tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tuska Open Air Metal Festival, Helsinki - Osa 1/2, perjantai 26.6.2015

Sabaton, Blues Pills, Lamb of God, Exodus

Metallimusiikkiin erikoistunut Tuska-festivaali on tuskaisesta nimestään huolimatta varsin leppoisa tapahtuma, jolle Helsingin Suvilahti tarjoaa toimivat ja viihtyisät puitteet. Hyviä bändejä, mukavaa yhdessäoloa ja paljon ystäviä oli siis viikonlopun ohjelmassa. Tapahtuma on kolmepäiväinen ja itse olin paikalla niistä kahtena, eli perjantaina ja sunnuntaina.

Lähdetään ensin siis perjantain tunnelmiin ja ensimmäisenä tähtäimessämme oli loppuvuodesta Tavastialla hienon keikan heittänyt Blues Pills.


Ennakkoon ajattelin, että Blues Pills toimii parhaiten hämyisessä klubiympäristössä, mutta eipä yhtye vierastanut isoa ja valoisaa festarilavaakaan. Kuultiin jälleen hieno setti vanhakantaista bluesrockia ja laulajatar Elin Larsson vakuutti vahvoilla tulkinnoillaan.


Psykedeelisiin sävyihin kuulijat vietiin pitkissä jamittelujaksoissa ja tunnelataus säilyi korkeana koko tunnin ajan. Vahva startti festaripäivälleni. Keikan jälkeen tapaamani yhtyeen jäsenet tuntuivat olevan myös innoissaan tästä esiintymisestä ja sen saamasta hyvästä vastaanotosta. Lupailivat tulla Suomeen taas heti, kun vaan tilaisuus on. Tervetuloa!



Blues Pills'in jälkeen aivan toisiin tunnelmiin ja vuoroon suurta suosiota nauttiva Lamb of God. No, yhtyeen ”groove metal” on itselleni melko vierasta ja jotenkin tätä vetoa tuli verrattua muutama viikko sitten jäähallissa nähtyyn Five Finger Dead Punchiin. Energiaa ja vahvaa esiintymistä riitti, mutta missä ovat hyvät kappaleet? Ei tullut minusta bändin fania.



Perinteistä trashia tarjosi seuraavana esiintynyt Exodus. Yhtye on ollut viime vuosina toiminnassa vaihtelevasti, mutta nyt palaset tuntuivat olevan ihan hyvin kasassa. Tiukka setti, mutta kappalemateriaalissa jäädään selvästi jälkeen tyylilajin ”Big Four -bändeistä” (Metallica, Slayer, Anthrax, Megadeth).



Illan päättäneen Sabatonin keikka oli tältä yhtyeeltä jo neljäs näkemäni vajaan kahden vuoden sisään, joten ”kertausharjoitusfiiliksissä” mentiin. Sotaisat tarinat imaisivat taas mukaansa, näyttävät pyrot paukkuivat ja kaikilla oli varmasti hauskaa.


Setissä ei yllätyksiä nähty, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että laulaja Joakim Brodénin mikrofoni oli mykkänä yli puolet avausbiisi Ghost Division'ista. Sabaton osaa kuitenkin ottaa yleisönsä vaikeuksienkin kautta takuuvarmasti. Aitoa heavyviihdettä! Ilotulituksen sävyttämän päätöskappale Metal Crüen jälkeen olikin aika suunnata hymyssä suin kotia kohti, hieno Tuskapäivä oli paketissa.







lauantai 27. kesäkuuta 2015

Glen Garioch 8 yo, 1980's

Vuorossa 1980-luvulla pullotettu Glen Garioch.

Glen Garioch 8 yo, 43%. (Soffiantino import, 75cl, 1980’s)


Tuoksu on aromikas ja runsas. Kypsä hedelmäisyys, kiva turvesavun vivahde. Kuivattua luumua, mausteisuutta, tervaista makeutta. Raikas sitrus tuo kirpeyttä. Vaniljaa. Yllättävän vivahteikas!

