tiistai 29. joulukuuta 2015

Lemmy 1945-2015, Motörhead Whisky

Tänään oli tarkoitus kirjoitella perinteinen synttärijulkaisu, kun blogivuosia on koossa nyt seitsemän. Aikaisin aamulla suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun tieto Ian ”Lemmy” Kilmisterin kuolemasta levisi tiedotusvälineissä.

Lemmy Helsingin Hartwall Areenalla 6.12.2015

Lemmyn johtama Motörhead oli oman tiensä kulkija jo 40 vuoden ajan ja suunnannäyttäjä monille. Itselläni oli ilo nähdä yhtye livenä muutamaan kertaan vuosien 1988 ja 2015 välillä. Levyiltä kuunneltuna Motörhead-musiikin parissa on tullut vietettyä tunteja ja taas tunteja. Tätä kirjoittaessa taustalla soi taltiointi yhtyeen konsertista Wackenissa vuonna 2011. Tällä festivaalilla Motörheadin oli määrä esiintyä jälleen myös ensi kesänä, mutta kohtalo päätti nyt toisin.

Viimeisimmästä, vain kolmen viikon takaisesta Suomen konsertista löytyy raportti blogistani ja vaikka tuolloin 6.12. yleisesti arveltiin, että yhtye esiintyi maassamme viimeisen kerran, ei tällaista loppua olisi kukaan arvannut eikä etenkään toivonut. Tuon illan jälkeen Motörhead ja Lemmy nousivat lavalle enää vain kahdesti Saksassa. Lemmy kuoli kotonaan aggressiivisen syövän nujertamana vain hieman joulun ja 70-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Raskaan rockin maailma menetti suuren muusikon.

Lepää rauhassa Lemmy.


Illan single malt -viski nautitaan nyt Lemmyn muistolle.

Motörhead xxxx Whisky, 40%. Aged in Böurbon casks. Batch 1, Mackmyra Distillery, Sweden 2015.

Viski on pullotettu juhlistamaan Motörheadin 40-vuotista uraa.



Tuoksussa esiin nousee erittäin makeaa karamellimaisuutta ja kermatoffeeta. Tuoretta tammea, lakritsia ja kuusen oksia. Ylikypsää banaania ja vaniljajäätelöä.

Maku on pehmeä, kevyehkö ja tasapainoinen. Tammi tuntuu melko runsaana. Tuoksun tavoin toffee on selvästi mukana, mutta ei niin makeana. Suolaisuutta nousee esiin. Lakritsi tulee myös vahvasti esiin. Viskin runko jää melko ohueksi.

Jälkimaku latistuu edelleen kevyempään suuntaan, mutta makujen tasapaino säilyy kuitenkin hyvin. Paahtunut tammi, suolaisuus, pihka ja banaani tuntuvat maussa.

Tämä vahvoja Bourbon-viskin piirteitä omaava tuote on lajissaan ihan onnistunut ja luo kyllä taas uskoa Mackmyran tuotantoon. Luulen, että myös Lemmy piti tästä.


Ian "Lemmy" Kilmister 24.12.1945-28.12.2015

Helsinki 6.12.2015

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Sabaton, Stratovarius, Gamma Ray, Beast in Black - Metro Areena, Espoo 19.12.2015


Keikkavuosi 2015 tykiteltiin päätökseen Espoon Metro Areenalla neljän bändin voimin: Sabaton, Stratovarius, Gamma Ray ja Beast in Black.

Marraskuussa samaisella areenalla Nightwishin lämppärinä nähty Beast in Black aloitti, mutta kiitos täysin epäonnistuneiden järjestelyjen, tämä setti jäi lähes näkemättä. Hallin ovien oli määrä avautua klo 17 ja yleisöä oli kehotettu tulemaan paikalle ajoissa. No, jo varttia vaille jono kiemurteli pelottavan pitkällä, ja ovien avauduttua selvisi, että vain hallin yksi sisäänkäynti oli käytössä. Yleisö oli siis ajoissa paikalla, mutta tapahtuman järjestäjä kusi tilanteen täysin. Beast in Blackin showtime oli jo klo 17.30, eikä ihmisiä saatu ajoissa halliin sisään. Me pääsimme sisään toiseksi viimeisen kappaleen alkaessa, mutta tässä vaiheessa väkeä oli ulkona jonossa monta kertaa enemmän kuin sisällä hallissa. Kyllä hitto tällaisissa tapahtumissa järjestäjän pitäisi huolehtia siitä, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus päästä näkemään illan kaikki esiintyjät!

