torstai 27. helmikuuta 2014

Bowmore 1985 25 yo, Signatory Cask Strength Collection

Blendien jälkeen paluu "perusasioihin", eli lasissa Bowmorea.

Bowmore 1985 25 yo, 51,6%. Distilled 22.11.1985, bottled 16.6.2011. Cask No 32208 (Hogshead). 226 bottles. Signatory Cask Strength Collection.

Kuva: elavapullo.blogspot.fi

Tuoksu on makean laventelinen. Hedelmäkarkkeja, kesäkukkia, suolaisuutta. Tervainen turvesavu on pehmeää ja sulautuu hyvin kokonaisuuteen. Makeaa kirpakkaa sitrusta, aavistus tammea. Vahva ja parfyyminen.

Maku on makea ja tuoksun tavoin laventeli tuntuu runsaana. Raikasta makeaa sitrusta, tammea, vaniljaa, suolaisuutta, valkopippuria.

Jälkimaussa viskin makeus kuivuu tuntuvasti ja tammi nousee selkeämmin esiin. Kukkaiset vivahteet tuntuvat edelleen runsaina. Suolaisuutta (lakritsisalmiakkia). Hedelmäisyys kääntyy enemmän happamaksi (greippi).

Hyvä ja vahvapiirteinen 1980-luvun Bowmore, joka on varsin tyypillinen tislaamon ”leventeliaikakaudelle”. Viskin runko tuntui jäävän hieman ohueksi, joten kokonaisuutta tasapainottavaa täyteläisyyttä olisi suonut olevan enemmän. Vierellä verrokkina maisteltu 1984 OB oli joka osa-alueella selvästi tuhdimpi ja tasapainoisempi esitys.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Smoke on the Water ja sekoiteviskit II: Kolme Leijonaa

Päätellään tämänkertainen blendisarja perinteikkäällä ”kotimaisella”, eli maistelussa Kolme Leijonaa. Jo vuodesta 1933 Alkon valikoimassa ollut tuote omaa siis pitkän historian ja mainostekstin mukaan ”tämä aito skotlantilainen blended-viski on sekoitettu korkealaatuisista, tammitynnyreissä kypsytetyistä mallas- ja viljaviskeistä”. Viskiä kuvataan ylisanoilla ”täyteläinen ja voimakkaan turvesavun makuinen laatuviski”.

Kolme Leijonaa Scotch Whisky, 40%. Bottled by Altia Finland


Tuoksu on raa’ahko ja alkoholinen. Raikasta hedelmää, kevyesti turvesavuisuutta. Olematon maltaisuus. Tympeä.

Maku on makeahkon hedelmäinen ja kevyt. Alkoholisuus tuntuu vahvana ja peittää makua liikaa. Raikasta sitrusta, suklaata, tärpättiä.  Viski on laiha ja mitäänsanomaton.  Onkohan tässä mallasviskiä lainkaan?

Jälkimaku on ällötympeä ja onneksi lyhyt. Kamala esitys.

Tässä ns. viskissä ei valitettavasti ole mitään hyvää. Maku on niin raaka, että on vaikea uskoa kolmen vuoden vähimmäiskypsytysiän täyttyneen. Coca Colan sekaan, jos siihenkään.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Smoke on the Water ja sekoiteviskit II: Rob Roy

Rob Roy on Morrison Bowmoren vanha sekoiteviski. 1990-luvun lopun kirjatietojen mukaan sekoituksen sydämen muodostivat yhtiön kolme mallasviskiä: Bowmore, Auchentochan ja Glen Garioch. Mallasviskiosuuden kerrottiin olevan korkea, eli n. 60%. Lupauksia herättävä tuote siis…

Rob Roy, 43%. Stanley P. Morrison Ltd.


Tuoksu on runsaan hedemäinen (omena, aprikoosi). Taustalla kevyesti sherryisyyttä. Maltaisuus tuntuu runsaana. Maitosuklaata. Tuoksu menisi ihan hyvin mallasviskistä, sillä monien blendien pistävyys puuttuu täysin.