Maku on makea ja pehmeän täyteläinen. Runsas hedelmäisyys. Turvesavu tuntuu jopa yllättävänkin vahvasti. Voimakas leventeli nousee esiin. Jouluista mausteisuutta, suklaatoffeeta.

Jälkimaussa makea laventeli voimistuu entisestään. Pehmeä maltaisuus, hapahko kypsä hedelmäisyys. Kirpakka marjainen vivahde nousee esiin. Kahvia, vaniljaa, pihkaa.

Vain 8-vuotiaaksi kokonaisuus on upean maukas. Luulen, että tämän viskin makuprofiili jakaa varmasti mielipiteitä, mutta omaan makuuni tässä on kyllä hieno nuorukainen 30 vuoden takaa!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Glen Garioch 8 yo

Seuraavaksi nappasin maisteluun kaksi erilaista Glen Garioch -tislaamon 8-vuotiasta Single Maltia, jotka poikkesivatkin toisistaan kuin yö ja päivä. Ensiksi lasissa 2000-luvun alkupuolen versio, joka ei oikein sytyttänyt.

Glen Garioch 8 yo, 40%


Tuoksun yleisilme on raikas, mutta hieman raa’ahko. Päärynää, omenaa, vaniljaa, kevyt maltaisuus. Taustalla sitruksisia ja kukkaisia sävyjä. Ei säväytä.

Maku on makeahko. Runsas omena, sitrus ja vanilja hallitsevat. Suuntuntuma on ohuehko. Yksinkertainen ja vähän mitätön makumaailma.

Jälkimaku on edelleen sitruksinen ja kirpakka. Kuiva vilja, kukkaisuus ja hapahko hedelmäisyys. Maku ei kehity, eikä jaksa kantaa. Lisäksi märän pahvin vivahde rikkoo kokonaisuutta.

Edullista perushuttua, mitätön esitys.

Seuraavassa päivityksessä tunnelmat saman tislaamon toisesta 8 yo ikämerkitystä pullotteesta…

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Morrison Bowmoren keraamiset: Bowmore 30 yo Seadragon

Bowmore 30 yo Seadragonista löytyy blogista lyhyt arvio vuodelta 2009. Aikaakin tuosta on kulunut jo sen verran, että otetaan tämä viski nyt uusintakäsittelyyn.

Bowmore 30 yo Seadragon, 43%. (Ceramic bottle, 1990’s)


Tuoksu on hienostunut ja ikäisekseen raikas. Huikea erilaisten hedelmien aromikkuus, kevyesti sherryä. Kermatoffeeta, havua, mustaherukan lehtiä. Tammi tuo viskin korkeahkon iän nätisti esiin. Turvesavuisuus on vain hyvin kevyt vivahde taustalla. Upea ja virheetön.

Maku on täyteläinen ja mukavan makea. Trooppisten hedelmien kirjoa aukeaa huikean vivahteikkaana. Toffeisuus tuo täyteläisyyttä ja sherry tuntuu kivan kevyenä. Raikasta marjaisuutta ja hapokkuutta. Kaikki osat ovat hienosti tasapainossa.

Jälkimaku on pitkä ja herkullinen. Herukkaisuus nousee nyt runsaana esiin. Tammi tuntuu tyylikkäänä. Pieni turvesavun häivähdys. Hedelmäisyys & marjaisuus kääntyy lopussa happamaksi. Maku jatkuu ja jatkuu…

Upea ja tyylipuhdas klassikko, edelleen!

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Morrison Bowmoren keraamiset: Glen Garioch 21 yo

Jatketaan keraamisissa nyt Highlandille. Tarkastelussa ollut Glen Garioch osoittautui ihan huikean maukkaaksi.

Glen Garioch 21 yo, 43%. (Ceramic decanter, 1990's)


Tuoksu on upea. Kaunis ja aromikas hedelmäisyys sekoittuu runsaana tuntuvaan turvesavuun. Poltettua puuta, raikasta herukkaa, makeaa vaniljaa. Ripaus tervaisuutta. Kevyen kukkainen vivahteikkuus pyörii taustalla. Wow!

Maussa makeahko hedelmäisyys ja sopivan runsas turvesavu kietoutuvat yhteen luoden hienon kokonaisuuden. Suutuntuma on öljyinen ja riittävän täyteläinen. Kypsä trooppinen hedelmäisyys. Tammi tuntuu puhdaspiirteisenä.

Jälkimaku tarjoaa tyylikästä turvesavua, puuhiiltä ja ”märkää nuotiota”. Raskaiden sävyjen vastapainona hedelmäisyys säilyttää makeutensa kivasti. Öljyisyys tuntuu runsaana. Kuivaa kesäheinikkoa, tervaista puuta, täyteläistä vaniljaa ja sopivan happamaksi taittuva loppu.

Maukkaan hieno ja monivivahteinen viski, jossa erilaisten makujen kirjo on upeassa tasapainossa. Huippu!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Morrison Bowmoren keraamiset: Auchentoshan 25 yo

Morrison Bowmoren keraamisissa hypätään nyt Lowlandin alueelle ja Auchentoshanin tislaamoon.

Auchentoshan 25 yo, 43%. (Ceramic decanter, 1990’s)


Tuoksua hallitsee raikas ja vahva sherryisyys. Mehukasta hedelmäisyyttä (tuoreita kypsiä luumuja). Tammi tuntuu myös runsaana taustalla. Minttusuklaata ja kirpakka sitruksen ripaus. Jouluinen suklaakonvehtirasia, nougat.

Maku on maukkaan ja mehukkaan sherryinen. Raikas tuore hedelmäisyys. Tammi on vahvana läsnä ja tuo kuivuutta. Suutuntuma jää hieman ohueksi. Raikasta yrttisyyttä, mentholpastilleja, suklaata.

Jälkimaussa maukas sherry ja kuivahko tammi toimivat ihan hyvin. Sitruksista happamuutta nousee myös esiin. Lopussa yskänlääkemäistä katkeruutta ja vahvaa kahvia. Pituutta riittää hyvin.

Maukas ”vanhan liiton” sherryviski. Täyteläisyyttä ja jotain pientä lisävivahdetta jäin kuitenkin kaipaamaan. Silti kiitettävän hyvä esitys.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Morrison Bowmoren keraamiset: Rob Roy 30 yo


Muutama viikko sitten oli tilaisuus maistella muutama Morrison Bowmoren iäkäs tuote. Maistelunelikko oli koottu 1990-luvun keraamisista pullotteista. Maistelussa oli tuotteita kaikilta yhtiön kolmelta Skotlannissa toimivalta tislaamolta. Otetaan ensin arvioon sekoiteviski, jonka ilmeisen korkeahko mallasviskiosuus lienee peräisin ainakin suurelta osin yhtiön omilta tislaamoilta. Ainakin Bowmore tuntui olevan maussa hyvin vahvasti esillä.

Rob Roy 30 yo, Blended Scotch Whisky, 43%. (Ceramic decanter, 1990’s)


Hienon aromikas tuoksu tuo heti mieleen iäkkään Bowmoren. Kaunis sherryisyys, raikas trooppinen hedelmäisyys ja kiva kirpakka herukkaisuus ovat tuttuina läsnä. Toffeeta, valkosuklaata ja kuivaa viljaa. Hyvin hento turvesavun aavistus.

Maku on kevyehkö ja erittäin pehmeä. Herkkua! Tyylikäs sherryisyys, maukas makea hedelmäisyys ja kevyt suolaisuus. Maitosuklaata, kukkaisuutta, kahvia, sekä kirpakka ripaus nokkosta.

Jälkimaku on raikkaan marjainen. Bowmorelle tyypillinen herukkaisuus nousee hienosti esiin. Tammi tuntuu nyt sopivasti kuivattavana. Sherryisyys on hapahkoa. Tuoretta yrttisyyttä (minttu) nousee lopussa esiin.

Huikea viski ja ehdottomasti yksi parhaista maistamistani blendeistä. 1960-luvun Bowmoren vaikutus on tässä pullotteessa upeasti läsnä.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

South Park Festival, Tampere. Osa 2/2, lauantai 6.6.2015

Def Leppard, Helloween, Amorphis, Viikate, Free Spirit, Ranger

South Parkin kakkospäivään asteltiin säätiedotusta uskoen kumisaappaat jalassa ja sadevarusteet repussa. Jälkikäteen on helppo todeta, että varustevalinta osui nyt nappiin. Vettä siis saatiin taivaalta, mutta lavoilla nähtiin taas kovia esityksiä.

Päälavalla menon käynnisti Ranger, jonka vanhakantainen trash upposi taas hyvin. Perinteet kunniaan, yksinkertainen on kaunista. Tästä bändistä kuullaan vielä jatkossakin, se on varma!


Ranger 
Dead Zone 
Shock Skull 
Knights of Darkness 
Where Evil Dwells 
Supreme Evil 
Touch of Death

Rangerin aikana alkanut sade kasteli eteläpuistoa ja seuraavaksi telttalavalla nähtiin pirteää hardrockia, kun lavalle asteli Free Spirit. Yhtyeen materiaali ei ollut itselleni entuudestaan tuttua, mutta hyvinhän tämä melodinen hardrock tempaisi mukaansa. Setti oli ihan viihdyttävä.


Nights of Paradise 
Living Tattoo 
Far Away from Heaven 
The Dew of the Rose 
Fever 
Heroes Don't Cry 
Carry On 
Ever Come True 
Hysteria 
Pale Sister of Light 

Sitten taas ulkolavalle, missä sade tuntui vaan yltyvän. Viikate ja yleisö eivät tätä hätkähtäneet, sillä yhtyeeltä oli luvassa annos Motörheadin musiikkia. Silloin ei sade haittaa. Kuultiin maukas keikka, jossa alkupuoli pyhitettiin Moottoripäille ja lopussa kuultiin kimara Viikatteen omaa tuotantoa. Tyylikkäät tulkinnat imaisivat mukaansa. Taattua viihdettä.



Teltassa olisi esiintynyt seuraavaksi Santa Cruz, mutta tässä välissä kävimme ennemmin moikkaamassa myöhemmin illalla esiintyvän Helloweenin jäseniä.

Päälavalla karkeloita jatkoi Amorphis. Yhtyeen levyihin en ole syystä tai toisesta koskaan suuremmin innostunut, mutta livenä homma toimi mallikkaasti. Hyvä keikka, jossa mielenkiinto säilyi yllä alusta loppuun.


Hopeless Days
Narrow Path
Sampo
Silver Bride
The Smoke
Silent Waters
?
Towards and Against
?
?
My Kantele
House of Sleep


Teltassa esiintynyt Reckless Love ei innostanut, joten oli aika ottaa hyvät paikat päälavan edustalta. Seuraavana vuorossa oli germaanien perinteistä poweria a’la Helloween.


Keikan avauskaksikko Eagle Fly Free ja Dr. Stein näyttivät heti suunnan ja hieno setti tästä saatiin. Uunituoreelta My God-Given Right -albumilta kuultiin pari vetoa. Enemmänkin olisin toivonut, mutta festarisetissä aika oli rajallinen. The Time of the Oath -levyltä napattu Power oli pitkästä aikaa hienoa kuultavaa ja lopun klassikkomedley viimeisteli viihtyvyyden. Bändi poistui tyylikkäästi lavalta mies kerrallaan, mutta eihän homma vielä siihen loppunut. Encoreissa saatiin nauttia vielä parista klassikosta ja 75 min oli kulutettu täyteen maukkaasti. Happy, happy Helloween! Sadekin piti taukoa ja kaikilla oli hauskaa.