Näkymä lavanedustalta Beast in Blackin setin lopulla. Suurin osa yleisöstä oli vielä ulkona jonossa.


Beast in Black kuulosti parin viimeisen kappaleen perusteella paremmalta kuin marraskuun ekalla keikalla, sillä nyt mukana ollut toinen kitaristi Kasperi Heikkinen toi selkeästi lisää syvyyttä äänimaailmaan.

Let It Roar
Lionheart
Go to Hell
Out on the Streets
Out of Control
End of the World



Seuraavana vuoroon Saksan powerjyrä Gamma Ray ja hyvä tunnin setti sieltä saatiin. Kitaristi-laulaja Kai Hansenin johtama yhtye oli perusvarma ja oman materiaalin lisäksi settiin oli mahdutettu pari näytettä Hansenin aikaisen Helloweenin tuotannosta. I Want Out taipui kesken biisin reggaejamitteluksi, mikä oli ideana ihan hauska, mutta toteutuksena hieman liian pitkä. Toinen Hellopala Ride The Sky soi osana medleytä vahvasti. Hansenin lauluääni ei ole ollut oikein koskaan mieleeni, mutta nyt livenä sitä kuunteli mieluummin kuin levyltä. Osa lauluvastuusta on ”ulkoistettu” ja Frank Beck oli ihan kelpo lisä Hansenin kaverina.

Welcome
Heaven Can Wait
Last Before the Storm
Fight
I Want Out
Induction
Dethrone Tyranny
Master of Confusion
Rebellion in Dreamland / Heavy Metal Universe / Ride the Sky / Somewhere Out in Space
Send Me a Sign






Stratovariukselta illan keikka taisi olla itselleni jo neljäs reiluun puoleen vuoteen ja mainio hittisetti taas kuultiin. Alussa basso jyräsi lähes kaiken muun alleen ja vaikka Lauri Porra kova bassottelija onkin, niin rajansa kaikella. Loppua kohden äänimaailma onneksi tasaantui ja parani. Phoenix, SOS, Paradise ja monet muut tempaisivat mukaansa ja kyllähän keikalla viihtyi. Valot olivat läpi konsertin aneemisen hämärät, eikä Gamma Rayn aikana nähdyistä kirkkaista valoista ollut tietoakaan.

My Eternal Dream
Eagleheart
Phoenix
SOS
Paradise
Black Diamond
Unbreakable
Shine in the Dark
Hunting High and Low



Sabaton tuli ja pommitti areenan illan mahtipontisesti päätökseen. Pyroissa ei säästelty, kun ruotsalaisten sotalaulut raikuivat nostaen tunnelman varsin hienoksi koko hallissa. Lavalla nähtiin mm. pari panssarivaunua, ja liekkien sekä pommien paukkeessa oltiin välillä kuin sotatantereella.


Sabatonkin on tullut nähtyä tänä vuonna jo kahdesti aiemmin, mutta vaikka setin käsikirjoitus pysyy pääosin muuttumattomana, niin vaihteluakin saatiin. Settiin oli nostettu vanhempaa tuotantoa ja kappaleet Uprising, Panzer Battalion tai vaikkapa Wolfpack olivat enemmän kuin tervetulleita.
Konsertin loppupuolella lavalle saatiin vieras Korvatunturilta. Säkillinen lahjoja heitettiin yleisölle ja tokihan Joulupukille myös yleisön toimesta laulettiin. Juhlava hetki koettiin myöhemmin yhtyeen pokatessa kultalevyt tuoreimmasta Heroes-albumistaan, joka on siis myynyt Suomessa varsin mukavasti!

The Final Countdown
The March to War
Ghost Division
To Hell and Back
Carolus Rex (Swedish version)
Soldier of 3 Armies
Uprising
Panzer Battalion
Wolfpack
Into the Fire
Swedish Pagans
Resist and Bite
Sun Tzu Says
The Art of War
No Bullets Fly
White Death
-------
Night Witches
Primo Victoria
Talvisota
Metal Crüe
Dead Soldier's Waltz / Masters of the World







Kokonaisuutena Espoossa nähtiin hyvät bileet. Alun sisäänmenofarssista toivuttua illasta päästiin kuitenkin hyvin plussan puolelle ja hyvähän tästä on lähteä joulun ja uudenvuoden odotukseen.



maanantai 21. joulukuuta 2015

Turisas, Barren Earth - Verkatehdas, Hämeenlinna 18.12.2015


Perjantai-illasta huolimatta Verkatehtaan aulassa oli puolisen tuntia ennen illan konserttia varsin väljää. Missä väki, kun kuitenkin hyvää keikkasettiä oli tarjolla? Ei tällaista tarjontaa Hämeenlinnassa ainakaan liikaa ole.

