainnut illan aikana ainuttakaan negatiivista kommenttia kuulua. Tasapainoinen ja maukas esitys.

Alla omat arvioni maistetuista.


Grant’s Royal 12 yo, 43%, 75cl (1980’s)


Tuoksu on voimakasarominen ja lääkemäinen. Ylikypsää hedelmää, salmiakkia ja moottoriöljyä. Kevyt mallas ja tammi.

Maku on tuoksun tavoin jännän lääkemäisyyden hallitsema. Makeaa hedelmää (sherryä?). Vanhaa ”likaista” puuta, suolaisuutta. Vähän ”sitä sun tätä” -osastoa.

Jälkimaku kuivuu ja tammi ottaa lisää roolia. Lääkemäisyys kääntyy nyt enemmän suolaiseksi. Yrttisyyttä.  Loppu jää ponnettomaksi.

Lääkemäinen ja suolaisen yrttinen blendi. Tietty likaisuus ja rosoisuus hallitsevat yleisilmettä.


Bell’s 20 yo Royal Reserve, 43%, 75cl (1970’s-1980’s)


Tuoksu on pehmeä, kevyt ja tyylikäs. Toffeeta, tammea ja vaniljaa. Tasapainoinen mallas/vilja. Kiva hedelmäinen makeus.

Maku on pehmeä ja tuoksu tavoin kevytpiirteinen. Kuivahko maltaisuus, viljaisuus ja puhdas tammi ovat hyvin tasapainossa. Sitrus tuo raikkautta taustalle.

Jälkimaku kuivuu ja puhdas viljaisuus nousee nyt enemmän esiin. Myös tammi voimistuu. Runsaasti makeaa vaniljaa.

Puhdaspiirteinen, erittäin kevyt blendi. Kiva viski, joka tarjosi tyylikkään ja onnistuneen makumaailman.


King of Scots 25 yo, 43%, 43% (Douglas Laing, 1980’s-1990’s)


Tuoksu on aromikas ja kukkainen. Makeaa hedelmäisyyttä, rasvaista parfyymia, vaahtokarkkeja ja palanutta märkää tammea.

Maku on täyteläinen ja runsaan hedelmäinen. Blendimäisen rasvaiset piirteet nousevat turhan vahvasti esiin. Kuivaa viljaa, banaania, vaniljaa ja tammea.

Jälkimaussa hedelmäisyys on edelleen tuntuvaa. Katkeraa yrttisyyttä ja lääkemäisyyttä nousee esiin. Tammi voimistuu lopussa.

”Blendimäinen iäkäs blendi”. Ei nyt aivan kelvoton, mutta kaikilta osiltaan ei aivan tasapainossa.


J&B 20 yo, 43%, 75cl (1980’s)


Tuoksu on melko täyteläinen ja kypsän trooppisen hedelmäinen. Makeaa maltaisuutta ja tyylikästä tammea. Lakritsin suolaisuutta. Hyvä tuoksu, jota ei sokkona blendiksi arvaisi.

Maku on sopivan makea ja vivahteikas. Runsas hedelmien kirjo (persikkaa, aprikoosia ja kypsää omenaa). Tyylikäs tammi. Suutuntuma on täyteläinen.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja vivahteikkaana. Hedelmäisyys kuivahtaa sopivasti. Suolaisuutta nousee esiin. Tammi on edelleen tyylikkäänä mukana. Täyteläinen maku jatkuu upean pitkään.

No nyt oli kaikilta osiltaan laadukas blendi. Makua ja vivahteikkuutta, täyteläisyyttä ja tammea hienosti tasapainossa. Tastingin selkeä ykkönen.


Hallmark 21 yo, 43% (Morrison Bowmore, +-1998)


Tuoksu on makean hedelmäinen ja nätti. Viinikumimakeisia, kukkaisuutta ja runsaasti vaniljaa. Raikasta sitrusta. Tympeä viljaisuus pyrkii kuitenkin nousemaan taustalta esiin.

Maku on pehmeä ja täyteläisen hedelmäinen. Jyväviski puskee turhan vahvana läpi. Tammi tuntuu puhdaspiirteisenä taustalla.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja seesteisenä. Kuivaa viljaa, hunajaa, kukkaisuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Iäkkääksi viskiksi yllättävän raakoja piirteitä nousee kuitenkin lopussa mukaan.

Ilmeisesti tämän sekoituksen mallasviskiosuus ei ole kovinkaan korkea, sillä jyväviski hallitsi makua turhankin vahvana. Perusblendi, josta huipulle on pitkä matka. Pettymys.


Whyte and Mackay 21 yo Masters Reserve, 43% (+-2000?)


Tuoksu on sherryinen ja suklainen. Hapanta marjaisuutta, suolaisuutta ja runsaahko tammi. Runko on mukavan maltainen.

Maku on tuhti ja täyteläinen. Runsas sherryisyys. Rusinaa, kuivattua luumua, tummaa suklaata ja kosteaa viljaa. Taustalla tammea, pähkinää ja paahdettua mantelia.

Jälkimaku jatkuu täyteläisenä ja sherryisenä. Tammi tuo kuivuutta. Jyväviskin raakuus pyrkii esiin.

Kivan sherryinen ja maukas blendi, mutta makujen tasapainossa olisi ollut parantamisen varaa.