Walls Of Jericho intro
Eagle Fly Free
Dr. Stein
My God-Given Right
Mr. Torture
Waiting for the Thunder
Straight Out of Hell
Lost in America
If I Could Fly
Power
Halloween / Sole Survivor / I Can / Are You Metal? / Keeper of the Seven Keys
--------
Future World
I Want Out

Illan kohokohta oli kuitenkin vielä edessä. Päätimme pitää hyvät paikkamme, joten teltassa seuraavana esiintynyt Eclipse jäi väliin.

Hyvää kannatti odottaa, sillä illan pääesiintyjä Def Leppard paiskasi ilmoille sellaisen klassikkosetin, että oksat pois. Hittikimaran aloitti Rock Rock! (Till You Drop) ja tästä mentiinkin juhlahumussa seuraavat 90 min. Bändi soitti todella kovaa ja puhtaasti, basson tärisyttäessä tannerta. Suuret videoscreenit loivat näyttävää taustaa esitykselle. Setin tuorein kappale oli vuoden 1992 Adrenalize-levyn Let’s Get Rocked ja valtaosa illan matskusta oli poimittu klassikkoalbumeilta Hysteria ja Pyromania. Mahtava setti! Keikan puolivälin kieppeissä taivaalta saatiin kunnon kaatosadekin, mutta sitä tuskin huomasi tämän musiikki-ilotulituksen keskellä. Encorekaksikko Rock of Ages ja Photograph kruunasivat onnistuneen illan. Hieno päätös festarille!







Disintegrate intro
Rock! Rock! (Till You Drop) 
Animal 
Let It Go 
Foolin' 
Armageddon It 
Love Bites 
Rocket 
Bringin' on the Heartbreak 
Switch 625 
Hysteria 
Let's Get Rocked 
Pour Some Sugar on Me 
---------
Rock of Ages 
Photograph 

torstai 11. kesäkuuta 2015

South Park Festival, Tampere. Osa 1/2, perjantai 5.6.2015

Extreme, Accept, Masterplan, Teräsbetoni, Stratovarius, Stargazery, Speedy & Saku

Tampereen South Park -festivaali tarjosi parina päivänä mukavan kattauksen perinteistä raskasta rockia. Perjantaina rokattiin aurinkoisessa, mutta viileässä säässä ja hyvällehän rock vaihteeksi näin ulkoilmassakin maistui.

Päälavalla homman käynnisti saksalainen Masterplan, jonka melodinen powermetal olikin ihan reipas avaus. Nippu hyviä kappaleita, hyvää soittoa ja vahvaa laulua. Yleisöä oli paikalla vielä melko vähäisesti ja Masterplan olisikin ansainnut myöhäisemmän ja paremman esiintymisajan. Hyvä startti!


Enlighten Me 
Heroes 
Lost and Gone 
Crimson Rider 
Keep Your Dream Alive 
Crystal Night 
Spirit Never Die 
Soulburn 
Kind Hearted Light 
Back for My Life 
Crawling From Hell 


Seuraavana tarkasteluumme pääsi Stratovarius ja hyvällehän sekin taas kuulosti. Tunnin läpileikkaus yhtyeen urasta huipentui odotetusti Black Diamondiin ja Hunting Hight And Low’hun. Miinussarakkeeseen täytyy kuitenkin kirjata hieman rutiininomainen suoritus ja setin ennalta arvattavuus.


Speed of Light 
Eagleheart 
Deep Unknown 
Dragons 
Legions 
Paradise 
Under Flaming Skies 
Unbreakable 
Black Diamond 
Hunting High and Low 


Heti Straton jälkeen telttalavalla vuoronsa saivat Kummelihahmot Speedy & Saku. Parin biisin setissä kuultiin Hän Mies ja Tuomiopäivä, jotka olivat ihan riemastuttava välipala.


Seuraavana Stragazery. Jari Tiuran upea laulu ja hienot hardrockbiisit nostivat tämän vedon korkealle. Maukas setti! Tuoreelta Stars Aligned -albumiltakin löytyvä Dark Lady (suom. Tumma Nainen) täytyy olla jokin sortin sisäpiirin vitsi, sillä muuten tuon Cher / Lea Laven -iskelmän mukanaoloa setissä ei voi ymmärtää.