Illan aloitti Barren Earth, jonka synkeähkö ja hidastempoinen doom/deathmetal oli jokseenkin puuduttavaa seurattavaa kappaleita entuudestaan tuntematta. Laahaavat kappaleet olivat vähäisen yleisön edessä haukotuttavaa kuunneltavaa ja ei tällä kyllä juhlatunnelmaa nostatettu. Taidokasta soitantaa kuitenkin, mutta kappaleet eivät olleet minua varten.





Turisas tuli nähtyä parisen viikkoa sitten Pakkahuoneella ja nyt oli uusinnan aika. Tuo Tampereen veto jätti sopivasti parannettavaa ja nyt kotikaupungissa homma kuulostikin heti paremmalle. Pieni yleisömäärä ei haitannut, vaan hyvät bileet tästä saatiin aikaan. Kuultavaksi ja nähtäväksi saatiin oikein mainio veto, yhtyeen ollessa Vanaja-salin suurella lavalla kuin kotonaan. Myös upeat taustakankaat ja näyttävät tehosteet pääsivät täällä upeasti esiin.


Setti noudatteli Tampereella kuultua, mutta pari mukavaa vaihtoa oli tehty. Soundit olivat hyvät heti avauskappale The March of the Varangian Guardista lähtien ja illan kohokohdaksi nousi settiin Tampereen jälkeen nostettu jylhä The Varangian Way -albumin helmi Miklagard Overture. Turisas-klassikko Battle Metal kuultiin tällä kerralla varsinaisen setin lopuksi ja encoreiden aluksi tartuttiin hauskaan coveriin. Pet Shop Boysien It’s a Sin oli riemukas revittely ja itselleni ensimmäinen kerta kun tämän ilottelun pääsin livenä kuulemaan. Pakkahuoneellahan kuultiin Turisaksen seteissä useammin ollut Boney M:n Rasputin.

Stand Up And Fight -albumin hieno nimikappale toimi vahvana lopetuksena ja komea iltahan tämä oli. Ja sitä yleisöä olisi tosiaan mahtunut paljon enemmän. Tulkaahan jatkossa muutkin paikalle, niin saadaan näitä rocktapahtumia Hämeenlinnaan myös tulevaisuudessa!

Turisas Setlist Verkatehdas, Hämeenlinna, Finland 2015










torstai 17. joulukuuta 2015

Hibiki Japanese Harmony

Lasissa tuore blendi Japanista. Hibikiltä on totuttu näkemään varsin laadukkaita tuotteita, mutta nyt pientä kysymysmerkkiä tuo ikämerkinnän puuttuminen. Ilmeisesti täälläkin on ollut pakko siirtyä NAS (no age statement) -pullotteisiin kysynnän kasvettua räjähdysmäisesti viime vuosina. Ainakin oma veikkaukseni on, että varastoista ei riitä tavaraa ikämerkittyihin tuotteisiin ja ikä poistamalla on mahdollista käyttää sekoitusten osana myös nuorempaa viskiä. Katsotaan, mitä pullosta löytyy…

Hibiki Japanese Harmony, 43%. Matured in a combination of American white oak, Mizunara oak and ex-sherry casks.


Tuoksu on kivan makea, tuoreen tamminen ja puhdas. Yleisilme on raikas. Kookosta (ei onneksi liian vahvana), sitrusta, toffeeta. Kukkaisuus (ruusu) nousee vahvana esiin. Keveä ja kiva.

Miellyttävän pehmeä suutuntuma johdattelee viskin puhtaan raikkaaseen makumaailmaan. Kukkaisuus on hallitsevaa. Makea tammen vivahde, hieman kypsiä luumuja, kuivahko viljaisuus.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja miellyttävänä. Tammi tuo hienon vivahteen. Makeaa sitrusta ja minttua. Keveä ja tasapainoinen, joskaan ei kovin pitkä.

Nätti ja ihan maukas viski, joka on hyvin osiensa summa. Sherry ja Mizunara tuovat kevyttä, mutta selvästi havaittavaa luonnetta kokonaisuuteen. Hyvä NAS-blendi.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Raskasta Joulua - Verkatehdas, Hämeenlinna 9.12.2015


Hämeenlinnan Verkatehdas oli jälleen yhtenä etappina Raskasta Joulua -kiertueella. Viime vuoden konsertti oli varsin toimiva kokonaisuus, joten nyt ”uusintaan” lähdettiin ihan hyvistä asetelmista. Kitaristi Erkka Korhosen luotsaaman projektin laulusolisteina Hämeenlinnassa nähtiin nyt viime vuodelta tutut Tony Kakko ja aina valloittava Elize Ryd, sekä uusina kasvoina nelikon täydensivät Pasi Rantanen ja Ville Tuomi.

Elize Ryd

Tony Kakko ja Erkka Korhonen

Ville Tuomi

Pasi Rantanen

Illan kahteen osioon jaettu pitkä setti noudatteli pitkälti viime vuonna kuultua, mutta toki joitain kappalevaihdoksia oli tehty. Tämän vuoden Raskasta Joulua -levyjulkaisu sisältää akustisesti soitettuja versioita, joten luonnollisesti myös illan konsertissa kuultiin muutaman kappaleen akustinen osio.

Illan bändi oli jälleen kovaa luokkaa ja varsinkin kitaristikaksikko Erkka Korhonen – Tuomas Wäinölä loihtivat maukkaita sooloja lähes kappaleeseen kuin kappaleeseen. Äänenvoimakkuus oli sopivan jämäkällä tasolla. Myös laulupuolella kaikki onnistuivat ja kyllähän tässä taas kivaa viihdettä saatiin koko rahalla. Valot ja pyrot olivat jälleen näyttävät ja Vanaja-salin suuren lavan tarjoama tila oli otettu hyvin haltuun.



Edellisvuoden tapaan konsertin lopuksi kuultu herkkä Ave Maria soi tunnelmallisena ja kauniina. Kappaleen vahvasta tulkinnasta vastasivat upeasti Elize ja Tony.

Kokonaisuutena tässä oli taas ihan mukava ilta hienojen esitysten parissa. Tulevia vuosia ajatellen esiintyjien kannattaisi kuitenkin miettiä sitä, miten esitystä saisi uudistettua, ettei homma jumiudu tyystin samojen kappaleiden kierrätysautomaatiksi. Uusia ja myös vanhempia, vähemmän kuultuja ja hyviä joululauluja ohjelmistoon varmasti löytyisi. Petteri Punakuonot ja muut vastaavat on jo niin kuultu.







Ave Marian lauloivat siis Tony ja Elize. Settilistaan joltain aiemmalta keikalta unohtunut Antti Railio ei ollut tällä keikalla mukana.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Motörhead, Saxon, Girlschool - Hartwall Areena, Helsinki 6.12.2015


Itsenäisyyspäivän iltaa ei tullut vietettyä linnan, vaan Lemmyn juhlissa. Hartwall Areenalla paikalla olivat legendaarinen Motörhead, Saxon ja Girlschool.

Girlschoolilla oli epäkiitollinen paikka avata ilta siinä vaiheessa, kun suurin osa yleisöstä oli vielä matkalla areenalle tai hallin baareissa nauttimassa virvokkeita. Tyttökoulu ei tästä hätkähtänyt, vaan kuultavaksi saatiin tiukka puolituntinen klassikoita ja uuttakin materiaalia. Tehokas setti upposi ainakin minuun ja ilahduttavaa oli huomata se, kuinka tuoreen Guilty As Sin -levyn kappaleet sulautuivat saumattomasti kokonaisuuteen. Huippualku illalle!

Demolition
C'mon Let's Go
Come the Revolution
Take It Like a Band
Future Flash
Watch Your Step
Race with the Devil
Emergency






Saxon on ollut viime vuosina kovassa vedossa ja 2014 Wackenissa näkemäni keikka oli yksi kaikkien aikojen parhaita. Uusia levyjäkin syntyy tasaiseen tahtiin ja tänä vuonna julkaistu Battering Ram on ihan kelpo kiekko.