Maku on pehmeä ja makean hedelmäinen. Kevyt turvesavuisuus, raikas sitrus. Suutuntuma on melko öljyinen. Ihan hyvä.

Jälkimaussa maku ei jaksa enää kantaa ja blendimäiset piirteet pääsevät nousemaan ikävästi esiin. Hapahkoa sitrusta, toffeeta. Maku muuttuu pistäväksi.

Tuoksu ja maun alkuosa olivat tälle ilmeisen nuorelle sekoitukselle ihan hyvät, mutta jälkimaku floppasi todella pahoin pudottaen viskin perusblendien loputtomaan suohon.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Smoke on the Water ja sekoiteviskit II: The Spey Cast 12 yo

Gordon & MacPhail tunnetaan etenkin laajasta valikoimasta Single Malt -pullotuksia, mutta tämän pitkän linjan yhtiön valikoimaan on aina kuulunut myös sekoiteviskejä. Tässä niistä yksi.

The Spey Cast 12 yo, 40%. James Gordon & Co, Elgin.


Tuoksu on melko täyteläinen. Makeaa hedelmäisyyttä, kevyesti sherryä sekä maitosuklaata. Taustalta nousee esiin runsas kukkainen vivahde. Suolaisuutta, raikasta sitrusta.

Maku on todella pehmeä ja tasapainoinen. Kevyt sherryisyys tuntuu herkullisena. Maitosuklaata, maltaisuutta, tuoretta viljaa. Kiva suolainen vivahde. Suuntuntuma on öljyinen.

Jälkimaku jatkuu kauniina ja koostumukseltaan öljyisenä. Sherryinen hedelmäisyys tuntuu kuivahkona ja hentona. Kevyt maltaisuus, raikas sitrus. Tumman suklaan katkeruutta.

Silkkisen pehmeä ja maukas blendi. Laadukas tuote!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Smoke on the Water ja sekoiteviskit II: Queen Anne

Queen Anne on vanha viskimerkki, jonka nimi juontaa juurensa Englannin kuningattaresta 1700-luvun alusta. Tämä jo vuonna 1884 lanseerattu blendi oli suosittua 1970- ja 1980-luvuilla, mutta on sittemmin kadonnut markkinoilta.

Queen Anne, 40%.  Hill Thomson & Co Ltd.


Tuoksu on raikas, kevyt ja kukkainen. Hento maltaisuus, hunajainen makeus. Viljaa, kirpeää hedelmää (omena).

Maku on makeahko ja runsaan hunajainen (itse asiassa yksi hunajaisimmista maistamistani viskeistä). Pehmeän kevyt maltaisuus, taustalla kukkainen vivahde.

Jälkimaku jatkuu kevyenä. Makujen tasapaino säilyy hyvin. Kirpeää hedelmää, kuivahko maltaisuus. Lyhyehkö, mutta nuoreksi blendiksi ihan miellyttävä.

”Perusblendiksi” ihan positiivinen ylläri. Sarjassaan keskivertoa parempi.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Smoke on the Water ja sekoiteviskit II: John Begg Blue Cap

Royal Lochnagarin tislaamo on tunnettu hyvästä mallasviskistään, mutta aikoinaan silloisen omistajayhtiön repertuaariin kuului myös blendi. Viski oli nimetty yhtiön mukaan ja kantaa nimeä John Begg.

John Begg Blue Cap, 40%. John Begg Ltd, Lochnagar Distillery.


Tuoksu on täyteläinen ja kevyen sherryinen. Pehmeä maltaisuus, kypsä hedelmäisyys, herukkaista kirpeyttä. Hyvä tasapaino.

Maku on mukavan runsas ja maukas. Kuivahko sherryisyys on melko vahvaa. Raikasta yrttisyyttä, suklaata. blendiksi tuhti maltaisuus. Mallasviskin osuus sekoituksessa lienee melko suuri.

Jälkimaku jää melko lyhyeksi. Kevyt sherryisyys, hapahko hedelmäisyys ja kirpeä sitrus hallitsevat. Maku ei kuitenkaan kanna riittävästi loppuun saakka, vaan ohenee ja alkoholi tuntuu ikävästi lopussa.

Ihan hyvä ja maukas blendi, josta voi helposti löytää yhtymäkohtia Lochnagarin mallasviskiin. Paremmalla jälkimaulla tämä olisi ollut jopa erittäin hyvä.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Smoke on the Water ja sekoiteviskit II: Excalibur Over 5 Years

Excalibur on Italian markkinoille tehty sekoiteviski, jonka nimi on napattu kelttiläisestä tarustosta. Tarustossa Excalibur on taikamiekka, jonka vain kuningas Arthur kykeni vetämään kivestä. Viskin tunnuslauseena on ”Excalibur is light, Excalibur is rare, Excalibur is Extra”. Maistelun viski lienee peräisin 1980-luvulta.

Excalibur Over 5 Years, 40°, 04CL. Charles H. Julian Ltd.


Tuoksu on hento ja kevyen suklainen. Maltaisuutta tuntuu kohtalaisesti. Kypsää omenaa, hunajaa, sitrusten kirpeyttä.

Maku on todella pehmeä ja täyteläisyyttäkin löytyy jopa yllättävän kivasti. Hedelmäisyys on hallitsevaa (sherryä?). Kevyt maltaisuus, hunajaa, raakojen marjojen hapokkuutta ja kirpeyttä.

Jälkimaku on viskin heikoin osa. maku loppuu lyhyeen ja jäljelle jää kirpakka alkoholisuus ja hapahko sitruksisuus. Alun täyteläisestä hedelmäisyydestä ei ole enää tietoakaan.

Blendien peruskauraa …tai siis ohraa.

torstai 13. helmikuuta 2014

Smoke on the Water ja sekoiteviskit II: Black Bottle, Gordon Graham & Co

Aiemmin lupailin arvosteltavaksi skottilaisia sekoiteviskejä ja tässä niitä nyt tulee. Aloitetaan tämänkertainen blendisarja monille tutulla merkillä, mutta hieman erilaisena versiona. Vanhasta minipullosta paljastui nimittäin varsin toisen tyylinen viski, kuin mitä Black Bottle nykypäivänä tarjoaa.

Black Bottle -merkin tarina alkaa jo vuodesta 1897. Robert Graham & Co:n toimesta sekoitus oli Higland -tyylinen ja kevyehkö aina 1900-luvun loppupuolelle asti. Vasta 1990-luvulla, kun merkki myytiin Highland Distilleries -yhtiölle Black Bottlesta luotiin Islay -tyyppinen savuinen sekoite. Tällöin viskissä kerrottiin käytetyn kaikkien silloisten seitsemän Islay-tislaamon mallasviskejä.  Nykyään merkin omistaa Burn Stewart Distillers Ltd.

Nyt maistelussa on siis Black Bottlea vanhoilta ajoilta, eli ilman Islay-viskien savuisuutta.

Black Bottle, 40%. Gordon Graham & Co. (1980’s?)


Tuoksu on pehmeä ja hentopiirteinen. Kypsää hedelmäisyyttä ja aivan aavistuksenomainen turvesavuisuus. Suolaisuutta, kanervaa, kypsää makeaa sitrusta. Kevyesti sherryä.

Maku on kypsän makean hedelmäinen (tuoretta luumua, rusinaa). Hyvin kevyt turpeisuus. Yleisilme on melko täyteläinen. Makeaa sitrusta, suolaisuutta.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja makua riittää ihan kivasti. Kuivattuja sekahedelmiä, maltaisuutta ja hento turpeisuus. Tasapaino säilyy hyvin.

Ihan kiva blendi, joka menisi ihan täydestä mallasviskinä. Todella erilainen kuin mitä Black Bottle nykyään on. Varsinkin savuisuuden puuttuminen on yllättävää, kun sitä etiketin ja mielikuvien perusteella odottaa löytävänsä.

maanantai 10. helmikuuta 2014

BenRiach 2005/2013, Virgin American Oak Finish

Tarkastelussa nuori BenRiach.

BenRiach 2005 8 yo, 58,1%. Bottled June/2013. Peated, Virgin American Oak Finish. Cask No 3782. 310 bottles.


Tuoksu on raikas, jännän pähkinäinen ja kevyesti turvesavuinen. Raa’ahkoa hedelmäisyyttä, kukkaisuutta, minttua. Tuoretta, hieman ”liimamaista” tammea.

Maku on kermainen ja alkoholiprosentin huomioiden mukavan pehmeä. Tammi tuntuu yllättävänkin runsaana. Kiehtova turvesavu, makea sitrus. Taustalla hapahko hedelmäisyys. Jotain jää kuitenkin puuttumaan…

Jälkimaku kuivuu ja hedelmäinen happamuus nousee selvemmin esiin. Turvesavu tuntuu runsaana. Vahvuutta riittää hyvin.

Kokolailla odotusten mukainen nuori BenRiach. Ikäisekseen ihan ok, mutta ei tästä nyt omaa suosikkia saa tekemälläkään.

perjantai 7. helmikuuta 2014

UISGE 2014

UISGE 2014 - viskifestivaalin torstai oli jälleen mukava ja lämminhenkinen tapahtuma. Tässä hieman kuvasatoa päivän tarjonnasta.













maanantai 3. helmikuuta 2014

Deep Purple - Jäähalli, Helsinki 2.2.2014


Deep Purple jaksaa vielä kiertää ahkerasti maailman keikkalavoja ja nyt reissussa ollaan viimevuotisen Now What?! –albumin tiimoilta. Viimeksi bändi tuli nähtyä viime kesänä festariolosuhteissa Saksassa, mutta kun nyt lähes tasan tarkkaan puoli vuotta myöhemmin Purple saapui parille keikalle myös Suomeen (Oulu ja Helsinki), oli uusinnan paikka.

Helsingin jäähalliin oli saapunut noin puoli hallillista yleisöä ja ennen Purplea illan avasi Antti Railio yhtyeineen. Siis Antti who? Kuulemma tv:n musiikkikilpailuista tai vastaavista tuttu laulaja (The Voice of Finland voittaja 2013) oli rocktaustastaan huolimatta hieman outo valinta tälle keikalle. Setissä kuullut pari rockimpaa coveria toimivat ihan kivasti, mutta Railion piakkoin julkaistavalta albumilta napatut vedot olisivat kuuluneet ennemmin tanssilavalle kuin rockkonserttiin. Varsinkin pari hitaampaa veisua olivat lähellä sietokyvyn rajaa..

Antti Railio


Now What?!

Deep Purple oli jälleen kerran ihan mainiossa vedossa. Nyt myös lavan ulkoasuun ja valaistukseen oli panostettu monia aiempia kiertueita enemmän. Bändi näytti väriloisteessa erittäin hyvälle ja kapeista ”suikaleista” koostuneen taustascreenin kuvitus oli oivaltavaa.
Yhtye teki lavalla kaiken taidolla ja tyylillä, äänimaailman ollessa läpi keikan varsin erinomainen. Harvoin jäähallissa on päässyt nauttimaan näin hyvästä äänentoistosta. Settilistan rungon muodostivat luonnollisesti vanhat klassikot, mutta tuoretta materiaalia esiteltiin ilahduttavasti peräti viiden kappaleen voimin. Now What?! –kappaleista varsinkin Vincent Price, Uncommon Man sekä Jon Lordille omistettu Above and Beyond tarjosivat vahvaa näyttöä uuden materiaalin toimivuudesta.


Laulaja Ian Gillan piti jo totutusti taukoja illan aikana, jolloin muulle orkesterille jäi aikaa ja tilaa sooloiluun. Ja hienoja sooloja saatiinkin – Steve Morsen kaunis Contact Lost, Don Aireyn Finlandia, yms. upeat melodiat toimivat hyvin. Ian Paicen rumpusoolo pimeässä värivalokapuloin oli näyttävä ja myös basisti Roger Glover pääsi vetämään napakan soolon. Yhtyeen 1970-luvun liveäänitteiltä tuttuihin liki puolen tunnin yhtäjaksoisiin jamittelusessioihin jäi kuitenkin vielä matkaa.



