Metallimusiikkiin erikoistunut Tuska-festivaali on tuskaisesta nimestään huolimatta varsin leppoisa tapahtuma, jolle Helsingin Suvilahti tarjoaa toimivat ja viihtyisät puitteet. Hyviä bändejä, mukavaa yhdessäoloa ja paljon ystäviä oli siis viikonlopun ohjelmassa. Tapahtuma on kolmepäiväinen ja itse olin paikalla niistä kahtena, eli perjantaina ja sunnuntaina.
Lähdetään ensin siis perjantain tunnelmiin ja ensimmäisenä tähtäimessämme oli loppuvuodesta Tavastialla hienon keikan heittänyt Blues Pills.
Ennakkoon ajattelin, että Blues Pills toimii parhaiten hämyisessä klubiympäristössä, mutta eipä yhtye vierastanut isoa ja valoisaa festarilavaakaan. Kuultiin jälleen hieno setti vanhakantaista bluesrockia ja laulajatar Elin Larsson vakuutti vahvoilla tulkinnoillaan.
Psykedeelisiin sävyihin kuulijat vietiin pitkissä jamittelujaksoissa ja tunnelataus säilyi korkeana koko tunnin ajan. Vahva startti festaripäivälleni. Keikan jälkeen tapaamani yhtyeen jäsenet tuntuivat olevan myös innoissaan tästä esiintymisestä ja sen saamasta hyvästä vastaanotosta. Lupailivat tulla Suomeen taas heti, kun vaan tilaisuus on. Tervetuloa!
Blues Pills'in jälkeen aivan toisiin tunnelmiin ja vuoroon suurta suosiota nauttiva Lamb of God. No, yhtyeen ”groove metal” on itselleni melko vierasta ja jotenkin tätä vetoa tuli verrattua muutama viikko sitten jäähallissa nähtyyn Five Finger Dead Punchiin. Energiaa ja vahvaa esiintymistä riitti, mutta missä ovat hyvät kappaleet? Ei tullut minusta bändin fania.
Perinteistä trashia tarjosi seuraavana esiintynyt Exodus. Yhtye on ollut viime vuosina toiminnassa vaihtelevasti, mutta nyt palaset tuntuivat olevan ihan hyvin kasassa. Tiukka setti, mutta kappalemateriaalissa jäädään selvästi jälkeen tyylilajin ”Big Four -bändeistä” (Metallica, Slayer, Anthrax, Megadeth).
Illan päättäneen Sabatonin keikka oli tältä yhtyeeltä jo neljäs näkemäni vajaan kahden vuoden sisään, joten ”kertausharjoitusfiiliksissä” mentiin. Sotaisat tarinat imaisivat taas mukaansa, näyttävät pyrot paukkuivat ja kaikilla oli varmasti hauskaa.
Setissä ei yllätyksiä nähty, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että laulaja Joakim Brodénin mikrofoni oli mykkänä yli puolet avausbiisi Ghost Division'ista. Sabaton osaa kuitenkin ottaa yleisönsä vaikeuksienkin kautta takuuvarmasti. Aitoa heavyviihdettä! Ilotulituksen sävyttämän päätöskappale Metal Crüen jälkeen olikin aika suunnata hymyssä suin kotia kohti, hieno Tuskapäivä oli paketissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti