perjantai 29. elokuuta 2014

Brothers in Arms Rock Tour - Verkatehtaan Vanaja-sali, Hämeenlinna 26.8.2014

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta solistinaan Timo Kotipelto


Varusmiessoittokunnan Brothers in Arms – rockin klassikot -konsertti

”Ohjelmisto koostuu klassisen rockin helmistä kuten Rainbow’n, Deep Purplen, Procol Harumin, Gary Mooren ja Stratovariuksen tuotannosta. Kiertueen valovoimaisena solistina toimii Stratovariuksesta tuttu Timo Kotipelto. Konserttien kapellimestareina toimivat musiikkiyliluutnantti Tero Haikala ja yliluutnantti Tommi Suutarinen”.

Tässä lähtökohdat illan esitykseen Verkatehtaan loppuunmyydyssä Vanaja-salissa. Varusmiessoittokunnan ja raskaan rockin yhdistäminen tuntui alkuun varsin erikoiselle ajatukselle, joten mielenkiintoa ei tästä tapahtumasta puuttunut. Yli 70-henkinen orkesteri oli kuitenkin ottanut homman innolla vastaan ja Hämeenlinnassa (sekä kolmella muulla paikkakunnalla) koettiin ikimuistoiset illat.


Rocky IV -leffasta tuttu War avasi illan mahtipontisena, jonka jälkeen illan pääsolisti Timo Kotipelto päästettiin tositoimiin Gary Mooren Over The Hills And Far Away -hitin parissa. Illan teema oli todellakin rock ja orkesterin tarjoama äänimaailma varsin muhkea. Perinteisten rocksoitinten taustalla suuri orkesteri toimi hyvin ja illan aikana kuullut sovitukset olivat varsin hienosti tehtyjä.  Komeat pyrot ja valot tehostivat esitystä ja konsertti oli näyttävää seurattavaa.
Ensimmäisen osion huipennuksena kuultiin jykevä versio Deep Purple -klassikosta Burn ja sehän lämmitti Purplefanin mieltä.



Väliajan jälkeen liikkeelle lähdettiin jälleen instrumentaalikappaleella ja vuorossa oli tätä kiertuetta varten sävelletty Brothers in Arms. Huikea ilta jatkui - Dion Holy Diver, Heartin Alone Ja Deep Purplen Perfect Strangers olivat yhtä juhlaa.
Rainbow’n jylhä Stargazer sopi tälle orkesterille kuin nenä päähän ja kappale oli yksi illan upeimmista. Varsinaisen ohjelman viimeisenä kuultu Stratovarius-pala Deep Unknown oli hyvä, mutta eihän tämä rockin makuun päässeelle yleisölle vielä riittänyt, lisää oli saatava.


Odottavissa tunnelmissa kuultiin vitsailua siitä, että soittokunnan peruskonserttien encorena kuullaan yleensä ”Muistoja Pohjolasta”, mutta se ei taida kyllä nyt sopia tämän illan teemaan. ”Mitäs jos soitettaisiin teille Iron Maidenia?” Yleisö vastasi hyväksyvällä huutomyrskyllä ja The Trooper käynnisti huikean medleyn. Aces High jyräsi vastustamattomasti ja konsertti saateltiin loppuun Two Minutes To Midnightin tahtiin. Tunnelma salissa oli huikean hieno.

Tämä konsertti osoitti, että nykyään myös sotilasmusiikki voi rikkoa rajoja ja tarjota upeita ja monipuolisia elämyksiä. Erityisen upeaa on se, että näin pystytään tarjoamaan nuorille muusikoille aivan ainutlaatuisia esiintymismahdollisuuksia. Brothers in Arms oli hienosti onnistunut ilta klassikoiden parissa.





maanantai 25. elokuuta 2014

Loch Lomond 18 yo (2014)


Loch Lomond on Skottitislaamoiden joukossa melko tuntematon outolintu, joten sen pullotteita on myynnissä varsin edulliseen hintaan. Tislaamon 18-vuotias maksoi Saksassa hieman päälle 30€, joten nappasin sen heräteostona kyytiin. Ostaessani en edes muistanut, että pari vuotta sitten olin tästä samplen maistellut ja heikoksi todennut (arvio täällä). No, tuosta on kuitenkin jo aikaa kulunut, joten annetaan tälle viskille uusi mahdollisuus tuoreen pullotteen ja useamman maistokerran voimin.


Loch Lomond 18 yo, 43% (2014)

Tuoksu on pehmeän maltainen ja raikkaan yrttinen. Raakaa appelsiinia, omenaa ja suklaata. Taustalla kypsää hedelmäisyyttä ja jotain hieman tunkkaista (märkiä lehtiä).

Maku on pehmeä ja makeahkon maltainen. Suklaata, kypsää hedelmäisyyttä, hapahkoa sitrusta. Taustalla hieman katkeraa yrttisyyttä. Kevyt märän pahvin vivahde.

Jälkimaussa kirpeys ja happamuus lisääntyvät. Maku hiipuu melko laimeaksi ja jää lyhyeksi.

Kokonaisuutena tämä Loch Lomond on halpa ja helposti juotava perusmallasviski, mutta eipä juuri muuta. Ikäluokassaan varsinkin jälkimaun osalta viski on varsin vaatimaton. Ei tämä kuitenkaan ole niin kelvoton tapaus, kuin parin vuoden takainen arvioni antoi olettaa.

lauantai 23. elokuuta 2014

Bowmore 17 yo White Sands

Suorastaan surkean Black Rockin jälkeen tarkasteluun Bowmoren uuden travel retail -sarjan ainoa ikämerkitty viski.

Bowmore 17 yo White Sands, 43%. Matured in ex Bourbon casks. (2014)


Tuoksua hallitsee trooppinen hedelmäisyys (ananas, mango). Vaniljaa, kuivaa turpeisuutta. Puhdaspiirteinen, mutta jotenkin tiukahko ja raa’an oloinen.

Maku tarjoaa vaniljaa, sekä raakoja trooppisia hedelmiä. Turvesavuisuus on kuivaa. Ananasta, omenaa, pippuria.

Jälkimaku on oudon pistävä. Vaniljaa, tammea, sekä kevyt turpeisuus. Hento herukan vivahde taustalla.

Yllättävän raa’ahkon oloinen ja pistävän terävä Bowmore. Kokonaisuus ei säväytä, eikä tämä viski yllä millään tislaamon aiempien 17-vuotiaiden tasolle. Suuri pettymys.


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Bowmore Black Rock

Rockrientojen jälkeen takaisin viskien maailmaan. Lasissa Bowmoren travel retail -uutuksiin kuuluva Black Rock.


Bowmore Black Rock, 40%. Matured in sherry and bourbon casks. (2014)

Tuoksu on kevyt ja ”päälleliimatun” sherryinen. Vetistä turvesavua, raikasta omenaa ja päärynää. Vaatimaton ja jotenkin outo.

Maku on tunkkainen ja märän pahvinen. Tympeä hapahko sherryisyys, kevyt turpeisuus. Märkää villaa. Omenaa ja luumua. Ohut ja vetinen.

Jälkimaku ei lohtua tuo, ollen tylsä ja mitäänsanomaton. Märkää pahvia ja kypsää omenaa. Ohut sherryisyys on jotenkin irrallaan kokonaisuudesta. Turpeisuus tuntuu melko kevyenä.

Todella vaatimaton Bowmore. Mainospuheet runsaasta sherrytynnyreiden käytöstä tuntuvat vitsiltä. Toki tämän viskin suhteen sen varsin edullinen hinta laittoi hälytyskellot soimaan jo heti alkujaan.  Sääli, että Bowmore on julkaissut tällaisen flopin.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Wacken Open Air 2014 (osa 5): Lauantai 2.8.

Arch Enemy, Sodom, Devin Townsend Project, Emperor, Amon Amarth, Megadeth, Tobias Sammet's Avantasia, Van Canto



Lauantai ja viimeinen festaripäivä. Tähän päivään pitikin ottaa aikainen startti, sillä katsomislistassamme ensimmäisenä ollut Arch Enemy aloitti oman settinsä päälavoilla jo klo 12.00.


Yleisö oli hyvin hereillä ja Black Stagen edusta täyttyi heti ääriään myöten. Bändi veti valtavan yleisön edessä todella energisen shown ja uusi laulajatar Alissa White-Gluz oli aivan huikea. Tuoreen War Eternal -albumin mahtiveisut War Eternal, You Will Know My Name ja As The Pages Burn osoittivat toimivuutensa myös livenä. Huippu alku pitkälle päivälle.



Khaos Overture 
1.Yesterday Is Dead and Gone 
2.War Eternal 
3.Ravenous 
4.My Apocalypse 
5.You Will Know My Name 
6.Bloodstained Cross 
7.As the Pages Burn 
8.Dead Eyes See No Future 
9.No Gods, No Masters 
10.We Will Rise 
11.Nemesis 
12.Fields of Desolation 
(Outro)



Heti perään viereisellä True Metal Stagella julistettiin perinteisen trashmetallin ilosanomaa. Legendaarinen Sodom on hyvässä vedossa edelleen. Viimeksi olinkin nähnyt bändin vuonna 1990 Hämeenlinnan Giants Of Rockissa. Keikan alkupuolella kuultu Surfin Bird -coveri oli riemastuttava.


1.Agent Orange 
2.In War and Pieces 
3.Outbreak of Evil 
4.Surfin' Bird 
(The Trashmen cover) 
5.The Saw Is the Law 
6.Sodomy and Lust 
7.Stigmatized 
8.City of God 
9.Der Wachturm 
10.I Am the War 
11.Blasphemer 
12.Remember the Fallen 
13.Ausgebombt 


Iltapäivän herkkupalasta vastasi Devin Townsend Project. Kuultiin tyylikäs keikka melodisen ja progesävytteisen metallin parissa. Kappaleista etenkin War, Deadhead, Numbered! ja Grace olivat upeaa kuultavaa.


1. Seventh Wave 
2. War 
3. By Your Command 
4. Deadhead 
5. Planet of the Apes 
6. Numbered! 
7. Supercrush! 
8. Kingdom 
9. Juular 
10. Grace 
11. Bad Devil 


Pitkä festaripäivä vaatii myös lepotaukoja ja oli ruoka- ja juomatauon aika. Picnic-musiikkia saatiin, kun Black Stagella oman osuutensa aloitti norjalainen black metal -legenda Emperor. Lajissaan kai ihan klassikkokamaa, mutta itselleni tämä on aivan vieraaksi jäänyt ryhmä. Näyttävät pyrot toivat väriä synkkään mättöön.

”Bläkkis-picnicin” jälkeen suunnaksi True Metal Stage ja viikinkimetallia Ruotsista: Amon Amarth. Bändi paiskasi ilmoille vahvan ja todella näyttävän setin, joka nousi aivan koko festarin parhaimmistoon. Hienoja melodioita, vahvaa laulua, upea lava ja varma esiintyminen upposivat yleisöön kuin veitsi voihin. Twilight of the Thunder God on kyllä hiton kova livebiisi! Heja Sverige!




1.Father of the Wolf 
2.Deceiver of the Gods 
3.As Loke Falls 
4.Varyags of Miklagaard 
5.For Victory or Death 
6.Guardians of Asgaard 
7.Cry of the Black Birds 
8.We Shall Destroy 
9.Asator 
10.War of the Gods 
11.Victorious March  
12.Twilight of the Thunder God 
13.The Pursuit of Vikings


Seuraavana esiintynyt Megadeth vastasi festarin suurimmasta flopista. Alun pienten teknisten vaikeuksien jälkeen keikka ei lähtenyt missään vaiheessa oikein liikkeelle ja soitto kuulosti käsittämättömän veltolta läpi setin. Dave Mustainen laulu ja välispiikit olivat yhtä mutinaa, mies vaikutti muutenkin jotenkin poissaolevalle. Thin Lizzy-cover Cold Sweat oli yllättävä valinta. Hyvä kappale, mutta hieman outo veto Megadethin setissä. Kokonaisuutena kamala keikka.


1.Hangar 18 
2.Wake Up Dead 
3.In My Darkest Hour 
4.Skin o' My Teeth 
5.Sweating Bullets 
6.Tornado of Souls 
7.Poison Was the Cure 
8.She-Wolf 
9.Trust 
10.Kingmaker 
11.Cold Sweat 
(Thin Lizzy cover) 
12.Symphony of Destruction 
13.Peace Sells 
14.Holy Wars... The Punishment Due 



Tobias Sammetin johtama Avantasia oli lauantain pääesiintyjä ja itselleni yksi koko festivaalin odotetuimmista keikoista.


Yhtyeelle oli annettu koko festivaalin pisin soittoaika, täydet kaksi tuntia. Avantasian levyillä ja keikoilla on aina nähty runsas joukko vierailijoita, niin myös tällä kertaa. Sammetin ohella mikrofonin varteen tarttuivat Michael Kiske (Unisonic, ex-Helloween), Eric Martin (Mr Big), Bob Catley (Magnum), Ronnie Atkins (Pretty Maids), sekä taustalaulusta vastanneet Amanda Somerville ja Thomas Rettke.


Mahtipontinen ja näyttävä setti oli saksalaista powermetallia parhaimmillaan. Hienot valot, taustakuvitus ja maltilla käytetyt pyrot tukivat esitystä hienosti. Usean laulajan käyttö toi kappaleisiin monipuolisuutta ja vaihtelevuutta, settilistan tarjotessa varsin hyvän läpileikkauksen Avantasian tuotantoon. Tobias Sammet vieraineen tarjosi juuri sellaisen elämyksen, kuin olimme odottaneetkin. Harvinaista herkkua!







1.Spectres 
2.Invoke the Machine 
3.The Scarecrow 
4.The Story Ain't Over 
5.Prelude 
6.Reach Out for the Light 
7.Avantasia 
8.What's Left of Me 
9.Dying for an Angel 
10.Farewell 
11.Shelter from the Rain 
12.The Great Mystery 
13.Twisted Mind 
14.Promised Land 
15.Lost in Space 
16.Sign of the Cross / The Seven Angels


Festarit alkoivat olla osaltamme loppusuoralla, mutta kun bussin lähtöön oli vielä reilu tunti, niin aikaa oli vilkaista vielä yhtä esitystä. Päälavoilla iltaa olisi jatkanut Kreator, mutta me valitsimme jotain muuta. Suunnaksi Party Stage ja siellä esiintyvä Van Canto.


A cappella-lauluyhtye Van Canto on onnistunut luomaan metallimusiikkiin jotain uutta ja erilaista sovittamalla kappaleet vain laululle ja rummuille. Wackenin myöhäisillassa nähtiin yhtyeen kanssa liuta vierailijoita: Laulajat Andre Matos, Chris Boltendahl, Tarja Turunen, kitaristi Victor Smolski, sekä rumpali Jörg Michael.
Keikan alkupuoli tarjosi hienoja tulkintoja. Kappaleet To Sing A Metal Song ja Rage-yhtyeen Victor Smolskin kitarointia sisältänyt One To Ten olivat aivan huippuja. Keskellä settiä nähtiin rumpaleiden kaksintaisto kun Bastian Emig ja Jörg Michael päästettiin irti. Tässä vaiheessa jouduimme kuitenkin jättämään tämän hienon setin ja suuntaamaan kohti bussipysäkkiä. Tarja Turusen osuus jäi harmittavasti näkemättä, mutta bussiin ehtiminen oli nyt tärkeämpää. Väsymyskin alkoi jo painaa.

1. Dawn of the Brave 
2. Fight for Your Life 
3. Badaboom 
4. Carry On 
(Angra cover with Andre Matos)
5. To Sing a Metal Song 
6. Rebellion (The Clans Are Marching) 
(Grave Digger cover with Chris Boltendahl)
7. One to Ten 
(with Victor Smolski of Rage)
8. Steel Breaker 
9. Drum Solo 
(Bastian Emig and Jörg Michael)
10. To the Mountains 
11. Anteroom of Death 
(Tarja cover with Tarja Turunen)
12. Wishmaster 
(Nightwish cover with Tarja Turunen)
13. If I Die in Battle 
14. The Mission / Master of Puppets 
15. Fear of the Dark 


Hyvillä ja hieman haikeinkin mielin kävelimme portista ulos. Wacken 2014 oli tarjonnut hienoja hetkiä. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi toki näkemättäkin. Festivaalin aikana W:O:A:ssa esiintyy pitkälti yli 100 yhtyettä, joten päällekkäisyyksien tai muuten hankalien aikataulujen vuoksi monta mielenkiintoista esitystä meni väkisin sivu suun. Oma bändisuunnitelmamme piti kuitenkin alusta loppuun ja ne itselle tärkeimmät keikat tuli nähtyä.

Kokonaisuutena Wacken Open Air 2014 tarjosi juuri sitä mitä täältä tultiin hakemaankin – maailman parasta metallimusiikkia!



Osa 1, osa 2 keskiviikko, osa 3 torstai, osa 4 lauantai

perjantai 15. elokuuta 2014

Wacken Open Air 2014 (osa 4): Perjantai 1.8.

C.O.P. UK  (Crimes of Passion), Black Star Riders, Children of Bodom, Apocalyptica & Avanti Orchestra, Motörhead, Slayer, King Diamond, Saltatio Mortis


Wackenin perjantaissa riitti nähtävää oikein urakalla ja heti iltapäivästä suunta kävi suuren festivaaliteltan Headbangers Stagelle.


C.O.P. UK (Crimes Of Passion) tarjoili perinteistä melodista brittiheavya. Hyvällä asenteella vedetty keikka olikin viihdyttävää seurattavaa ja tarjosi hyvän startin päivään. Bändi jakoi myös yhtyeen cd-levyjä keikan aikana ja sen jälkeen. Kiva ele.



Seuraavaksi mielenkiintoni kohdistui saman teltan toiselle lavalle (W.E.T. Stage), jossa vuoronsa sai Black Star Riders. 


Viime vuoden lopulla nähdyn Helsingin keikan jälkeen miehistössä oli tapahtunut yksi muutos, sillä basisti Marco Mendoza lähti keväällä muiden projektien pariin ja basson varressa nähtiin nyt aiemmin mm. Rattin ja Vince Neilin riveissä soitellut Robbie Crane. Crane oli mies paikallaan ja soitto kulki uuden bändin kanssa mallikkaasti. Setissä kultiin tasaisesti All Hell Breaks Loose -albumin materiaalia ja Thin Lizzy -klassikoita. Kohokohdiksi nousivat hienosti livenä toimineet Kingdom Of The Lost ja Emerald. Hyvä setti!



Teltalta puolijuoksua päälavoille, jossa Chidren Of Bodomin setti oli jo täydessä vauhdissa. Keikan loppuosan perusteella bändi veti hyvän perussetin yllättävän pelkistetyissä lavasteissa. Suomen festarikesässä nähtyjä showelementtejä jäin hieman kaipaamaan.


1.Needled 24/7 
2.Kissing the Shadows 
3.Bodom Beach Terror 
4.Halo of Blood 
5.Scream for Silence 
6.Hate Crew Deathroll 
7.Lake Bodom 
8.Angels Don't Kill 
9.Are You Dead Yet? 
10.Towards Dead End 
11.Hate Me! 
12.Bodom After Midnight 
13.Downfall 
14.In Your Face


Heti Bodomin jälkeen viereiselle lavalle saatiin lisää suomalaisväriä. Vuorossa oli Apocalyptica vahvistettuna Avanti-orkesterilla. Sellojen ja ison orkesterin taiteellinen setti oli melko haastavaa seurattavaa, eikä aivan avautunut. Keikan kohokohta löytyi yllättävästä kappaleesta, sillä Metallica-inhokkini Nothing Else Matters toimi Apocalyptican käsittelyssä vallan upeasti. Yleisö lauloi mukana ja tunnelma oli herkkä ja käsinkosketeltava.




1.Čohkka 
2.Burn 
3.Quutamo 
4.Fight Fire With Fire 
(Metallica cover) 
5.Rage of Poseidon 
6.Bittersweet 
7.Worlds Collide 
8.Grace 
9.Path 
10.Ludwig - Wonderland 
11.Inquisition Symphony 
(Sepultura cover) 
12.Nothing Else Matters 
(Metallica cover) 
13.Hall of the Mountain King


Viime vuonna Motörheadin keikka Wackenissa jäi tunnetusti kesken Lemmyn terveysongelmien takia, mutta nyt tämä voimatrio palasi suorittamaan kesken jääneen tehtävän loppuun. Heti alusta lähtien meininki oli ihan eri tasolla kuin vuosi sitten. Bändi soitti tyypilliseen tapaansa todella kovaa, mutta erittäin hyvillä saundeilla. Alkupuoli mentiin hieman rauhallisemmissa, jopa bluessävytteisissä tunnelmissa. Nousujohteisen keikan viimeisellä puolella tunnilla ladattiin sitten kaikki paukut peliin ja nyt rokattiin: Going To Brazil, Lemmyn ja Doron duetto Killed By Death, Ace Of Spades ja Overkill sytyttivät juhlayleisön. Motörhead ja Lemmy nousivat ”haudan partaalta” lavalle ja vetivät tähän paikkaan varsin maukkaan setin.



1. Damage Case 
2.Stay Clean 
3.Metropolis 
4.Over the Top 
5.The Chase Is Better Than the Catch 
(preceeded by Guitar Solo) 
6.Rock It 
7.Lost Woman Blues 
8.Doctor Rock 
(including Drum Solo) 
9.Just 'Cos You Got the Power 
10.Going to Brazil 
11.Killed by Death 
(with Doro Pesch) 
12.Ace of Spades 
13.Overkill


Hengästyttävä ilta ei taukoja tarjonnut. Illan pääesiintyjä Slayer latasi tiskiin sellaisen setin, että oksat pois. Jos jo Motörhead käänsi volyyminapit kaakkoon, niin Slayer pisti vielä paremmaksi. Tällä keikalla ei desibelirajoja tunnettu ja täytyy sanoa, etten ole ikinä aiemmin kuullut minkään bändin soittavan näin kovaa. Sääliksi kävi niitä muutamia, jotka seurasivat vieressämme keikkaa ilman korvatulppia. Musiikki jyräsi brutaalilla tavalla läpi kaikesta ja tärisytti tannerta. Saundit pysyivät kuitenkin hyvin kasassa. Lava oli näyttävä – runsaat savut, tehokkaat värivalot ja pyrot loivat tunnelmaa. Slayerin kappalemateriaali on omaan makuuni hieman liian tasapaksua mättöä, joten musiikillisesti ei vaikkapa Motörheadin tarjoamaan hittitulitukseen ylletty. Seasons In The Abyss, Raining Blood ja South Of Heaven tarjosivat kuitenkin maukasta kuultavaa. Edesmennyt kitaristi Jeff Hanneman sai taustascreenille kunnianosoituksen keikan päättäneen Angel Of Deathin aikana.





1.Hell Awaits 
2.The Antichrist 
3.Necrophiliac 
4.Mandatory Suicide 
5.Hate Worldwide 
6.War Ensemble 
7.Postmortem 
8.Captor of Sin 
9.Disciple 
10.Seasons in the Abyss 
11.Born of Fire 
12.Dead Skin Mask 
13.Raining Blood 
14.Black Magic 
15.South of Heaven 
16.Angel of Death

Ilta (tai oikeastaa jo yö) ei loppunut vielä Slayeriin, vaan pitkän linjan metalliartisti King Diamondin oli vuoro vallata viereinen lava. Yhtyeen musiikki on jäänyt itselleni hieman etäiseksi, eikä kimeä laulukaan oikein kolahda. Lava oli yhtyeelle tyypillisesti näyttävä ja esitys teatraalinen.



1.The Candle 
2.Sleepless Nights 
3.Welcome Home 
4.Never Ending Hill 
Let It Be Done 
5.The Puppet Master 
6.At the Graves 
7.Tea / To the Morgue / Digging Graves / A Visit from the Dead 
8.Evil 
(Mercyful Fate cover) 
9.Come to the Sabbath 
(Mercyful Fate cover) 
10.Shapes of Black 
11.Eye of the Witch 
Encore: 
12.Cremation 
13.The Family Ghost 
14.Black Horsemen 

Puolen tunnin seuraamisen jälkeen oli kuitenkin aika lähteä kohti bussipysäkkiä, mutta matkalla oli tarkastettava vielä yhtä esiintyjää.


Saksalainen Saltatio Mortis tarjoili Party Stagella reipasta folkmetalliaan. Yhtyeen musiikissa on paljon yhtymäkohtia kotimaamme Turisakseen ja tätä iloista soitantaa olisi mielellään kuunnellut vaikka koko keikan. Muutaman seuratun kappaleen jälkeen oli kuitenkin poistuttava hotellin suihkuun ja nukkumaan. Vielä olisi yksi pitkä päivä jäljellä…

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Wacken Open Air 2014 (osa 3): Torstai 31.7.

Accept, Saxon, Steel Panther, Hammerfall, Skyline


Torstain iltapäivästä W:O:A 2014 saatiin käyntiin myös päälavoilla. Avauksesta vastasi (kuten aina) Skyline, jonka reipasta cover-settiä tuli tällä kerralla kuunneltua hieman sivummalta. Infield (päälava-alue) alkoi täyttyä mukavasti ja väki viihtyi auringossa. Skylinen jälkeen lavalla käväisi ”Metal Queen” Doro Pesch esittämässä Warlock-ajan hittinsä All We Are.

Sitten olikin aika vakiinnuttaa hyvät asemapaikat päälavojen läheisyydestä ja keskittyä illan kovaan kattaukseen: Hammerfall, Steel Panther, Saxon ja Accept.

Hammerfall oli kovassa vedossa ja juhlavuoden kunniaksi kuulimme Glory To The Brave-spesiaalikeikan. Kyseinen albumi soitettiin kokonaisuudessaan ja lavalla nähtiin vierailijoina bändin entisiä jäseniä. Tiukka powermetal-setti upposi hyvin yleisöön, jota oli paikalla tässä vaiheessa jo todella paljon. Ahdasta oli ja tunnelmaa riitti.


1.Child of the Damned
2.The Metal Age 
3.Steel Meets Steel 
4.Stone Cold (with Stefan Elmgren) 
5.I Believe 
6.Unchained (with Patrik Räfling) 
7.The Dragon Lies Bleeding (with Jesper Strömblad) 
8.Glory to the Brave 
9.HammerFall  
10.Any Means Necessary 
11.Blood Bound 
12.Bushido (Live premiere) 
13.Hearts on Fire


Steel Panther tarjosi alapäähuumorin pitkän oppimäärän. Glamrockia härskeillä sanoituksilla, mauttomia välispiikkejä ja screenillä naisyleisön esittelemiä paljaita rintoja. Kappaleiden nimet kuten ”Asian Hooker”, ”Gold Digging Whore” tai ”17 Girls In A Row” kiteyttävät yhtyeen sanoman. Kertakäyttövitsinä ajoittain ihan hauska, toiste en jaksaisi.