Uusista kappaleista huolimatta keikkaa vaivasi kuitenkin tietty yllätyksettömyys ja ehkä rutiininomaisuuskin, eikä Gillan enää laulussaan yllä huippuvuosiensa suorituksiin. Ymmärrettävää toki ja kyllähän homma hoituu lämminhenkisellä ja rauhallisella esiintymiselläkin ilman suurempia revittelyjä.


Keikan päättäneen Black Night  –klassikon jälkeen mieleen pyörähti väkisin ajatus, että nähtiinkö tässä mahdollisesti Purplen viimeinen Suomen keikka? Jos näin oli, voidaan iltaa muistella hyvällä.  Hieno ilta!

Après Vous 
Into the Fire 
Hard Lovin' Man 
Strange Kind of Woman 
Vincent Price 
Contact Lost 
Guitar Solo 
Uncommon Man 
The Well-Dressed Guitar 
The Mule (incl. Drum Solo)
Above and Beyond (Dedicated to Jon Lord)
Lazy 
Hell to Pay 
Keyboard Solo 
Perfect Strangers 
Space Truckin' 
Smoke on the Water 
------
Hush 
Bass Solo 
Black Night 




sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sonata Arctica 15th Anniversary tour - Verkatehdas, Hämeenlinna 31.1.2014


Oman keikkavuoteni aloitus meinasi venähtää hieman pitkälle, mutta viime metreillä avaus saatiin kuitenkin tammikuun puolelle.

Sonata Arctica on lukeutunut maamme melodisen hevin kärkikaartiin jo vuosien ajan ja nyt yhtye starttasikin kiertueelle nimikkeellä Sonata Arctica – 15th Anniversary tour. Kiertue alkoi vasta pari päivää aiemmin Helsingistä ja ilahduttavasti heti alussa yhtenä pysähdyspaikkana oli Hämeenlinnan Verkatehdas.


Sonata on tullut nähdyksi vuosien varrella livenä useaan otteeseen, viimeksi kesällä Wackenissa, missä rankka sadekuuro kirjaimellisesti vesitti tunnelman. Verkatehtaalla ei ollut sateen vaaraa ja kiertueesta tihkuneiden ennakkotietojen mukaan luvassa olisi pitkä Sonata-show, jossa tultaisiin kuulemaan kappaleita yhtyeen koko uran varrelta, sekä pari kappaletta myöhemmin keväällä ilmestyvältä uudelta albumilta. Myös livenä harvemmin kuultua vanhempaa materiaalia oli luvassa.


Tätä kaikkea saatiinkin liki parin tunnin ajan ja bändi täytti Verkatehtaan estradin hienosti. Tyylikkäät valot, suuret taustakankaat ja porrasmainen kosketinsoitin- ja rumpukoroke toimivat hyvin Vanaja-salin suurella lavalla ja esitys oli näyttävä.  Settilista oli erittäin mainio ja bändi tarjosi kyllä varsin hyvän läpileikkauksen urastaan. Kohokohtia olivat esim. pitkästä aikaa settiin nostetut ”My Land”, ”Flag In The Ground”, ”White Pearl, Black Oceans..” ja ”Victoria’s Secret”. Balladiosastolla ”Tallulah” ja ”Last Drop Falls” upposivat kuin veitsi voihin.


The Wolves Die Young 
Losing My Insanity 
My Land 
Black Sheep 
Sing in Silence 
Flag in the Ground 
Tallulah 
FullMoon 
White Pearl, Black Oceans... 
Kingdom for a Heart 
Wolf & Raven 
In the Dark 
Replica 
Paid in Full 
Victoria's Secret 
Last Drop Falls 
I Have a Right 
----
Cinderblox 
The Cage 
Don't Say a Word 





Hyvä aloitus tälle keikkavuodelle ja lisää on luvassa heti sunnuntaina 2. helmikuuta, kun Helsingin jäähallin lavalle nousee Now What?! –kiertueellaan nyt myös Suomeen parille keikalle saapunut Deep Purple. (Tätä kirjoittaessa yhtye konsertoi Oulussa).