Takaisin päälavalle ja vuoroon Accept. Sitten viime näkemän on yhtyeessä tapahtunut pari muutosta, kun Wolf Hoffmannin parina toista kitaraa soittaa nyt Uwe Lulis ja rumpuja hakkaa Christopher Williams. Yleisöä tässä vaiheessa oli paikalla jo mukavasti ja saimme koettavaksemme hemmetin kovan keikan! Tunti ja vartti oli alusta loppuun yhtä heavymetallin juhlaa. Vaikka setti oli tuttua jo useilta näkemiltäni keikoilta, niin aina tämä bändi vaan pystyy säväyttämään. Huikeaa ja hyväntuulista esiintymistä. Tyypilliseen tapaansa Accept soitti jälleen todella kovaa, mutta hyvillä saundeilla. Uudet miehet esiintyivät edukseen ja varsinkin Williamsin raskas rummutus sopi kappaleisiin kuin nenä päähän. Perjantain ykkösveto!





Stampede 
Stalingrad 
London Leatherboys 
Restless and Wild 
Final Journey 
Princess of the Dawn 
Losers and Winners 
Midnight Mover 
Pandemic 
Fast as a Shark 
Metal Heart 
Teutonic Terror 
Balls to the Wall


Teltalla iltaa jatkoi Teräsbetoni ja ohjelmassa oli kymmenvuotisjuhlaa viettävä Metallitotuus-levy kokonaisuudessaan. Hienostihan tämä albumi toimi livenäkin ja Jarkko Aholan ääni on upeaa kuultavaa.


Teräsbetoni 
Älä kerro meille 
Taivas lyö tulta 
Vahva kuin metalli 
Silmä silmästä 
Metallisydän 
Orjatar 
Tuonelaan 
Metallitotuus 
Voittamaton 
Teräksen varjo 
Maljanne nostakaa 


Illan hämärtyessä ja kylmyyden laskeutuessa eteläpuistoon oli perjantain pääesiintyjän Extremen vuoro.

Keikasta muodostui kahden miehen show. Kitaristi Nuno Bettencourt ja laulaja Gary Cherone ottivat yleisönsä niin kuin pitääkin. Nunon huikea kitarointi ja Garyn rokkikukkoilu nostivat keikan viihdearvon korkealle. Itse en ole koskaan ollut mikään suuri Extremen fani ja hyvästä esiintymisestä huolimatta bändin kappalemateriaali on omaan makuuni hieman tylsähköä. Myös osa yleisöstä tuntui siirtyvän tässä vaiheessa etsimään lämpimämpää paikkaa kuin kylmä lavan edusta. Kyllä tämä keikka kuitenkin kannatti ehdottomasti seurata loppuun asti ja olihan se hieno päätös South Parkin perjantaille. Gary Cherone muuten lauloi 1990-luvun lopulla Van Halenissa yhdellä levyllä ja kiertueella. Nyt nähdyn esityksen perusteella tuo pesti olisi saanut jatkua pidempäänkin, sillä tällä hetkellä Cherone hakkaa VH:n David Lee Rothin puhtaasti 6-0.




Decadence Dance 
Comfortably Dumb 
Kid Ego 
Rest in Peace 
It ('s a Monster) 
Play with Me 
Midnight Express 
More Than Words 
Cupid's Dead 
Am I Ever Gonna Change 
Take Us Alive 
Li'l Jack Horny 
He-Man Woman Hater 
(including "Flight of the Wounded Bumblebee" Intro)
Hole Hearted 
(with "Crazy Little Thing Called Love" Outro Jam)
Get the Funk Out 


Säätiedotus lupaili lauantaille sadetta, joten oli aika siirtyä pakkaamaan sadevarusteita ja lataamaan akut seuraavaa päivää varten…