1.Pussywhipped 
2.Party Like Tomorrow Is the End of the World 
3.Asian Hooker 
4.Just Like Tiger Woods 
5.Gold Digging Whore 
6.Girl From Oklahoma 
7.Community Property 
8.Eyes of a Panther 
9.17 Girls in a Row 
10.Gloryhole 
11.Death to All but Metal 
12.It Won't Suck Itself 
13.Party All Day (Fuck All Night)


Auringon laskettua ja hämärän saapuessa alueelle sai oman vuoronsa pitkän linjan brittijyrä Saxon.


Tällä keikalla kaikki palaset napsahtivat paikoilleen ja keikasta muodostui aivan huikea elämys. Alkupuoli rokattiin pelkistetyissä lavasteissa ja bändi paiskasi ilmoille klassikkoa toisen perään. Vajaan puolen tunnin jälkeen koettiin kuitenkin yllätys. Taustakangas vedettiin sivuun ja takaa paljastui upea lavarakennelma, sekä lisää soittajia. Tästä eteenpäin konsertti vedettiin loppuun vahvistettuna jousikvartetilla, patarummuilla ja kosketinsoittimilla. ”Orkesteriosuuden” aloittanut Crusader oli upea! Tämä jylhä kappale ei ole kuulostanut näin hyvältä koskaan aiemmin. The Eagle Has Landedin aikana katosta laskeutui yhtyeen legendaarinen kotkan muotoinen valoteline ja kappaleen sovitus oli merkillepantavan hieno. Power & The Glory ja Princess Of The Night olivat yhtä juhlaa ja perinteisen heavyrockin vahva tunnussävelmä Denim & Leather päätti täydellisen shown. Saxon tarjosi keikan, joka oli yksi parhaista koskaan näkemistäni!




1.Motorcycle Man 
2.Sacrifice 
3.Heavy Metal Thunder 
4.Solid Ball of Rock 
5.Wheels of Steel 
6.747 (Strangers in the Night) 
with Orchestra Section (4 violions & Orchestral Percussion): 
7.Crusader 
8.Battalions of Steel 
9.The Eagle Has Landed 
10.Power & The Glory 
11.Dallas 1 PM 
12.Princess of the Night 
13.Denim & Leather





Vartin hengähdystauko ja taas mentiin. Accept oli luvannut esittää omalla keikallaan Restless And Wild -klassikkoalbumin kokonaisuudessaan. No, aivan koko levyä ei sitten soitettukaan ja varsinkin Neon Nightsin puuttuminen jäi hieman harmittamaan.
Keikka starttasi juuri julkaistavan Blind Rage-albumin sinkkubiisillä Stampede, joka toimikin hyvänä aloituksena. Puolentoista tunnin settiin oli mahdutettu niin uutta kuin hieman harvemmin soitettua vanhaa tuotantoa ja kyllähän se kelpasi. London Leather Boys, Shadow Soldier ja keikan päättänyt reipas Burning säväyttivät. Lava oli pelkistetty, eikä mitään suurta showta nähty. Musiikki puhui puolestaan. Hyvä ja perusvarma Accept-keikka, josta se viimeinen silaus jäi kuitenkin uupumaan. Tai sitten olin vaan vielä niin fiiliksissä edellä soittaneesta Saxonista.



1.Stampede (Live Premiere) 
2.Stalingrad 
3.Losers and Winners 
4.Monsterman 
5.London Leatherboys 
6.Breaker 
7.Shadow Soldiers 
8.Restless and Wild 
9.Ahead of the Pack 
10.Flash Rockin' Man 
11.Princess of the Dawn 
12.Fast as a Shark 
13.Starlight 
14.Pandemic 
15.Metal Heart 
16.Teutonic Terror 
17.Balls to the Wall 
18.Burning



Loistava torstai oli näin paketissa.