Tunnin setissä kuultiin toimivana kokonaisuutena niin uutta kuin vanhaakin ja mielellään tätä jälleen kuunteli. 747 (Strangers In The Night) -kappaleessa lavalle saatiin vieraaksi Motörhead-kitaristi Phil Campbell! Soundit olivat selkeät ja äänenvoimakkuus hyvällä tasolla. Keikan loppuun oli säästetty nippu klassikoita ja Never Surrender päätti hienon tunnin. Saxon on edelleen kovalla tasolla ja laulaja Biff Byfordin äänessä ei hiipumisen merkkejä ole.

Battering Ram
Motorcycle Man
Sacrifice
747 (Strangers in the Night) with Phil Campbell
Power and the Glory
20,000 Ft
The Devil’s Footprint
Heavy Metal Thunder
Queen of Hearts
Princess of the Night
Wheels of Steel
Crusader
Never Surrender








Motörhead on ollut otsikoissa viime aikoina paljon ja lähinnä Lemmyn ja kitaristi Phil Campbellin sairastelujen vuoksi. Keikkoja on jouduttu ajoittain perumaan ja tietty jännitysmomentti oli ilmassa myös ennen Areenan konserttia. Omalla kohdallanikin viimeisten reilun parin vuoden aikana on yhtyeeltä osunut kohdalle yksi kuuden kappaleen jälkeen keskeytetty keikka, sitten yksi konsertti ensin siirrettiin, mutta peruttiin myöhemmin kokonaan. Kesällä 2014 pääsin kuitenkin näkemään jo ihan kokonaisen keikan!


Ja kyllähän Motörhead nähtiin myös nyt! klo 21.50 hallin valaistus pimeni, lähestyvän lentokoneen ääni jylisi salissa ja hälytyssireenit soivat. Lemmyn bomber-huuto kajahti ilmoille ja avauskappale oli käynnissä. Legendaarinen Bomber-lentokone heilui lavan yllä ja bändin tuottama äänivalli tärisytti rakenteita. Motörhead on soittanut aina kovaa, eikä tämä ilta tehnyt poikkeusta. Soundit pysyivät kuitenkin ihan kohtuullisen hyvinä, vaikkakin Lemmyn ääni tuntui välillä hukkuvan vyörytyksen alle.
Kitaristi Phil Campbell oli toipunut taannoisesta sairastelustaan ja kitara soi mallikkaasti. Rumpujen takana omaa energistä työtään teki tuttuun tapaan Mikkey Dee. Suuri legenda Lemmy hoiteli bassoa ja laulua vähäeleisesti. Lemmy ei ole enää nuori mies ja se alkaa vääjäämättä näkyä lavalla. Välillä sanat takeltelivat ja välispiikeistä oli ajoittain vaikea saada selvää. Mutta hei, kuka voi vaatia täydellistä suoritusta kohta 70 vuotta täyttävältä rokkarilta. Yksi livemusiikin hienouksista onkin juuri siinä, että kappaleita ei vedetä yksi yhteen levyversioiden kanssa, vaan tilanteesta muodostuu uniikki kokemus. Mitä sitten, jos tänään Ace of Spadesin alku jäi laulamatta.



Settilista tarjoili lähinnä klassikkokimaran, tuoreemman tuotannon jäädessä vähiin. Uudelta Bad Magic-levyltä kuultiin esimerkiksi vain yksi kappale. Konsertin lopulla lavalle saatiin vierailija, kun Michael Monroe saapui ensiksi No Classin ajaksi huuliharppuineen paikalle. Keikan päättäneessä Overkill-klassikossa Monroe tarttui myös mikrofoniin. Tuttuun tyyliinsä vauhtia ei miehen esiintymisestä puuttunut.


Motörhead mallia 2015 oli erittäin hyvä ja oikeastaan ihan odotusten kaltainen. Sisukasta meininkiä jo pitkään vaikeuksien keskellä taistelleelta yhtyeeltä. Hattua päästä.

Bomber (Featuring the Bomber plane)
Stay Clean
Metropolis
When the Sky Comes Looking for You
Over the Top
Guitar Solo
The Chase Is Better Than the Catch
Lost Woman Blues
Rock It
Orgasmatron
Doctor Rock (With drum solo)
Just 'Cos You Got the Power
No Class with Michael Monroe
Ace of Spades
------
Whorehouse Blues (Acoustic)
Overkill with Michael Monroe (Featuring the Bomber plane)